Thursday, December 31, 2015

Patsasleikkipuisto Papu avattiin

Ilta oli jo hämärtymässä kun tallustelin uutta patsasleikkipuistoa katselemaan. Lapsia oli paljon paikalla ja myös saattajia. Kaikkia jännitti että minkä nimen puisto saisi. Viimein kerrottiin että se olisi Papu. Sopii pienenpienkin naperoiden suuhun. Sitä paitsi väri on lähellä vihreää papua. Puisto on aidattu ja puiset pöllit kävelyratana kiertää aidan vierellä. Totta, turvallisuus on kovassa kurssissa. Tässä leikkipaikassa lapset tuskin kokevat vaaran läsnäoloa. Edellinen, purettu patsaspuisto oli kyllä haasteellisempi.

Iloista yleisöä. Illalla on kuulemma ilotulitus. On hyvä että lapsilla on oma leikkipuisto.

Tuesday, December 29, 2015

Puutalot, kaikki heidän kauneutensa


Linnankadulla, kirjastoa vastapäätä on tämä vanha puutalokortteli. Talot ovat saaneet uudet peltikatot. Jotkut piirit nimittävät näitä taloja Itä-Eurooppalaiseksi "Juutalaiskortteliksi". Minusta ne ovat ihastuttavia ja tuovat ilmettä kaupunkikuvaan.



Monday, December 28, 2015

Kotitonttu vartioi

Yllä olevan kuvan tontun bongasin Nummenpakalla kävellessäni. Se on havunvihreä nuttuinen punalakki.

Tänään on Viattomien lasten päivä. Jeesus-lapsi oli kiireesti, enkelin käskystä, vanhempiensa kanssa paennut Bethelemistä. Herodes aloitti siellä poikalasten tappohommat, kun itämaan tietäjät olivat kertoneet tähdestä, joka ilmoitti uuden kuninkaan syntyneen.

Toivon kaikille viattomille (ja viallisille) lapsille maailmassa turvallista tulevaisuutta.


Sunday, December 27, 2015

Jumalan Kaikkinäkevä Silmä

Perussuomalaisten ja muidenkin kansalaisten uskonnon tietämys taitaa olla retuperällä. Kristinuskon keskeinen symboli, Jumalan kaikki näkevä silmä Pyhän Kolminaisuuden sisällä, on saanut älämölön aikaan somessa. Tuttavani mukaan kahden viimeisen valtuuston kokouksen aikaan maahanmuuttokriitiset mölisivät ja huutelivat kokuksen aikana pihalla käsittämättömiä asioita. Kristinusko on kuulemma vaarassa kun risti on korvattu Jumalan Kaikkinäkevällä Silmällä. Suosittelen kansalaisille yleisiä Kristinuskon kertauskursseja.
Isälläni, joka on jo kuollut, oli tapana sanoa kirkollisissa kiistoissa että uskon että leivällä lähtöö näläkä. Eli järki käteen ihmiset.

Kävelin Läntistäkatua rautatieaseman ohi. Käsityöläiskadun kulmassa huomasin tällaisen puutalon päädyn. Näitä koristeellisia taloja on vielä, kiitos järjen, jäljellä. Koukkasin Portsan kautta, siellä oli hiljaista, Yliopistonkadulle ja kotiin. Poikkesin Lidliin ja tavoitin arjen. Mies sanoi kassapojalle että kuin tää näin vähän teki? Kreikkalainen kassapoika sanoi Tervetuloa Lidliin
Tämä on erittäin maallista ja arkista.

Friday, December 25, 2015

Joulupäivänä 2015

Täysikuu. Kun kuulin että Runosmäen koulu yritettiin polttaa aamulla, niin ajattelin kuuhullun olevan liikkeellä. Kyseistä koulua ehdotetaan turvapaikkahakijoiden asuntolaksi.

Yllä olevassa kuvassa taustalla on Konevitsan luostarin pääkirkko. Olin kyseisessä luostarissa kerran viisi päivää. Löysin polulta sydämen muotoisen kiven. Annoin sen lapselleni tuliaiseksi. Tapasin myös korpin joka tervehti lentäessään. Sekin on kuulemma harvinaista. Uskokoon ken haluaa.


Eilen kävelimme saunomaan Nummenpakalle. Huomasimme tämän palenneen paikalleen.

Wednesday, December 23, 2015

Aaton aattona



Huomenna on jouluaatto. Katselin uutisista miten Joulupukki lähti matkaan. Kuvittelin mielessäni kirkassilmät silkohapset katsomassa uutisia. Aikanaan tämäkin myytti paljastuu heille, mutta nyt se on totta.

Kristittyjen on hyvä muistaa että Jeesuksen perhe on kuuluisin pakolaisperhe kautta aikojen. Jouluevankeliumia kannattaa kuunnella tai lukea ajatuksella. Tänäkin jouluna syntyy Jeesuslapsi uudelleen.

Kristus syntyy-Kiittäkää!

Tuesday, December 22, 2015

Kasvuikäinen kuu


Joulupäivänä on täysikuu. Tässä kuvassa kuu on vasta kasvuikäinen. Tänään on talvipäivänseisaus. Se on vuoden pimein päivä.

Eilen oli Tuomaan päivä. Kansanperinteen mukaan Tuomaan päivästä alkaa joulu ja saa juoda olutta. Minä en juo olutta koskaan. Serkkuni Maija kirjoitti kerran raittiusaineen: Kalja haisee pahalle ja on myös pahan makuista, vaikka en kyllä itse ole sitä maistanutkaan.

Vanhan ajan joulusta oli Anun haastattelunauhalla. Nauha katosi kaaokseen ja löytynee aikanaan. Siinä oli Hämeenkyrön, Sillanpään eli Taatan joulusta.

Jos kärsii hyasinttien tuoksusta,kuten minä, niin kannattaa laittaa ne ikkunoiden väliin. Tämän kertoi siskoni joka on erittäin käytännöllinen. Hän tekee työtä vanhusten parissa joten nostan hattua sille.

Minulla nämä hommat menevät luovuuden puolelle, mutta haitanneeko tuo mittään.

Radio ykkösestä tuli nunna Elisabetin haastattelu. Tuli mieleen igumenia Marina. Nunnat ovat reippaita ja uskossa uljaita.

Monday, December 21, 2015

Joulun orjat ja orvot



Oli nautinto kävellä kauppatorin halki haluamatta mitään. Hetken voi tuntea itsensä vapaaksi. Joulun orja on kamala olotila. Joulun orpo on kamala toisella tavalla. Joulusta selviää tunnelmallisesti hyvinkin vähällä. Mitä vanhemmaksi tulee, sen pelkistetymmäksi joulu tulee.

Kuvan puhallettu lasipallo on käsityötä.

Joulut ovat joillekin raskasta ja ahdistavaa aikaa. Kuka tutkisi milloin joulusta tuli suoritus tai selviytymistarina.

Saturday, December 19, 2015

Joulun alla tapahtuu

Torstai illa olimme Forum Marinumissa seilorien kerhon joulujuhlassa. Katsoimme elokuvan S/S Martha, se oli railakas elokuva romutettavan laivan matkasta merellä.

Oli ihan mukavaa kuulla seilorien juttuja mereltä.

Joulun alus aika on muutenkin ihan rauhallista ja kanelin tuoksuista. Uunissa paistuu taatelikakku parhaillaan.

Ulkona lämmintä juhannuslukema. Vien tallilyhdyn pihalle palamaan. Jäälyhdyistä ei ole tietoakaan tänä jouluna. Mies alkoi luennoida mahdollisesta lumen tulosta jouluksi. Ei oikein vakuuta.



Friday, December 18, 2015

Viimeisellä junalla Suomeen 1917

Mieheni isä, Leo, täytti eilen 98 vuotta. Päivänsankari oli virkeä, muisti pelasi täysin ja muutenkin hän oli vilkas ja iloinen. Hän oli kutsunut kaikki lukuisat lapsensa kylään. Hän oli saanut ajokortin uusittua, läpäissyt kokeen, vain yksi oli mennyt väärin.

He tulivat Suomeen Pietarista 1917 viimeisellä junalla. Raja suljettiin sen jälkeen. Nikolai-isän veli Philip ei mahtunut junaan ja häntä ei sen koommin ole löydetty. Luultavasti teloitettiin ulkomaalaisena ja heitettiin yhteen lukemattomista joukkohaudoista.

Leolla on ollut pitkä ja tapahtumarikas elämä. Toivomme että hän olisi vielä muutaman vuoden keskuudessamme. Hän ei ehdi kyläilemään koska hänellä on niin paljon ajateltavaa, tutkittavaa ja tehtävää.

Tuesday, December 15, 2015

Konevitsa-kvartetti lauloi sydämiin

Kirkkosalissa kaikui enkelilaulu. Aluksi oli hengellinen osio, joka herkisti ihmisiä, sillä harvemmin kuulee näin kaunista ja hyvin laulettua kirkkolaulua. Nämä laulajat ovat Pietarin musiikkiakatemiasta. Toinen osio oli (kuvassa) joululauluja eri maista, eri kielillä. Sitten tuli Näin sydämeeni joulun teen laulu, ja en ole kuullut ennen näin komeaa ja herkkää tulkintaa. En varmasti ollut ainoa joka liikuttui syvästi. Suomenkielellä laulettuna.

En aliarvioi Turun kuoroa, se on hyvä kuoro, hyvän kanttorin hoidossa. Heidänkin konserteissaan on hyvä käydä ja muutenkin. En ymmärrä kysymyksiä mikä hiertää kirkkoherran ja kanttorin välejä? Riviseurakuntalaisena en ole tietoinen tästä. Yksi vanha seurakuntalainen arveli että kysymys on "Turun ort.seurakunnan taudista" Aina on vainottu jotakin työntekijää tai jopa seurakuntalaista. Varmaankin Turkulaista perusvittumaisuutta.
Ihmettelin hieman kun seurakunnan puolesta oli tervetulopuhujana nuorehko nainen, lienee sisäpiiriläisiä. Tiskin takana istui viivasuuinen täti.
Paluumatkalla katselin jokea joka oli mustaa niin kuin aikakin.

Sunday, December 13, 2015

Goebbelsin emävalhe käytössä

Viime yönä ei palanut yhtään vastaanottokeskusta. Toivottavasti ei pala jatkossakaan. Örkki-partiot kuulemma suorittavat turvapartioita maakuntamme turvapaikkakeskuksiin. Ketä tai mitä he suojelevat? Ovatko he ehkä Suojeluskuntalaisten historiallinen jatkumo. Merkillistä miten hiljaa on Timo Soini näistä tapahtumista. Mikä taho tukee rahallisesti tätä Örkki-joukkoa? Kansainvälinen natsien tukiorganisaatioko. Nämä Örkit eivät tee hyviä tekoja tai anna almuja kerjäläisille tai muille hädässä oleville. He kieltävät kerjäämisen jopa kirkon lähellä. Mikä on natsien suhde Jumalaan? Voiko kahta Herraa palvella samaan aikaan.
Likaista keinolunta Turussa.
Goebbelsin valhe että kansallissosialismi ja vasemmiston työväenliike olisivat veljiä keskenään, on emävale. Goebbel oli retoriikan mestari kuulemma ja natsien propaganda päällikkö.

Tänään on viimeinen Vanhan suurtorin joulumarkkina päivä. Kirjakahvilastakin saa joulupuuroa sopivaan hintaan.

Tänään saa uusi Lucia-neito kynttiläkruunun päähänsä. Valoa tähän pimeyteen kaivataan todella. En tarkoita pelkästään sähkövaloa.










Friday, December 11, 2015

Joulun alla ajateltua

Ilomantsissa karhu-äiti puri koiraansa ulkoilluttanutta miestä jalkaan. Karhujen pitäisi olla talviunilla pentuineen tähän aikaan vuodesta. Miehellä, jota karhu on purrut, ei ole hätää.

Ilmastonmuutos on ilmeistä. Ilomantsissa on kuulemma musta kaamos, ei tietoakaan lumesta. Toivoa kyllä on ja silloin karhutkin menevät luonnollisille unilleen. Sudet voivat vaellella ihan missä tahansa, kuten Nousiaisissa laumana jonkun pihapiirissä. Susista tulee petomainen olo, siitä ei pääse mihinkään. En ole missään nähnyt pehmolelu sutta. Se ei kertakaikkiaan sovi suden luontoon.

Sitten heräsin toiseen todellisuuteen, kaksikymmentä vuotta vanha takkini, moneen kertaan tuunattu, on tiensä päässä. Minne voi viedä nykyään takinraadon? Ennen oli lumppureita mutta nyt kaikki on niin steriiliä. tietenkin pitää poistaa vetoketju ja painonapit ennen takin hautajaisia. Takkiostoksille on mentävä vaikka kammoankin shoppailua.

Yksi seurakuntalainen kysyi että Mitä sinulle kuuluu? Vastasin totuudenmukaisesti että erittäin hyvää. Tuli olo että kysyjä pettyi. Seurakunnassa ilmeisesti halutaan minun olevan onneton ja paha. Se nostaisi heidän omaa itsetuntoaan roimasti. Yksi seurakuntalainen sanoi taas kyllästyneensä ainaiseen juoruiluun ja paskanjauhamiseen, hän käy todella harvoin enää kirkossa. Minä kyllä pakenen kadun yli jos näen jonkun seurakuntalaisen tulevan vastaan. Ne kohtaamiset ovat kammottavia.

Porissa on jo kolme eri äärioikeistolaista katuturvajoukkoa. He partioivat kaduilla ja poliisi on ärtynyt, sillä järjestyksen pito kuuluu poliisille, ei natseille tai fasisteille tai muille huru-ukoille. Wiklundin kulmassa yksi skini tönäisi minua ja käveli sateessa talojen viertä ettei kalju kastuisi.

On mustaa. Taivaalla ei näy yhtään tähteä. Täytyy kuvitella ne sinne.

Thursday, December 10, 2015

Milloin vastaanottokeskuksessa syttyneestä tulipalosta tuli rutiini uutinen mediassa

Unen horteen läpi kelloradiossa uutisten lukija luki kuin säätiedotusta että Tampereen vastaanottokeskuksessa oli ollut yöllä tulipalo. Kahdeksankymmentä ihmistä oli evakuoitu. Poliisi tutkii tuhopolton mahdollisuutta asiassa. On hyvä että poliisi tutkiin. Milloin tuhopoltosta on tullut rutiinijuttu mediassa? Kysymys on sentään ihmisistä ja sellaisia myös turvapaikanhakijat ovat. Koettakaamme ajatella vastaanottokeskuksen arkea ihmisten kesken joilla ei ole muuta yhteistä kuin hätä ja pakolaisuus. Jos tällaisessa ympäristössä ei ole ristiriitoja ja ongelmia, niin missä sitten?

Olisiko syytä tutkia äärioikeiston mahdollista osuutta tapahtumiin turvapaikkahakijoiden elämän vaikeuttamisessa, eikö kauhu jota he pakenevat, olisi riittävää. Miksi sitä pitäisi lisätä täällä. Äärioikeistoa ei pidä suojella.

Anarkisteja kyllä saa näköjään ampua kumiluodeilla ja poliisi saa uhkailla jopa kunnonkansalaisia jos sattuu seisomaan väärässä paikassa.

On harmaa kaamoksellinen aamu Turussa. Jouluun on vajaa kaksi viikkoa.

Wednesday, December 9, 2015

Ruskeankeltaiset sammarit diagnoosin lähteenä

Miten ihmeessä pomot, joista toinen on käynyt neljänkuukauden matkaopaskurssin, stalinistien avulla pomoksi junailtu ja toinen keskikoulun käynyt ja demarijäsenkirjan saanut henkilö voivat tehdä diagnoosin työntekijästä että tämä on hullu ja kitsofreenikko. Kitsofrenia todellistui ruskeankeltaisissa sammmareissa jotka naisella oli jalassa usein. Seikkiksen lamaannuttava ilmapiiri olisi lamaannuttanut norsunkin pahimmillaan. Siinä ei kestä edes se "kova muija Varissuoltakaan" mokomakin teeskentelevä paska. Pahinta asiassa oli että tautimääritys levisi iltapäiväkerhoihinkin.

Samainen "Varissuon akka" nyppi vaatteitani teatterissa ja oli kuin paraskin täti Ruskea. Harriet soitti minulle kotiin(se Steineristi) ja haukkui irrationaaliksi valehtelijaksi. Oli ollut Lenitan kanssa brunssilla. Olin luullut häntä hieman älykkäämmäksi, mutta hänhän oli seikkisläisten manipuloitavissa. Siinäpä kaksi "kevyttä sihteerikköä" tilulilulei.

Tarjosin Marulle Hildegart Bingeniläisen hermopipareita ja kahvia. Muistin hyvin sen kevään 1986. Lama oli jo ovella ja merkit näkyvillä, mikäli halusi nähdä ne. Kohta loppuisivat hyvinvointijuhlat ja tilalle tulisivat ankeat ajat.

Löysin ne keltaiset sammarit komerosta, sanoi Maru. Ne ovat muuten enemmän ruskeat kuin keltaiset. Ehkä Tuulilla ja Eevalla oli lievää värisokeutta.

Itse mietin miten niin moni työntekijöistä joutui hulluusmäärityksen uhriksi. Todella moni. Miten on mahdollista että mykkä-kokouksia pidettiin vuosia. Kukaan ei uslkaltanut avata suutaan sillä seurauksena oli henkisen väkivallan täydellinen käyttöön otto Seikkiksen sisällä. Olen jokseenkin varma että todellista tilannetta pomot eivät tienneet. Johtavia metodeja olivat epäluulo, kyttäys, herjanheitto ja väkivalta. Aina oli joku joka muka kävi juoruamassa virastossa. Aivan kuin vakoilujännärissä. Täti Sininen poisti työntekijöitä mielivaltaisesti Seikkiksestä. Täti keltainen juopotteli ja myötäili täti sinistä. Täti Vihreä ei tehnyt yhtään mitään koska oli lamaantunut. Vahtimestari teki itsarin ja oli kiire todistaa ettei työpaikalla ollut osuutta asiaan. Vaati todella henkistä kanttia ettei Seikkisessä alkanut oireilla pahasti.

En ymmärtänyt miksi työpaikan sisäisistä ongelmista ei saanut puhua.

En minäkään ymmärtänyt silloin mutta myöhemmin kyllä. Meillä piti olla fasadi että meillä oli kivaa ja mukavaa. Kaupunki ei välttämättä suhtautunut kovin myönteisesti koko Luovan toiminnan olemassa oloon. Todellisuudessa siellä oli henkisen helvetin variaatiot käytössä. Avointa vuorovaikutusta ei ollut. Oli äitisuhdeongelmaa, alkoholiongelmaa, oli avohoitopotilas joka lauloi virsiä viikon putkeen, vain yöllä hän ei ollut paikalla. Oli saatananpalvontaan perehtynyt uskontotieteilijä, hän potkaisi karatepotkun naisen vatsaan ja sitten salattiin niin perkeleesti ja vahdittiin ettei kukaan PUHU.

Voit heittää helvetin kuuseen noiden tautimääritykset. Ne keltaisenruskeat sammarit voisit lahjoittaa kaupungin päivähoitohistorian huumori osastolle.

Suomi24.fi ortodoksisuus palstalee sinusta herjakirjeitä kirjoitelleet löytyvät tietystä suunnsasta, sanoi Maru.

Tiedän keitä he olivat kyllä.



Tuesday, December 8, 2015

Saatuja kirjoja

Anna Ahmatovan Fontankan talossa on kaunis lukuelämys. Siinä on mielenkiintoisia kuvia.
Kirja käsittelee aikaa Fontankan talossa, Anna Ahmatovan eläessä siellä toisen aviomiehensä Gumiljovin kanssa. Keskeisimpiä runoja on myös mukana.

Suojaton sydämeni kylmeni,
mutta kevein askelin lähdin.
Vasemman käden hansikkaan
vedin oikeaan käteeni.

(suom. M-L Mikkola)

Tämi ikoni kirja sisältää Itä-Karjalaisia ikoneita. Ikonit ovat vanhoja ja patinoituneita, niistä ei saa kuvia näkyviksi. Ostin kirjan Brinkkalan kirjakaupasta Vanhalta Suurtorilta. Samoin kuin Autonomian ajan historiankin. Myöhemmin kävin samaisessa kirjakaupassa ja jätin kaupat tekemättä. Totesin että meilläkin on kirjoja ihan tarpeeksi. Eivät ole oikein palvelualan ihmisiä nämä ohuet ja terävänenäiset henkilöt. Se herra jhoka tuli moikkaamaan minua sinne olisi kyllä ollut potenitiaalinen ostaja. Ilmeisesti oli liian rennot vaatteet ja kansainvälinen käytös.

Eilen katsoin Jari Halosen Aleksis Kiven elämästä kertovan elokuvan. Se herätti tunteet eloon. Suomenruotsalaiset yläluokan omistajat ja kulttuurin omijat uskoivat todella että Suomen kansa ja suomen kieli ovat samaa alkeellista ja lapsellista tasoa kuin Runebergin runoissa on.

Snellman ei todellakaan tarvinnut Suomea ja suomalaisia muuhun kuin omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Kulttuurista hän ei ymmärtänyt paljoakaan. Hegeliläinen filosofia oli hänen ohjenuoransa. Tampereen Steiner-seminaarissa 1980 luvulla Snellmanin jälkeläinen Kaisu Virkkunen jakoi opiskelijoita vuohiin ja lampaisiin riippuen heidän maantieteisestä syntymäpaikastaan. Suomenruotsalaiset olivat huipulla, länsisuomalaiset keskiössä ja joku itäsuomalainen jossakin pohjalla. Siinä sitä piikiteltiin kielestä, murteista ja älyllisestä tietoisuudesta. Tämän päivän tietoisuudessa moinen rotujako olisi rasistista.

Autonomian aika oli rauhan aikaa. Aleksis Kivi oli jyrä joka jyräsi tien graniitin läpi suomalaiselle kirjallisuudelle. Nyt ei kukaan uskalla edes väittää ettei suomenkielellä voi kirjoittaa runoja.

Monday, December 7, 2015

Kumiluotien laulu vain soi...

Pastori Sadinmaa on varmasti ollut vaarallisen näköinen seisoessaan RAKASTA MAAHANMUUTTAJAA lappu kädessään kadulla. Poliisi poisti hänet paikalta ja uhkasi sakoilla ja pidätyksellä. Oliko hän anarkistien kanssa vai ainoastaan itsellisenä toimijana. Piristävää, sillä pastorit eivät ole olleet näkyvästi yhteiskunnallisina toimijoina aikoihin. En puhu nyt piispoista.

Miksiköhän poliisi turvasi yhteiskuntarauhaa ampumalla anarkisteja kumiluodeilla? Tuliko ohjeistus jostain korkeammalta taholta. Onko nyt tulkittava niin että äärioikeiston ja turvapaikan hakijoihin vihamielisesti suhtautuvien mielenosoittajien toimet ovat rakentavampia ja parempia kuin anarkistien.

Toivon että turvapaikkakeskuksissa ei provosoiduta kun tulipalojen ja väkivallantekijöiden taho saa tavallaan poliisin hiljaisen hyväksynnän. Älkää unohtako että turvapaikanhakijat tulevat sotaakäyvistä maista. He tuntevat kyllä kumiluotien sijaan muitakin tappokoneita ja välineitä. Heidän joukossaan on ihan oikeasti sotatraumankokeneita henkilöitä.

Yhteiskuntamme on vääjäämättömästi liukumassa kohti äärioikeistoa. Sen jälkeen voi sanoa hyvästit pohjoimaiselle demokratialle. Koulutus rapautuu, terveydenhuolto rapautuu ja kaikkein huonoimmassa asemassa oleva kansan osa muuttuu päivästä toiseen sinnitteleväksi joten kuten joukoksi. Osa on jo sitä. Ja leikkausten myötä joukko lisääntyy. Kun keskiluokka tajuaa tilanteen uhkaavaksi, on peli jo menetetty.

Miksi muuten linnanjuhlien ensimmäiset vieraat tulevat Jääkärimarssin tahdissa sisälle? "Syvä iskumme on, viha voittamaton. Ei armooa ei kotimaata..." Pöyristyttävää.

En katsonut linnanjuhlia televisiosta. Luin Finlandiavoittanutta teosta. Se on hyvin kiehtova ja ajatuksia herättävä teos.

Sunday, December 6, 2015

Itsenäisyyspäivän kuvia

Joki tulvii. Sade lakkasi juuri. On lämmintä kuin koleassa kesässä.
Joen rantapolku on poikki. Minulla oli jalassa polviin ulottuvat kumisaappaat mutta pois oli käännyttävä, sillä vettä oli niin paljon. Sorsat uiskentelivat polulla.
Kauppatorilla oli ruokakassi tapahtuma. Hernerokan tuoksu hiveli nenää. Jono oli pitkä ja ihmisiä paljon. Kuka enää muistaa milloin Leipajonot ja Ruokakassi tapahtumat alkoivat? Tästä on tullut osa Suomalaista yhteiskuntaa.

Turvapaikanhakijoiden asumusten ulkopuolella tapahtuu pelottavia asioita ja sisälläkin koska (valitettavasti)muutamat turvapaikanhakijatkin kahinoivat keskenään. Lintukoto natisee liitoksissaan.






Friday, December 4, 2015

Itsenäisyyspäivän alla ajateltua

Ikikuusiksi luulemamme kuuset olivat naavakuusia. Naava roikkui oksilta alas ja huojui tuulessa, todisti ilman puhtaudesta. Metsä oli luonnonuskoisessa Suomessa, joka ei silloin ollut Suomi vaan jotain muuta, Pyhä. Se oli paikka jonne mentäessä oltiin toisessa todellisuudessa. Jos suututti huonolla käytöksellä metsänväen, siitä ei hyvä seurannut. Me tiedämme, koska olemme suomalaisia, että metsä on edelleenkin pyhä. Kun metsäkone tulee metsään, on paha tullut metsään. Siitä ei selvitä kansakuntana ilman rangaistusta.

Itsenäisyyspäivän vietto todellistuu kauppatorin nälkäisten Ruokakassitapahtumassa. Kukaan ei valehtele kansakuntamme tilaa mikäli uskaltaa katsoa nälkäisten ja köyhien kiemurtelevaa jonoa. Nuorille ja ylimielisille sanon että älkää pilkatko köyhiä, sillä itse voitte olla siinä jonossa koska tahansa.

Ahneille optiomiljonääreille ja muille piittaamattomille sanon että kun kuoletta, jälkipolvet tekevät selvää teidän maallisista tileistänne, Pyhä Pietari taivaan portilla kysyy ikäviä asioita.

Äitini kotikylän merkittävä nainen, opettaja kuoli. Äitini näki enneunen jossa kyseinen opettaja nyhtäisi hampaan suustaan ja antoi sen hänelle. Parin päivän päästä tuli viesti kuolemasta. Tämä opettaja oli vanhanajan opettajia. Hän kasvatti koko ajan. Minun sukuni naiset ovat nähneet näkyjä ja enneunia koko ajan.

Suomi on kohta sata vuotta vanha. Toivokaamme pitkää ja suvaitsevaista tulevaisuutta Suomelle.

Sopeuttamaton Elisabeth näyttää olevan haitta jälkeläisilleen

" Ruotsia taitamaton Elisabeth kärsi sopeuttamisvaikeuksista." ( historioitsija Jenni Kirves) Tiedän montakin henkilöä jotka ovat tässä maassa kärsineet sopeutumisvaikeuksia ruotsinkielen taitamattomuuden vuoksi. Piirit joihin Elisabeth joutui Suomessa olivat umpiruotsalaisia ja varmasti hän oli jo henkilönä sopeattomaton. Hänen taustansa oli aatelisneidon kasvatus, joskin hänen kotinsa oli hyvinkin vapaamielinen ja aikaansa edellä. Heidän ystäväpiiriinsä kuului kaikenlaisia ihmisiä, he olivat suveneereja ihmisten kohtaajia. Tämä ei varmaankaan ollut suomentuotsalaisen yläluokan tapa kohdata ihmisiä. En ymmärrä mikä kauna saa aikaan tällaista historian tutkimusta, ehkä Elisabethin ja hänen jälkikasvunsa ylle on laskettu kiusallinen "ryssyyden" varjo.

Tutkitaanpa Jäärnefeltien perimää Aleksander Järnefeltin puolelta. Hän näyttää olleen taipuvainen melankoliaan, epäluuloon ja mustasukkaisuuteen. Lisäksi hänen naiskäsityksensä haiskahtaa patriarkkaalisen ankaralta. Kun Elisabeth puhui julkisesti tyttöjen koulutuksesta yhtenäiskouluissa, Aleksander vastasi että Tyttäriämme on suojeltava mihen eläimelliseltä himolta. Ja että miehet tosin tyydyttivät tätä eläintään alenpisäätyisten naisten kanssa jotta olisivat säyseämpiä vaimoilleen ja tyttäret olisiviat turvassa. Elisabet oli neuvoton tämän eläimen edessä. Lisäksi kenraali vaati tottelemista ja määräili kotona kaikesta mahdollisesta.

Elisabethistä näyttää tulleen ongelma jälkeläisille. Ristiriitaista kun ajatellaan Elisabethin lasten lahjakkuutta.

Jos haluaa tarkastella noita mielenterveys asioita, niin edellytykset siihen olisi Elisabethin suomenruotsalaiskokemuksista ja yksinäisyydestä. Hän on sanonut rakastaneensa suomalaisia, mutta kaihtaneensa ruotsalaisia. Ehkä hän ei ollut salonkikelpoinen niissä piireissä.

Thursday, December 3, 2015

Elisabeth ja Aino Järnefelt

Elisabeth Järnefeltin aviomies oli kenraali ja maantieteilijä. Turkinsodan aikaan hän lähti etelä-Venäjälle maanmittaus työhön. En tarkkaan muista montako vuotta matka kesti, mutta vaurioitta ei kumpikaan heistä selvinnyt; kaikki muuttui peruuttamattomasti.
Heidän kirjeenvaihtonsa oli katkeamatonta. Kun Elisabeth meni miestään vastaan asemalle, jotakin tapahtui heidän välillään. He eivät sen jälkeen puhuneet toisilleen mitään koskaan. Kenraali Järnefelt ei myöskään puhunut pojilleen mitään. Ilmeisesti Aino (myöhemmin Sibelius) oli lapsista ainoa jolle Järnefelt antoi taloudellisia ohjeita. Kun kenraali kuoli, vietiin sanaa Elisabethille mutta Elisabeth viivytteli; mahdolliset viimeiset sanat jäivät sanomatta.

Elisabeth oli kokenut kovia yksin ollessaan Suomessa. Hän oli syntyjään Pietarista ja balttilainen prinsessa eli aatelisnainen. Häneltä näyttää puuttuneen lähes kokonaan turvaverkosta Suomen suuriruhtinaskunnassa ollessaan. Oli nälkävuodet ja lapset sairastuivat ja kolme kuoli pienenä.

Arvid Järnefelt kertoo kirjassaan Vanhempieni romaani miten hän näki äitinsä aamulla aikaisin seisomassa talon rapuilla hauraana ja väsyneenä aurinkoa kohti. Nuorimmat tyttäret olivat kuolleet, palvelustytöt lähteneet, koska eivät jaksaneet. Elisabeth oli yksin. Aikana jolloin Elisabeth ja kenraali elivät ei edes ajateltu avioeroa. Elisabeth seurasi miestään, kuvernööriä Suomen eri kaupunkeihin. Kuvernööri Järnefeltillä lienee ollut rakastajattaria ja lapsiakin.

En ollenkaan vähättele kuvernööri Järnefeltin saavutuksia Suomen valtion kehitykselle. Oletan kuitenkin hänellä olleen jonkinlainen mielenterveyshäiriön. Ehkä hän oli mustasukkainen ja epäluuloinen läheisilleen.

Elisabeth oli kulttuurihenkilö ja lapset ovat vahvasti vaikuttaneet nousevan Suomen taiteeseen ja kulttuuriin. Hän oli Kuopiossa ollessaan mukana Minna Canthinkirjallisessa salongissa. Kuvernööri ei pitänyt Minna Canthista.

Juhani Aho on henkilö, jonka suhdetta Elisabethiin on mystisoitu ihan riittävästi. Ottaen huomioon 1800 luvun moraalikäsitykset ja siveyssäännöt, en usko että Elisabeth olisi juossut puskissa kiimaisen kollin kanssa. Se ei kertakaikkiaan sovi aikaan ja paikkaan. Juhani Aho tavoitteli Ainoa, mutta se oli turhaan. Minusta on kohtuutonta ja loukkaavaa että Elisabeth ja Aino joutuvat näämmä populistisen historiantytkimuksen kohteeksi. Populaarin henkilöhistorian ominaispiirre on sensaation haku. Elisabethista yritetään tehdä "höpsähtänyt vanha hutsu" ja Ainosta riivinrauta mykkäkoulupitäjä, joka oli muka kaupanpäälle natsi. Kas kun noita miehiä ei tarkastella samasta viitekehyksestä. Suurten miesten paheet ovat sallittuja.

Olen aina tuntenut sympatiaa Elisabeth Jäärnefeltiä kohtaan. Niiden jotka eivät tunne kulttuuri ja aatehistoriaa, ei pitäisi keksiä omaa historiankäsitystään.

Wednesday, December 2, 2015

Kuohuvaa aikaa katsellessa...

Mitähän tästä tulee jatkossa? Ryhmä opiskelijoita valtasi Luonnontieteiden talon yliopiston mäellä. He vastustavat hallituksen kaikkia koulutukseen liittyviä leikkauksia. Olenkin jo odottanut että milloin puhti ja toteutus alkavat näkyä.

Yhteikuntasopimus kaatui. Jossakin kumisevat 1918:sta kumut. Siitä on kohta sata vuotta kun köyhälistön tietoisuus kasvoi. Omistava luokka elinkeinoelämän kyltymättömät rahahenkilöt teroittavat miekkojaan: saavutetuista optioista ja osingoista emme luovu. Leikkaamme köyhiltä ja sairailta loputkin, sillä mitä he rahasta ymmätäisivät.

Rupesin pohtimaan kuolemaa. Yksi ortodoksi on ruvennut varmistamaan ettei tietty pappi pääse häntä hautaamaan, mikäli on vielä silloin virassa. Itse ajattelin pelkkää polttohautausta ilman pappia. Ihastuin luettuani Henning Mankellin kirjan, jonka nimeä en nyt muista. En kerro mitä siinä tapahtui, mutta vaimo nousi saarella kuoltuaan syöpään savuna ilmaan. Haluaisin samaa! Kuoleman ympärillä, kuten monen muunkin asian, pyörii rahastus
ja hyötyminen.

Eikö ole niin että ihminen voi valita eläessään kuka hänet siunaa kuoltuaan. Luulen ainakin niin.

Toivon opiskelijoille onnea ja menestystä.

Tuesday, December 1, 2015

Joskus huono käytös on hyväksi...

Kävelin kaupungilla juuri kun mielenosoitus oli marssinut yliopiston katua. Olin unohtanut autuaasti tämänkin. Valtiovarainministeri on valehdellut. Ei saisi kun on sentään ministeri. Minusta hänen pitäisi erota hallituksesta ja istua häpeähattu päässä eduskuntatalon rappusilla. Häntä on heitetty ylikansallisella juomalla. Se on vaarallista kuten tiedämme. Kumpiko saa ankaramman rangaistuksen valehtelija vai limun heittäjä.

Joskus huono käytös on hyväksi, useimmiten ei.


Vesi nousee edelleen joessa. Takana kirkkorakennus ja kuusi ankeassa kansallismaisemassa.

Saako pappi tai kuka tahansa kirkollinen henkilö valehdella tai puhua muunnettua totuutta? Ei minusta saa koska se on papille sopimatonta käytöstä. papin sopimaton käytös on tulkinnan varainen käsite.