Saturday, January 31, 2009

Lumi on kaunista



Yöllä satoi pakkaslunta. Sääli lakaista rappusia. Puita pitää kantaa sisälle ja lämmittää. Päivä on jatkunut, tullut valoisammaksi. Autoistumisen myötä alettiin kolata pihoja. Lumipolut pihoilta ja pelloilta katosivat. Lumen estetiikka sai urbaaneja muotoja.

Ilma on edelleenkin puhdasta hengittää. Hiuksia ei tarvitse pestä niin usein kuin kaupungissa. Hiljaisuus on aluksi sietämätöntä. Sitten alkaa erottaa erilaisia äänen vivahteita luonnossa.

Jos tulisi niin kova lama että ruoka pitäisi juosta kiinni metsästä, kuolisin nälkään. Ihminen on degeneroitunut eläin.

Wednesday, January 28, 2009

Lainatut lauseet

Jollei ihmisellä ole omaa taivasta,
hänellä on toisten helvetti. (Risto Ahti, Iloiset harhaopit)

Taivaan kiitos, että on olemassa tärkeämpiä
asioita... kuin oikeassaoleminen. (sama)

Uskoni instituutioihin on sammunut totaalisesti. Haluan nousta junaan ja paeta lumentuoksuisiin kyliin.

Tuesday, January 27, 2009

Runoilijan näköinen mies

Runoilija Jyrki Pellinen on runoilija. Hän on runoilijan näköinen ja oloinen. Hän on runoilija. Hän on myös kuvataiteilija. Hän matkusti Amerikkaan pitämään näyttelyä. Runoilijoiden ei pitäisi lentää lentokoneella. Heidän kuuluu seilata laivalla yli Atlantin. Lisäksi hän on myös musikaalinen, opiskeli Sibelius-Akatemiassa pianon ja sellon soittoa. Hän osaa myös venäjää.

Kun oli 1960-luku, minulla oli pitkät hiukset ja olin melkein lapsi vielä, luin Pellisen runoja, luulin että hän on vanha kummallinen mies. Kummallista, sillä näin Pellisen viime syksynä ja ajattelin että hän on iätön. Hänen runonsa ovat toisessa hyllyssä, toisessa asunnossamme, enkä voi nyt lainata tähän runojansa.

Monday, January 26, 2009

Naurattavat veistokset

Sunnuntaina teimme galleria kierroksen. Joellassa oli nähtävillä kuvanveistäjä Erkki Mykrän pienoisveistoksia. Huumoria, satiiria ja hyväntahtoista piruilua. Töillä oli hauskat nimetkin esimerkiksi: Mies on vetänyt itsensä vessasta, Evakko, Sahan polttoa miettivä mies, Huomenna hän tulee... Olen vieläkin hyvällä mielellä ja hykertelen. Hyvänlaatuista naurua on nykyään vähän.
---
Sain ajatuksen. Torimyyjien yhdistys on tehnyt ostotarjouksen kauppatorista. Muutkin yhdistykset voisivat tehdä samoin. Kaupunginhallituksen on käsiteltävä kaikki tarjoukset. Taidan tarjota pienen summan torikiven alasta.
---
Tito Collianderin kirja Ristisaatto on pakolaisen ikoni ja kehityskertomus. Juurettomuutta, ulkopuolisuutta, syyllisyyttä ja lopuksi sisäisen rauhan löytyminen. olen aina pitänyt Collianderin tavasta kuvata aikaa, paikkaa ja kulttuuria. Lapsena kuuntelin radiosta hänen kirjojaan luettuina. Se oli lumoavaa. Olen vahvasti sitä mieltä että ristisaattoihin ja pyhiinvaellusmatkoihin pitää mennä yksin, tuntemattomana ja tyhjentää mielensä kaikesta kuppikunta-ajatuksista. Tuttu porukka luo turvallisuutta, mutta voi olla myös este ja rasite.
Naisnäkökulman näkemys kirjasta voisi olla hieman toisenlainen. Kirjan päähenkilöä voisi kyllä pitää itsekkäänä ja vastuuttoman henkilönä. Ehkä Collianderin naiskäsitys oli vanhakantainen ja perinteinen.
---
Intellektuelli Jukka Kemppiselle terveisiä: Teidän rinnastuksenne Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen Salattuihin elämiin on rienausta. Kyllä minäkin Matteus passiota kuuntelen, mutta en rinnasta sitä iskelmiin. Mikä ihmeen venäläisvihamielisyyden aalto onkaan menossa näissä intellektuaalisissa kuppikunnissa? Tunnelma kuin sortokaudella muinoin. Historia toistaa itseään.

Saturday, January 24, 2009

Luminen kirsikkapuu


Illalla kävelimme ylioppilaskylän ohi Raunistulaan. Matkalla kohtasimme lumisen puun. Pikkupakkanen nipisteli saunanjälkeistä ihoa. Liukasta luikua koko matkan. Aamulla odotin pakkasta, mutta nollassa oli. Kohta sataa alijäähtynyttä vettä. Aurinko on kadonnut. Etsin Collianderin Ristisaattoa uudelleen järjestetystä hyllystä. Löytyi. Kohta alkaa taas suuripaasto ja on luettava Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Luin Helena Kallion Ennen kuin sielu puutuu kirjaa, ja se oli "dostojevskiläinen" tunne minkä kirja synnytti.
Olen odottanut että Veronica Pimenoff julkaisisi taas jotakin. Hän on aina ollut suosikkikirjailijani. Toinen suosikkini Anna-Maija Ylimaula on ollut myös hiljaa. Tämä aikamme suosii pinnallisuutta ja populaarikulttuuria.

Friday, January 23, 2009

Lumen valo


Lunta satoi yöllä. Suuret hiutaleet leijuivat maahan. Harmaa maisema alkoi hohtaa sinisen valkoisena. Harvinaiseksi on lumi käynyt tässä mustassa kaupungissamme. Viipyisi nyt jonkin aikaa, olisi valoisampaa ja erilaista.

Eilen kävimme taidenäyttelyssä. Siellä oli hauskoja pienoisveistoksia. Erityisesti himoitsin jalkapuussa olevia akkoja itselleni. Hyvin ajankohtainen aihe Turussa.

Kirjailijat katoavat kaupungistamme. Ainoa kirjailija jonka ajattelen turkulaiseksi kirjailijaksi on Kaarlo Isotalo - vainaa. Hänellä oli jäljittelemätön tyylinsä elää ja kirjoittaa. Runoilija Jarkko Laine oli myös hyvin turkulainen ja luulen että he tuon´ílmaisissa paheksuvat yhdessä kirjastojen lakkauttamista.

Thursday, January 22, 2009

Kaupunkiin sataa märkää lunta



Cafe Noirin talo Turussa sai aikalisän ja voi olla, että säilytetään. Azteekkien aurinko loistaa räntäsateessa. Kirjastossa oli niin hiljaista että teki mieli laulaa. Poistetaanko kirjastosta laulava lainaaja? Ennen oli topakoita kirjastotätejä ja kieltokylttejä seinillä. Nykyään on vain asiallisen ystävällisiä virkailijoita.

Kävelin eilen erään tavaratalon läpi ja minusta tuntui että siellä oli valmiina käytävät toriparkkiin, vain ovet puuttuivat.

Wednesday, January 21, 2009

Tyhjät torit, autiot kadut


Turku ei ole kaupunki vaan taajama. Kuvan autius ja alakuloisuus iltapäivässa on odottava. Tuleeko taivaalta räntää vai vettä niskaan.

Tuesday, January 20, 2009

Maanalainen kirjasto

"Olen uskon lapsi ja lapsi vailla uskoa." F.D.

Puutalo elää. Kun ilmantila ulkona vaihtuu, puutalo reagoi. Sisällä on lämmintä, mutta talo hengittää ja saa tuntemaan vilua. Tässä kaupungissa tuulee aina. Useimmiten se on vihamielinen. Kaksi samuraihenkistä mummoa urheili joen jäällä. Onneksi he älysivät tulla rannalla, sillä jää on petollista, eikä joen vesi ole siunattua, kuten Kiovassa.
---
Piispa Ambrosius on puhunut. Eikä siihen ole lisättävää, sillä en ymmärrä markkinoita ja kasvun ideaa. Minusta olisi parempi lakata kasvamasta ja ajatella tulevia aikoja. Minusta tuntuu että hänen sydämensä on varastettu ja laitettu pankkiholviin tai pakastettu. Avain on jossakin, unohtunut tai järven pohjassa. Ehkä Suuri myyttinen hauki on nielaissut sen. Hauki on niin vanha ja ovela ettei se jää pyydykseen. Olen nähnyt kerran sellaisen hauen laiturilla istuessani. Se tuijotti silmiini ja haukotteli niin että leukaluut soi.
---
Maailmankaikkeus on saanut uuden presidentin. Hänellä on vaikeita tehtäviä edessään.
---

On surullista että kirjastoja lopetetaan. Pääkirjastoon on ostettu taidetta isohkolla rahalla. Kirjoja ei ole ostettu yhtä näyttävästi. On järjetöntä usuttaa taidealoja toistensa kimppuun, mutta nykyään määrärahoista kilpaillaan todella lujasti ja verissäpäin. Porin kirjastojen lakkauttamisen aikaan Porin taidemuseo esiintyi kirjastojen lakkauttamisen puolesta voimakkaasti. Mitä se todella hyötyi? Ehkä sen määrärahat säilyivät entisellään. Kauhulla odotan mitä syvenevä lama saa aikaan.
Ovatkohan päättäjämme ajatelleet, mitä he toriparkilla tekevät kun autoilu vähenee ennen loppuaan? Laittavat varmaan kaupunkilaisia maan alle, sillä luonnonkatastrofit tulevat ilmastonmuutoksen myötä jokapäiväisiksi. Siellä olisi hyvä olla maanalainen kirjasto.

Saturday, January 17, 2009

Kaikki eivät halua tanssia piirissä

Jos olet yksin,
ole!
Suuri on viimein
seurueesi.

Gunnar Ekelöf

Ihmisellä olkoon oikeus yksinäisyyteen ja oikeuteen olla omissa oloissaan. Meille tuputetaan uskoa sosiaaliseen kanssakäymiseen, aivan kuin se olisi jokin tae ihmisen hyvinvoinnille. Pahimmassa tapauksessa näissä sosiaalisissa kanssakäymisissä saat mahahaavan, syövän tai allergian. Jos haluat sielunhoitoa mene rippi-isäsi luo. Hän pitää suunsa kiinni ja unohtaa. Nimittäin, jos tähän on mahdollisuus. Sitä paitsi pappi on ilmainen, ammattiauttajat ovat maksullisia ja etäisiä.

Naisten keskinäisiin keskusteluihin en usko. Ylipäätään vain houkka kertoo asioitaan ihmiselle, jolla ei ole vaitiolovelvollisuutta. Kun anoppini kuoli jokin aika sitten, vapauduin kokonaisesta suvusta. Sitten on muutama ihminen joista ei soisi vapautuvansa kuin kuolemassa. Onneksi. Koulussa vihasin ryhmätöitä ja seuraleikkejä. Jos minulle olisi ehdotettu kansantanhuja olisin juossut järveen. Halusin olla rauhassa ja ajatella. Se ei ole ollut koskaan suosiossa kouluissa.

Vilu vierellä virisi

Mietin mielessäni, lämpimässä asunnossani, Matelin ajan tupia talvella. Luultavasti heillä oli viluisampaa kuin meillä. Pakkaset olivat kovempia, asunnot vetoisempia ja vaatetus huonompaa kuin nykyään. Naisilla ei tuohon aikaan ollut alushousuja, hameet olivat pitkiä ja pitkiä villasukkia oli kyllä varmastikin. Toisaalta miehet liikkuivat kylillä ja naisia nähtiin ainoastaan kirkoissa. Välimatkat olivat pitkiä. Naiset ja lapset olivat enimmäkseen kotona. Miten he ylipäätään selviytyivät hengissä. Eivät he kyllä selviytyneetkään, sillä naisten ennen aikainen kuolleisuus oli suuri. Naisia kuoli lapsivuodekuumeeseen, synnytyksiin ja näivetystautiin. Miehellä oli elämänsä aikan ainakin kaksi vaimoa, ja joskus enemmänkin. Lapsille piti olla äiti, muuten ei selviydytty. Lapset tekivät töitä pienestä pitäen. Oliko tuolloin uusperheitä? Voi olla että olikin.

Ihmiset kertoiva tarinoita ja lauloivat runoja. Olivatko he mieleltään puhtaampia kuin me olemme. Voi olla, että hyvän ja pahan ero oli selkeämpi kuin meidän aikanamme. Olen joskus ajatellut miten pahan tunnistaminen on vaikeutunut ajassamme. Selitämme asioita hyödynperiaatteella rehellisyyttä vastaan. Jostain syystä me tunnistamme helposti pahan toisessa ihmisessä, emme itsessämme. Voi olla, että Matelin aikana ihmisillä oli synnintunto tallella, meillä sekin on käynyt vähiin. Olemme hävinneet hengellisessä, mutta voittaneet aineessa. Ehkä.

Friday, January 16, 2009

Porin malli - Kirjatupa

Porissa toimii Pormestarinluodon Kirjatupa. Varteenotettava malli asukasyhdistyksille kirjastojen lakkauttamisen aikana. Tarkempia tietoja saa Aki Nummeliinilta. Toimintamalli olisi hyvä Portsan ja Martin puutaloalueille. Pormestarinluodon Kirjatupa syntyi Porin kirjastojen lakkauttamisen seurauksena. Kirjat saatiin lahjoituksina ja lakkautettujen kirjastojen kirjojakin kai annettiin käyttöön. Kirjatuvassa toimii myös nukketeatteri ja muuta taidetoimintaa.

Fiksut ihmiset kehittelevät kyllä toimivia ratkaisuja. Kulttuurihenkisille poliitikoille olisi nyt tilaus.

Wednesday, January 14, 2009

Turun kirjaroviot?

Sana kirjarovio, synnyttää erinäisiä mielikuvia historiallisessa perspektiivissä. Lähihistoriassa muistamme natsien kirjaroviot toisen maailmansodan aikaan ja ennen sitä. Kirkkohistoriassa kerrotaan myös erinäisistä kirjarovioista. Kirja on vaarallinen vallanpitäjille. Kirja voidaan polttaa ja tuhota, mutta kirja itse ei kuole. Kirjojen polttaminen liittyy aina valtaan ja sivistymättömyyten. Sivistyksellä ei tässä tarkoiteta pelkästään koulusivistystä.

Toisenlaisesta kirjojen tuhoamisesta oli kyse Stalinin koottujen käyttämisestä vessapaperina. Tässä oli kyseessä kansalaisten kannanotosta järjestelmää ja vallitsevia oloja vastaan. Puskinin tai muiden klassikko teosten käyttäminen vessapaperina olisi ollut pyhäinhäväistystä venäläisessä kulttuurissa.
Kirja ei ole pyhä, se on käyttöesine, luettavaksi ja ajateltavaksi tehty.

Onko mitään järkeä rakentaa komea pääkirjasto, jos sen vuoksi pitää lopettaa sivukirjastoja ja melkein tuhota yksi kirjasto ja polttaa kirjoja, koska ne eivät sovi hyllyihin. Totisesti elämme hengellisesti köyhää aikaa.

Miten tutkimustyötä tehdään kirjastossa jonka alakerrassa melskaavat lapset ja nuoriso? Yksi järjettömimpiä suunnitelmia on laittaa Varissuon kirjastoon nuorisotalo, jossa päivisin toimii koululaisten iltapäiväkerho? En ymmärrä.

Runo ja rukous ovat eri asioita

"Huomisaamusta tulee
iloinen ja kirkas.
Elämä on ihanaa.
Sydän, ole viisas."

A. Ahmatova 1911. suom. Marja-Leena Mikkola

Tapasin ystäväni taannoin ja hänellä oli ajatus että runo ei ole rukous. Eikä rukous ole runo. Nämä, runo ja rukous, ovat kaksi eri asiaa. Näin on.

Tuesday, January 13, 2009

Mistä tässä lopulta on kysymys?

Turussa kaksi sivukirjastoa lopetetaan. Luin valtalehdestä että kirjastokiinteistöt ovat kaupungin omistuksessa. Mistä säästöt tulevat? Epäilen vahvasti että kysymys on kansan kyykyttämisestä. Päättäjiemme kokouspalkkioita päätettiin nostaa, tai on jo nostettu. Miksi? Minua häiritsee poliitikkojen ylimielinen ja piittaamaton asenne.

Miten ihmeessä toriparkin rakentaminen edesauttaa viherpuistojen ja pienimuotoisen ratikkaliikenteen tulemiseen? Kusetusta!

Monday, January 12, 2009

Barbaarit päätöksenteossa

Turussa on ollut kirjastoja jo ennen kuin kirjastolaitos keksittiin. Nyt onkin aika ympyrän sulkeutua, sillä täältä alkoivat kirjastot maassamme ja täällä ne myös näyttävän loppuvan. Liiat kirjat kuulemma poltetaan ja ylimääräiset työntekijät poistetaan. Lisäksi kaupunkilaiset ja kaupungin työntekijät velvoitetaan ideoimaan kulttuurivuoden tapahtumia talkoohengessä. Ensin lakkautetaan kirjastot ja heti perään aletaan orjuuttaa.

Itse tapahtumassa oli paljon tavallisia kaupunkilaisia; vanhuksia, lapsia ja nuoria. Kirjailijoita en nähnyt, paitsi Nina Revon, joka puhui tunteella ja järjellä. Joillakin on tietenkin päivätyö, mutta missä olivat ne jotka yleensä näkyvät? Pelkäsivät apurahojensa puolesta ehkä. Arvokkuutta tilaisuuteen toi professori Veijo Hietalan viisaat ja nokkelat puheet.

Kirjasto ei ole bisnes, se on sivistystä

Turun valtaapitävät päättävät tänään klo.14.00 alkavassa kokouksessaan sivukirjastojen kohtalosta. Takavuosina muistan kuulleeni itsensä Sauli Niinistön sanoneen käyneensä ainakin kerran kirjastossa. Sitä, mitä hän siellä teki ei ole tietoa. Kokoomus ei ainakaan Turussa tunnu välittävän kansalaisten peruspalveluista. Kokoomuksen tavoite on yksityistää ja maksullistaa kirjastot. Pelkään pahoin että tulevaisuudessa meillä on edessä kulttuurin ja kulttuurikäyttäjien elitistyminen. Turussa poliitikot ovat tehneet kähminnästä poliittista kulttuuria ja päätöksentekotapaa.

Kirjasto kuuluu kaikille. Olen pettynyt demarien asenteeseen. Ehkä heillä on liian hyvät oltavat, että tietäisivät mitä todella tapahtuu. Poliitikot ovat vieraantuneet todellisuudesta. Todellisuudessa he toimivat liikemiesten ja ylikansallisten yritysten ehdoilla. Käynti Hansakorttelissa osoittaa selvästi miten monta suomalaista liikettä enää on. Todella vähän. Sivukirjastojen lakkauttamisella saatu säästö on minimaalinen. Olisi parempi lakkauttaa muutama turha, hyvinpalkattu virka kirjastojen sijaan. Tosin säästöä saadaan kuulemma yhteensä 350000 e poistamalla sijajaiset ja muut tilapäiset työntekijät.

Turun maine kulttuurikaupunkina alkaa olla kyseenalainen.

Toivon todella että tieto kirjojen polttamisesta ei pidä paikkaansa. Tiedon mukaan ne lakkautettujen kirjastojen kirjat jotka eivät mahdu pääkirjastoon, poltetaan. Kulttuurikaupunki pystyttää kirjarovioita?

Rouva Kaupunginhallituksen puheenjohtaja ei ilmestynyt informoimaan päätöksistä.

Sunday, January 11, 2009

Ujokuu

Lounaistuuli pyyhkii taivasta. Pitäisi olla täysikuu, mutta se onkin ujokuu. Maa pakenee kengän alla. Liukasta.
Huomenna avaa ovensa uudessa paikassa lempikirppikseni Yliopistonkadulla. Pelastusarmeija tekee hyvää työtä köyhien ja syrjäytyneiden hyväksi.

Iltapäivällä (klo 15.15.) on Turussa Yliopistonkadun kävelykadulla tapahtuma kirjastojen säilyttämisen puolesta.

Friday, January 9, 2009

Divarista löydettyä

Helsingissä on hyviä antikvariaatteja. Eräästä sellaisesta löytyi Vanhan Valamon historia. Perikunta oli ilmeisesti kantanut divariin vanhoja kirjoja. Kirjan välissä oli kuvia, vanhoja kirjeitä venäjäksi ja lehtileikkeitä menneiltä vuosilta. Kirja itsessään on lumoava ja kuvat ovat hienoja ja nostalgisia. Kirjassa sivutaan hieman myös Konevitsan luostaria.
Konevitsan historiassa ennen munkkien tuloa oli pakanallinen hevosuhriuskonto. Munkit karkoittivat sortat eli pahathenget pois saaralta ensin Sortanlahteen ja sitten Sortavalaan. Valamonsaarella on oletettu olleen härkienuhraajia, mutta tästä ei voida olla varmoja. Kalastajia on tiettävästi ollut jo viikinkiajalla. Joka tapauksessa munkkien myötä tuli kristillisyys Valamon saarelle.

Maanomistusoikeudet aiheuttivat myöhemmin luostarille hankaluuksia, koska Konevitsan luostari oli suhteellisen lähellä. Keisari päätti antaa lain luostarien maanomistuksesta. Heillä ei saanut olla hallussaan maata enempää kuin jo oli. Ruotsalaiset sotilaat tuhosivat luostarin perusteellisesti ainakin kerran. Mutta luostari rakennettiin uudelleen. Tämä pintaraapaisu maallisesta historiasta. Hengellinen historia onkin sitten asia erikseen.

Kirjassa on hieno kuva, muiden kuvien joukossa, Käsittätehdystä Kristus-ikonista. Käsittä tehty ikoni on mahdollisesti Munkki Dosifein maalaama ja tehty 1900-luvun alussa.

Toisessa kuvassa: Pyhittäjäisät Sergei ja Herman, 1700-luvun Valamo keskellä. Ylhäällä Kristuksen kirkastuminen. Öljymaalaus 1700-luvulta.

Thursday, January 8, 2009

Ihminen voidaan vaieta, mutta ei unohtaa

Ihminen voidaan vaieta kuoliaaksi, mutta häntä ei voida unohtaa. Kulttuurissa tämä vaientaminen kuoliaaksi on tuttu termi. Kirja jätetään arvostelematta. Hänet eristetään ja yritetään unohtaa. Sama menettely sopii hyvin seurakuntiin. On kuitenkin ihmisiä jotka eivät unohda, pidä suutaan kiini, eivätkä suostu vaikenemaankaan. Hämmästyttävää välinpitämättömyyttä, mukavuudenhalua ja halua saada asiat "normaaliksi" on havaittavissa seurakuntien piirissä. Yleensä nämä vaietut ovat niitä jotka eivät ole suostuneet vallan käsikassaroiksi ja totuudellisuus on heille tärkeämpää kuin eliitin palveleminen. Meillä pitäisi olla kalenterissa muistopäivät näille kuoliaaksi vaietuille, mutta ei unohdetuille.

Wednesday, January 7, 2009

Jäätyvä joki, kohmeiset kivet


Pakkanen kiristyy ja mereltä käy viima. Joki jäätyy, mutta ei vielä kanna. Lumisadetta mainoskatkon verra. On laitettava puita kakluuniin ja katsottava uutiset. Kuka rakentaisi rauhan Lähi-itään? Varmaankin hän, jolla ei ole pyyteellisiä indressejä. Pystytimme seinän leveydeltä kirjahyllyä. Tasot loppuivat kesken ja kirjoihin voi kompastua ellei osaa varautua. Tuttu olotila.

Tuesday, January 6, 2009

Vanhuus ei ole sairaus

Kun ihminen tulee tarpeeksi vanhaksi, hän on vanhuudenolotilassa. Tämä tarkoittaa sitä että muisti, verisuonet, sisäelimet ja aistit alkavat toimia omituisesti. Kyse ei ole sairaudesta, vaan olotilasta. Helpotusta tuovat pillerit, mutta varsin moni vanhus kätkee lääkkeensä taitavasti, eikä syö niitä. Tätä täytyy kunnioittaa, sillä moni vanhus ei halua kuolla pilvessä tai huumattuna. He haluavat luonnollisen kuoleman kotonaan.

Myös eläimillä on vanhuudesta johtuvia muutoksia. Koira tai kissa voi sairastua sokeritautiin tai muihin aineenvaihdunnan heikkenemisen aiheuttamiin tauteihin. Tällaisia eläimiä voi ulkoiluttaa pulkassa tai potkukelkalla. Eläimiä ei voi lopettaa vanhuuden takia. Heilläkin on oikeus kuolla luonnollinen kuolema.

Monday, January 5, 2009

Teofanian aattona

Pakkanen jatkuu. Kakluunissa palaa tuli räiskyen. Veto käy nilkkoihin. Kohta on suloisen lämmintä, ja, jos ei pidä varaansa, tulee unelias olo.

Huomenna Teofaniassa saa siunattua vettä, niin kauan kuin riittää. Kerran olin hyvin käyttäytyvä ja jäin ilman. Nyt olen luovuttanut; missä on sydämesi, siellä on lähteesi.

Onneksi meillä ei enää polteta noitia roviolla. Vaikka arvatenkin monen tekisi mieli päästää pahat pihalle vihaamistaan henkilöistä. Katselin ruotsalaisten tekemää dokumentti-fiktiota ruotsalaisista noitavainoista. Vähempikin verellä mässäily olisi riittänyt todellistamaan ajan pimeyttä. Oiva keino päästä eroon tyttäristään, vaimoistaan, sukulaisakoista ja anopeista. Puhumattakaan muista hankalista naisista. Olisi mielenkiintoista tietää millaisia olivat naiset jotka säästyivät vainoilta? Heillä oli varmasti vara valita kosijoista, sillä harvaksi olivat joidenkin kylien naimattomat naiset käyneet.

Tuttavani pohti kirkosta eroamista ääneen. Seurauksena oli että mennessään kirkkoon eräs oikeauskoinen äsähti: "Mitähän tuokin täällä tekee!" Ajattelin että mitähän minäkään täällä teen kun noin kamalaa porukkaa täällä vahtia pitää. Sellaisia ne ovat nuo oikeauskoiset, entiset luterilaiset. Kirkkoherrojen tyttäret ja muut päsmärit.

Lopuksi luterilaisesta lastenkerhosta kuultua. Kirkkoherra puhui lapsille ja sanoi:" Miten on lapset, jos te olette suloisia pikkulampaita, niin mikä minä sitten olen?" Tomera lapsi vastasi:"Pässi".

Sunday, January 4, 2009

Kivet ovat melkein ikuisia


Eloton ja elollinen opetettiin aikoinaan koulussa. Suhtaudun kaikkeen opetukseen varauksella. Kivet eivät ole elottomia, ne ovat melkein ikuisia. Vesi kuluttaa kiveä, ne ovat toistensa puolia. Se kivi jonka rakentajat hylkäsivät on tullut kulmakiveksi. Yksi kivi on liian vähän, sillä ikijää sulaa ja maailma vettyy. Ihminen on itsekäs eläin.

Saturday, January 3, 2009

Jäätyneet kaislat


Pakkasen panemat kaislat eivät huoju. Tököttävät pystyssä huurteisina ja epätodellisina. Talvi ilman lunta on puolinainen.

Ihmisten kyynisyys tuli todeksi eilen kun Jenni Haukion ja Sauli Niinistön avioliitosta tuli virallinen tiedote. Uutinen ei suinkaan medialle ollut rakkaus ja kiintymys, vaan ikäero. Rakkaus ei kysy ikää, ulkomuotoa, mainetta tai varallisuutta. Minusta he olivat hämmästyttävän toistensa näköisiä ja se on hyvä merkki.
Monia armorikkaita vuosia heille.

Friday, January 2, 2009

Vähän lumen aika

Lunta lienee tällä hetkellä reilusti vain pohjoisessa. Pakkasta on hieman ja viima saa sen tuntumaan purevammalta kuin onkaan. Routa syvenee. Miten säilyvät horroseläimet talven yli? Pöllö vartioi taloa hiiriltä maalla. Luultavasti on tehokkaampi kuin kissa. Pöllö ei kiduta saalistaan vaan tappaa heti. Maalla tähdet näkyvät selvemmin kuin kaupungissa. Revontulet ovat kaukana, vaikka tuntuvat olevan lähellä. Värien sinfoniaa.
Vanha harmaa lato muuttuu kuun loisteessa siniseksi. Hiljaisuus hengittää. Niin vähän jäi ihmisiä jäljelle. Meille jäi toisemme ja kiireettömyys. Kynttilät sammuneet. Ikoni seinällä saa uuden muodon, kaikki sulautuu yöhön. Opin matkalla jotain "Älä luota ihmiseen, sillä hän pettää..." Talo elää. Hiljaisuuden keskeltä kuuluu narinaa, aave kulkee portaissa. Tai tonttuko lienee tarkastamassa että kaikki on kunnossa. Enkeli rukoilee pylvään päässä. Näyttää topakalta pimeässä.

Aamulla pakkasta -15 asteeta. Lunta ohuelti maassa. Aurinko näyttyy taas. Kevääseen n vielä aikaa. Hämärän hyssyä sanoisin. Savu nousee suorana taivaalle. Ennen savuja oli enemmän. Nyt vain yksi tai kaksi. Olisi hullua pitää pakastinta päällä tai jääkaappia. Eteisessä on niin viileää, että se voittaa jääkaapit ja pakastimet. Eikä kuluta energiaa tarpeettomasti. Sisävessa on hyvä pakkasella, muuten on hyvä kävellä pihan perälle. Sähkösauna olisi rienausta täällä. Täällä voi mennä rappusille ja huutaa täysillä jos mieli tekee. Ohut lumimatto on kaunis. Sitä ei pidä kolata.

Runotyttö Jenny Haukio ja Puhemies Sauli Niinistö vihittiin avioliittoon Porissa tänään. Jenny H. oli Gruppa Kapustarinnan jäsen ja voitti Runo-Kaarina kilpailun takavuosina. Onnittelumme.

Thursday, January 1, 2009

Uuden vuoden päivän illassa

Luin Esko-Pekka Tiitisen pienoisromaanin Viiva. Suosittelen sitä kaikille. Se on sukellus taiteilijan pään sisään ja luomisen tuskaan. Esko-Pekka Tiitinen tietää mistä kirjoittaa, sillä hän on myös kuvataiteilija.
---
Radiossa soi klassinen. Ilta hämärtyy. Pikkupakkasta. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut vaikka vuosi vaihtui. Maailmalla soditaan. Oikeutettuja sotia ei ole. Suomalaiset soveltavat direktiivejä luterilaisella intohimolla. Me teemme itsemme naurunalaisiksi.
---
Polkupyörääni ei ole varastettu kahteen vuoteen. Varastaminen loppui kun lakkasin käymästä Turun ortodoksisessa kirkossa. Jollakin on edelleenkin pyöräni entinen vara-avain, sama henkilö varasti pyöräni kolmekertaa. Viimeksi löysin pyöräni pakolaiskeskuksen edestä ilman satulaa. Tämä ei tarkoita että pakolainen olisi varastanut sen. Olen asentanut toisen lukon, entinen avain ei enää toimi.
---
Lasi on hauras ja petollinen aseteltava. Lasin palaset liukuvat helposti, karkailevat. Alustan metallinen pinta on liukas. Valokuva keskellä tulee elävämmäksi rikottujen lasinpalasten alla. Yhteisöillä on muka oikeutus ajaa kuolemaan heille hankalia jäseniään. Yhteisö on hankala, ei yksittäinen jäsen.
---
Kaupungin pitäisi maksaa kunnon palkkaa työntekijöilleen ettei näiden tarvitsisi ruveta huoriksi vapaa-ajallaan. Tapasin erään henkilön jonka oli ruvettava lähes kuuskymppisenä huoraksi maksaakseen lapsenlapsensa huumehoidon. Virkailijoilla on monesti kirjanpitäjän ääni ja peltisydän. Tässä maailmassa on joskus hankala olla.