Sunday, October 30, 2011

Ei suostu syrjäytetyksi

Tapasin entisen opiskelutoverini Turun Yliopistosta bussipysäkillä. Hän ei suostu syjäytetyksi. Hän on taistellut työpaikasta kohta kymmenen vuotta Turun kaupungin kanssa. Hän ilmoittaa selkeästi, toistuvasti että haluaa työtä. Kaupunki ei anna työtä. Miksi ei anna? Tämä kahden tai melkein kolmen laudatturin maisteri ei suostu työttömäksi, mielenterveyspotilaaksi eikä tee itsemurhaa; hän haluaa työtä. Hän on sinnikäs työtä vieroksumaton ihminen. Hänellä ei ole suhteita, poliittista jäsenkirjaa ja lisäksi hän on arkisen näköinen ja yli viisikymmentä vuotias. Hän on tottelematon eikä suostu syrjäytetyksi. Tärkein syy lienee kuitenkin se, ettei hän ole turkulainen. Turussa kaupungin työt on miehitetty luottamusmiesten puolisoilla ja lapsilla ja lapsenlapsilla. Lisäksi työntekijöiden lapset sijoittuvat aika kätevästi kaupungin töihin. Yliopistolla on näköjään sama käytäntö nykyään.

Hyvää on se että hän on sinkku ja lapseton. Yleensähän myös syrjäytettävän lapset syrjäytetään Turussa, vaikka olisivat miten fiksuja hyvänsä.

Kunnioitettavaa sinnikkyyttä näinä alasajon aikoina. Hän ei ole yksin. Meitä on monta.
Miksi emme liittyisi yhteen ja perustaisi akateemisten akkojen akkaenergia-ryhmää.

Saturday, October 29, 2011

Kolea kesä jatkuu



Aurinkoinen ja kuulas päivä. Melkein kolea kesä. Elleivät puut olisi lehdettömiä, voisi luulla että kohta on kevät. Kevääseen on vielä matkaa, on koettava joulut ja pääsiäiset ennen sitä. Hymyni ei ole nyt juuri täydellisin; etuhampaan paikka putosi. Ystävämme Anu sanoi ennen kuolemaansa että elämä tule kaikin puolin kalliimmaksi mitä vanhemmaksi ihminen tulee. Hammaslääkärilaskut kasvaa ja silmät näkevät omiaan, korvat humisee ja kroppa ei tottele, vaan alkaa elää omaa elämäänsä.

En ole vieläkään löytänyt kasettia jossa Anu puhuu 1900-luvun kirjallisesta kulttuurielämästa. Hän oli Taata Sillampään miniä jonkin aikaa ja se aika oli värikästä.

Huomenna siirrytään talviaikaan. Haluaisin nukkua talviunta niin kuin karhu. Minua naurattaa nämä lounaissuomalaiset karhu- ja susipelko-jutut.

Friday, October 28, 2011


Ruska alkaa olla viimeisillään.

Muutama rusahtava lehti hehkuu vielä maassa.


Kohta on marraskuu. Kuolemankuu.

Joki valuu hitaasti savivettä mereen. Ilma täynnä tihkua, mutta ei sadetta.

Kolme sorsaa ui vastavirtaan rautatiesillan alitse.

Simonsaari on peittynyt veteen.


Kristus ikoni katsoo olkani yli näyttöruutuun. Minulla on usein tunne että minulla on esilukija.

Syksyn keltainen on myös ilon väri. Se valmistaa luontoa ensilumeen.

Sitä ensin odotellaan ja kun sitä saadaan sitä kauhistellaan.

:-)

Wednesday, October 26, 2011

Ihmisyyden unohdus Littoisten verkatehtaalla

Littoisten Verkatehdas sijaitsee Liedon kunnan Littoisten järven rannalla. Verkatehdas perustettiin 1700-luvulla. Nykyään tehdasmiljöössä asuu varakkasta ja valikoitunutta väkeä. Muutaman kilometrin päässä on Varissuon monikulttuurinen asuinalue, siellä asunnot ovat huomattavasti huokeampia kuin Littoisten verkatehtaalla.

Eilen katsoin TY2 Ajankohtaisen kakkosen. En uskonut silmiäni ja korviani kun alettiin puhua Littoisten Verkatehtaan kehitysvammaisten asuttamisen vastustajien suulla. Lienevät varakasta ja sivistymätöntä väkeä. Heidän asuntojensa myyntiarvo ei ole suhteessa kehitysvammaisiin. Jos on, niin vika on muualla kuin kehitysvammaisissa. Ja toisaalta pitääkö kehitysvammaisia rangaista noin sivistymättömillä ja rakkaudettomilla naapureilla?

Museoviraston huoli kulttuurihistoriallisen rakennuksen interiöörien säilymisen puolesta on ymmärrettävää ja sillä ei sinänsä ole tekemistä kehitysvammaisten kanssa.

Kehitysvammaiset ihmiset ovat hyväntahtoisia, rakkaudellisia ja positiivista energiaa levittäviä erityisihmisiä. Olen ollut kehitysvammaistyössä ja tehnyt taidetta heidän kanssaan. Minulla on vain hyviä kokemuksia kehitysvammaisista ihmisistä. Heillä on myös rytmitajua ja joillakin jopa kyky ilmaista itseään tanssin keinoin. Aikamme ulkoinen kauneusihanne ei varmaankaan toteudu monenkaan kehitysvammaisen kohdalla, ja ei se toteudu minun eikä monen muunkaan ihmisen kohdalla. Kehitysvammaisten ihmisarvoa ei saa loukata.

Kuka tahansa meistä terveistä ihmisistä voi joutua liikenneonnettomuuteen ja vammautua loppuelämäkseen. Mikään ei ole varmaa. Ei edes rahan mahti.

Tuesday, October 25, 2011

Olen kävellyt tänään kymmenen kilometriä. Lopuksi kävelin Nummenpakalle saunaan. Kissanraato oli heitetty pensasaidan viereen, joku isoauto oli ajanut sen päälle. Kuljettaja oli lopettanut kissan, heittänyt kadulle ja kaasutellut tiehensä. Ehkä hän ajatteli että omistajan on hyvä nähdä vainaja. Ihmisiä oli ihmettelemässä raatoa, ja jokainen oli lopulta sitä mieltä että jos me hautaamme kissan, ei omistaja saa koskaan tietää että se on kuollut.

On merkillisen lämmintä. Olen hyvilläni että Turun toriparkki-hanke siirtyi maaperätutkimusten puutteellisuuden vuoksi. Toivottavasti koko hanke haudataan syvälle pohjasaveen iäksi.

Minulla on Pro Wanhan Jokelan Joku roti sentään paita päällä. Jokela ei ole vielä kuollut.

Monday, October 24, 2011



Kaikki alkoi siitä kun näin televisossa elokuvan jossa valmistettiin unkarilaista gulassia. Lähdin metsästämään tarvikkeita kaupungilta. Jostain syystä lähdin kävelemään pitkin Yliopistonkatua ja löysin itseni Strandellien talon pihamaalta. Siellä möhkövantti - graffiti vartioi pihaa. Taustalla on vanhan makkaratehtaan vahva seinä. Talojen säilyttämisen puolesta on helsinkiläinen, puolueeton sovitteluryhmä tehnyt ehdotuksensa. Mitä sanovat kaupungin kaavoitusarkkitehti ja virkamiehet?



Alempana katua on Sinisen talon tyhjä tontti. Mikähän hoppu sen purkamisella oli?

Torilla ostin paprikoita, chiliä ja tomaatteja. Loput tarvikkeet löytyivät ruokakaupasta. Kerran takavuosina, silloin kun seurakunnassa oli vielä ortodoksinen vapaan tahdon aika, keitin gulassikeittoa kirkkokahville. Vanha edesmennyt kanttori Torhamo kertoi ihastuneensa keittoon. Joku toinen taas oli saanut mahansa sekaisin. Koskaan ei ole kaikille hyväksi mikään.

Torilla osoittavat mieltään edelleen rahavallan vastustajat.



Heillä on aina runsaasti kansalaisia ympärillään keskustelemassa maailmanlaajuisesta talouspolitiikasta ja sen vaikutuksista meille kaikille.

Ortodoksikirkon kupolin reunalla linnut pitävät kokoustaan. Lienee vaalit tulossa kun naakkoja on noin runsaasti. Mistähän mahtavat puhua naakat?


Yksi kummallisimmista, ja samalla inhimillisimmistä kirkkoon liittymisen syistä on se, kun nainen kertoi liittyneensä ortodoksikirkkoon koska kaunis pastori oli kuin pyhimys eräässä ikonissa. Joku muukin ilmeisesti huomasi yhtäläisyyden ja siitä ei hyvä seurannut. Krysostomos hän kyllä olemukseltaan on.

Nyt porisee gulassipata hellalla. Tuoksu on mahtava. Ainahan on hyvä syödä.

Saturday, October 22, 2011

Romantikko puutaloja katsastamassa


Sataa, on harmaata ja lämmintä. Olin ajatellut käveleväni Turun linnan puistoon tänään ja sivunnut samalla silakkamarkkinoita. Nykyään ne ovat Saaristolaismarkkinat. En mennyt linnan puistoon nostalgoimaan.

Kotipihan kynitty puu ei ole uhkana romahtaa. Lahot oksat karsittiin pois uhkaamasta talojen kattoja. (Kuva oikealla.)

Silmiini osui kirjoitus puutaloasuntojen sisäremonteista. Asunnon myyjät ilmoittavat usein...renontoitu vanhaa kunnioittaen... Tarkempi tutustuminen osoittaa kuitenkin että vanhaakunnioittava rakentamisen asiantuntemus on ollut hakusessa. Itse olen hakenut puutaloasuntoa jossa on vanhaa, ronskia oloa. Monen tuhannen kirjan sijoittaminen johonkin asuntoon on haaste. Taulujakin on tullut haalittua. Luulen olevani harvinainen asunnonetsijä. En ole juurikaan kirjahyllyjä, kirjoista puhumattakaa, nähnyt yhdessäkään asunnossa, en edes Raamattua pöydällä, vaikka se on aina ollut perinteisesti jokaisessa kodissa oleva ainoa kirja virsikirjan lisäksi. Almanakkaa en kirjaksi laskisi. Nyt en tarkoita että kirjoja ja tauluja pitäisi olla, ei niitä tarvitse olla, mutta jos niitä on, olisi oltava ikkunatonta seinätilaa tarpeeksi kirjahyllyjä varten.

Ehkä olen romantikko ja väärällä vuosisadalla. Lisäksi myytävät puutaloasunnot ovat suhteettoman hintaisia kuntoonsa nähden.

Alla olevaa Pro Wanha Jokela - paitaa saa ainakin paikan päältä, Jokelan tiskiltä.

Friday, October 21, 2011

Joko ne taas jyrää meitin...



Melkein viikon ovat sinnitelleet Turun kauppatorilla Demokratia-mielenosoittajat. Aluksi kaikki oli sujunut hyvin, kunnes tuli keskiviikko ja sähkö katkaistiin ja mielenosoittajat häädettiin kaupungin virkamiesten annettua virka-apupyynnön poliisille. Mielenosoitus jatkuu edelleen. Viime yönä aktivistit nukkuivat taivasalla makuupusseissa. Yöllä alkoi sataa ja osa heistä meni pitämään sadetta esiintymislavan katoksen alle. Kaupunki lähetti yöllä traktorin hakemaan esiintymislavan pois kauppatorilta.

Tänään otetuista kuvista käy ilmi että aktivistit ovat edelleen torilla. Nämä ovat kansainvälisiä markkinavoimien ja rahan ylivaltaa vastustavia aktivisteja. He eivät ole syyllistyneet pahantekoon.

Teknologiateollisuus on jo sijoittanut pääomansa ulkomaille: se ei välitä Suomen "duunareista" pennin vertaa. Eikun siis senttiäkään.

Kovaksi käyvät asenteet ja otteet, kuten koko yhteiskunnassa yleensä. Kummallisinta lienee ettei sitä edes huomaa ajoissa. Kuvan pömpelissä (alla) sai Wanhoina Hywinä aikoida käydä pissillä.

Thursday, October 20, 2011

Hiljaisten sielujen lumo...


Eilen illalla Teemalla esitetty venäläisen Aleksei Fedortsenkon elokuva Hiljaiset sielut oli syksyn taide-elämys minulle.
Hiljaiset sielut elokuva lumosi katsojan todella erinomaisella kamerankaytöllä ja runollisuudella. Mitään epäolennaista ei ollut; vain tarina, maisema ja ihminen siinä.
Andrei Tarkovski korosti runollisuutta taiteen lähteenä. Runollisuus venäläisessä kulttuurissa on eri kuin länsimaisessa kulttuurissa, jossa sillä on vähättelevä arvo. Minusta Aki Kaurismäki on tavoittanut tietäen tai tietämättään saman runollisuuden tason elokuvissaan; tajun kauneudesta sielläkin missä sitä ei luulisi olevan.

Wednesday, October 19, 2011

Syrjäyttäminen on suunniteltua ja tarkoituksellista


Luin Jouni Lehikoisen kirjoituksen Murheellisten laulujen maa? Portsan verkkolehdestä.
Se synnytti ajatuksia olemisen sietämättömästä pakosta. Luulen, että me elämme onnellisuuden harhassa. Ihmisen ei kuulu olla onnellinen. En edes tiedä mitä onnellisuus on. Ihmistä ohjaa tyytymättömyyden olotila. Aina kun saavuttaa jotakin, automaattisesti alkaa tavoitella vielä parempaa. Taiteessa tämä lienee luonnollista.



Nuorten mielenterveyden häiriöt ja syrjäytetyksi tuleminen on oire jostakin. Lapset ja nuoret uhrataan elinkeinoelämän vaatimusten alttarilla; he ovat maksumiehiä vanhempiensa orjatyön tekemisestä. Jotkut nuoret ovat valinneet toisen tavan elää. Jotain pitäisi tehdä todella: vanha autoritäärinen työkulttuuri ei toimi tässä yhteiskunnassa enää. Minä en enää usko että syrjäytettyjä ihmisiä halutaankaan auttaa. Uskon että syrjäyttäminen on tarkoituksellista ja suunniteltua.
Mitä sellainen ihminen joka (luulee elävänsä) elää turvassa, tietää ihmisen todellisesta hädästä. Ilman unelmia ei kukaan selviydy.

Sunday, October 16, 2011

Elä kiirehi...


Yritin kuvata lintuparven lentoa harvalehtisen puun läpi; lehtiä ja oksia oli kuvassa, mutta lintuja ei. Sää oli pilvisen harmaa ja oudon lämmin. Sähkökaappiin oli ilmestynyt hauska ja viisas kuva. Sen voi tulkita haluamallaan tavalla. Joskus olisi hyvä miettiä autoa, mopoa tai polkupyörää ajaessaan ajonopeuttaan, ja toiseksi kenelläkään ei oikeasti ole kiire ihan koko ajan jonnekin.

Friday, October 14, 2011

Häikäisevän aurinkoinen päivä. Pohjoistuuli saa nenän niiskumaan. Pihametsikössä humisevat uudet tuulet. Ovatko puut solidaarisia toisilleen. Ainakin he varistavat lehtensä, paitsi havupuut, maahan. Lehtiä ei pidä laittaa roskiin. Niistä tulee hyvää multaa maanparannusaineeksi. Muumioituneet omenat on hävitettävä; kukaan ei kerro mikä on oikea tapa.

Kadun toisella puolella mies myy lapsuudenkotiaan ja toivoo ettei kukaan ostaisi. Luopuminen vie kauan. Ajatuksissaan hän palaa vielä usein vanhaan taloonsa.

Viikonlopuksi luvataan lämmintä.

Wednesday, October 12, 2011

Perinneruoka, päivä ja ihmesuhde löpinää...

Tänä aamuna tein karjalaista perinneruokaa eli sultsinoita. Jokainen karjalainen osaa tehdä sultsinoita. Tai muuten on tätien ja emäntien mielestä häpeällinen henkilö. Onneksi minulla on vanha puuhella jonka päällä riisivelli sakenee ja hautuu sopivaksi. Mies on ammattiyhdistys seminaarissa joten keittiö on vapaa valtakunta heimoriitteihin. Hänellä on työpiste keittiön nurkkauksessa, hän tykkää keittiön lämpimästä ilmapiiristä.

Nyt täytyy lähteä viemään lämpimäisiä lapselle joka osaa kyllä itsekin valmistaa sultsinoita, mutta se ei ole sama asia. Turkulaisille ei pidä antaa edes lämpimäisiä; alkavat heti miettiä: mitä se minusta haluaa
Ovat epäluuloisia ja varuillaan kaikkien kanssa. Olen törmännyt usein Turussa lauseeseen: Mitä hän sillä tarkoitti? Ikään kuin aina joku tarkoittaa muuta kuin mitä sanoo ja tarkoittaa. Seikkailupuistossa aikoinaan turkulainen työkaveri sanoi että: Häh, etkö vieläkään ole oppinut että turkulaiset itse eivät koskaan sano sitä mitä tarkoittavat. Asiat hoidetaan privatisti ja päätökset samoin. Kun turkulaiset tarkoittavat, se tietää huonoa kaikille tai joillekin.

Lopuksi Toivo Laaksoa
...Ja löydät myös paradoksit, kuulen
muinaisen mummon sanat:
Elämää minä rakastan,
ja kuolemaa kaipaan.

Tuesday, October 11, 2011

Siinä taiteen tehtävä...

... Meni epähuomiossa housut väärinpäin
jalkaan, lappurivi paistaa.
Kyllä avaruudessa on toinenkin eläin,
joka on keksinyt housut, ja niihin
sotkeutuu, ajattelen.
Tehdään kunniaa perinteelle, ja samalla
pilkataan sitä. Siinä
taiteen tehtävä...


Toivo Laakso Kesken kaiken,
Kirja kerrallaan Helsinki 2011

Luin runojaan. Vihannekset kiehuivat muusiksi. Sade ropisi ryynejä ikkunaan; ajattelin että taivaalta sataa mannaa. Tilanne ei ole toivoton runouden suhteen.

Monday, October 10, 2011

Häivähdys toisena olosta...

Minkä vuoksi Timo Soini saa niin paljon julkisuutta mediassa? En halua nähdä lähes joka uutisissa Soinin esiintymisiä.

Kävin eräällä luterilaisella kirpparilla kävellessäni eräässä puutalolähiössä. Ostin käsinpuhallettua, vanhaa lasia. Äkkiä kummallinen mies alkoi puhua siitä miten mustalaiset tinkaavat jopa kirpputoreilla ja katsoi minua. Olin pukeutunut sadeviittaan ja Naturan kumisaappaisiin, lisäksi minulla oli reppu. Niinkö he tekevät ajattelin, ja mietin olinko tyypillinen romani. Maksoin ostokseni, työnsin reppuuni ja poistuin paikalta. Kuulin miehen puhuvan pistoolista. Mietin miksi myyjä oli hermostunut. Mikä tässä nyt häiritsi? Sekö että minua katsottiin, niin kuin TOISIA katsotaan. Tarkoitan muita kuin valtaväestöön kuuluvia. Ehkä oivalsin miltä voisi tuntua olla TOINEN tässä kulttuurissa.

En ole romani, enkä TOINEN, muutoin kuin että olen Itä-Suomesta kotoisin, mikä sekin joskus on rasite tässä kaupungissa, enkä ollenkaan yksioikoinen. Sitten tuli vastaani ortodoksi, seurakuntavaalien ehdokas. Hän oli pelästyneen näköinen ja meni menojaan. Olin laittanut Ambroosiuksen kuvia blogiini kuukausi sitten, ja nyt minulla on outo maine joka suuntaan. Ja tässä seurakunnassa minä olen aina ollut toinen. Toisena olemisessa seurakunnassa on hyväkin puolensa; ei taatusti joudu klikkeihin.

Vanhan Jokelan puolesta voi kirjoittaa nimensä adressi.com sivustolla.

Sunday, October 9, 2011

Kupittaan kadulla on puutaloja pitkälti


Kävelin leppeässä myöhäissyksyn säässä pitkin Kupittaankatua. Siellä riitti puutaloja pitkälti. Jossain vaiheessa poikkesin puutaloasuntoon, jonka piti olla peruskuntoinen ja yhdessätasossa oleva, vanha asunto. Ei ollut. Suuri oli ja yhdessätasossa mutta ei mitenkään peruskuntoinen siinä mielessä kuin minä termin käsitän. Ehkä odotin 1900-luvun alun alkuperäistä tyyliä.

Kaskenkatu 15. pihalla tyhjennettiin taloja romuista. Talojen pitää olla tyhjät viikonloppuun mennessä. Saamieni tietojen mukaan talojen, kadun varrella olevan 1832 rakennetusta empiretalon ja pihalla olevan nikkari-jugend talon, säilyttämiseksi on tehty anomus jonnekin ja sen käsittely vie noin vuoden. Olisiko ollut viisaampi pitää muutama vuokralainen vielä vuoden, sillä se olisi ollut talojen kannalta turvallisempaa kuin autioittaminen. Kaipa säätiö on korjauttanut tai tilkinnyt vuotavan katon, sillä ämpäreiden tyhjentäminen vintistä vie aikaa ja resursseja. Säätiö on ilmoittanut asukkaille että teknisten ongelmien vuoksi asukkaat häädetään. Mitä ovat tekniset ongelmat? (Toivoa sopii etteivät talot pala mystisesti.)Talot omistaa nykyään sairaala Turunmaan säätiö.

Aurinko häikäisi, vettä ropsutteli pikkuisen ja joki oli kaunis ja tyyni. Ruskaiset puut kuvastuivat sen pinnasta. Jouluun ei ole kuin reilut kaksi kuukautta.

Saturday, October 8, 2011

Runo-Suomi Turussa



Runosuomi on alueellisten taidetoimikuntien yhteinen hanke.


Turun kirjamessuilla esiintyi eri puolilta Suomea olevia runoilijoita, mukana olivat:
Jyrki Heikkinen, Pohjois-Savo
Lasse Hyvärinen, Pohjois-Karjala
Tero Järvinen, Pohjanmaa
Jari Laasanen, Satakunta
Miki Liukkonen, Oulu
Lea-Liisa Kivikari, Häme
Ville Luoma-Aho, Keski-Suomi
Teemu Manninen, Uusimaa
Klaus Maunuksela, Varsinais-Suomi
Jari Pulsa, Lappi
Seija Silvennoinen, Etelä-Savo
Ville Vanhala,Kaakkois-Suomi
Kristiina Wallin, Pirkanmaa.

Runo Suomi 2011 - Antologiaa saanee mm. erilaisista tapahtumista.

Päällimmäiseksi jäivät mieleen Kristiina Wallin Pirkanmaalta, (Kuva ylinnä oikealla.)

Klaus Maunuksela Turusta, (Kuva alla.) ja


Miki Liukkonen Oulusta, kuva oikealla alinna.


Tero Järvinen Pohjanmaalta oli tuonut äijäenergisiä huumorirunoja.

Keskustelukulttuuri on erilainen Joensuussa. Siellä vastapuolet sentään keskustelevat asioista. Lisäksi lähtökohta on positiivinen ja huumorilla höystetty. Ei kaiken tarvitse olla niin jumalattoman totista ja asemasotaista. Tämän huomasin tässä viikolla. Tällä ei ole mitään takoa RunoSuomen kanssa. Ajattelin kyllä että tulevaan Runoseminaariin olisi parasta Tapani Kinnusen hankkia keskustelijat muualta Suomesta.

Turussa ei keskustella; Turussa sanellaan ylhäältä.

Alla Turun Kirjamessuilla 2011 bongattuna Maikki Harjanne ja Hannu Mäkelä.

Thursday, October 6, 2011

Joku Roti tapahtuma Joensuussa alkaa

Karjalaisen kulttuurin edistämis-Säätiö, jota myös Karjalaisen kulttuurin kuristamisSäätiöksi kutsutaan, aikoo ahneuttaan lopettaa kulttuuriravintola-ja kohtaamisten paikan Vanhan Jokelan. Tämä on väärin. Lisäksi muistan ravintolan yhteydessä toimineen, ja vieläkin olemassa olevan elokuvateatteri Kino Karjalan. Tiedättehän nuo vanhat ja kauniit elokuvasalit, joissa on oma tunnelmansa, punaiset istuimet ja kullankimallusta siellä täällä. Minusta elokuvateatterin voisi ottaa käyttöön uudelleen.

Lisäksi korostan että Vanha Jokela on jotain muuta kuin "räkälä" jossakin pikkukaupungissa. Se on konserttien ja kulttuuritapahtumien paikka ravintolatoimensa ohella.

Pikaisesti silmäilin säätiön johtokunnan nimilistaa ja rahavallen arvot näyttävät olevan vahvasti edustettuna.

Pro Vanha Jokelalla on facebook johon voi liittyä.

Tänään alkaa Joku Roti tapahtuma, joka jatkuu huomenna ja lauantaina. Luvassa monipuolista ohjelmaa tunnetuiltakin taiteilijoilta.

Wednesday, October 5, 2011

Pois pahuudesta - Dostojevskin utopia

...Dostojevski arvosti vankeja myös siksi, että hän uskoi rikollisten olevan muita ihmisiä lähempänä Jumalaa, sillä he ovat rikoksessa ja rangaistuksessa uhrautuneet ja ottaneet muiden synnit kantaakseen. Dostojevskin mukaan pois pahuudesta johtaakin häpän, syyllisyyden ja katumuksen sijasta toinen tie: ihmisen uudestisyntyminen aitoon kristillisyyteen...

Lainaus teoksesta Fjodor Dostojevski Talvisia merkintöjä kesän vaikutelmista. Tiina Kartano Eurooppalaisen filosofian heijastus Venäjälle: Dostojevski ja Solovjov s. 18.

Tuesday, October 4, 2011

Dostojevskiä lukiessa

Karamzovin viidenneksi luvuksi nimetyssä luvussa keskustelevat veljekset Ivan ja Aljola Karamazov arkisen rähjäisessä kapakassa kun Ivan alkaa äkkiä kertoa sepittämäänsä 1400-luvun Espanjaan sijoitettuvaa legendaa Kristuksen toisesta tulemisesta. Legendassa Kristus ilmestyy Sevillan torille, ja kansa tunnistaa hänet heti, mutta katolinen kirkko, suurinkvisiittorin suulla torjuu Kristuksen ja vangitsee hänet heti ja lopulta käskee hänen pysyä pois maan päältä, jottei vakiintunut, hyvä ja katoliselle pappisvallalle edullinen elämänjärjestys järkkyisi.

Luulen, että Kristuksella olisi tänä päivänä, mikäli hän tulisi maan päälle, vaikeuksia päästä sisälle kirkkoihinsa, oli sitten minkä kirkkokunnan kirkko hyvänsä.