Wednesday, December 31, 2014

Kuu torin yllä


Vuosi vaihtuu. Olkoon se parempi kuin kaikki menneet vuodet yhteensä. Tori on ehjä ja juuri sellainen kuin torit ovat iltaisin: autio ja tyhjä ja hiljainen. Lämmin sää sulattaa torin jäistä pintaa, ja juuri nyt se on hieman vaarallinen käveltävä. Melkein kokonainen kuu loistaa taivaalla.

Kohta alkaa rakettien rätinä ja koirat ja kissat panikoivat. Niin minäkin.





Tuesday, December 30, 2014

Kulttuurista katsottavaa ja luettavaa


Jotkut elokuvat ja kirjat säilyttävät hohtonsa vuosien saatossa. Teema-kanavalla huomenna on parhaimmat Komisario Palmu - elokuvat. Niissä on pohjana Mika Waltarin kirjoittamat dekkarit.

Näyttelijä kaarti on mahtava. Leo Jokelan laulama Silimät tummat niin kuin...on unohtumaton suoritus. Eipä Joel Rinnettäkään kukaan voi ylittää.

Olen lukenut Anita Konkan Unennäkijän muistelmia hartaudella, vaikka se ei hartauskirja olekaan, vaan se on vangitseva ja kuviatuottavaa tekstiä. En pysty ahmimaan tätä tekstiä kuin pieninä paloina, sillä ne antavat niin paljon mietittävää. Huikeeta!

Nyt lähden kaupungille kävelemään. Toivon ettei keli ole muuttunut giljotiiniksi koska mittari näyttää lämpöasteita.



Mitä tämä enteilee katukuvalle tulevaksi?

Sunday, December 28, 2014

Viattomien lasten päivänä

Onnellinen lapsuus lienee harvojen etuoikeutettujen lasten osa maailmassamme. Meillä hyvinvointivaltion asukkailla olisi kaikki edellytykset antaa lapsillemme niin aineellinen kuin henkinenkin onnellisuus. Mutta se ei vain toimi, sillä lapsen edun edelle ajaa aikuisten itsekkäät pyyteet ja joskus jopa suoranainen pahuus. Ihminen on eläin, joka joskus tuhoaa ja tappaa omat lapsensa. Sodissa ja nälänhädissä kuolee lapsia ja muita siviilejä aina.

Lapsikauppa tuhoaa lapsia enenevässä määrin. Toivon ettei lapsibordelleja laillisteta missäänpäin maailmaa koskaan. Halujen ja himojen häilyvä raja on ahneuden samentama bisnes. Uskovaisetkin hyökkäävät homoja vastaan, mutta eivät lähde ristiretkelle lapsikauppaa ja lasten tuhoamista vastaan. Onko lasten hyväksikäyttö niin vanha ja jokapäiväinen tapa, ettei siitä edes Kristittyjen omatunto herää.

Me kyllä jaksamme kantaa huolta naapurin kakaroista ja huonoista vanhemmista, mutta tukea ja välittämistä siihen ei sisälly. Naisten empatia herää merkillisesti vasta sitten kun tapahtuu jotain peruuttamatonta. Tällainen empatia nostaa kummasti omaa itsetuntoa. Tuli vain mieleen Täällä pohjantähden alla kirjan henkilö Leppäsen Aune: hän kylän huono nainen, oli vihdoinkin tullut raskaaksi. Kylän naiset alkoivat empaattisiksi ja kantoivat ruokaa Aunelle. Aune oli palkinnut heidän toiveensa tulemalla raskaaksi. Oliko kyseessä hyvyys, vai oman paremmuuden osoitus?

Muistan eräässä lastenkeskuksessa eräästä ohjaajasta levitettiin jopa juttua, että hän käytti hyväkseen lapsiaan, koska mies oli paljon poissa kotoa. Se oli perätöntä pahuutta saada pois liian totuudellinen työntekijä. Joku roti sentään pitäisi työpaikkakiusaamisellakin olla, vaikka miten haluaisi miellyttää jotakin "johtajaa."



Steiner-kouluissa eivarmaankaan ole näitä ongelmia? Luulisi ainakin että opettajat, vanhemmat ja lapset olisivat kaiken tällaisen yläpuolella.

Lapset perivät maapallon, missä tilassa se mahtaa silloin olla?

Saturday, December 27, 2014

Rujoenkeli laulaa täysin rinnoin Kristuksen syntymän kunniaksi


Joki paukkui äkäisesti kävellessämme jokirannassa. Se vastustaa jääpeitettä, ei muista että vesi liikkuu jään alla. Otin muutaman kuvan mutta joki ei ollut kaikkein kuvattavimmalla tuulella. Mustia kuvia joissa on valon pilkahduksia.

Joulun sekamelska jossa on asioita jotka eivät kuulu joukkoon. Tuolla ylhäällä loistaa Konevitsan kirkko. Tonttu kurkistelee taustalla kuin vahtimestari ikään. Enkelikello kilisee.
Nämä enkelit ovat käsityötä. Ostettu muinoin Joensuun Ortodoksisesta putiikista. Tiettävästi putiikkia ei ole ollut enää aikoihin olemssa. Sieltä on peräisin myös hieno paperinohut lastuenkeli, joka on kuusenkoriste ja aivan hieno.

Olen aina pitänyt enemmän rujoista enkeleistä, niissä on luonnetta enemmän kuin kultahile-enkeleissä. Tämä enkeli on oikeasti öljylamppu. Sydänlankaa on mahdotonta löytää, sillä siinä on omanlaisensa sydänlanka. Tässä alla laulaa kiitosta Jumalalle rujoenkeli täysin rinnoin: Kristus syntyy-Kiittäkää!.

Friday, December 26, 2014

Toinen joulupäivä, kaikkien marttyyrien, hevosten ja hevosmiesten päivä


Tapanin päivä on marttyyri Tefanuksen päivä ja samalla kaikkien marttyyrien muistopäivä. Se on myös hevosten ja hevosmiesten päivä.

Ennen vanhaan perinteisesti ajettiin hevosilla kilpaa Tapanina. En tiedä, järjestetäänkö nykyään Tapani raveja jossakin. Hevonen siinä mielessä kun minä sen ymmärrän, ei taida enää olla olemassakaan. Tarkoitan työhevosia. Hevosia käytettiin myös sodissa. Voi olla, että tämäkin asia on tiedostettu jossakin. Sankari hevonen, veteraanihevonen tai marttyyrihevonen. Mihin aatteeseen hevonen voisi uskoa ja sen puolesta kuolla? Hevonen on toimija joka toimii isäntänsä tahdon mukaan. Hevonen on uskollinen eläin.

Marttyyri Tefanus tapettiin uskonsa vuoksi. Tämän päivän kirkolliset marttyyrit ovat henkisen väkivallan uhreja. Heidät tapetaan hitaasti unohdukseen, syrjäyttämiseen ja kristillissyyden vääristelyyn jonkun edun vuoksi, joka ei aina ole kovinkaan kristillistä.

Jarkko Lainetta ei ainakaan vielä ole kanonisoitu kirjallisissa piireissä, paitsi Turussa. Hänestä ei saa sanoa pahaa sanaa, vaikka hän itse kyllä sanoi mitä halusi. Minulla ei ole pahaa sanottavaa hänestä, mutta eiköhän nyt sentään ihan tavallinen kuolevainen hänkin ollut. Turkulaiset ovat joskus hieman fanaattisia, ainakin joissakin piireissä.


Thursday, December 25, 2014

Joulupäivänä, kun joki puhui jäätyessään

Pikku pakkanen sai joen rutisemääan. Kuuntelimme sen puhetta kävellessämme jokirantakävelyämme näin joulupäivänä, tässä hiljaisessa maaseutukaupungissa. Hiiren jäljet lumessa kuin koruommel entisissä nenäliinoissa, joihin ei kukaan niistänyt. Niillä oli aivan muu tarkoitus, kuten kyynelten sipaiseminen silmäkulmasta tai hien kuivaaminen kauniilta, kalpealta otsalta. Ainakin vanhoissa elokuvissa. Niihin elokuviin ei todellakaan proosallinen paperinenäliina olisi sopinut. Teeman kanava on lähettänyt hienoja elokuvia klo. 10.05 alkaen joka päivä ja edelleen...

Oravia ei ole tänään näkynyt, lienevät omissa joulujuhlissaan.

Olen joka vuosi joulurauhanjulistuksessa ihmetellyt miksi rauhanjulistuksen yhteydessä veisataan vallan sotainen virsi Jumala onpi linnamme.

Pohjois-Karjalassa äitini 89 vuotta ja lapsenlapsi 9 vuotta olivat samalla aaltopituudella joulun suhteen: joulupukkia odotettiin ja tonttuja tirkisteltiin ikkunoiden kulmista aatto-iltana. Olen aina ollut sitä mieltä, että joulu on ennen kaikkea lasten ja vanhusten juhla.






Wednesday, December 24, 2014

Jouluaatto 2014


Jouluaatto. Pikkupakkasta ja kevyttä lunta maassa. Amnestyn kynttilä palaa pihalla muiden kynttilöiden joukossa.

Olin unohtanut kokonaan mainita miten kauniin tekstin Arkkipiispamme Leo luki ekumeenisessa joulurauhanjuhlassa. Hänellä on ihan teatterimiehenkin ääneksi sopiva ääni.
( Tämä ei ole vinoilua.)

Nyt, kun joulu on alkanut ja ihan kohta kävelemme parin kilometrin päähän joulusaunaan, on rauha, toivottavasti, laskeutunut kaikkien sydämiin ja kyynisyyden kylmä viima on kadonnut taivaan tuuliin.

Iloista ja kaunista Joulua!

Tuesday, December 23, 2014

Joulun alla IV


Aaton aatto. Lunta maassa ja pikkupakkasta. Pöllytin räsymatot lumessa aamulla aikaisin. Mies paistaa kinkkua ja se on ylen tärkeä toimitus.

Joulukuusia on kaupunki täynnä. Meille sellaista ei mahdu ja se ei haittaa sillä tärkeintä on asenne. Asennetta oli myös isoisälläni kun hän kävi kuusen taloonsa. Joka joulu toistui sama kuvio: mummo räpätti kuusen hakemisesta hyvissä ajoin ja muistutti asiasta riittävästi. Ukki käytti mahtiaan ja toi aina kuusen viimetipassa. Lasten ja nuorten tehtävä oli koristella kuusi ja ripustelimme koristekarkkeja, koristenauhoja ja tähti, se oli kunniatehtävä muistaakseni Paavolle, isäni pikkuveljelle. Vainajia ovat jo useimmat noista jouluihmisistäni. Äitini elää porskuttaa vieläkin 89 vuotiaana. Lapsuuteni kylän tuvat ovat nykyään muuttuneet kesäasunnoiksi.

Mummo oli joulumme sielu ja ruumis. Hän piti "jouluvehtaamisesta" ja aina joulusaunan jälkeen hän katosi pesemään miestin villasukkia saunaan. Sen aikan tuli jouluakka joka tanssi ja lauloi ja oli hyvinkin hauska. En muista että meillä olisi luettu jouluevankeliumia, tai sitten en vain muista. Yleensä muistan kaikki kauniit ja juhlalliset hetket koska olin hyvin teatraalinen ja ihanteellinen lapsi. Minulla oli idea vähän jokaisesta asiasta.


Monday, December 22, 2014

Joulun alla III


Tänään on talvipäivänseisaus. Vuoden lyhin päivä. Humenna on jo sekuntia pitempi valon aika.

Illan pimentessä sytytän ulkokynttilät ja toivon että lumesta saisi lumilyhdyn.

Seikkiksessä muinoin teimme aamuryhmän kanssa lumilyhtyjä. Iltapäivällä saapuessani paikalle olivat lyhdyt potkittu säpäleiksi. Silloin oli tietyn ikäisillä lapsilla taipumus tuhota kaikkea kaunista.

Pienet lapset tekivät joulukoristeita. Ne olivat lasten tekemiä ja myös näyttivät siltä. Yksi pomo kävi valittamassa ettei sellaista törkyä saa laittaa näytille, No, ohjaajat varmaan keskenään taikoivat kyllin hienoja "näytille". Jotenkin tämä sotii minun oikeustajuani vastaan.

Pitääkö jouluna syödä torttuja vaikka ei niisiä pitäisikään? Pipareita teen tuoksun vuoksi. Joulutunnelma rakentuu paljolti tuoksuista ja muista aistielämyksistä.

Kun olin lapsi, niin koulun kuusijuhlassa saimme jokainen pussin, jossa oli rusinapulla. Sitten oli tapana kirjoitella joulukortti kaikille, jokainen sai riittävästi kortteja koska kaikki lähettivät kaikille. Sitten oli aina joku poika joka kirjoitti että Joulukusella kun piti kirjoittaa että Joulukuusella. Joulukuusella tarkoitti Kuusijuhlaa. Keittäjä valmisti oikeaoppisen joulupuuron kunnanrahoilla. Pikkujoulupuuro oli opettajien kustantama mikä silloin kuulutettiin siltä varalta että joku alkaa valituslaulun kunnanvarojen väärinkäytöstä.

Värikästä oli kyläelämä muinoin. Ukot marisivat turhien asioiden merkityksestä akoille jouluna. Heille riittäisi vallan mainiosti suolakalat, ruisleipä ja joulujuotavat, joita akat taas eivät halunneet jouluna.


Sunday, December 21, 2014

Joulun alla II

Melkein valkea maa. Tyyni sää ja lämpötila nollassa. Tuomaan päivä ja tästä alkaa joulun aika.

Pohjois-Karjalassa taipuvat puiden oksat lumesta ja maassa sitä on kuulemma paljon.
Lapsuuden talvista muistan vanuneet lapaset ja palelevat sormet ja varpaat. Talojen ikkunoissa oli jääkiteitä, jääkukkia ja joskus laitoin sormet ikkunajäähän ja katsoin ulos. Uunit taloissa olivat isot, mutta aamuyöllä vesikorvon vesi jäätyi. Taloissa ei ollut homeongelmaa. Vaatetuskin oli kotikutoisen oloista, laskettiin mäkeä mekko päällä ja villahousut jalassa. Kaikilla oli huopatossut.

Muistin olikitähteä ripustaessani serkkuni Maijan tekemän perunaan upotetun talventöröttäjä joulukoristeen. Otetaan raaka isohko peruna, kääritään se folioon ja sitten pistellään naulalla reikiä sopivasti ja laitetaan talventöröyyäjät reikiin. Minusta se oli kaunis. Voi ripustaa kattoon.

Saturday, December 20, 2014

Joulun alla I

Kuuntelin aamupäivällä radiosta ohjelmaa jossa prof. Veijo Hietala puhui hänelle tärkeistä tapahtumista ja valokuvista. Olen istunut aikoinani hänemkin luennoillaan ja hän on kyllä hyvin läsnäoleva ja jopa tunteikas ihminen. Hänessä on annos nöyryyttä.

Samalla kun kuuntelin, etsin täyteen tungetuista kirjahyllyistämme kadonnutta kameran laturia. Löysin paljon poltettavaa paperia ja vanhoja lehtiä hyllyn takaa. Meillä on kirjoja paljon, ehkä liikaa. Mitä pitäisi tehdä 1960 luvun kotimaiselle proosalle? Laturia en löytänyt ja nyt on tehtävä "joulusiivous" perusteellisemmin.

Veijo Hietala puhui kauniisti Valamosta ja Lintulasta, luostarista ja lapsuudenkodistaan. Enkelit hänen kanssaan.

Minulla ei ole jouluhysteraa. Lahjoja pitää antaa lapsille ja vanhuksille ja Pelastusarmeijalle.


Wednesday, December 17, 2014

Ortodoksit ilman rajoja olisi hyvä tapahtuma...

Konevitsan kirkon pienoismalli loistaa valaistuna kun sisälleen laitetaan kynttilä. Ostin kerran tuon taiteilijan tekemän kirkon pienoismallin itselleni. Silloin kun Konevitsan luostari elvytettiin, oli projektissa mukana paljon pietarilaisia taiteilijoita. Nykyään luostari porskuttaa lähes omillaan, mutta ei torju avustuksia, eikä vapaaehtoistyötä. Konevitsa on Vanhan Valamon vaatimattomampi veli.

Joulun proosallisempi puoli eli kinkku on tarkasti valikoitava. Eräs saksalaisomiteinen kauppa myy ainoastaan suomalaisia kinkkuja kohtuu hintaan. Muuten olen sitä mieltä että joulu menee vähemmälläkin ruoalla. Parempi satsata laatuun kuin määrään. Tämä lausahdus herätti omantuntoni ja kaikki ruokakassijonot ja lapset ilman lahjoja.

Ortodoksinen kirkko voisi tarjota joulupäivällisen varattomille lapsiperheille ja olla esimerkkinä suorasta kristillisestä toiminnasta. En ole koskaan pitänyt ortodoksien nurkkakuntaisesta tavasta ajatella vain omia oikeauskoisia ja paremmin toimeentulevia jäseniään Jouluna. Suhtautumisen pitää olla maailmaasyleilevää ja valikoimatonta.

Joulupukki aaton vigiliassa ei ole hyvä ajatus sillä heille on oma joulujuhlansa Tapanin päivänä. Ortodoksit ilman rajoja jouluna olisi hyvä tapahtuma. En usko että tapahtuu mitään tämänkään asian suhteen sillä asia pitää varmaankin käsitellä ja hyväksyttää kirkolliskokouksessa. Ylipäätään en ole vakuuttunut heidän halustaan auttaa ja lievittää ihmisten hätää. On tervallisempaa juoda teetä "iloisessa seurassa" joka taitaa olla aika sisäänlämpiävä ja harhainen. Teetä on kyllä ihan mukava juoda, ei siinä mitään pahaa ole.





Monday, December 15, 2014

Turun kunnallispolitiikassa loikattiin taas

Kyllä Turun kunnallispolitiikassa osataan. Perussuomalaisten valtuutettu Timo Laihinen joka äänesti Toriparkin puolesta, loikkasi kokoomukseen. Hän menetti kaupungin hallitus paikkansa. Mikael Miikkola nousi PS:n ryhmän johtoon ja sai samalla kaupungin hallituksen paikan. Miikkola äänesti Toriparkkia vastaan.

On täällä ennenkin loikittu. Kummastuttaa vain tämä näkyvä härskiys, vaikka ei se kyllä enää ketään yllätä. Kokoomuksen entinen edustaja Pauli Kossila erotettiin määräajaksi ja hän erosi kokoomuksesta. Hän vastusti Toriparkkia.

Vasemmistoliiton Raimo Huhtasta junaillaan rakennuslautakunnan puheenjohtajaksi, vaikka ei mennyt läpi vaaleissa. Hän kannattaa kaikkea rakentamista ja on ollut muun muassa rakennusliike Hartelan pääluottamusmies. Hän on myötämielinen kokoomuksen ja demarien kunnallispolitiikalle.

Kävelin tänään lenkin Portsan ohi ja keskustaan. Puutaloalueella vallitsi harmonia ja rauha. Toivon sellaisen rauhan jatkuvan edelleen.
Tämä kuva on Tuomiokirkkotorilta eräänä myrskyisenä iltana otettu otos.

Sunday, December 14, 2014

Elämän rupiset realiteeti uhkaavat pinnallisuutta

Joulukortit kirjoitettu. Mies organosoi tämänkin hienosti, ilman paniikkia. Minulta yleensä hukkuvat osoitteet jonnekin, mutta näin sujuu kuin tanssi. Vuosi vuodelta lähetettävät korttipinot pienenevät. Uskollisimmat ihmiset säilyvät, tapahtui mitä tahansa.

Jos ihmisillä ei ole muuta huolta kannettavaksi kuin onko tukka hyvin ja habitus hallinnassa, niin suosittelen matkaa elämän rupisiin realiteetteihin köyhyyden, sorron, riiston ja nälän maailmaan. Siellä kummasti laskeutuu maan päälle pinnallisuuden pilvistä. Anna Pelastusarmeijan joulupataan roposi sinäkin.
Tässä kuvassa pormestari yrittää lepytellä erästä hyvin taiteellista säätyläisnaista huutelemalla raatihuoneen ikkunasta.
Ja tässä säätyläiskaunotar on nokka pystyssä ja nokkaantunut kun jäi huomiotta pormestari taholta aikaisemmin. Hänet nyt olisi kertakaikkiaan pitänyt huomata.

Vanhan Suurtorin viimeinen vanhanajan joulumarkkinapäivä on tänään. Ainoa ostokseni tähän mennessä ovat virolaiset villapitsisormikkaat ja nuorten työpajan kierrätys korvakorut.
Suomi-Viroseuran tilassa ihastelin katajaista puupitsiä; lusikan ja voiveitsen pitsit olivat miniatyyrisen pientä ja taidokasta käsityötä. Minä en ainakaan raaskisi laittaa niitä käyttöesineeksi.

Markkinoilla on myös joulukuusenkoristeiden vaihtokoju. Pakkasukko vierailee vetisessä ja kosteassa säässä tänään.

Thursday, December 11, 2014

Vainotun lahjoittama ikoni tuli Turkuun


Yllä olevan kuvan räpsäisin Tuomiokirkon portailta. Oli märkää ja pimeää, mutta jotain toivon pilkkuja tässä näkyy selvästi; toivoa on.

Olin iltapäivällä Hansatorilla kuuntelemassa Itämeri keskustelua. Keskustelijoina Kari Mäkinen, Pekka Haavisto ja Erja Tikka. Toivon että tulisi myrsky ja roiskauttaisi suolaista vettä Itämereen suurista meristä. Turun Suomalaisen yhteiskoulun merilukion oppilaat osallistuivat paneliin kyselemellä kysymyksiä. He lahjoittivat kaikille kolmelle panelistille ja juontajalle joululahjansa. Nämä lukiolaiset ovat rakentaneet vedenalaisen puiston saaristoon.

Illalla oli ekumeeninen joulujuhla Turun tuomiokirkossa.

Pekka Haavisto toi vanhan, pienen ikonin laitettavaksi Brinkkalan vitriiniin. Hän oli saanut ikonin eräältä venäläiseltä toisinajattelijalta 1980 luvun lopulla. Tämä henkilö oli kuljettanut ikonia mukanaan läpi vankiloiden, mielisairaaloiden ja rangaistusleirien. Hän oli saanut lohtua ikonista vaikeuksissaan. Nyt tuo ikoni on Turussa.

Wednesday, December 10, 2014

Kirkollinen dekkari

Ilmoitus

Ekumeeninen joulurauhanjuhla Turun tuomiokirkossa huomenna torstaina klo. 18.00 Koska juhla taltioidaan ja televisioidaan aattona, olisi oltava paikalla klo 17.40 viimeistään. Pekka Haavisto pitää rauhanpuheen. Tietenkin paikalla ovat arkkipiispat Kari Mäkinen ja Leo, sekä piispa Teemu Sippo ja Pelastusarmeijan edustaja. Tarjolla on korkeatasoista musisointi ja laulantaa.


Katselin yle Areenasta ruotsalaista Maria Lang dekkarielokuvaa. Mietin mikä noissa 1950 luvun dekkareissa ärsyttää niin hirveästi. Olin lapsi 1950 luvulla ja ahdistus tulee sieltä, tietynlainen ajattelun ja tapojen ahtaus ja sovinnaisuus, jopa tekopyhyys. Kaikki on jotenkin liian siistiä ollakseen totta.

Millaisen dekkarin saisi aikaan seurakuntaelämästä? Mehukkaan varmasti. Kerran yksi tuttava suunnitteli sellaista: oli kirkon vuosijuhlat ja väkeä paikalla paremmasta päästä, piispat papit ja luottamusmiehet ja naiset. Kun juhlaliturgia oli korkeimmillaan jotkut salpasivat kirkon ovet ulkopuolelta ja sitten alkoi tulipalo ja kaikki kuolivat. Juoni oli kuin natsisaksan tavasta kostaa valtaamissaan kylissä ajamalla ihmiset kirkkoon ja polttaa kirkkonsa mukana elävältä. Huisin kamalaa. Ehkä hieman liian repäisevä aloitus. Minä aloittaisin hieman lempeämmin.

Tätä täytyy kehitellä.



Monday, December 8, 2014

"Ikonin tila on aika, jonka ikuisuus on täyttänyt"

Sateen pehmittämä rantapolku. Oikeasti olisi ollut kumisaapaskeli, mutta eipä tuo tahtia haitannut. Tallustelimme Pieneen kirjapuotiin ja siellä istui tuttu ukkokööri. Joimme sitten kahvia ja keskustelimme vähän kaikesta. Sitten ostatin Serafim Seppälän Ikonin filosofia kirjan lahjaksi itselleni. Suosittelen joululahjaksi mikäli joku tarvitsee suosituksia. Visuaalisesti kaunis ja sisällöllisesti huikea.

Anita Konkan Unennäkijän muistelmia löytyy myös. Kauppiaan mukaan se on vankkumattomien ja uskollisten ja eriytyneiden lukijoiden suosikki. Suosittelen kaikille, ihan kaikille.

Kotiintulo matkalla poikkesimme kauppatorin glögituvassa.

Ilta pimenee entisestään. Illalla olisi jazzia soittoruokalassa.

Otsikko on lainaus Serafim Seppälän kirjasta.

Sunday, December 7, 2014

Seurakunnan naiset muistuttavat Matti Apusta...

Suurmies, patsaaseen veistetty, kuuntelee ihmisten puhetta, liikenteen kumua ja naakkojen kaakatusta.

Vanhalla Suurtorilla on sirkustemppuja, käryä ja ihania pullapitkoja kuten ennen vanhaan leivottiin kun pullaa ei ollut vielä tuomittua ja rikollista syödä. Ihanaa upottaa pullansiivu kahviin ja mossottaa. Nyt kaikki lastentarhan tädit ja muut kasvattajat paheksukaa. Minä en syö pullaa kuin pikkujoulun aikaan.

Seurakunnan tädit ovat kuin Matti Apunen, noudattavat hyviätapoja mutta ovat hirveitä porvarillisia anarkisteja.(Hah!) He eivät ole ollenkaan hyvätapaisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei pidä irvistellä ihmisen seläntakana ja korjata sitten ilmeensä kun asianomainen huomaa.

Elisabet Järnefelt on sanonut jossakin, että hän lakkasi pitämästä jo lapsena eräästä mukavasta tädistä, koska tämä oli kaksinaamainen ja oli ilkeä kun ihminen ei huomannut, mutta sydämellinen kun kohtasi tämän kasvokkain.

Minulla on kyky tunnistaa nämä teeskentelijät.

Kauppatori on edelleenkin entisensä.


Saturday, December 6, 2014

Pyhä Nikolous suojele Operaatio Ruokakassin kassin hakijoita ja muita köyhiä

Kuuntelin Flashmob Finlandian muutaman kerran. Se on komea, asemahallissa Helsingissä, Pekka Haaviston Presidentin vaalikampanjan aikaa äänitettyä esitys.

En jaksanut katsoa linnanjuhlien kättelyä kauempaa kuin että se yksi tuttu suoritti sisääntulon säällisesti, muuten puuduttavaa katsottavaa.

Aikaisemmin päivällä kävin kauppatorilla Operaatio Ruokakassi jonoja katselemassa. Kävijöitä oli kuulemma yli tuhat. Paljon nuoria lapsiperheitä, maahanmuuttaneita ja vanhuksia. Oli siellä akateemisia työttömiäkin jonossa. Mikä perkele tätä maata vaivaa? Minusta tuntuu ettei tilanteen korjaamiseksi edes yritetä enää tehdä mitään. Jos tätä jatkuu vielä kauan niin tapahtuu kauheita ihan varmasti. En ottanut kuvia sillä alkoi tuntua tosi pahalta.

Kävin myös Vanhalla Suurtorilla joulumarkkinoilla. Putiikki Outolinnussa on Ritva Järvisen ikoninäyttely. Tasokkaita ikoneja tarjolla. Näyttely päättyy huomenna.

Tänään on Pyhän Nikolous ihmeidentekijän päivä. Hän on opiskelijoiden, merimiesten ja lasten suojelija. Hän on myös joulun ajan pyhä.

Anna heille anteeksi vaikka he kyllä varmasti tietävät mitä tekevät nämä ministerit ja elinkeinoelämän henkilöt. Ilman vapaaehtoisia täällä ei toimi kohta mikään.


Friday, December 5, 2014

Rautalehtiä piironkien päällä

Joulukuun viides päivä. Harmaata ja lämmintä. Jokirannan puut kuin kuoleman symbolit:riisutut ja liikkumattomat. Huomenna on joulukuun kuudes ja kansa on juhlallista, arvokasta ja vakavaa. Suomalaiset ovat hyvin totista kansaa. Ja taas Kumpujen kätköistä mullasta maan, isät katsovat poikiaan... Äideistä ei puhuta mitään sillä he synnyttivät lapsensa kuolemaan taisteluissa ja sodissa. Rautalehtiä oli runsaasti piironkien päällä.
Torilla jaetaan leipää ja vaatteita tarvitseville. Heitä on vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Kuilu köyhyen ja rikkaiden välillä syvenee juoksuhaudaksi jonka yli ei voi hyppiä. Köyhyydellä ei ole kotimaata eikä paikkaa. Enää ei ruotsinkielisissä kouluissa opeteta että köyhiä on ainoastaan Raja-Karjalassa. Siellä köyhät kylläkin omistavat metsää ja peltoa, useimmat ja siten selviytyvät kriisioloissakin. Köyhyyden käsite ja asenteet ovat muuttuneet, toivottavasti. Toivottavasti myös nationalismi pysyy aisoissa
Tämä kuva on erään päiväkodinikkunasta. Onneksi meillä on vielä päiväkoteja. Paloturvallisuus syistä en sytytä itsenäisyyskynttilää ikkunalle. Puutalossa on kynttilä laitettava lasipurkin pohjalle ja mieluiten ulos.

Tuesday, December 2, 2014

Romeo ja Julia kohtaavat karjalaisissa kylissä


On metsä joka on turvallinen, ja sinne voi mennä piiloon metsänpeittoon, paeta vainolaista, kuka se milloinkin lienee. Siviilit sodan keskellä ovat aina väärässä paikassa ja täysin jonkun armoilla. Muistan hiljaisilla äänillä kerrotut venäläisten kuolemanpartioiden vierailut Suomen puoleisissa kylissä, kun Stalin täytti tilastoja.
Hän oli suurten lukujen mies.

Metsissä liikutaan ja ollaan luonnon armoilla myös Arvi Pertun viimeisimmässä kirjassa Kipu, jossa käydään sotaa heimokansojen puolesta ja vastaan. Olot ovat sekavat Uhtualla, Vienassa ja Aunuksessa. Tämä ei ole kahdenvälistä sotaa; rintamia on monta ja sotilaat menevät tilanteen mukaan. Eletään jokapäiväistä elämää, uskonnolla ei vouhketa koska se on ihmisten elämään kuuluvaa. Kun puhutaan valkoisista ja punaisista on otettava huomioon Suomen käyty sisällisota ja Venäjälle paenneet punaiset. Sitten ovat Venäjän sisällisodan osapuolet, joita on monia. Karjalan paikalliset miehet jotka liittyvät kuka mihinkin ryhmaan. Tällaisessa tilanteessa pitäisi Vienan itsenäistyä Aunuksen liittyä osaksi Suomea.

Arvi Pertun kirjassa ei ole rasismia, eikä myöskään kansallista kouhkantaa;elämä on tässä ja nyt ja on selviydyttävä arjen haasteista. Raja Suomen ja venäjän välillä on määrittämätön, kuten se oli vielä pitkälle 1930 luvulle asti. Muistan yhdenkin sukulaisen käyneen kalastamassa Karjalassa ja minulla on epäilyjä mahdollisista serkuista siellä. Rajan takana käytiin naisissa.

Olen lukenut selostuksia Aunuksen retkistä ja ainakin Paavo Virkkunen halusi luterilaistaa ja länsimaistaa heimoveljet ja siskot. Hän ei ollut ainoa joka ajatteli nostaa alkeelliset heimoveljet ujaaseen suomalaiseen kuosiin. Aivan kuin siirtomaaherra hän haluaa Karjalan parasta ja aikoo tuhota kulttuurin. Hän ei tainnut osallistua Aunuksen sotaan 1918-1922, vaan toisen maailmansodan aikaan, jolloin oli heimoaate taas tapetilla, antoi lausuntoja. Paavo Virkkunen olisi halunnut muiluttaa Suomen ensimmäisen presidentinkin rajan taa. Hän oli valtiopäivämies ja pappi.
Kirjassa on keskushenkilöitä ja päähenkilö, naissotilas Fredrika eli Riikka on outo henkilö, hänen kivustaan varmaan joku "kallonkutistaja" saisi jonkinlaisen taudinkuvan rutistettua. Ajattelin jo ihan alussa että Riikka kuolee tramaattisesti lopussa ja niin hän kyllä tekeekin; palavassa tallissa hevosten ja rakastettunsa kanssa. Vai kuoliko hän todella sitä ei kerrota.

Riikka ja Santeri ovat molemmat kuin Romeo ja Julia jotka on heitetty punaisten ja valkoisten sekaan 1918-1922 Vienan ja Aunuksen korpikyliin. Erotiikka on maanläheistä ja julmankaunista. Karjalainen kulttuuri on ollut hyvin maskuliinista ja naisista on sanonta: remelillä akkaa ja piiskalla hevosta. Naisen osa riippui miehestä, jos hyvin kävi niin oli ihan siedettävää.

Aunuksen ja Vienan sodissa oli kylissä välillä nälkä, sillä kaikki osapuolet syyllistyivät ryöstelyyn. Ihmisiä ammuttiin sattuman varaisesti ja ihan tietoisesti.

Riikka on irrallinen vaeltaja. Hän on asunut Berliinissä ja Pietarissa. Hän on oppinut käyttämään kokaiinia. Hänen kasvoissaan on piiskan iskun aiheuttama arpi. Piiskan heiluttaja oli ollut venäläinen sotilas joka murhasi Riikan enon. Siitä lähtien Riikka on ollut yksin. Hän ruoskii ja häntä ruoskitaan. Toinen nauttii vallan kivusta toinen siksi että ei enää muuten voi seksuaalisuuttaan käsitellä. Kirjassa käydään myös saunassa ja seksi on vahvaa ja maanläheistä. Saunassa ollaan silloinkin kun kylän tietäjä antaa Riikalle Lemmennostatuskylyn. Vanha myyttisyys näyttäytyy tässä kohtaa vahvana. Muistan omasta lapsuudestani miten mummoni joskus lauleli kummallisia lauluja.

Kirjassa on paljon arkipäivän kuvauksia, suunnittelua ja yllättävän vähän sotatilanteita, se on hyvä että näin on.

Jossakin lukemisen vaiheessa ajattelin Riikkaa Suomineitona, mutta sitten lopetin nämä ajatuskiemurat. Sota loppui, Karjala jatkoi elämäänsä Neuvostoliitossa ja nyt Venäjän osana.

Saturday, November 29, 2014

Kuusi loistaa valoa pimeään


Tuomiokirkon edessä oleva kuusi säihkyy. Tämä kuva on otettu Tuomaansillalta kun palasimme saunareissulta kotiin. On kovaa porinaa vanhoillisten parissa tasa-arvoisen avioliittilain äänestystuloksesta. Minä olen ainoastaan iloinen ja tyytyväinen. Kun väki vähenee niin pidot paranee.

Pitkä syksy jatkuu


Ohutvaloinen joulutuikku ikkunalla värisee märälle kadulle saitaa valoa. Pitkä syksy jatkuu. Kaamosta riittää.
Leipätaikina nousee, kahvi tuoksuu ja elämä on entisellään. Iltapäivällä lämmitämme saunan. Hyvin tavallista ja turvallista elämää.
Itsenäisyyspäivänä kiemurtelee taas leipäjono torilla. Se on joka vuosi aina vaan pitempi. Operaatio Ruokakassista on tullut pysyvä instituutio. Kansa jakautuu ja kuilu syvenee. Ortodoksit tunnelmoivat tuikkujen valossa kuten aina. Ropoja köyhille ei ropise. Ortodoksisen perinteen mukaan rikkaiden tulisi antaa rahaa köyhille. Tämä perinne on rapistunut. Suomen ortodoksit ovat rationaalisia ja kuolettavat tunteensa taka-alalle.

Maailma on entisensä, eikä kuitenkaan ole. Median ansiosta moni lapsi miettii lapsisurmia ja itseään. Raadollisuus läpäisee kaiken.



Kun ruokajonot täyttävät torin, alkaa miettiä missä jono kiertää sitten kun toriparkkia aletaan rakentaa?






Friday, November 28, 2014

...Jokainen piiskanisku oli kuin suudelma...


Olen lukenut Arvi Pertun Kipu romaania. Rupesin näkemään outoja unia: seikkailen oudossa miljöössä, oudoissa taloissa joissa on salahuoneita jonne voi piiloutua ja joista voi katsella pahoja olioita, olioita joista ei tiedä kuka mitäkin on.

Pitää selvittää tämä historiallinen jakso Suomen historiassa perusteellisesti. Naissotilas Fredrika on kovasti miehen kaltainen. Hänellä on piiskan sivalluksen aiheuttama arpi kasvoissaan ja hänen toinen jalkansa on vaurioitunut lapsena onnettomuudessa. Hän on asunut Berliinissä ja Pietarissa, oppinut ja ilmeisesti varakas, hän on moderni ja vetää viivan eli kokainit silloin tällöin. Jos heittäytyisi "tutkijaksi" voisi tässäkin nähdä symboliikkaa moneenkin asiaan aikana jolloin kaikki oli hieman sekaisin. Suomen 1918 tapahtumat taustalla ja Vienan itsenäisyys tavoitteena. Aika on 1918-1922.

Kun punaisia ammuttiin saunan takana toteaa Fredrika mitä muutakaan heille tekisi

Hänen ja karjalaisen Santerin rakkaus on mahdoton juttu? Täytyy ottaa selville miten outoa se lopulta oli ja lukea kirja loppuun.

Wednesday, November 26, 2014

Piispa Arseni on moniosaaja ja taiteellinen henkilö

Taas seisoo komea kuusi kirkon edessä. Ensi lauantaina illan suussa se alkaa säihkyä. Lapset kyselevät että kuka sytyttää kuusen kynttilät? Varmaankin piispa koska se on hänestä hauskaa sanon minä. Minusta ainakin olisi.

Ortodoksinen kirkolliskokous valitsi Oulun piispaksi Matti Wallgrenin, josta en tiedä muuta kuin nimen. Arsenilla on varmasti parempaakin käyttöä kuin piispana olo. Hän on taiteellinen ja moniosaaja. Sitten piispat halusivat ja saivat läpi tavoitteensa että seurakuntien valtuustot lopetetaan ja seurakuntaneuvostot korvaavat ne. Rahat keskitetään hiippakuntaan eli piispoille. Olenko väärässä että seurakunnat alkavat rapistua ja köyhtyä. Mitä tapahtuu seurakuntakatastrofeissa kuten Turun kirkon vaurioiduttua Toriparkin rakentamisen aikaan. Ei hyvältä kuulosta.

Kirkkoherrat voisi poistaa kokonaan, sillä hallintohommat hoidetaan piispan kansliassa. Ajatelkaa mikä säästö tulisi.


Tuesday, November 25, 2014

Oikosulku, homokammosia ukkoja ja saavatko ihmiset sitä mitä ansaitsevat


Eräänä sunnuntai aamuna heräsin puhelimen kilinään. Silloin oli vielä lankapuhelin. Ystävämme Anu, hän joka on nyt jo kuollut, sanoi Onko sun ukkois herännyt? Minä siihen että se nukkuu mutta kohta herää. Tiijätkö osaako se korjata leivinpaahtimen? Tiedän että se osaa kaiken laista sähköihin liittyvää. Sitten aloin pelätä pahinta. Mitä on tapahtunut?

Talo meni pimeäksi. Paahdoin leipää ja se alkoi savuta, joten työnsin leipäveitsen sinne ja yritin keihästää pudonneen murun. Tässä vaiheessa mies nousi tukkapystyssä ja kysyi että onko hän vielä elossa sen leivänpaahtimen sähköiskun jälkeen?

Ota nyt töpseli irti seinästä ja tarkista sulakkeet. Mies sanoi ankaralla äänellä. Me tulemme katsomaan aamiaisen jälkeeneet mitä on tehtävissä.

Uusiksi meni leivinpaahdin.

Jokin aika sitten homokammoinen tuttavani yritti kutsua minua kylään "seuroihin" ja pääsisin hänen autossaan yhdessä pastorin kanssa. Kuulin pastorin nimen ja päätin olla menemättä. Kahden homokammoisen ukon kanssa samassa autossa ei tuntunut hyvälle. Olen homomyönteinen ja allekirjoittanut adressinkin. Se olisi ollut kamalaa. Sen sijaan menin kuuntelemaan Toriparkkirähinöitä ja totesin että ukot ovat outoja. Paitsi ne jotka vastustivat toriparkkia.

Hansakorttelin tyhjät kaupat eivät aloita toimintaansa toriparkin tultua ja täyty asiakkaista, syynä ovat tolkuttoman korkeat vuokrat. Eikä kyllä Foruminkaan ravintoloiden sulkeminen johdu Toriparkin puutteesta, vaan liian korkeista vuokrista.

Anu oli vankkumatta sitä mieltä että jokaisessa kunnon kulttuurikodissa oli oltava ruokasali. Olen samaa mieltä vaikka nykyään ei taida kukaan syödä yhtä aikaa, saati että ystävät kokoontuisivat päivällisille seurustelun merkeissä. Kaipaan noita aikoja.
Hakuan asunnon jossa on ruokasali, lämmin kylpyhuone ja kunnollinen keittiö. Joidenkin mielestä tämä on hienostelua. Kuten yksi rovasti kerran sanoi. Ihmiset saavat mitä ansaitsevat. Luulen että he eivät saa tänä päivänä edes perustarpeita, ainakaan kaikki. Tämä olisi hyvä muistaa kun tunnelmoidaan itsenäisyyspäivän hämyssä.



Saturday, November 22, 2014

Lumiolio ja perinteistä kuvaa kaupungistamme

Ei kovin perinteinen lumiukko. Kiehtova lumiolio erään jokirantapensaan alla. Taitaa olla avaruusolio joka hämää kulkijaa.
Tässä taas hyvinkin perinteikäs kuva kaupungistamme. Käväisimme Vanhalla Suurtorilla katsastamassa valjua joulumarkkina tunnelmaa. Kyllä se siitä nousee tunnelmaksi.
1700-luvulta peräisin oleva tammi. Suojelun alainen vanha puu.

Tässä modernia maalaustaidetta, takana on vanha Armfeltin puutalo. Sen paikalla on ollut entinen piispantalo joka on purettu aikoinaan ja hirret viety jonnekin toiseen rakennukseen. Tuossa talossa asuu nykyään uhanalaisia kaupungin vuokrataloasukkeja. Siinä talossa on komea puubarokkiaita.

Friday, November 21, 2014

Rakennetaan ja korjataan


Turussa on rakennettu siltoja. Turussa on myös korjattu siltoja, joitakin monta kertaa. Nyt vuosi sitten rakennettu Kirjastosilta eli Rahamiesten silta on korjauslistalla. Ennen korjausta siltaa on korjattu teipeillä etteivät lapset putoa jokeen.

Mahdollista toriparkkia, mikäli se tulee, varmaankin korjataan useasti. DDR:läinen monttu outoa kieltä puhuvine duunareineen on nähtävyys sinänsä.

Vanhat miljoonamiehet torikulmilla rakentavat monumentteja itselleen. Maru sanoi että kyrvän jatkeita laskeville käyrille. Työllisyys lisääntyy kun rakennetaan ja puretaan ja korjataan. Työllistäminen on vinoutunut pahasti.
Jos huitaisen tuon ikkunan mäsäksi työllistänkö korjaajan ja kuka siitä lupulta hyötyy?


Toriparkin tiedotteesta lainattua:

Ortodoksisen kirkon osalta Toriparkki yhtiö sitoutuu toteuttamaan maanalaisen pysäköintilaitoksen ja siihen liittyvät rakennelmat ja rakenteet siten etteivät Ortodoksisen kirkon perusteet rakentamisen tai laitoksen käytön takia vaurioidu.

Maru teki ristinmerkin kirkon kohdalla. Hän ei tohtinut mennä sisälle sillä ei ollut varma kuka monsteri seisoisi tuohustiskin takana. Metropoliitta Ambrosiuksella on muita murheita luulen. Asioilla on aikansa.

Ja missä se luvattu lumisadekin viipyy?

Thursday, November 20, 2014

Timangia runoutta

Eilen, kun valvoin myöhään ja uni odotutti luin Tua Forsströmin runokirjaa Lokakuun iltana soudin järvelle.

Harvemmin enää runokirjat sykähdyttävät niin kuin tämä sykähdytti. Arkinen ja arjen yläpuolinen ylevyys ja kauneus kohtaavat toisensa hienolla tavalla. Pieni kirja mahtuu hyvin takin taskuun tai pieneen laukkuunkin, matkalla luettavaksi. Lohdutuksen sanoja marraskuun harmauteen ja sitten kun kuura peittää maan ja kaikki on yhtä valkoista kylmää kimallusta. Puhun tulevasta ja nyt olevasta ajasta.

Onko onni ja rakkaus haaveissa, vai tässä nyt. En tiedä miksi juuri keltaiset kumisaappaat saivat minut lähes tunnekuohuun. Muisti on valikoiva. Keltaisiin kumisaappaisiin liittyy lapsuus tai nuoruus ja lämmin kevätsade. Ehkä muistuma onkin auringon valo. Runon tyttö juoksee keltaisissa kumisaappaissaan ensilumessa ja peruuttaa sitten vetisiin jalanjälkiinsä varovasti astuen. Salaisuuksien maailma.

Rauhoittava vaikutus kaiken Toriparkin suhmurointien aikaan. Maailma voi olla eheä ja samalla sirpaleinen. Tässä kirja myös niille joilla on lohdutusvaje. Joululahjaksi ihan jokaiselle suosittelen.

Monday, November 17, 2014

Torin alla lepääviä vainajahenkiä ei pidä suututtaa...

Turun kauppatorin alla on vanha uhrilehto eli hautausmaa. Melkoista hautarauhan rikkomista mikäli luita ei siirretä siunattuun maahan tai muinaisuskontojen tavalla. Näin on marjat. En ole taikauskoinen mutta vainajiahenkiä ei pidä suututtaa.

Katselin ja kuuntelin valtuustomme puheita Toriparkista. Yksi takinkääntäjä nainen taisi tulla poliittisen uransa päähän. Homma haisi ja jossakin puheenvuorossa puhuttiin "oligarkien" vaalirahoista ja korruptiosta.

Yhden äänen erolla Toriparkkikaavaa aletaan valmistella ja suunnitella.

Tuonen lehto, öinen lehto siell on hieno (savi) hieta kehto...

Sunday, November 16, 2014

R.I.P. Turun Kauppatori?


Maanantaina 17.11. klo. 15.55 Yle Areena lähettää suorana lähetyksenä Turun kaupungin valtuuston kokouksen.

Huomenna mene tiedä kauppatorimme saa kuolemantuomion. Valtuusto kokoontuu taas. Mikäli Toriparkkilaiset voittavat kuolee torikauppa moneksi vuodeksi ja torimyyjät saavat etsiä uudet torit jatkaakseen elinkeinoaan. Torin pohjoisessa oasassa on muinoin ollut kaatopaikka ja jätemuhimo.

Marraskuisessa iltapäivässä oli kuulautta ja kuoleman tuntua.
Autoja parkissa ja monta tyhjää paikkaa. Busseja harvassakseltaan. Turku ei ole metropoli, se on pikemminkin taajama jossa on monta lähiötä. Turussa voisi olla vanhakaupunkikin mutta lähes kaikki arvokkaat rakennukset on purettu. Gryndereillä ei ole ollut kulttuurihistoriallista tai kauneudellista rakentamisen sivistystä; heitä ohjaa raha. Taustalle hengellisen elämän temppeli ortodoksisessa muodossa. Tuolla takana häämöttää myös ruotsalainen seurakuntakeskus jonka rakennus kertoo rahasta enemmän kuin taiteesta. Kirkkorakennukset ovat universaaleja rakennuksia.

Torin auki repiminen, sisuksien röpelöiminen ja sydämen rytmihäiriöt tuntuvat kaupungin ruumiissa vielä kauan torin kuoleman jälkeen. Voi olla että kuolema synnyttää uudenlaista elämää joillekin.

Toivoisin että Toriparkkia ei rakennettaisi.

Friday, November 14, 2014

Vanha rakennus on arvokkaampi kuin vanha ihminen?

Korotettu kuistin katto pönöttää rumasti. Ilta pimenee mutta kynttilän vieminen pihamaalle arveluttaa näiden tulipalojen jälkeen. Naapuri laittaa linkkeriä korotetun kuistin lattiaan. Miten se käyttäytyy saven liikkuessa perusteissa.

Kirjava kissa kyhnyttää raollaan olevaa oveamme käpälällä auki ja yrittää tulla sisälle. Taitaa olla hylätty kissa mutta hyvässä kunnossa. Aikaisemmin näin sen radan varren kuolleiden korsien keskellä istumassa ja tuijottamassa palaneelle talolle. Huutelin sille että onko kaikki hyvin? Ehkä se etsii uutta kotia itselleen.

Joissakin asioissa vanhuus on arvossaan. Eräällä puutaloalueella myydäänn alueen vanhinta puutaloasuntoa huimaan neliöhintaan. Olisipa ihmistenkin kesken vanhuus arvossaan, mutta ei se tunnu olevan. Pahuus vaanii erityisesti vanhuksia näköjään. Tapauksilla lienee media-arvo ei muuta. Koskahan media saa aikaan jotain konkreettista parannusta arvokkaan vanhuuden takaamiseksi Suomessa.

Toivon ettei TVT häädä vanhuksia puutaloasunnoistaan, heillä tuskin on resursseja liittyä asuntoyhtiön osakkaaksi, vaikka halua olisikin. Tällainen kylmää sydäntä ja panee ajattelemaan mitä itsellä on luvassa tulevaisuudessa. Vanhuus ei tule yksinään sanotaan ja tervaskantoja on nykyään harvassa.




Thursday, November 13, 2014

Turun johtamismalli ei ole suvereenia ja ihmisläheistä...

Miksi Turussa ollaan niin yksioikoisia, ykspäisiä ja ikään kuin puolustuskannalla koko ajan kohtaamis tilanteissa? Kumpuaako tämä Ruotsin vallan ajasta. En keksinyt parempaakaan syytä.

Kun nuoret valtasivat taloja Turussa, he toimivat kuin nuoret toimivat, eli panevat musiikkibileet pystyyn ensimmäiseksi. Hesan valtauksissa oli aivan ilmeisesti kauaskantoisempi tapa toimia: he korjasivat ja kunnostivat, ja heillä oli järkeen käyvä suunnitelma toimia. Näkyvyyden saamiseksi he valtasivat kaupungintalon parvekkeen kymmeneksi minuutiksi. Helsingissa talonvaltauksista kehittyi markkinatalouden periaatteella toimiva asuntoyhdistys.

Näkyvyyden saamiseksi Turun nuoret ja TVT:n häätöjen alla elävät voisivat tehdä itsensä näkyviksi joulurauhan julistamisen aikaan valtaamalla Vanhan Suurtorin parvekkeen. Tunnettavuus ei jäisi varmasti paikalliseksi, eikä jättäisi ketään kylmäksi.

Turussa poliisit häätivät nuoret aina pois valtaamistaan taloista. Vikaa lienee molemmissa: valtaajissa ja vallanpitäjissä. Poliisi hoitaa vain hommansa josta se saa palkkansa. Turkulainen johto on erittäin autoritäärinen ja jyrkkä. Ehkä pitäisi mennä keskustelu ja vuorovaikutus kursseille.

TVT:n tapa asettaa vastakkain puutalo vuokralaiset ja kerrostaloissa asuvat vuokralaiset ja väittää että muka puutaloasukkaiden asuntojen kunnostua ja kohennusrahat otetaan muilta kaupugin vuokralaisilta on halpamainen kikka. Vanha kikka: pannaan köyhät riitelemään keskenään ja itse asia suhmuroidaan pois päiväjärjestyksestä.

Mistä kumpuaa Turun päättäjien ja gryndereiden puutalovihamielisyys, ja nuorisovihamielisyys ja yleensäkin "perässävedettävien" vihaaminen. (Termi perässävedettävä on lainattu Luovan toiminnan toiminnanohjaajalta)

Tuesday, November 11, 2014

Puutaloasuminen tulee olla mahdollista kaikille, ei vain hyvin toimeentuleville


Eilen illalla Taidekeskus Vimmassa oli keskustelua ja alustuksia erilaisista vuokrapuutalojen toimintamalleista. Helsingistä oli saapunut OKRA yhdistyksen edustaja joka kertoi OKRAN kehityksestä ja toiminnan vakiintumisesta. Löytyisiköhän sieltä mallia Turun vuokratalon puutaloasukkaiden aseman ja toiminnan kehittämiseksi?

Tampereelta oli tullut edustaja Puutaloyhdistys Annikista. Se oli intensiivinen ja sydämellinen selostus kaikkinensa. Ehkä vinkkejä toimintaan löytyisi sieltäkin. Ainakin median haltuunotosta ja kulttuuritapahtumien hyödyntämisessä tunnettavuuden saavuttamiseksi, sillä tunnettavuudella on oma tärkeä merkityksensä.

Okran toiminta alkoi talonvaltauksella ja sitten ruvettiin pitkäjänteiseen yhteityöhön kaupungin päättäjien kanssa. Okran toiminta on paljolta omatoimista remontointia ja kunnostusta. Remontoinnit alentavat vuokria ja yhteisöllisyys on avainsana. Tietysti jos puhutaan asumisen tasosta, mitä kukakin arvostaa ja tarkoittaa, niin se on vaatimatonta jos vertaa keskiluookkaiseen unelmaan. Lämmitys sisältyy vuokraan.

Suihkua ei aluksi ollut kuin kellarissa olevassa saunassa, mutta nuoret ovat joustavia ja innostuneita. Nykyään on jo suihkuja joka huushollissa. Okra on myös ostanut kunnostamiaan taloja omaksi asukasyhdistyksekseen. Asunnon hakijan täytyy olla alle 25 vuottias mutta asua saa niin kauan kuin asunto sopii asujan tarpeisiin. Kuten puutaloasunnot yleensä ovat pienia hellahuonen ja olohuoneen käsittäviä asuntoja tai ainoastaan hellahuoneista remontoituja yksiöitä.

Aluksi Helsingin kaupunki antoi heille kaikkein huonoimmat, purkukuntoiset taot, ne purettiin melko pian ja taas sinnikkäät sissit löysivät uusia kohteita. Nyt on jo ehkä helponpaa alkuun nähden ja asukkaat ovat ostaneet puutaloja itselleen osakeomistus periaatteella.

Jotenkin tuo OKRAN malli sopisi Turun puutalovuokralaisille. Verotuksellisesti säätiöiminen olisi järkevää.

Ihmetyttää kyllä TVT:n ristiriitaiset lausunnot TVT:N vuokrapuutaloista. Ensin häädetään jossakin ja myydään, sitten annetaan lausuntoja ettei niitä nyt myydäkään.

Jossakin Itäiselläkadulla oli häädetty vuokralaisia pois ja parin viikon päästä sinne tulikin uudet asukkaat. Asuntoja ei kunnostettu lainkaan, jopa lattiassa oli rotanmentävä reikä. Uudet asukkaat eivät vaikuttaneet kuulemma kovin yhteisöllisiltä totutussa mielessä; ehkä he polttavat asuntonsa. Helsinki, kuten Turkukin haluavat päästä omistamistaan puutaloista eroon.

Turussa ei ehkä kannata aloittaa talonvaltauksella. Niiden suhteen on "nolla doleranssi" käytäntö. Jos nyt Turussa yleensä voi neuvotella mistään yleishyödyllisestä ja humaanista menettelystä. Itäinenkatu 64:n puutalot jyrättiin tänään. Neuvotteluyhteys ja verkostot oliviat varmaan sittenkin toimivanpi tapa aloittaa.

Mikäli puutaloasunnot remontoitaisiin, niin asukkailla pitää olla mahdollisuus palata asuntoihionsa kunnostuksen jälkeen.

TVT:lle toivoisi avoimuutta ja läpinäkyvyyttä tiedottamisessaan.



Monday, November 10, 2014

Marraskuisia tarinoita II

Jäähtyneen tuhkan haju nuhjuisessa maisemassa. Polulla mutaista löllöä kumisaappaiden alla lätisevää. Polkupyörämies katsoo palanutta taloa ja sitten alkaa puhua ettei hän täällä ole muuten kuin uteliaisuuttaan. Ajattelen että mitä me muut uteliaat olemme kuin uteliaisuuttaan. Sitten hän kysyy että tiedänkä miten monta kuollutta löytyi. Sanoin että kaksi, uutisten mukaan.

Kyllä nämä murhat ja murhapoltot yleensä tiedetään mutta ei paljasteta. Bodomin järvelläkin yksi neljästä jäi henkiin. Aina on joku joka tietää mutta ei puhu. Ehdotan että Auran pyromaani on siirtynyt Raunistulaan. Polkupyörämies närkästyy ja sanoi että se ei ole todennäköistä ja että niitä paloja oli enemmän kuin tiesi. Minulla on aukkoja tiedossa.

Sitten kuulen että samaisessa talossa oli neljä vuotta sitten tehty raaka murha. Yksityiskohdat olivat karmaisevia.

Äkkiä alkoi kuulua terävä piippaus jostakin. Ajattelen että jossakin on palohälittimen pattereissa ytyä vielä. Tuli surkea olo. Talo oli vuosisadan alun vankkaa tekoa, sääli että se tuhoutui.

Kaipaan pois tästä maisemasta ja talosta jossa kirjoitan tätä. Junat kulkevat tasaisesti ohi muihin kaupunkeihin.

Friday, November 7, 2014

Keskeneräisten asioiden miehelle jää aikaa elämässäoleiluun


Otsikko on vapaa lainaus edellisestä OrtodoksiViestistä. Hienon ja oivaltavan lauseen on sanonut Tampereen ortodoksisen kirkon vahtimestari. Minulle tuo sanoma sopii kuin nenä päähän. Oikeasti sanonta kuuluu: Keskenjääneiden asioiden miehellä jää aikaa elämässäoleiluun. Löysin lehden ja tarkistin.
Pelkään pahoin että pohjalainen, entinen opiskelukaverini Maija käsittää tuon totaalisen pohjalaisesti ja tuomitsee elämässä oleiluna.

OrtodoksiViesti ei jatkossa tule Turukuun. Seurakuntaneuvosto on päättänyt että siirrytään omaan lehteen eli Kupoliin. Tiedote oli hyvin poliittinen ja perustelut ihan sen mukaiset. Tiedottamisen kannalta se ja sama, sillä eivät ne kuolemat ja muut henkilökohtaiset tapahtumat lehden kautta saavuta ihmisiä. Eivät ne netinkään kautta saavuta kaikkia. Puskaradio olisi hyvä mutta yhteisöllisyyden katoamisen ja klikkiytymisen myötä luonnollinen tiedonkulku on estynyt. Oman lehden ympärille voi perustaa uuden klikin. Minulle on sama tuleeko lehteä ja minkälaista tulee.

Sitten menin fb:ssa tekemään lyterilaisten mikä virsi olisit testin Arvasin että se olisi Minä vaivainen oon mato matkamies maan se muistuttaakin sopivasti Totisen pojan jenkkaa Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se on vain väliaikainen... Olen kuulemma Jobin hengenheimolainen. Tämä oli vaaraton testi verrattuna muutamiin muihin luonnekartoituksiin.

Thursday, November 6, 2014

En usko että nuorison lukutaito on vaarassa...


Nuoret keskustelevat Kultakuumeessa kirjojen lukemisesta. He ovat nuoria ja raikkaita, ei tietoakaan kyynisyydestä ja kaunailusta kuten helposti vanhenevilla kirjailijoilla on. Eivätkä he puhu rahasta. Heillä on järkevä suhtautumistapa nettitietoon ja visuaaliseen lukutaitoon.

Minä en usko nuorison lukutaidon olevan vaarassa. Aina täällä on kohkattu jostakin vaarasta. Mistä kulloinkin. Tietenkin luetun ymmärtäminen on tärkeää, vaikka kuka sanoo miten teksti pitää ymmärtää oikein. Tärkeää on myös että kirjoittaja tietää mistä kirjoittaa.

Visuaaliseen lukutaitoon kuuluu merkkien ja symbolien ymmärtäminen. Merkkejä on kyllä turtumiseen asti ja lisää tulvii koko ajan.

Minulla ei ole Finlandia ehdokasta tänä vuonna Tarkoitan kaunikirjallista Finlandiaa. Jos nyt nimeäisin kuitenkin Tommi Kinnusen Neljäntien risteys kirjan tai Sirpa Kähkösen Graniittimiehen. Ehtisikö Anita Konkan Unennäkijän muistelmat mukaan.
Pajtim Statovci Kissani Jugoslavia on myös mahdollinen. Voiko palkita jo voittaneen kirjailijan? Pelkään pahoin että hän voittaisi.
Missä viipyy runoilijoiden palkinto? Niin, missä se viipyy? Runous on kuninkuuslaji.






Tuesday, November 4, 2014

Marraskuun tarinoita I

Orvokit uhmaavat sadetta ja pimeyttä. Kävelin kaupungilla sateenkaari sateenvarjon kanssa. Tuuli yritti tehdä selvää siitä. Mahtavan kokoinen sateenvarjo.

Löysin kirjastosta Kissani Jugoslavian ja Kjell Westön Kangastus 38. Tua Forsströmin viimeisintä runokokoelmaa en löytänyt vieläkään.

Radan takana paloi pieni puukerrostalo viime yönä. Kaksi ihmistä kuoli ja nyt tarkistetaan onko vieraita ollut talossa kylässä. En sano mitä ajattelen ja pelkään palon syyksi. Asun kaksikerroksisessa puutalossa jossa on monta tyhjää huoneistoa. Kun on oikein hiljaista yöllä, voi kuulla talon omia ääniä. Savi liikuttaa taloa. Joskus syntyy mielikuva jonkun näkymättömän liikkeistä. Yhteen aikaan katosi tavaroita ja syytimme heti kummitusfrouvaa. Löysimme tavaroita, kuten silmälaseja, oudoista paikoista.

Jos joku ostaisi tämän huoneiston, pitää ostajalle kertoa kummitusfrouvasta. Se on myyjän velvollisuus.
Täällä rapuissa harhailevat kummitukset ja saavat aikaan rapsahtelua, outoja ääniä ja askeleita.

Sunday, November 2, 2014

Joillakin papeilla on kaunis tapa käyttää ääntään ja liikkua kauniisti kirkkosalissa

Ammukävelyllä sateisessa Lonttisessa. Allinkadulla haisi tuikea home. Niin tuikea että nenäni on tukossa ja silmät vuotavat vettä. On satanut monta tuntia eikä päivä valkene tänään. Tämä kuva on kylläkin Lokinkadulta. Koristeikkuna on avautunut sateelle. Nuuhkin yöllä neuroottisesti mahdollisia kosteita puroja kuistilla. Ei löytynyt.


Radiossa soi kaunis ortodoksinen liturgia. Olen yliherkkä liturgioille mutta tämä on siedätyshoitoa sielulle. Joillakin papeilla on kaunis tapa käyttää ääntään ja liikkua kauniisti kirkkosalissa. Arkkipiispa Paavali korosti tällaista tapaa. Isä Petri Ratilaisella oli tällainen ominaisuus.

Itseäni häiritsee suitsutusastian huitominen ja temputtaminen, sekä kompsuttava kävely, silloin kun sellaista esiintyy.

Saturday, November 1, 2014

Pyhäinpäivän aamussa katselen taloa

Onneksi ei sada sillä katto on poissa. Voi sanoa että kuistin vintillä tuulee. Toivottavasti linnut eivät ole löytäneet tietä sinne.
Ikkunat ovat ehjät ja jäävät paikoilleen. Maanantaina katto pellitetään kuulemma.
Tämä työmaa ja talo ovat Lonttisissa Lokinkadulla. Jokunen vuosi sitten tiet asfaltoitiin ja ne muuttuivat kaduiksi. Kauan kauan sitten ositteemme oli Airikintie 1. Se oli vanha puutalo jonka omisti vanha herra Vihanto. Vanha herra Vihanto oli vanhanajan herrasmiehiä ja sanoi olevansa ihan aidosti pahoillaan kun talon viemäriverkosto hajosi. Se talo oli käsityötaidetta ja kirvesmiesten taidonnäyte. Nyt sillä paikalla on pienkerrostalo.
Joki virtaa ja sen harmaa savisuus on aina yhtä harmaata kuin savi.rakennukset liikkuvat savessa, kuten ne ovat aina liikkuneet. Jotkut talot ovat aikojen saatossa vierineet jokeen.
Puutaloihin liittyvää: Vimmassa Aurakadulla 10.11.2014 klo. 18.00 Keskustelua puutaloista, TVT vuokrapuutaloista ja Portsasta.

Friday, October 31, 2014

Merkittävimmän Suomen puoleisen runonlaulajan Simana Sissosen kotitalo ja pihapiiri uhattuna Ilomantsin Mekrijärvellä


Simana Sissonen oli (1786- 1848) Ilomantsin Mekrijärvellä asunut Suomen puolisen runonlaulun merkittävin henkilö. Hänen laulantansa on ollut merkittävä Kalevalan synnylle.

Olin lentää tuolilta huomattuani että Senaattikiinteistö myy Simana Sissosen kotia ja pihapiiriä Mekrijärvellä. Sissosen sukuseura on huolestunut syystä. Parasta olisi jos Ilomantsin kunta ostaisi kohteen ja lahjoittaisi sen Sissosten sukuseuralle.

Museovirasto rauhoittelee kohteen merkittävyydellä ja suojelulla. Minä henkilökohtaisesti en luottaisi Museoviraston sanomisiin.

Olen pöyristynyt myynti-ilmoituksesta. Ellei muu auta niin perustettakoon pro Sissonen liike. Vaalit lähestyy. Löytyykö Ilomantsin politiikoista kulttuurihistoriallista ja kotiseutuhistoriallista vastuuta.

Tutkittuani Mateli Kuivalattaren elämää, huomasin Simana Sissosen hänen aikalaisekseen. Mateli teki omaa laululyriikkaansa, Simana lauloi jo laulettua perinnettä.

Thursday, October 30, 2014

Lähikauppaa, lastenkulttuuria ja tätien törsäysvuosikymmen


Lähikauppa on hyvä asia. Muistan 1980-luvun Portsassa oli kivijalkakauppoja. Taloyhtiössämme oli Liisi Kauppilan maitokauppa. Se oli kätevä. Minusta tällaisten kauppojen toimintaa pitäisi tukea.

Tänään Lonttisten lähikauppa avattiin remontin jälkeen ja Valintatalo oli muuttunut Siwaksi. Siwa, sen enempää kuin Valinta talokaan eivät ole Suomalaisessa omistuksessa. Silti lähikauppa on kätevä.

Lähikauppa on myös, kuten kirjastokin, sosiaalisen kanssakäymisen keskus. Siksikin niitä ei pitäisi lopettaa.

Lasten kulttuuri viikot oli myös hyvä idea. Nyt niitä ei enää ole järjestetty, koska lastenkaulttuuria on koko ajan tarjolla. Vai onko, ja jos on, niin minkä tasoista?

Olihan se tuossa tuntityöntekijöiden palkkarahojen muuhun tarkoitukseen kuin työntekijöiden hyväksi,käytössä sekin puoli että hyvään tarkoitukseen ne rahat menivät. Jotkut ovat itsekkäitä huudellessaan pikkurahojen perään kun lapset tarvitsevat kulttuuria, raivosi taiteilija joka ei itse kylläkään tehnyt ilmaistyötä lasten kulttuurin hyväksi. Joku säveltäjä piruili ihan tosissaan että mikäli toimintayksikkö palaa poroksi Mörköoopperan tai Tulitikkutytön kulissien kuivattamisen vuoksi, niin saa palaa! Kauhistelin nimittäin yli yöksi jätettyjä hellanlevyjä ja uunia ja muita sähköpuhaltimia sillä pinkopahvinen seinä savusi. Olin nipottaja ja lastenkulttuurin jarru. Kaiken kukkuraksi olisin joutunut maksamaan oopperasta nähdäkseni sen. Jätin väliin.

1980-luvulla oli rahaa käytössä kyllä, elimme törsäyksen vuosikymmentä. Työpaikkakiusaamisen tätirinki toimi kuin "gestapo" oli Lenttu-täti, Krista-täti, Eija-Täti, Lenita-täti, Ari-täti ja Marianne-täti ja Ritva-täti ja Tuuli-täti joka ponkaisi pomoksi demarien avulla. Ja virastossa istui iso-Täti joka muni mahtipontisia munia. Sitten oli Haije-täti tilulilulei! Hän oli rahasta naimisissa.

Taisipa tämä Jarmo Rosenlöff olla zilloin liittomme puheenjohtaja(demari).

Wednesday, October 29, 2014

Katurunous ei yllä torille asti...


Onko kovinkin yleistä että valtuuston kokouksissa valtuutetut säntäilevät käytäväkokouksia pitämään. Viime maanantain valtuuston kokouksessa kokoomus säntäili käytäväkokouksiin ja heti sitten ehdottivat Toriparkki asian pöydälle panemista. Ja demarien Jarmo Rosenlöf kannatti ehdotusta. Sai varmaankin käskyn torinkulmien miljonääreiltä. Nyt Vaiste aikoo valittaa (?!) mikäli toriparkkihanke kaatuu.

Kuka tätä kaupunkia johtaa?

Kulttuuriväki on kuin kusi sukassa hiljaa. Kirjailijat ovat riippuvaisia apurahoista. Kokoomus on vahvasti kulttuurinkahvassa; kokoomuksen tädit nostavat susikkejaan jalustalle, Niin ihanan suloisia nuoria poikia Huokailevat tädit punaiset nutturat tutisten. Katurunous ei yllä torille asti, vaan pysyy "raakkien" kammareissa. Salonkirunoilijat ja prosaistit nuolevat Turun Sanomien paperista persettä. Osallistuva runous ei ainakaan tässä kaupungissa loista.

Erittäin lämmintä ja pehmeän harmaata säätä.

Tuesday, October 28, 2014

Turuntautinen meno jatkuu


Ihmettelen kauhiasti eilistä valtuustofarssia. Miten on mahdollista että asia äänestetään pöydälle kokoomuksen ja demarien toimesta koska heidän omia sanojaan lainaten, lopputolos näytti epävarmalta Siis heille epäsuotuiselta. Miten tällainen on mahdollista? Sotii hyvää menettelytapaa vastaan.

Muistan takavuosilta ensimmäiset Lasten kulttuuriviikot. Luovan Toiminnan toiminnanjohtaja ja Satu jotakin käyttivät tuntityöntekijöiden palkkarahat kulttuuriviikon kustannuksiin. Porukka huomasi, sen jälkeen kun oli tehnyt vapaaehtoistyötä kulttuuriviikkojen hyväksi, olevansa palkatonna lomautettuna. Tuntityöntekijät pitivät kokouksen, laativat kirjeen kaupunginhallitukselle että menettelytapa tutkittaisiin. Pomo soitteli ja painosti. En tiedä kenen pöytälaatikossa valitus makasi, kunnes kaksi pomon miesystävää kävi sen hakemassa pois ja valitus tuhottiin.
Minä ainakaan en saanut koskaan kadonneita palkkarahoja takaisin.
Voi tietenkin kuvitella millainen työyhteisö oli sen jälkeen.

Hieman myöhemmin tuli lama
ja kaikki sijaiset ja tuntityöntekijät poistettiin kaupungin palkkalistoilta. Itse en ollut enää mukana tekemässä valitusta kaupunginhallitukselle koska Seikkikseen oli palkattu pomon ja apupomon lapset töihin. Saihan kuulemma kuvanveistäjän rouva vakituisen pestin ja lienee siellä vieläkin ateljeehommissa. Kaupunginjohtaja Maija Kyttä (kok.) hylkäsi valituksen nepotismista. Minun nimeäni ei sillä listalla ollut.

Turun eilinen päätöksenteko on härski. Turussa menestyvät härskit henkilöt ja niitähän riittää.

Monday, October 27, 2014

Kun kokoomus ja demarit asian pöydälle panivat


Turussa tapahtuu taas farssissa Toriparkki: Kun kokoomukselle kävi selväksi että heidän kolme edustajaansa olivat äänestämässä Toriparkkia vastaan, he demarien myötävaikutuksella äänestivät asian pöydälle.

Ilmeisesti Toriparkin miljonääreiltä kävi käsky, sillä hehän tässä kaupungissa sanelevat mitä tehdään. Turun Sanomat (Ketoset) Jukka Vihanto ja kumppanit määräävät kulisseissa ja kulissien tällä puolen.

Hei kokoomus ja demarit missä on teidän tahtonne? Taitaa olla liikemiesten taskussa.

Sunday, October 26, 2014

Olin unessa Venäjällä


Olin unessa Venäjällä. Kaupunki oli tuntematon, mutta kiinnostava. Meillä oli ryhmä jolla oli käytössään sähköauto. Autolla pääsi mukavasti etten sanoisi salamyhkäisesti huoneen lattiassa olevalla hissillä kadulle.

Reppuni, jossa olivat passini ja kaikki tärkeä käsitavara, katosi oudosti. Huone oli täynnä tavaraa ja äkkiä salainen poliisi tutki vimmatusti kaikkea. Minua he eivät noteeranneet, vaikka passini oli poissa. Tuttu venäläinen kirjailija sujautti minulle passin ja minä totesin että se on väärän värinen. Sillä ei ole enää merkitystä, sanoi kirjailija, Kaikki ne ovat nykyään samanvärisiä.

Venäläinen kaunotar sanoi että amerikkalaiset turistit ovat silmälläpidettäviä ja hyväuskoisia.

Eivät he enää ole niin naiveja kuin takavuosina
, sanoin minä ja nousin junaan suomalaisella asemalla. Heräsin ennen rajanylitystä. Olisin halunnut nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu...

Saturday, October 25, 2014

Nuoret tytöt kuin omenat räpläävät kännyköitään bussissa...


Sataa. Pimenevässä illassa saunavastan tuoksuisessa ihossa ja hiukset inkiväärishampoolla pestyinä istun bussissa kärrykassi täynnä punaisia talviomenoita. Yleensä vigiliaan meneviä mummoja on bussissa tähän aikaan. Nyt ei ole ja olen hyvilläni. Yksi mummo sanoi kerran että hän keskustelee Ambrosiuksen kanssa, et sinä. Sanoin että pidä hyvänäsi, en tule teidän väliinne.

Nuoret tytöt kuin omenat räpläävät kännyköitään ja kikattavat. Ovat matkalla nuorisobileisiin, sydämet täynnä odotusta.

Lokinkadulla rakennustelineet kuistin ympärillä. Maanantaina alkavat korottaa kattoa museoviraston luvalla ja kaupungin "lahjomattoman" rakennusviraston luvalla. Voisin myydä omistamani 45 neliötä kakluunilla ja hellakakluunilla. Kiusallanikaan en myy. Olen kivi juppien kengässä ja piikki lihassa. Uhkasivat tulla meidän puolelle korottamaan ja heittää meidät ulos. Se ei käy, emme me niin tyhmiä ja köyhiä ole. Köyhät eivät asu enää Punavuoressa, vaikka he niin väittävätkin.

Tuttu välittäjä sanoi että taloyhtiöissä joissa on isännöitsijänä on talon osakas, on yhtiövastike aina pienempi kuin vieraan isännöimissä taloissa. Ja lisäksi puutaloyhtiöt joissa tehdään talkootyötä on elämänlaatukin parempaa.

Uusi omistaja seinäntakana pitää kuulemma tupaantuliaisbileet. Hyvä tietää sillä poliisiauto on ennenkin vieraillut bileissä. Me emme ole soittaneet poliisille koskaan, joku muu on kyllä soittanut.


Thursday, October 23, 2014

Silkkihansikkain sivellen ja Faberge`munaa pyöritellen...

Ortodoksisen kirkon osalta yhtiö toteaa että Yhtiö sitoutuu toteuttamaan maanalaisen pysäköintilaitoksen ja siihen liittyvät rakennelmat ja rakenteet siten etteivät Ortodoksisen kirkon perusteet rakentamisen tai laitoksen käytön takia vaurioidu. (!?)

Silkkihansikkainko he siellä sivelevät? Sietäisi laserkuvata kirkko ennen mahdollista Toriparkin rakentamista. Kirkko sijaitsee kalliolla, toinen reuna savipatjalla kelluen. Olkaa siinä sitten vahingoittamatta jos savipetja alkaa liikkua.

Tavaratalo Wiklundin tuoksuosasto lahjoitti seurakunnallemme muutama vuosi sitten Faberge-munan. Osuuskauppa oy on mukana toriparkki oy:n toiminnassa, vaikka heillä on omat parkkipaikkansa jo nyt.

Entä jos vaurioituvat? Maksaako Toriparkki mukisematta laskut. Pelkään pahoin että kaupunki joutuu maksumieheksi jos Toriparkki rakennetaan. Toivon että poliitikot tajuavat että vaalit ovat lähellä. Kokoomus ja demarit molemmat ovat menettäneet kannatustaan kautta linjan.

Onko sovittu myös ilmaisista parkkipaikoista seurakunnan sisäpiirille? Tuon heitti ilmaan eräs epäilevä seurakuntalainen.

Pyhä Marttyysikeisarinna Aleksandra älä käännä selkääsi kirkollesi hetkeksikään, vaan alati rukoile pyhäkkösi puolesta.

Museovirastoon ei voi luottaa vaikka rakennus onkin suojelukohde, jos huonosti käy niin kirkostamme tulee äkkiä lainsuojaton kohde. Turun ortodoksisella kirkolla ei ole varaa paalutukseen ja mahdolliseen korjaukseen joten turha huhuilla Helsingin metropoliittaa apuun oli hän kuka hyvänsä silloin. Onkohan päämies (khr) varmasti ymmärtänyt mahdollisen paperin johon on ehkä nimensä laittanut.

Miljöösuojelta ja suojeltu puutaloalue

...tarkkaa vastausta kysymykseenne on vaikea antaa miten kyseiset termit eroavat toisistaan, mutta asemakaavassa olevat merkinnät ovat ne jota kullakin tontilla noudatetaan. Esim. tällä tontilla kaava sanoo mm.seuraavaa " Asuintalojen ja rivitalojen korttelialua, jolla ympäristö säilytetään uudisrakentaminen ja olevaan rakennukseen tehtävien muutostoimenpiteiden yhteiydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen että rakennuksen muoto ja julkisivukäsittely noudattaa ympäristön perinteistä rakennustapaa ja väritystä. Julkisivu tulee tehdä puusta ja peittomaalata.

Silleen. Lonttisten puutaloalue ei taida olla miljöö, eikä suojeltu puutaloalue. Siispä katonkorotukset ovat talon hyväksi tehtäviä parannuksia. Katon olisi voinut korjata kyllä korottamattakin ja jos jotain pitäisi tehdä niin madaltaa mieluummin.

Onkohan museovirasto tehtäviensä tasalla nykyään, vai saneleeko jokin taho mitä mieltä he saavat olla?

Tähän rakennuslupaan ei kuulemma sisälly koristeikkunoiden poisto ja sunan rakentaminen korotuksen jälkeen. No ainahan voi yrittää korotusten jälkeen hakea erityislupaa kun korotuskin on tehty.

Minusta rakennusviraston lupa ei anna lupaa alakerran asunnon puolelle tuloa ja asukkaiden häätämistä kodistaan. Koko katon korotus on tarpeeton ja lähti liikkeelle yläkerran asukkaan saunanteko haaveista. Muille puutaloalueille tiedoksi että tämä on ennakkotapaus ja sellaisena arveluttava.
Ja yhtiövastike varmaankin nousee.

Turussa on tänään pikkupakkanen ja ajoittain aurinko paistaa.

Wednesday, October 22, 2014

Tuoko toriparkki muka turvallisuutta ja työpaikkoja?

Kuvassa torimyyjä, maalaisten tori, pakkaa tavaroitaan pakettiautoonsa. Hän ei tiennyt mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Informaatiota ei ole tullut. Haluaisin jatkossakin ostaa torilta palsternakkaa, selleriä ja purjoa ja muitakin tuotteita.

Toriparkki oy:n mukaan Toriparkki tuo turvallisuutta ja työpaikkoja. Uskallan epäillä sillä turvallisuus on jotain muuta kuin liiketalous ja sen intressit. Työpaikkojen kanssa on hetken huumaa jos sitäkään. Ei ole järkevää työvoimapolitiikkaa tuhota torikauppiaiden elinkeino ja toimeentulo. Eikä myöskään ole järkevää hajota ja rakenna politiikka. Epäilen että toriparkki työllistää edullisia balttilaisia rakennusosaajia turkulaisten duunarien sijaan. Liikemiehet ja grynderit eivät ole toimissaan isänmaallisia työllistäjiä.

Hieman ihmetytti tämän ison rakennusliikkeen pääluottamusmiehen (vas.) puheenvuoro toriparkin työllisyyttä lisäävästä vaikutuksesta. Tuli katala olo maksetusta puheenvuorosta.

Tämän aamun uutisissa oli uutinen pitkäaikaistyöttömien tuntuvasta lisääntyneestä määrästä. Eikö olisi syytä tehdä rakenteellisia parannuksia työvoimapolitiikkaan. Toriparkki ei ole ratkaisu mihinkään.

Tuesday, October 21, 2014

...Aikojen aamussa käyskenteli Mansikki Turun torilla...?

Valtuutettu Jarmo Rosenlöf kertoi kyselytunnilla kirjastossa miksi kirjasto rakennettiin kaupungin omalle tontille eikä Turun Sanomien omistamalle vastapäiselle tontille. Syynä oli tontin omistajien ahneus ja sinne olisi pitänyt rakentaa kaupungin kustannuksella parkkihalli. Nyt kun KHO ei ole myöntänyt valitusoikeutta kaavamuutokselle, sama taho on kytkyssä Toriparkkiin eli vaatii parkkipaikkoja toriparkista. Onko niin että mikäli Toriparkki hanke kaatuu ensi maanantain valtuuston kokouksessa, kaatuu myös Torinkulman rakennushanke.
Kyselytunnilla oli henkilö joka oli ollut Julian rakennustyömaalla aikoinaan ja kertoi että Aurajoen vettä tulvi työmaalle kun perustuksia kaivettiin. Tämä oli dokumenttia Toriparkin kannattajille jotka väittivät ettei torilla niin tapahtuisi koska se on kuulemma vanhaa heinämaata, jossa varmaankin aikojen aamussa Mansikki käyskenteli.(!?)
Toriparkki menee geopoliittisessa linjassa jossa peruskallio ja savimaa menevät Toriparkin kannalta ikävässä linjassa. Esimerkiksi ortodoksikirkon toinen puoli on peruskallion päällä, toinen puoli kelluu savipatjalla. Mitäkö tapahtuu kun savipatja lähtee liikkeelle? Siihen ei tarvitse maksettuja asiantuntijoita sanomaan.

Muutenkin ihan tavalliset ihmiset voivat päätellä asioita, ei siihen politiikkoja tarvita sanomaan miten asia on. Politiikot eivät ole, useimmiten, yhtään pätevämpiä tiedostajia kuin kuka tahansa meistä.

Ortodoksikirkosta Jarmo Rosenlöf sanoi jotakin niin että se on siellä linja-autojen kanssa samassa linjassa. Missä olivat ortodoksikirkon edustajat. Olen kyllä silmä ja korva tarkkana miten valtuutettu Mikael Miikkola, ort.seurakuntaneuvoston ja valtuuston jäsen, (sit, ps.) äänestää ensi maanantain kokouksessa. Ortodoksisuuteen kuuluu nöyrä hiljaisuus ja sisäänpäinkääntyvä alistuneisuua, mutta Jumala tuskin hoitaa kunnalispolitiikkaa, joten olisi hyvä jos jotkut hoitaisivat yhteisiä maallisia asioitakin jeesustelun sijaan. Kirkon paalutus olisi paikallaan tuli toriparkki tai ei. Maksaako kaupunki sen?
Perinteinen kaupanteko torilla taitaa olla vaakalaudalla. Perinteiset torikauppiaat ovat peloissaan jatkuvuudesta sillä tietoa ei ole tullut koko aikana. Minusta politiikoilla ei ole varaa ylimielisyyteen ja viisasteluihin Ei ole ollenkaan itsestään selvää politiikonkaan uran jatkuvuus.

Kaupunki on sitoutunut maksamaan sähköliittimet toriparkille ja kaupunkihan tulee tukemaan Toriparkkia vuokraamalla parkkitilaa työntekijöilleen ja näin kierteisesti osallistuu Toriparkin tukemiseen. Eikä liene ainoa tapa millä kaupunki voi osallistua Toriparkin maksuihin mutkan kautta. Älkää hyvät kaupunkilaiset ruvetko kusetettaviksi.