Sunday, July 29, 2012

Laskin yöllä salamoita sadoittain...

Yöllä salamoi tiuhaan. Tuuli rajusti ja satoi. Laskin salamoita sadoittain. Laitoin pimeässä auki olevia ikkunoita kiinni. Mies nukkui kuin pieni porsas häiriintymättä. Kerrankin oli hieno luonnon valotaide nähtävänä, tämän hän missasi.

Muistan lapsuuteni ukonilmat mummolan mäellä. Talo oli kalliolle rakennettu ja se tärisi ihanan pelottavasti ukonilmalla. Talo oli, ja on vieläkin, korkealla mäellä josta näkyi kauas. Ukonilman aikaan sade peitti maiseman ja järvi näytti olevan yhtä sateen kanssa. Olo oli kuin Nooan arkissa.

Taas yksi entinen koulu myytävänä Ilomantsissa. Omaa, entistä koulua ei ole enää olemassakaan. Saati myytävänä. Kaikki maallinen katoaa aikanaan tai käy tarpeettomaksi.

Friday, July 27, 2012

Kedolla on elämää II

Hieman mystiikka, kaipausta ja viipyilevää kauneutta. Kesä on lyhyt ja kukat kuihtuvat pian. Suomen kesässä on aina haikea pohjavire. Ajatus elämän rajallisuudesta on läsnä.


Yksi tämän kasän riesoista ovat rohmuavat kotilot. Napsuttavat pieniä leukojaan ja tekevät etananpitsiä kasvien lehdistä.

Kedolla on elämää I

Kedolla on värikästä nykyään. Kukkia oli niin paljon, ettei kaikkia millään voinut laittaa näytille.

Mehiläisiäkin oli liikkeellä työn touhussa. Kesä näyttäisi vihdoinkin tulleen sateen pieksämään maahamme. Takiaispensas on suosikkini kukkien joukossa.


Auringon läpi katsottuna haituvat näyttävät mahtavan kauniilta; läpikuultavaa kauneutta.


Tuesday, July 24, 2012

Haru-kala siunaa...


Haru-kala ihmisen ahdistuksen asialla. Harmaassa kesän maisemassa, vihreän puiston laidassa Haru-kala vangitsee katseita.

Monday, July 23, 2012

Uruissa on ytyä

Eilen illalla olinmme Turun tuomiokirkossa urkukonsertissa. Hollantilainen Ben van Oosten konsertoi ensimmäistä kertaa Turussa. Hän on omistautunut ranakalaiselle sinfoniselle urkumusiikille.

Perheessämme on urkumusiikin vankkumaton ihailija ja kuuntelija. Tänä aamuna heräsin urkujen pauhinaan. On sitä hullumpiakin heräämisiä ollut.

Hääpäivän kunniaksi!

Astuin eilen orapihlajan piikkiin ja jalkopohja aristelee vieläkin. Muistutus siitä että kaupungissa ei kävellä paljain jaloin edes nurmikolla.

Tuosta konsertista vielä sen verran että kyllä noista tuomiokirkon uruista ytyä löytyy.

Turussa sataa! Tämä nyt ei enää häiritse ketään. Yleinen alistuminen ja toivo kesän odotuksesta sammuu ja kohta sataa Lapissa ja Hangossa lunta.

Sunday, July 22, 2012

Sateiden välissä aurinkoista...


Kelle laulat mustarastas, helkyttelet säveleitä.

Kesäkukka kukkii veden yllä. Taivas on sees. Jossakin mustarastas laulaa. On kesän viipyvä tuoksu veden yllä.



Koho puussa. Kalasteleeko Pietari suurtakin kalansaalista. Ennen rakennettiin kauan ja raskaista kivistä. Oliko ehkä niin, että myös Sana oli painavampaa silloin. Nyt rakennetaan nopeasti kevyistä aineista ja Sanat ovat sanoja muiden joukossa.

Thursday, July 19, 2012

Teflonille kyytiä...

Tefloni-aika on ohi aamuhartauksissa. Tämän totesin tänä aamuna kuunnellessani aamuhartautta. Enemmän tällaista voimallisuutta. Olinkin jo kyllästynyt erinäisiin lässytyksiin arjen pienistä ihmeistä. Totta puhuen, en ole kuunnellut aamuhartauksia enää aikoihin, sillä niissä ei ole ollut mitään kuunneltavaa. Tämä on minun mielipiteeni.

Me elämme aikaa, jossa tunteita ei pahemmin saa näyttää. Olen ennenkin sanonut, että en pidä ihmisistä jotka osaavat sanoa Haista paska, niin fiksusti että sitä erehtyy pitämään kohteliaisuutena. Elämme teeskentelyn kulttuurissa. Jos esimerkiksi työpaikalla käyttäydyt, niin kuin terve, tunteva ihminen käyttäytyy, saat kehotuksen mennä terapiaan normalisoitavaksi. Tai sitten saat hullun leiman ja sinua ei enää oteta vakavasti.

Hyvää loppukesää!

Monday, July 16, 2012

Niin monta sadepuroa ikkunassa...

Sataa, sataa... Täälläkin sataa sanoi tuttu puhelimessa toiselta puolen Suomen. Laitoin kumisaappaat jalkaan ja ajattelimme kiertää korttelin. Pääsimme kaksikymmentä metriä kun alkoi vimmattu sadeseinä valua alas. Takaisin, ja toivossa ettei huomenna sada.

Elokuu älä petä, ole lämmin ja kuiva. Japaninhumala kasvaa sateessa. Tämä on saniaisten kesä metsikössä.

Saturday, July 14, 2012

Kissavainoja menossa...

Lainaus kaupunkilehti Turkulaisesta 11.7.2012
Kukaan ei ole tullut huomauttamaan kissoista. Minusta se on kummallista, kun naapurit tuntuvat mukavilta ja itsekin olen yrittänyt olla hyvä naapuri. Meille tuli ensin nimetön lappu, jossa muistutettiin, että järjestyssääntö kieltää kissojen pitämisen vapaana ja sitten tuli tämä käräjäoikeuden häätövaroitus.
Jos joku olisi tullut puhumaan asiasta, olisin miettinyt, miten olisimme voineet kissojen kanssa toimia.


Jutusta käy ilmi että rivitaloyhtiössä oli kerätty 20 nimeä adressiin häätövaroitusta varten. En nyt ota kantaa muutoin kuin ihmetellen mihin asioista puhuminen ja avoin keskustelu on kadonnut? Hoidetaanko asioita pahimmalla mahdollisella tavalla? Ihmetyttää myös naapureiden mukavuus: jotkut ovat olleet vähemmän mukavia seläntakana.

Mitä uutta tässä nyt on? Kun muistelen Seikkailupuiston aikaista työelämää ja Portsan aikoja, niin en ihmettele enää mitään. Muistan kyllä erään perheenäidinkin joka oli marttyyri ja kärsivä, ja joka mustamaalasi omia lapsiaan vieraille ihmisille. Lapset kuulivat ihmeellisiä asioita itsestään oudoista suista. Ehkä se on sitä turkulaista vanhaa sivistystä. Kieroa sellaista.

Tuesday, July 10, 2012

Portsan viimeisimmät sähkökaappikuvat



Sadetta ja lämmintä säätä. Kävelin Portsan sähkökaappeja kuvatutkailemaan. Mielenkiintoinen oli tuo vanhaa Turkua esittävä torin ympäristön kuva. Kuinka moni mahtaa muistaa nuo näkymät?

Alla oleva kuva on ehkä pesukoneen ovi, tai kameranlinssi.


Koirat ovat aina kauniita ja uljaitakin. Mitähän rotua tämä Rauhankadun kaunotar lienee?


Saturday, July 7, 2012

Ilma on kostean tukalaa...


RuisRock tuo eloa ja levottomuutta katukuvaan. Se on aina tervetullutta tähän nurkkakuntaiseen maaseutumaiseen kaupunkiimme. Rauhanomainen kuva on Sibbe-museon takaa. Seuraavassa näyte Piispankadun porttikongista.


Torilla oli turisteja ja niitä, jotka eivät olleet menneet mökeille, tai heillä ei ole mökkiä minne mennä. Tai sitten on niitä jotka eivät ole mökki-ihmisiä. Teimme kaupunkikieroksen Lonttisista torille ja sieltä Piispankatua takaisin Lonttisten suojeltujen puutalojen alueelle.


Piispankadulla hyvin nuoret taiteilijat myivät korttitaidetta pieneen hintaan.


Jan-Erik Anderssonin taideteos Sibelius-museon takana on hieno ja avartava kokemus. Suosittelen kaikille. Älkää kuitenkaan hypistelkö kasveja himoiten!

Sää on kostean tukalaa. Tulisi ukonilma ja puhdistaisi. Rakastan ukonilmoja ja muitakin luonnonilmiöitä.

Alla vielä yksi kuva Sibbe_museon taideteoksesta.


Friday, July 6, 2012

Kesäisiä kuvia


Pihallamme kukkii Rohtoraunioyrtti. Se on rauhoitettu kasvi. Sitä kasvaa Lounaisessa-Suomessa mutta kasvaa sitä Pohjois-Karjalassakin mummolan mäellä. Kuva ei tee oikeutta kasville sillä kukinta-aika on osittain ohi. Kukat ovat kauniin siniset, eivät noin valjut.

Maariankellot kukkivat metsikön reunassa.



Ukonkello kumpereella sinistäkin sinisempänä.




En tiedä mikä puu tämä on mutta se kukkii mahtavasti Tuomiokirkkosillan läheisyydessä.


Lopuksi sisäkuva ortodoksikirkon pyörökaarta maalaavista työmiehistä.




Tuesday, July 3, 2012

Nikolai Gogol kirjoitti

Venäläinen kirjailija Nikolai Gogol kirjoittaa:Mitä ylevämpi joku totuus on, sitä varovaisemmin sitä on käsiteltävä. Ateistit eivät ole saaneet aikaan läheskään samassa mitassa onnettomuutta kuin teeskentelijät ja Jumalan profeetat, jotka eivät olleet vielä riittävästi valmistautuneet tehtäväänsä ja kuitenkin rohkenevat julistaa Hänen nimeään vihkimättömin huulin.

Sunday, July 1, 2012

Kierrä, älä kiroa, sanoi kivi kyntäjälle

Kaikkien murheellisten ilo ikoni on pöydälläni. Se on ihmeitä tekevä ikoni. En vie sitä siunattavaksi, uskon että se siunaa itsensä käytössä. Dostojevski piti Kaikkien murheellisten ilo ikonia seinällään. Lampukkassa paloi aina tuli.

Kierrä, älä kiroa, sanoi kivi kyntäjälle. (Vanha viisaus) Viisaus ei tule vanhoista kirjoista, sanoi yksi Porilainen takavuosina ja lopetti muutaman sivukirjaston.

Tänään oli lämmintä. Maalattu lattia kuivuu nopeasti.

Kirja joka vaikutti elämääni

1960-luvun lopulla, hyvinkin nuorena, luin Marianne Alopeuksen Pimeyden ydin kirjan.
Sen vaikutus oli järisyttävä. Jotkut sanovat sen olevan aatemaailmaltaan vanhentunut. Ihmettelen miksi? Kirjoja voidaan tulkita näköjään aina kulloisenkin ajan poliittisen tilanteen mukaan. Minulla on kyseinen kirja jossakin tuhansien opusten sekavassa joukossa. Kirjastosta sitä saa ainoastaan varastokappaleena. Tai ainakin sai vielä pari vuotta sitten.

Näin Euroopan unionin aikana se näyttäisi olevan hyvinkin ajankohtainen. Se on ajankohtainen myös siksi että muukalaisviha ei suinkaan ole poistunut, vaan lisääntynyt. Ihmiset kannattelevat ideologioita, mutta kannatteleeko ideologia ihmistä? Lopultakin kyse on vallasta, rahasta ja heikommassa asemassa olevien hyväksikäytöstä.

Vähemmistöt ovat myös edustettuina tässä kirjassa. Itse Mirjam edustaa suomenruotsalaista yläluokkaa, jonka hän tuntee ahdistavaksi. Säätyläissyyden aika ei ole vielä päättynyt ja se edustaakin väistyvää maailmaa.

Voi olla että kirjan tapahtumien aika oli ylipäätään ahdistava koko Euroopassa. Nationalismin nousu ja maamme sivistyneistön asenteet luovat vastapainon rakkuden ja humaanin ajattelun maailmalle. Kirjan alku on yksi kauneimpia ja koskettavampia kuvauksia rakkaudesta ja ystävyydestä.

Juutalainen Juri katoaa tiedustelupartion retkellä sodassa. Ruumista ei löydy ja jäljelle jää epätietoisuus. Mirjam alkaa vaellusvuotensa Euroopassa, hän etsii ja tuntee muukalaisuuden sielussaan.

Kirjassa on mystiikka, tai sitten luon sitä itse.