Saturday, May 31, 2008

Iltakävelyllä Jokikadulla


Jokikadun Kulttuurikeskuksella tapahtui 31.5.2008

Kävimme iltakävelyllä Jokikadun ohitse ja näimme että Kulttuurikeskuksen edessä oli iloisia ihmisiä viettämässä rauhallisesti lämmintä lauantai-iltaa.
Ovi oli avoinna ja tietenkin astuimme
sisään koska näkyvää kieltoakaan ei ollut.




Katselimme taiteita ja jutustelimme henkilöiden kanssa. He korostivat sitä että he eivät kaikki ole enää ihan nuoria, vaikka media onkin niin kirjoittanut.



Vartiomies ja poliisit saapuivat paikalle. He ottivat kaikkien paikalla olleiden henkilötiedot ylös ja vasta sitten pääsimme jatkamaan matkaa.






Paikalle saapui viimeisenä KulttuuriKaupunki Turun Virallinen ovientelkijä, joka tuotapikaa toimitti ulko-oven telkemisen. Kuvassa teljetty Kulttuurikeskuksen ulko-ovi 31.5.2008 auringon yrittäessä himmeänä painua sekin hiljaisuuteen.







Kulttuurikeskuksen ulkopuolella kameran linssiin tarrautui ihan ilman lupaa taaskaan kysymättä katutaideteos, Mataleena julkaisee sen tässä ilman lupia, autonomisen ja vapaan kaupunkitaiteen nimissä!

Simon saarella näytti vielä vapaudenlippu liehuvan!

Jokikadun taidetta

Friday, May 30, 2008

Simo ja Siiri

Aurajoessa viipyilevät joutsenet, Simo ja Siiri, ilmestyvät tämän tästä Simonsaaren viereen ruokailemaan. Kulttuurikeskus Jokikatu on nykyään ikävä ja harmaa. Tässä kaupungissa asiat ovat aina vaikeita. Todella luoviin ratkaisuihin ei ole kykyä. Hyöty lasketaan aina lyhytaikaisen mallin mukaan. Saavutettu hyöty aiheuttaa aina jälkivaikutuksia. Lasten ja nuorten kustannuksella sahataan oksaa jolla istutaan. Ovatko kaikki päättäjät lapsettomia vai pelkästään itsekkään näköalattomia.

Toivon etteivät Simo ja Siiri joudu lentämään laajemmille vesille, pois Aurajoesta.

Thursday, May 29, 2008

Elokuvaa katsellessa

Andrei Tarkovskin elokuvat ovat elokuvia joissa ollaan rajalla siihen missä taide päättyy ja henkilökohtainen keskustelu voisi alkaa; kaksi subjektia, katsoja ja ohjaaja keskustelevat ikonin eli kameranlinssin heijastaman kuvan välityksellä. Se mitä ikoni katsojalle näyttää, on katsojan henkilökohtainen kokemus. Elokuva synnyttää kehämäisen liikkeen osista kokonaisuuksiin ja takaisin. Jos elokuva on haaste katsojalle, on se myös tutkijalle; on luovuttava perinteisestä tavasta tutkia taideteosta. Itse asiassa käykin niin että taideteos alkaa tutkia tutkijaa. Sukelletaan ihmisen sisäiseen avaruuteen ja tuloksena on ripittäytymisen tunne.



Esimerkiksi Peili elokuvassa eri aikatasot ja muistinkuvat eivät noudata kronologista järjestystä, vaan muisti synnyttää toisen muiston ja myös yksilön muisti suhteessa yhteisön muitiin on eriävä. Syntyy aika jännitteitä. 1900-luku on aina mukana Tarkovskin elokuvissa. Menneiden vuosisatojen historialliset tapahtumat ja maailman taide lomittuvat; aikaan jolloin tiede, taide ja uskonto olivat yhtä. Taide näyttää sisällön ja muodon; sen ytimen jossa on elämän kauneus ja kauheus. Myös iäisyyden aspekti on olemassa.

Kun puhutaan venäläisestä taiteesta yleensä ja yhteiskunnastakin, ei pidä uhohtaa paradoksien merkitystä. Juuri paradoksien kautta aukeavat ns. venäläisen sielun mysteerit. Mikäli venäläinen sielu ylipäätään on selitettävissä.

Monday, May 26, 2008

Kun yksi vaihe päättyy

Kun yksi vaihe elämässä päättyy voi olla varma että jotain muuta tulee tilalle. Yöklassinen soi hiljaa hiljaisessa puutalossa. Tänä yönä ei tarvitse jännittää kukkien selviytymistä mahdollisessa pakkasessa. Näin vartiomiehen päivystävän kulttuurikeskuksen pihalla illansuussa. Ihaili varmaankin taidokkaita graffitteja muurissa ja kertoi niistä innostuneena kännykkäänsä. Olen miettinyt miksi täällä saa rakentaa rumia rakennuksia, muttei maalata graffitteja.

Päivällä pyöräilin Portsan katumarkkinoille. Orkesteri soitti, mutta kukaan ei tanssinut kadulla. Mikaelin seurakunta tarjosi hernesoppaa kaikille halukkaille.

Saturday, May 24, 2008

Friday, May 23, 2008

Omenapuiden kukkiessa

Omenapuiden kukissa on jotain hyvin herkkää ja kaunista. Alkukevään herkät värit kuulaassa säässä korostuvat. Sulkeutuivatko Jokikadun ovet nuorisolta ja taiteelta kokonaan. Nuoruus ja luovuus ja erityisesti kekseliäisyys kääntää murheelliset asiat voitoksi on ilmiömäinen. Jokikatu suljettiin, mutta nämä nuoret eivät ole nitistettävissä. Jos nuoriso on saastetta, niin onkohan maaperä kulttuurikeskuksessa saasteeton? Toinen kysymys onkin sitten: Miksi kaupunki ylipäätään pitää noin arvokasta kiinteistöä tyhjillään? Jos NCC saa tontin ja rakennukset itselleen, esisopimusta ei tiettävästi ole, niin kaupunki maksaa saastuneen maaperän puhdistuksen. Tosin sanoen, me maksamme sen. Tontilla on sijainnut tehdastoimintaa kauan: viinatehdas, polkupyörätehdas ja sittemmin autokorjaamo ainakin.


Joutsenet ilmestyivät Simon Saaren ympärille ruokailemaan. Jokikadun Kulttuurikeskuksen väkivaltaisesti autiotetulle pihalle iskee kevätauringon julmat säteet. Unohtunut palapeli uhmaa Turun Kaupungin tilatoimiston anarkiaa.



---

Kokoomus jyllää Turun kulttuurielämässä. Demarit eivät voi asialle mitään, enkä ole varma haluavatkokaan voida. Porin kirjastokuolemissa nähtiin aivan sama poliittinen malli. Onko Turulla oma tautinen mallinsa kirjastojen suhteen?
Illan alueuutisissa tapahtui ehkä tahaton vastakkain asettelu ja arvojen kontrasti kahden ryhmän välillä: Ensin kerrottiin Jokikadun nuorten poistamisesta kulttuurikeskuksesta poliisin avulla, kaupungin toimesta. Sen jälkeen kulttuurikaupunki hankkeen pääjohtaja tulee ruutuun kertomaan kuinka monta miljoonaa on jo luvassa heille. Kenenkähän puolella olivat sympatiat?


Turussa tarvittaisiin toinen lehti vaihtoehdoksi Turun Sanomille.

Pihalla sataa valkoista kukkaislunta. Tuulee hieman. Kirsikkapensas omenapuiden suojassa availee nuppujaan. Kesä tulee. Kesä.

(Kuvia on voimakkaasti pienennetty säästääksemme blogitilaa ja jotta ne latautuisivat hitaimmillakin yhteyksillä. Jos haluat niistä enemmän pikseleitä niin kirjoita kommenttiin toive.

Alkuperäiset ovat kooltaan noin 3 - 4 GB.)

Wednesday, May 21, 2008

Jokikadun Kulttuurikeskuksen rantalaituri

Kauheuksia? Graffitin metsästys Rautatiesillalla

Turun Sanomien uutisen mukaan (21.5.08) Turun Rautatiesillalla olisi graffitteja. Kolme ulkomaalaista olisi pidätetty tihutyön takia. Menimme äkkiä katsomaan,
ensimmäinen pahimman näköinen tuntuisi kuitenkin olevan "Koi syö ja ruoste raiskaa" sananlaskun toisinto:



Pienen matkan päästä löytyi tosiaan aivan kauhea graffiti!



Onpas se niin kamalaa!
Jokikadun Kulttuurikeskuksen läheltä löytyi epäilty laittomasti ilman lupia kasvanut voikukkanen.

Kirjasto on jokaisen perusoikeus

Olen mielessäni pohtinut yhtälöä, jossa taidelaitokset ja kirjastot asettetaan vastakkain määrärahoja jaettaessa. Näyttää siltä että jos joku jotain saa, on se pois toiselta. Porin kirjastojen lakkautuessa opimme että taidelaitokset eivät ole solidaarisia toisilleen.

Kirjastot eivät ole ensisijaisesti nuorisotaloja tai kerhokeskuksia. Ensisijaisesti ne ovat kirjastoja.

Jokikadun kulttuurikeskus elää edelleenkin. On myös totta että nuorten optimistinen asenne on varteen otettava voimavara kyynisessä maailmassamme.

Monday, May 19, 2008

Ilta oli aamua viisaampi

Aamulla Jokikadun kulttuurikeskuksen ovi oli suljettu tangoin ja lukoin. Hiljainen piha. Joutsenet kadonneet joelta! Kulttuuri kuolee Turussa hitaasti, mutta tämä kuolema oli ennen aikainen.

Iltapäivällä kulttuurikeskus oli jälleen hengissä ja toimiva. Joutsenet olivat kyllä lentäneet pois.


Simon Saari on jäljellä, ja lippu, ja tuoli.

Sunday, May 18, 2008

Simon Saaren joutsenet


Iltakävelyllä havaitsimme Simon Saaren kohdalla kaksi joutsenta.

Yksinäinen tiira liiteli istahtamaan Simon Saaren lipputangon päähän. Tiira taisi etsiä kalaa, joutsenet nokkivat matalan joen pohjaa. Oli viileä, tuulinen ilta. Lippu liehui.

Tuvalun kohtalo uhkaa Simon saarta?



Huomiomme mukaan Aurajoen vesi on nousussa. Uhkaako Tuvalun kohtalo Simon saarta? Saaren keskellä oleva tuoli on vielä pinnalla, ja lippu liehuu uljaasti sateen tuhnuisessa toukokuun pyhäpäivässä.

Poliisi ei ole (vielä) rynnäköinyt Jokikadun kulttuurikeskukseen. Ehkä heillä on mielekkäämpää tekemistä. Tai sitten Jokikadun Kulttuurikeskus on saanut jatkoaikaa?

Keltaista suojatietä oli tuskin edes olemassa, se kuulemma haittasi liikennettä.

Friday, May 16, 2008

Simon Saari Aurajoessa


Turku on saanut yhden uuden saaren virkistyskäyttöönsä.
Jokikadun Kulttuurikeskuksen edustalle Aurajokeen on ilmestynyt uusi saari. Saaren löytäjät, ja siis sen nykyiset haltijat, ovat löytäjän oikeudella nimenneet saarensa Simon Saareksi. Perjantaina iltapäivällä saarella tuntui olevan kuoron harjoitukset. Bloginpitäjä ei ole varsinainen kuorolaulun asiantuntija, mutta ihan tunnistettavia lauluja sieltä jo kuultiin.

Harjoittelun alla oli mm. ainakin kaksiäänisesti harjoiteltu vanha Dingon Autio talo.

Saarelle ei vielä ole siltayhteyttä. Huoltoliikenne on toistaiseksi yksityisen soutuliikenteen varassa. Aikatauluista ei ole tarkempaa tietoa.

Kaksi valkoista joutsenta


Kaksi valkoista joutsenta Aurajoessa Jokikadun kulttuurikeskuksen lähellä tänään. Lepäsivät hetken ja lensivät muualle. Myöhemmin ne löytyivät joen yläjuoksulta kelluskentelemasta.

Turussa ei ole keskustelukulttuuria. Täällä sanellaan ja sitten uhataan poliisilla, joka ei ole nuoriso-, eikä taidevastainen, hoitaapa vain annettuja tehtäviä. Turussa Jokikadun Kulttuurikeskus jatkaa toimintaansa toistaiseksi.

Luin Turun Sanomista kulttuuriministeri Stefan Wallin luvanneen roimasti rahaa kulttuurille ja taiteelle. Toivottavasti hän muisti, mitä kyllä epäilen, myös nuorten,lasten ja ns. ala- ja vaihtoehtokulttuurin olemassaolon. Kyseisestä haastattelusta tuli enemmänkin virkamiehen kuin kulttuurintuntijan mielikuva?

Onkohan kulttuurikaupunkius kokoomuksen kyläjuhla?

Thursday, May 15, 2008

Valtaajat häädetään poliisin avulla

Turun Jokikadun valtaajat häädetään poliisin avulla lähiaikoina. Turun Sanomien mukaan Turun kaupungin tilalaitos toimitti valtaajille keskiviikkona kehotuksen välittömästi
poistua tiloista. Poliisi hoitaa oman osuutensa oman aikataulunsa mukaan.

Näin Turun kaupunki tekee ennalta ehkäisevää työtä onnettomuuksien ja tulipalojen mahdollisen syttymisen varalta Jokikadun kiinteistössä. Siellä ei olisi saanut järjestää musiikkitapahtumia. Ilmeisesti tällaisille musiikkitapahtumille olisi tilaus Turussa. Nuorison kokoontumispaikkoja ja tiloja tuntuu olevan niukasti.

Toivottavasti kirjastoja ei aleta puolittaa nuorisotaloiksi, kuten Varissuolla on kaavailtu.

Jokikadun valtauksen pitäisi parhaimmillaan synnyttää keskustelua tulevaisuudesta, sillä nuorissa ja lapsissa on tulevaisuus. Uskokaa tai älkää!

Wednesday, May 14, 2008

Jokikadun Kulttuurikeskuksen sisäistetty häkki


Paikka: Tuomaansillan Jokikadun puoleisella rannalla, Turussa. Turkuhan ilmoittaa olevansa Maailman Kulttuurin Pääkaupunki vuonna 2011. Tai jotain sinnepäin.

Tuesday, May 13, 2008

Jokikadun Kulttuurikeskuksen vaarallinen alapiha


Jokikadun Kulttuurikeskuksen vaarallinen alapiha; siellähän jopa vaarallisesti viheriöitsee! Suljettava heti!

Saturday, May 10, 2008

Talvi hajosi pieniksi puroiksi pihalle

Pimeton puoleinen aitta tömäytti katoltaan viimeiset lumet alas ja pian talvi oli pieninä puroina pihalla. Koivikko sai hennonvihreän värinsä ja äkkiä maailma oli henkeäsälpaavan keväinen. Järvi lainehtii vapaana ja kirkkaana. Aamun kuulaudessa soi huilumainen linnun ääni.

Kaunis maakuntamme Pohjois-Karjala keväässä!

Wednesday, May 7, 2008

Markiisi de Sade ja mullan kutsu

Ihmiset kiduttavat toisiaan ja itseään. Keväällä yksi kidutuksen muoto on mullankutsu eli puutarhan muokkaus ja yritys saada aikaan jotain ennen näkemätöntä. Jos kunnostaja on yksinäinen yrittäjä, niin hän raataa itsensä nirvanaan ja uskoo olevansa esi-isiensä veroinen raataja. Erehtyy pahasti, sillä seuraavana päivänä on olo kuin selkäänsä saaneella. Tästä ei pidä lannistua sillä harjoitus tekee mestarin.

Jos asut puutalossa, jossa on muutama muukin osallistuja, tiedät mikä on kenenkin mielestä parasta. Sopu yleensä löytyy kun tehdään juuri niin kuin vanhin riivinrauta mummo tai kaksi haluaa, sillä niin on tehty viimeiset kuusikymmentä vuotta. Pihassa ei kasvanut mitään kun muutimme sinne. Tietämättä mitään traumaattisesta pihahistoriasta istutin joitakin kukkia ja ne katosivat yöllä. Mariankellot katkesivat mystisesti varsista poikki ja kiimainen siili sai syyt päällensä. Itse epäilin aivan muuta. Nykyään piha on alkanut elää ja vanhat kaunat ovat kuolleet ihmisten mukana.

Pikkuhiljaa olen ehdottanut tukevan lankkupöydän rakentamista pihalle. Sitä ei kukaan jaksa kantaa roskiin. Pari penkkiä, kahvikuppi, Hesari ja aurinkoa tietenkin. Päivänsini kukkisi taas tiiliseinää vasten. Ruoho jalkojeni alla olisi samettia. Meidän pihassamme voisi kävellä paljainjaloin. Ainakin toivon niin.

Naapurin notkea kissa kiipesi pihakoivuumme puluja jahtaamaan. Hän tuli sulavasti alas ja kumosi kaikki kissojen puustanoutojutut. Olenkin aina ollut sitä mieltä että kissat höynäyttävät ihmisiä piruuttaan istumalla puussa vuorokausi tolkulla.

Kissaihmiset ovat uuvuttavan sitkeitä ja uteliaita. Tunsin erään kissaihmisen joka kävi kirkossa pelkkää uteliaisuuttaan ja uuvutti papit pyynnöillään ja kysymyksillään. Hänestä seurakuntaelämä oli niin mielenkiintoista ettei sieltä voinut olla poissa.
---
Katselin viime maanantaina Veikko Aaltosen Tuhlaajapoika elokuvaa. Se herätti kysymyksiä ja ahdistusta. Miten pitkälle voi toisen ihmisen riistäminen ja kiusaaminen mennä ja miten tällaisista suhteista voi päästä eroon. Älykkäät ja tunteettomat johtajat saavat aikaan pahaa jälkeä. Tässä kohtaa kuuluu kysyä että miksi he ovat niin kylmiä ja kykenemättömiä empatiaan? Niin miksi?

Sunday, May 4, 2008

Ilman jokea tämä kaupunki...

Ilman Aurajokea Turku olisi vaillinnainen. Oikeasti Aurajoki ei ole joki, vaan kanava tai savioja jos vertaa isoihin jokiin. Tämä ei kuitenkaan vähennä Aurajoen merkitystä Turulle ja turkulaisille. Savi antaa joelle värin, savisen harmaan. Sillat luovat tunnelman. Myllysilta on ruma, mutta siihenkin silmä tottuu. Ajan oloon sitä ei edes huomaa. Vaikka Aurajoki on lähinnä kanava, mielikuvaa Pariisista tai Pietarista ei synny. Hyvä näin, sillä Turku on ihan omansa.

Friday, May 2, 2008