Monday, April 29, 2013

Pääskysten tuloon on vielä aikaa...



Eilisen huikean kirkkaan päivän jälkeen valkeni aamu harmaana. Koska lämmitän hellakakluunia aamuisin, lämpiävät tiskivedet samalla. Odottelenkin ison vesikattilan kuumenemista tätä naputellessani. Nämä västäräkin kuvat ovat toisen ottamia ja lähettämiä kuvia. Minulla ei ole suosikkilintua, mutta pääskysten tulo herättää aina liikutusta.
Pääskysten tuloon on vielä aikaa.



Eilen illalla katsoin Naisen tuoksu elokuvasta sen kohdan jossa eversti tanssii nuoren naisen kanssa tangoa. Siinä kohtauksessa on jotain hyvin kaunista ja koskettavaa. Olen nähnyt kyseisen elokuvan niin monta kertaa että tuo edellä mainittu kohtaus riittää nykyään.

Yö oli lämpimämpi kuin edellinen yö. Maailma ei koskaan ole entisensä, vaan aina toinen.



Sunday, April 28, 2013

Hiljentyneen kylän historiaa...


Keskellä ankeaa maata kevään ensimmäisiä kukkasia. Lintujen mekastus kuuluu korkealla mäellä hyvin, mutta kottaraisen vihellystä ei kuulu. Ne katosivat samoihin aikoihin lehmien kanssa. Kottaraiset tarvitsevat lehmänlantakokkareita elääkseen. Mustarastas muistuttaa kottaraista paljon mutta laulaa kauniimmin.

Jos maalla laittaisi kompostin, niin tulisiko karhu ja tekisi selvää kertaheitolla. Avokompostista ainakin tekisi.
Syrjäkylillä elävien elämä on tehty hankalaksi, auto on välttämättömyys, kaupat ovat kaukana ja kaikki muutkin palvelut. Vanhusten hoitokoti lopetettiin koska se tuli kunnalle liian kalliiksi; kylän lähes ainoat työpaikat menivät sen tien, ja jossakin työmäärä lisääntyi jo ennestään ylityöllistettyjen kontolle. Keskittäminen on ajan henki.

Vanhaa Penttisen kauppataloa, jota voisi kyllä kartanoksikin kutsua, myydään. Aikoinaan kartano työllisti ison joukon kyläläisiä. Oli sisäkköjä, lastenhoitajia, piikoja, renkejä, pehtooreja, puotityttöjä ja päiväläisiä. Myöhemmin maat ja metsät (n.1000 hehtaaria) katosivat jonnekin. Katoavaista on maailman materia.



Monday, April 22, 2013

Kyläkirkon ikkunasta näkyy Koitere ja hiljentynyt kylä




Lapsuuteni kyläkirkossa Tuomaanristi ikkunalla, oli jo silloin kun muistini yltää sen olleen siellä. Kirkosta on näköala Koitereelle ja kylälle, joka on hiljentynyt lähes täysin.



Koulu lopetettiin monta vuotta sitten, posti ja pankki samoin. Kyläkaupat ovat asuinkäytössä ja vanha "kartanorakennus kaupan."

Ilmassa oli perhejuhlan tuntua. Pappi puhui kauniisti: ajattelin että papeille on nykyään ilmaisutaidon opintokursseja opiskeluaikana. Tämä pappi ainakin osasi esiintyä. Kesken muistovärssyjen kuuntelun muistin että veljeni ei ollut fyysisesti vahva vaikka tekikin sellaisen vaikutelman. Hän sairasteli lapsena usein.

Hän oli lyhyiden lauseiden mies ja karsasti pitkiä puheita ja asiattomia asioita. Läheisistään huolehtiminen oli hänelle toinen luonto.



Vanha justeeri seinällä kertoo ajasta jolloin ajalla oli eri merkitys kuin nykyään. Aika on rajallista ihmiselle oli millaiset koneet hyvänsä. Autuaita ovat hitauden ja hiljaisuuden löytäjät sillä heidät vapautetaan paljosta turhasta.



Kummipoikani piirsi lohikäärmeen. Tässä on lohikäärmeen väkevyyttä, sillä lohikäärme ei ole lempeä eläin. Minua on joskus ottanut päähän tämä satujen ja satuhahmojen luonteiden pehmennys: peikot, noidat lohikäärmeet ja petoeläimet ovat satumaailman julmia elementtejä, niistä ei pidä tehdä herttaisia ja hyviä.



Saturday, April 13, 2013

Tarkovskilainen sade...


Lauantain tihkuinen sade norottaa lumista jäätä naapurin räystäältä. Katu paljas, likaiset surunauhat reunoillaan. Junan kolke kadun päässä saa hetkellisen tutinan huoneeseen.

Tarkovskilainen metsä ja Tarkovskilainen sade ovat merkityksiä täynnä. Näkyvän ja näkymättömän kohtaamista. Sade siunaa ja pesee puhtaaksi. Varmaankin He, jotka tunnustavat syntinsä usein, kokevat sateen jälkeisen seesteisen olon. Metsään voi eksyä ellei pidä varaansa. ...ja äkkiä siellä oli kaikenlaista...ötököitä ja matoja.

Konevitsan luostarissa käydessäni tapasin ihmisiä isompia saniaisia. Ihmiselle olisi hyväksi tutustua saniaisten alaiseen maailmaan; siellä käy kuhina ja vipellys.

Lähes yhdeksänkymmentä vuotias äitini haluaa tutustua Sofi Oksasen tuotantoon. Hän oli hankkinut uudet silmälasit, vaikka arvelin sen olevan tuhlausta koska nurmituomas voi saapua. Sitä odotellessa on hyvä lukea hyvää kirjallisuutta.

Jos haluat yksinäisyyttä, mene uskonnolliseen yhteisöön. Elämäsi voi muuttua. Muutos ei aina ole hyvä.

Friday, April 12, 2013

Eilen oli Mateli Kuivalattaren syntymäpäivä...


Päivä harmaa kuin kevätjää järven selällä. Aurinko ei nyt luo kultiaan odottavan maan ylle. Sataisi vettä, siunaisi tienoon ja olisi armollinen. Valuisi vetenä lumet ja jää, muuttuisi höyryksi ilmaan. Kohoaisi korkeuksiin ja
lentäisi utulintuna avaruuteen. Piirtäisi villiruusun pilvien lomaan.

Mateli oli hyvä laulaja. Hän lauloi kirkoissa kanttorit kumoon. Lauloi arkea kauniimmaksi elää. Elämän rumuutta lauloi ja elämä ilman vaikeuksia olisi turhaa. Dostojevskin mukaan: joka Jumalaa liiaksi mainitsee ei ole kärsinyt tarpeeksi. Matelille kärsimystä oli kyllä siunaantunut ylisevuotavaksi maljaksi asti.

On sitten taannuttu Matelin ajoista, sukunsa viimeiset naiset elämme lähes erakkoina. Itse tarkkailen itseäni: tutisevatko käteni, onko oireita epilepsiasta tai Parkinssonista. Koskaan ei voi olla liian varma mistään.
Tutisevin käsin ei ole Turun ortodoksiseen kirkkoon menemistä; luulevat juopoksi. Kyttäävät kaikkia vian löytääkseen.

Ja Jeesus sanoi unessa: tulkaa minun tyköni kaikki lihavat, kääpiöt ja muut Hobbittit, minä annan teille levon.

Tulisi kesä ja tulisi lämmin. Tulisi kesä.




Wednesday, April 10, 2013

Tänään huomasin helmihyasintin pihamaalla...


Toriparkin "laillistamistilaisuus" lauantaina. Turussa "laitonkin muuttuu lailliseksi."

Olen ällistynyt, vaikka eipä tässä kaupungissa enää minkään pitäisi ällistyttää.

Eikös tuo kaavamuutosasia ole valituksen alainen ja kesken oleva prosessi? En ymmärrä liikemiesten ja poliitikkojen röyhkeyttä. Viimeisimmän tiedon mukaan Turun kaupunki harkitsee ryhtymistään toriparkin rahoittajaksi. Näin meitä huijataan, sillä toriparkki oy:n piti olla yksityinen yritys.


Edellisestä saisi muotoilemalla aforismin.

Ensimmäiset kevätkukat puskevat esiin. Ikkunani alla kukkii helmihyasintti.

Sunday, April 7, 2013

Unessa kirkonmies sanoi rohdinpellavalakanoiden olevan terapeuttisia...


Kappale sinistä taivasta kadun vesilätäköstä eilen. Tänään on laiha lumisade. Myrskyäisi nyt kunnolla kun kerran rupesi takatalvea tekemään.

Pitäisi kylvää päivänsinen siemenet mutta arveluttaa kun kevät on myöhässä. Olisipa valoisa lasikuisti johon ne laittaisi kiipeilemään kesäksi, ei tarvitsisi koko ajan pelätä että pakkanen panee tai tuuli heittelee. Meidän molemmat lasikuistit ovat pienin koristeikkunoiden kirjomat ja valoa ei tule tarpeeksi. Aina kun olen uutta asuntoa katsastanut olen katsellut kirjahyllyseiniä. Nyt pitäisi sitten etsiä päivänsiniseiniä kirjahyllyseinien lisäksi.

Viime yönä olin unessa asunnossa jossa oli ovia uusiin huoneisiin. Sängyissä oli rohdinpellavalakanat ja kirkonmies selitti niiden olevan terapeuttisia. Minulla oli koko ajan epäilys että olin vieraassa asunnossa jonka joku muu omisti. Kuitenkin minut vahvistettiin omistajaksi.


Alla naapurin ovimatolle asettuneita pyhäaamun hiutaleita odottamaan että tulisiko kevät.


Saturday, April 6, 2013

Kiukkuinen talvi ei älyä luovuttaa...



Kevään ensimmäinen leskenlehti oli auennut raunion reunalle, pölyiseen rinteeseen. Talvi on kuin valtikkaansa tiukasti pitelevä tyranni. Yöllä pakkanen jäädyttää päivällä sulaneen lumen ja jään. Lumi myös haihtuu ilmaan nopesti ja pölyävät kadut saavat aikaan uusia murheita. Kuitenkin uskon että kevät tulee tänäkin vuonna.

Kuoleekohan keväällä ihmisiä enemmän kuin tavallisesti. Eräässä pienessä kirkonkylässä on kuulemma vainajia niin paljon että ne eivät mahdu kunnan omiin jäähdyttämöihin, vaan köijätään kaupunkiin odottamaan hautaamista.

Minusta on luonnotonta että äidit joutuvat hautaamaan lapsiaan. Minusta lapsien kuuluisi haudata vanhempansa kun aika on.

Joen jää on jäässä ja luultavasti pohjiaan myöten, sillä vesi on erittäin alhaalla. Rautatiesillan yli käveltyäni haistoin oudon pahan hajun. Se haju on tuntunut jo viikkoja. Piispanpellon hulevesiputkista on valunut jokeen jotakin, joka ei kuulemma ole vaarallista.

Tänään paistaa aurinko ja linnut mekastavat kuin ennenkin keväällä.

Monday, April 1, 2013


Kärsimyskaktus kasvaa ja kukkii ikkunalla. Ihmisiä ja koiria kulkee jäisellä ja vetisellä kadulla. Aurinko ei ole vielä laskenut ja viimeiset säteet sotkevat TV:n ruutua. Pääsiäisen paistettu karitsa on kaluttu loppuun. Arki alkaa onneksi.

Keltaiset tulppaanit kukkivat maljakossa.
Ihmisen pitäisi elää kuin jokainen hetki olisi viimeinen, sillä emme todellakaan tiedä milloin aikamme päättyy ja siirrymme toiseen todellisuuteen.