Mietin mielessäni, lämpimässä asunnossani, Matelin ajan tupia talvella. Luultavasti heillä oli viluisampaa kuin meillä. Pakkaset olivat kovempia, asunnot vetoisempia ja vaatetus huonompaa kuin nykyään. Naisilla ei tuohon aikaan ollut alushousuja, hameet olivat pitkiä ja pitkiä villasukkia oli kyllä varmastikin. Toisaalta miehet liikkuivat kylillä ja naisia nähtiin ainoastaan kirkoissa. Välimatkat olivat pitkiä. Naiset ja lapset olivat enimmäkseen kotona. Miten he ylipäätään selviytyivät hengissä. Eivät he kyllä selviytyneetkään, sillä naisten ennen aikainen kuolleisuus oli suuri. Naisia kuoli lapsivuodekuumeeseen, synnytyksiin ja näivetystautiin. Miehellä oli elämänsä aikan ainakin kaksi vaimoa, ja joskus enemmänkin. Lapsille piti olla äiti, muuten ei selviydytty. Lapset tekivät töitä pienestä pitäen. Oliko tuolloin uusperheitä? Voi olla että olikin.
Ihmiset kertoiva tarinoita ja lauloivat runoja. Olivatko he mieleltään puhtaampia kuin me olemme. Voi olla, että hyvän ja pahan ero oli selkeämpi kuin meidän aikanamme. Olen joskus ajatellut miten pahan tunnistaminen on vaikeutunut ajassamme. Selitämme asioita hyödynperiaatteella rehellisyyttä vastaan. Jostain syystä me tunnistamme helposti pahan toisessa ihmisessä, emme itsessämme. Voi olla, että Matelin aikana ihmisillä oli synnintunto tallella, meillä sekin on käynyt vähiin. Olemme hävinneet hengellisessä, mutta voittaneet aineessa. Ehkä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment