Ihminen voidaan vaieta, mutta ei unohtaa

Ihminen voidaan vaieta kuoliaaksi, mutta häntä ei voida unohtaa. Kulttuurissa tämä vaientaminen kuoliaaksi on tuttu termi. Kirja jätetään arvostelematta. Hänet eristetään ja yritetään unohtaa. Sama menettely sopii hyvin seurakuntiin. On kuitenkin ihmisiä jotka eivät unohda, pidä suutaan kiini, eivätkä suostu vaikenemaankaan. Hämmästyttävää välinpitämättömyyttä, mukavuudenhalua ja halua saada asiat "normaaliksi" on havaittavissa seurakuntien piirissä. Yleensä nämä vaietut ovat niitä jotka eivät ole suostuneet vallan käsikassaroiksi ja totuudellisuus on heille tärkeämpää kuin eliitin palveleminen. Meillä pitäisi olla kalenterissa muistopäivät näille kuoliaaksi vaietuille, mutta ei unohdetuille.