Saturday, February 28, 2009

Naisten Kalevala

Kuka kirjoittaisi Naisten Kalevalan. Kirjailija Anita Konkka kirjoitti muutama vuosi sitten kuunnelman Naisten Kalevala. Odotin että se lähetettäisiin tänään uusintana radiosta. Kalevala on aina tuntunut minusta miesten kirjalta. Totta puhuen siellä on kyllä liuta naisia, joita ei voi sanoa sivuhenkilöiksi. Koska kyse on lähes pyhästä kirjasta, en rupea analysoimaan sen enempää. Hyvää Kalevalan päivää.

Friday, February 27, 2009

Rahaa vähän, muistoja paljon

"Aamupäivällä, juuri kun olin sytyttämässä tuohusta vainajien pöytään, näin Jumalanäidin ikonin edessä hahmon rukoilemassa. Kun hän kumartui suutelemaan ikonin reunaa, hänen päänsä päälle ilmestyi sädekehä. Olin nähnyt hänet aikaisemminkin kirkossamme. Kutsuin häntä mielessäni enkelinaiseksi. Hän ei kävellyt vaan leijui, aivan kuin hänen jalkansa eivät olisi koskettaneet maata. Hänen tuohuksia pitelevät kätensä olivat kuin satukirjojen hyvällä haltijalla ja ristinmerkkinsä olivat ilmavia ja henkeviä. Hän liikkui liturgiassa, mutta se ei häirinnyt ketään.

Hän oli tullut Venäjältä, harhautunut jostakin syystä kaupunkiimme ja yritti selviytyä. Hän tuo usein kukkia kirkkomme kaunistukseksi. Esirukouspyyntöjä oli hänellä paljon omaisilleen ja ystävilleen. Unissaan hän on Venäjän lämpimissä kesissä ja valkoisena lainehtivien tattarpeltojen keskellä. Hänellä on paljon muistoja, mutta vähän rahaa. Hän oli ollut kotimaassaan yliopiston kirjastonhoitaja, täällä hän ei kelvannut edes siivoojaksi. Hän ei ole katkera, sillä hän uskoo että hänellä on tehtävä."

(Inkeri Tikkanen, Arkkienkeli Mikael karkasi taulusta ja jäljelle jäi enkelin mentävä reikä...)

Thursday, February 26, 2009

Sataa pientä lunta



Laman aikana on lumikin pientä ja ohutta. Eräässä Pohjois-Karjalan pienessä kylässä irtisanotaan setsemänkymmentä työntekijää (70). Samaisessa kylässä ei edes riitä niin paljon työntekijöitä. Siispä irtisanominen koskettaa koko kuntaa ja Kerman Saven tuotantopisteitä. Joskus tuntuu siltä kuin irtisanomiset ja lomautukset olisivat niin jokapäiväisiä että ne eivät enää hätkähdytä ketään, paitsi irtisanottua itseään. Jotakin ristiriitaista on ajassamme. Huonot johtajat pitäisi korvata uusilla.
Miksi jää käyttämättömiä työllistämisrahoja Brysseliin palautettavaksi? Onko hallituksessamme epäpäteviä ministereitä.

Tuesday, February 24, 2009

Kulttuurivihamielinen Turku

Turun verovapaille koirille rakennetaan 140 000 euroa maksava koirapuisto Hirvensaloon. Varmaankin koirat kuljetetaan koirapuistoon yksityisautoilla. Sama ilmiö kuin Vuosaaressa, missä Miina Äkkijyrkän uhanalaisen tilan läpi hyvätuloiset kaasuttelevat ulkoiluttamaan hauveleitaan. Miinan lehmät eivät edusta vieraantumista tai mennyttä aikaa, joistakin koirien omistajista en ole aivan varma.

Samaan aikaan lakkautetaan Turussa kaksi sivukirjastoa ja saadaan 100 000 euroa säästöä. Eikö tästä pitäisi informoida Brysseliä. Sieltähän Turku sai tämän kulttuurikaupunki 2011-luvan. Turulla ei näköjään ole resursseja järjestää kyseistä hanketta, koska kulttuuria täytyy supistaa lakkauttamalla kirjastoja.

Kannattaa seurata tätä eläinystävällistä linjaa kaupungissamme, sillä uusi eläinhoitola odottaa edelleenkin rakentamispäätöstä.

Monday, February 23, 2009

Jo neljä vuotta

Kummipoikani Pohjois-Karjalassa täytti neljä vuotta. Hänellä on kaksi itseään huomattavasti vanhempaa isoa veljeä. Tällä kertaa en päässyt juhliin. Soitin kyllä mutta hänen piti edustaa itseään vieraitten keskellä ja jutella isoja asioita. Keskustelemme myöhemmin paremmalla ajalla.

Päivä on jatkunut ja illat käyvät valoisammiksi. Kevättä kohti tässä mennään. Pääsiäiseen on vielä aikaa.

Sunday, February 22, 2009

Paastorukous

Herra, minun elämäni Valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.

Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden
ja rakkauden henki.

Oi Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä minun rikokseni ja anna, etten minä veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti. Amen.

Synninkatumuksen ovet avaa minulle, oi Elämänantaja, sillä aamusta varhain pyrkii sinun pyhään temppeliisi minun henkeni, joka kantaa peräti saastutettua ruumiin temppeliä. Mutta sinä, armollinen, puhdista se laupiaalla armollasi. Nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen. Pelastuksen polulle ohjaa minut, oi Jumalan synnyttäjä, sillä minä olen häpeällisillä synneilläni saastuttanut sieluni ja olen suruttomuuteen kaiken elämäni tuhlannut. Mutta sinä esirukouksillasi vapahda minut kaikesta saastaisuudesta. Armahda minua Jumala, sinun suuresta armostasi; pyyhi pois minun syntini sinun suuresta laupeudestasi!

Ajatellen pahojen tekojeni paljoutta minä, onneton, vapisen hirmuisen tuomiopäivän pelosta. Mutta laupeutesi armoon turvaten minä Daavidin tavoin huudan sinulle; Armahda minua Jumala, sinun suuresta armostasi!

Saturday, February 21, 2009

Tee sovinto itsesi kanssa

Huomenna on sovintosunnuntai. Olen pari kertaa ollut sovintosunnuntain ehtoopalveluksessa ja tuntenut oloni epämukavaksi. Ehkä olisi parempi tehdä sovinto itsensä kanssa ja sitten mennä sovintosunnuntain perinnerituaaliin. kerran "juoppopappi" tuli sovintosunnuntain palvelukseen ja eräs nuori nainen tiuskaisi että: että mitä tuokin täällä tekee? Seurakunnassamme on liikaa syntisiä jotka eivät älyä ettei kirkkoon sovi tulla.
Tapasin kerran kuolemansairaan potilaan joka parani. Dignosin tehnyt lääkäri loukkantui moisesta ja haukkui potilaansa. Potilaan paraneminen loukkasi hänen egoaan. Samaa loukkaantumista on nähtävissä kirkkomme piirissä. Jos ei se juoppo kuollutkaan viinaan kuten joukko oikeauskoisia oli päättänyt, niin rangaistahan siitä täytyy.

Sitten lauma naisia lankeaa maahan vaimonsa ja lastensa hylkääjän edessä. Mitä hyvää tässä on. Nämä asiat ovat arvokysymyksiä.

Dostojevskiä lainaten: Rakkaus ihmistä kohtaan on mahdoton, jos puuttuu usko sielun kuolemattomuuteen
Raskolnikov tehdessään murhan, murhasi samalla itsensä. Hänen sisimpänsä kuoli. Sen minkä teet toiselle, teet myös itsellesi.

Friday, February 20, 2009

Ilkka Koponen

Tänään on runoilija Ilkka Koposen syntymäpäivä.

Alla muutama Ilkka Koposen runo:

Poika painoi sormensa näyteikkunaan.
Äiti hymyili, kertoi joulupukista johon ei jaksanut uskoa.
Lasken vihkolle tylppääntyneen lyijykynän
ja katselen kuinka se hiljakseen alkaa vieriä
kohti pöydän ja maailman reunaa.
Kerhossa painettiin kämmenten jälkiä paperiin.
Sormivärit rystysten kalpeus.


Pienet askareet vaatimattomassa keittiössä
painoivat kumaraisia jälkiä hankeen.
Hän vei roskiaan jäteasemalle, kivi
lumipallossa suisti maahan.
Pakoon juoksevat askelet nostivat varisten pilven.
Lapset, ovat kuin lapsia.



Kun sinua ei tunnisteta enää
ristimänimestäsi,
on tehty teoistasi tuttavuutta.
Seistä törötän puhelinkioskissa
kuten ”se tavallinen”
lasiin valon kehäämä.
”Tuletko sitten taas kun tuloo pimiä,”
niin kysyy kummityttö
ja mitä olisin voinut vastata lakeuksille,
ettäkö millaisia olivat tuskaisimmat unet
niistä joita muistat, niinkö?
Sekö kun tutti vasta imiessä turposi
niin, että pakotus leukaperissä mursi koko ruumiin,
vai oliko se muumipeittoasi laajempi
irvistelevien hirviöitten maailma,
joka lymysi vuoteesi alla?
Siellä ei olekaan ketään
vaihtamassa vaippojasi,
pelkäät että tunne säilyisi iäti,
kosteana ja märkänä.

Kuulen television puhuvan taustalla
lujaa, outoon vieraaseen ääneen.
Sanot ikävän pienellä kielelläsi
ja minä vannon tulevani sitten synkkäreillesi,
kuinka kummieno tuo lahjan,
josta et voisi olla yllättymättä.
Vai olisitko halunnut minun olevan
kasvattajanasi kuin Paavi,
että en milloinkaan,
en ajassa enkä iankaikkisuudessa
erehdy.


Silmät täydet
Samoin näkee tuulen.
Loppu on nahka johon synnyin
venyväksi käsitteeksi.
Otsikossani
kulmakarvojen tumma alleviivaus,
silmät täydet sinilevää,
alkeellista,
yksisoluista keijustoa.
Puet eteisen yllesi,
olet viimeinen lähtijä.


Ilkka Koponen 1973 - 1998

Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle

Yliopiston pitäisi olla jatkossakin vapaan tieteen tekemisen paikka. Mikäli uusi yliopistolaki tulee voimaan, voi sanoa hyvästit tälle idealle. Vapaa markkinatalous takaa vapauden vain itselleen. Näissä piireissä ei ole liiemmin rakastettu humanistisia aineita. Filosofit ovat vaarallisia, ajattelu yhtä vaarallista.
Toivoisin lujaa vastavoimaa näille talouselämän jumalille.

Meillä Turussa jäi mielenosoitus vaisuksi. Ehkä juuri ne joita kaivattiin esille, pelkäsivät oman tulevaisuutensa puolesta ja jäivät leimautumisen pelossa kotiin. Helsingissä sentään vallattiin hallintorakennus. Opetusministeri Henna Virkkusen puheessa kumisi takavuosien virkkuslainen taantumus.

Thursday, February 19, 2009

Ennen kuin paasto alkaa

Jeesusta seuranneet naiset ovat kiinnostaneet minua viime aikoina. Uudessa testamentissa on opetuslapsina koko joukko naisia, jotka jättivät kaiken ja seurasivat häntä. Seurasivat, koska eivät muuta voineet. Voi yrittää ymmärtää sen pilkan ja ylenkatseen määrän, minkä he joutuiva ratkaisunsa myötä kokemaan. Nämä naiset olivat Jeesuksen ristillä ja haudalla, silloinkin kun ns. opetuslapset, paitsi Johannes, olivat paenneet. Voi olla, että juuri naisina he pystyivät toimimaan, koska heitä ei koettu vaarallisiksi vallanpitäjille. Näistä naisista ei liiemmin puhuta, mutta luultavasti heillä oli hyvin merkityksellinen rooli sanan edelleen levittäjänä. Voi olla, että joku heistä ymmärsi todella sanan voiman ja kirjoitti kirjeitä. Ehkä en ollutkaan niin yksin kuin luulin olevani. Näin voisi esimerkiksi Magdalan Maria sanoa elämästään.

Wednesday, February 18, 2009

Kalevan akka Turussa

Suru ei ole trendikästä nykyään. Kätkemme surun kiveksi kehoomme, kallioksi sydämen päälle. Ennen itkivät emoset, lauloivat tuskat taivaantuuliin. Ennen oli ainakin naisille lupa olla heikko. Kesti myös paremmin hiljaisuutta, katsoa itseään toella.

Turun ortodoksisella seurakuntasalilla oli syvälle käyvä itkuvirsi ja kansanrunoesitys. Äidinkielenopettaja Helena Nuutinen Lahdesta johdatti meidät suremisen saloihin. Aluksi jaettiin "itkuliinoja" nenäliinoja itkun varalle. Tarpeeseen olivatkin. Ihmiset toivat mukanaan kiviä, joista rakentui itkuvirsien aikana surujen hautakeko. Lopuksi ihmiset luovuttivat surujaan kangasliinaan.

Surunkäsittelyä voi tehdä kukin itselleen sopivin keinoin, maalaten, kirjoittaen tai laulaen. Surua ei voi loputtomasti kätkeä, se ei onnistu. Mikään tunne ei ole iätön, vaan loppuu aikanaan. Surun jälkeen alkaa uusi vaihe, uusi alku jollekin muulle. Ihminen avautuu itselleen.

Tuesday, February 17, 2009

Myötäkärsimyksestä

Dostojevskin mukaan myötäkärsimys on ainoa laki, joka on voimassa tässä maailman asuntolassa. Hän korosti kärsimyksen merkitystä siksi, että kärsinyt ihminen ymmärtää paremmin lähimmäisiään kuin kärsimyksilta säästynyt. Hänelle myötäkärsiminen oli keskeinen uskonnollinen komponentti. Rikos ja rangaistus romaanissaan hän sanoo, että mukavuudet eivät tuo onnea - onni ostetaan kärsimyksillä.

Tähän voisi lisätä että, joka ei ole kokenut samaa, ei voi ymmärtää toisen ihmisen tuskaa.

Turkulaisilta ei kysytä toriparkista



Eilen olleessa valtuuston kokouksessa demarien, kokoomuksen ja keskusten voimin päätettiin ettei kansanäänestystä Toriparkista järjestetä. Kansalaisten yli käveltiin taas kerran. Paikalla olleet 500 mielenilmaisijaa vaati demareita tulemaan ulos, mutta nämä lusmuilivat ikkunaverhojen takana. Paikalla järjestettiin takinkäännön kisa. Luulen kuitenkin ettei demareita voita kukaan tässä lajissa. Entinen piispa Ilkka Kantola selitteli alueuutisten televisiouutisissa ryhmäkurista joka esti äänestämästä toisin. Meillä on kyllä Porissa kokemusta tästä ryhmäkurista kirjastotappojen yhteydessä. Vastaan sanonut pappi on vaiennettu lintujen tarkkailijaksi.

Kuuluuko Turun luonteeseen kovuus ja häikäilemättömyys luonnostaan? Jo kansalaissodassa Turulla oli maine kovantoiminnan joukoista Hämeessä ja Satakunnassa.

Monday, February 16, 2009

Taivaan tähdet putosivat hangelle

Eilen Pohjois-Karjalassa oli aurinkoista ja pakkasta. Kummipoikani, melkein neljä vuotta, näki valkoisen hangen päällä taivaalta pudonneet tähdet. Hanki loisti upeasti.

Sunday, February 15, 2009

Kansanäänestyksen kohtalosta


Maanantaina 16.2. 2009 klo 17.00 on mielenilmaus Turun torilla, josta marssitaan kaupungintalon edustalle Aurakatu 2. Kaupungin valtuustossa päätetään silloin Toriparkin kansanäänestyksestä, sallitaanko vai ei.

Muistaakseni 1970-luvulla demari Seppo Lehtinen vaati ortodoksikirkkoa poistettavaksi seurakunnan omalta, omistamaltaan tontilta kauppatorin reunamalta, koska arvotontti pitäisi saada tuottavaan käyttöön. Epäilemättä ortodoksikirkon sijainti on närästänyt monia tahoja. Turun Tuomiokirkkokin olisi syytä siirtää Koroisiin, siellä on kovin autiota nykyään. Nykyinen tontti jäisi tuottavampaan käyttöön. Nykyään Seppo Lehtinen on kaupungin hallituksen kolmen kovan poplan jäsen. Kokoomuksen ja demareiden avoliitto näyttää jatkuvan. Mahtavatkohan he olla tietoisia Turun maaperän ainutlaatuisuudesta muihin kaupunkeihin nähden, Kuopiossa ja Vaasassa toriparkki rakennettiin, siellä maaperä ei ole savea. Turussa maaperä on savea ja se asettaa haasteita. Viimekädessä me maksamme munaukset. Pitääkö Turun matkia kaikkien muiden kaupunkien hölmöilyjä? Ovatko he tietoisia mahdollisista, tulevista arkeologisista kaivauksista? Tällaiset kaivaukset ovat yleensä pitkäkestoisia projekteja.

Kova on liikemiesten mahti tässä kaupungissa. Helsingin Sanomien mukaan Vihanto, Ketoset(Turun Sanomien omistajat), torin reunalla oleva vanha ja arvokas ravintola, jonka säilymisen puolesta taisteltiin takavuosina, ja samaan ketjuun nykyään kuuluva tavaratalo ovat toriparkin takana. Vuodet kuluvat, samat liikemiehet hallitsevat kulisseissa edelleen. Minulla on vahva tunne että nämä tahot pitävät meitä pilkkanaan. Onko esimerkiksi demareilla varaa siihen? Kokoomus nyt on aina ollut talouselämän asialla.

Thursday, February 12, 2009

Turun kaksitoista lähikirjastoa

Julkaistu 12.2.2009 1:30:51
Turun kaksitoista lähikirjastoa

Edessäni on 168 sivuinen kirja ”Turku palaa - Turun kaupungin hakemus Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011”. Suora lainaus hakemuksesta sivulta 28 otsikolla: Lähikirjastot ja perhepuistoketju:

”Vuonna 2011 Turun kaksitoista lähikirjastoa ovat asuinalueidensa eläviä kulttuurikeskuksia, jotka saavat voimansa ja kasvonsa alueen ihmisten ja kulttuuritoimijoiden yhteistyöstä. Keskukset toimivat paikallisen kulttuurin säilyttäjinä, välittäjinä, tuottajina ja uuden synnyttäjinä. Lähikirjastot tarjoavat tiloja esiintyjäryhmille, asukkaiden omille näyttelyille, lastenseikkailuille, nuorisokulttuurille, kummitaiteilijatoiminnalle, yhdistystapaamisille ja kansainvälisille vierailuille. Lähiöiden kulttuurikeskusten toimintaa laajentaa perhepuistojen ketju, jonka sydämen muodostaa Seikkailupuisto ja Elämysten maa -kokonaisuus. Kaupunkilaiset osallistuvat puistojen suunnitteluun ja toteutukseen ja tavoite on luoda ympäristöstä yhdessä tekemällä oma tila, josta myös pidetään huolta ja jota kunnioitetaan.”

Lainaus Turun Sanomista 12.02. 2009. Mitä mahtavatkaan päättäjämme vielä saada aikaan. Mitä lakkautetaan seuraavaksi? Tule apuun EU!

Monday, February 9, 2009

Jäihän sentään polkka

Polven kirja ja vihko muisti Pikkuisen polkkaa kirjasella. Olen otettu koska olen tutkinut muistia, aikaa ja muistoja historiallisessa perspektiivissä. Kirjoittaja Antti Seppä on Säkkijärven poikia. Yksi niitä jotka joutuivat ilman omaa haluaan jättämään kotinsa ja kontunsa Karjalaan. Luin hänen muistikuviaan, uniaan ja lapsuudenkuviaan, ja tunsin että muistot ovat tosia sille joka muistaa. Toinen voi muistaa saman asian toisin. Muistot ovat omia, eikä niitä voi ottaa pois. Hän kirjoittaa kirjasen alussa, että: Olen syntynyt Säkkijärven pitäjän Salajärven kylän Kivelän talossa. Niitä ei enää ole. Tämä on materiaalisessa mielessä totta, mutta muistin ja muistojen tasolla ne ovat olemassa.

Alkutalven päivä, vähän lunta, ei pehmyttä pumpulia, ei niele ääniä. Olen ulkona. Jostain kuuluu, ammutaan, räjähtää. Menen sisälle ja sanon sen. On marraskuu, viimeinen päivä, nimipäivä. Sinä päivänä loppui se maailma. Se ei tule takaisin. Se on rikki, ei sitä voi paikata. Kun aika alkaa virrata, se menee vain poispäin.

Antti Seppä
Pikkuisen polkkaa
Polven kirja ja vihko, 2009
ISBN 978-952-99273-5-7

Saturday, February 7, 2009

Veden ääni lumen tuoksussa

Tänään se tuntui taas. Sulavan lumen tuoksu. Puhdas tuoksu. Luin Jari Tervon Troikka kirjaa. Koska kirja on vielä kesken lukemisen, jätän kommentoimiset sikseen. Rupesin ajattelemaan Iänelä itkijöitä. Iänelä itkijät ovat itkuvirsitaitajia. Naisia, en ainakaan ole kuullut yhdenkään miehen itkeneen. Iänelä itkeminen vaatii hyvää henkistä tilaa, siinä mennään syvälle, fyysisesti ja henkisesti. Iänelä itkijällä on hyvin usein tuntuma kohteeseen. Itkijä itkee vainajalle tietä tuonpuoleiseen omaisten siunauksella.

Thursday, February 5, 2009

Sielun kuolemattomuudesta

Jos ei ole Jumalaa, on kaikki ihmiselle sallittua. Dostojevski osoittaa sanansa rakkauden ja sielun kuolemattomuuden välttämättömästä yhteydestä materialisteille, valurautaideoita tuottaville Herroille. Hän sanoo: väitän, että rakkaus ihmisiä ja ihmiskuntaa kohtaan on mahdoton, jos puuttuu usko sielunkuolemattomuuteen. Jos ei ole kuolemattomuutta päädytään itsemurhaan.
Karamazovin henkilöistä Kirilov ja Svidrigailov päätyvät itsemurhaan.

Tuesday, February 3, 2009

Parisuhdetta - pari suhdetta

Kirjailija Timo Hännikäinen on kirjoittanut kirjan seksin saamisen vaikeudesta. Suosittelen kaikille nuorille miehille ja mielestäni kirja pitäisi ottaa oppilaitoksiin tenttikirjaksi. Olen tavannut Hännikäisen muutaman kerran ja aina olen yhtä ymmälläni.
Maailma on muuttunut sitten 1960 ja 1970-lukujen Seksi on iloinen asia - ajoista. Tarkemmin ajatellen ei se silloinkaan niin ongelmatonta ollut, paitsi kirjoissa ja elokuvissa. Tarkemmin ajatellen ei niissäkään.

Kuuntelin tänä aamuna Radio ykkösen lähetystä samasta aiheesta. Tunnelma oli kuin hautajaisissa ja sellon ääni vaikersi välillä. Ilotonta on elämä pohjolassa. Kohta täällä on kriminalisoitu kaikki ilot. Tupakoiminen, syöminen, juominen ja naiminen. Työn tekeminenkin on raskautettu liian harvoille. Pakollista vapaata aikaa on liikaa, liian monilla. Koskahan joukot alkavat nostaa päätään. Luulen että silloin seksikin olisi iloisenpaa. Tai osa tavallista elämää.

Monday, February 2, 2009

Toriparkki ja savivelli

Ketähän mahtavat olla asiantuntijat joita kaupunginjohto käyttää toriparkin lujuuslaskelmien teossa? Kestääkö savi, onko veden voima heikentynyt? Pahimmillaan koko hanke hukkuu savivelliin ja me kaupunkilaiset maksamme viulut.

Turun ortodoksinen kirkko makaa savipatjan päällä. Saattaa olla, että pahimmillaan savipatja lähtee liikkeelle toriparkin rakennustöiden aikana. Kirkko kallistuu, tai tapahtuu jokin muu vahinko. Kuka korvaa vahingot? Nyt tarvittaisiin proAleksandra-liike. Nykyisissä olosuhteissa se lienee mahdoton hanke. Edellinen kirkkoherra vakautti tarkalla taloudenpidolla seurakunnan talouden. Kiitoksen ottavat näköjään ansiottomat henkilöt. Kelpaa myös antaa lahjaksi vierailijoille hänen toimittamaansa juhlakirjaa. Mikäli kirkko kallistuu tai kaatuu, niin sitä te ette pysty hänen syntilistaansa lisäämään.

Tämän kaupungin päättäjillä on hämmästyttävän ylimielinen asenne veronmaksajia kohtaan. Kansanäänestystä toriparkista ei järjestetty kunnallisvaalien yhteydessä. Se kuuluu järjestää nyt.