Thursday, June 30, 2022

Köynnökset kumoon

Taas katkaistu köynnös aamulla korjattavaksi. Siirrän kaikki istuttamani muualle. Ensin varastettiin pyörä, sitten katkaistiin ensimmäinen köynnös ja nyt toinen. Kas kun et kussut lintujen vesivatiin. Jos muutan, en katso taakseni.

Wednesday, June 29, 2022

Pyhyyden kosketus

Lonttisten asuntomme pihassa ollut kaunis köynnös oli katkaistu yöllä. Onneksi juuri ja tynkä säilyivät ja veinkin ne maaseutuasuntomme seinustalle juurtumaan. Siellä kukkii rauniorohtoyrtti ja pörrinkäiset pörisevät ahkarasti. Keskustaan ei todellakaan kannata laittaa mitään kaunistusta pihoille, sillä ne varastetaan tai tuhotaan. Ortodoksinen kirkko on vaikeasti tavoitettavissa sillä kaivaukset ovat tulleet liki kirkkoa. Seurakunnan sivustolla on ohjeita miten kirkkoon voi päästä. Kestää kuulumma määräämättömän ajan tämä poikkeustila. Johan tämä torinprofiilinkohotus on kestänytkin, ja kestää vieläkin. Toivomme kirkolle ehjää olemista sillä pelottavalta näyttää. Pyhyyttä voi kokea katsellessa.

Thursday, June 23, 2022

Talo kempsahti kumoon

Kunnallisairaalantiellä, ruotsalaistalojen suojellulla alueella on kaatunut talo. Ilmeisesti talo on myyty jollekin henkilölle joka on laajentanut kellarikerrokseen ja poistanut kantavan seinän. Hullun näköistä kun talo on kempsahtanut kumoon. En lähde pohtimaan miten se nostetaan suoraksi. Kulkutautisairaala on seuraavana purkujen listalla kuulemma ja jatkoa seuraa jahka vaalit on ohi. Juhannusta pukkaa ja lämmintäkin on luvassa. Kaupat ovat auki juhannuksenakin. Huolto pelaa.

Friday, June 17, 2022

16.6.2022

Pari päivää sitten meille tuli polttopuita kahdeksan kuutiota. Selvitimme sen kahdessa ja puolessa tunnissa. Nyt on puolikuntoinen olo. lämmitimme saunan hoidin toipilaan saunottamisen. Puut olivat kuivia sekapuita. Matkalla löysin jo monesti näkemäni Pentikin Jäniksen roskiksen päältä. Pelastin sen ja kohta pesen sen kurasta ja moskasta ja panen narulle korvista kuivumaan. Varastettu kaupunkipyöräni oli nimeltään ONNI.

Tuesday, June 14, 2022

Pyörävaras iski meidän pihaan

Keltainen kaupunkipyöräni varastettiin. Se ei ollut erityisen ketterä ajettava, se oli hutakka ja epävakaa. Toivottavasti et, sinä pyörävaras tapa itseäsi sen kanssa. Pyörä on täynnä autovastaista tarraa. Minusta on röyhkeää tulla sisäpihalle rosvoilemaan lukittuja pyöriä. Lonttisissakin liikkuu nykyään rosvoja, mikään ei ole enää niin kuin ennen, paitsi sirenit ja juhannusruusut.

Sunday, June 12, 2022

Sirenit ja juhannusruusut kukkivat jo

Sireenit ja juhannusruusut kukkivat ja tuoksu on huumaava. Kävelin kampuksen laitaa kun ilmeisesti juutalainen nuori kysyi minulta että olenko Davidin äiti. En ollut ja sitten hän kysyi että onko David jo lähtenyt. Pudistin päätäni ja jatkoin matkaa. Mietin että mitä minä teen Turussa, täällä on niin paljon negatiivista karmaa. Olen yksinäinen selviytyjä, minulla ei ole verkostoja ja ihoan sanaa naisten keskinäinen solidaarisuus. En osta kukka tai mansikka-ampelleja pihalleni Portsassa niitä varastetaan kuulemma surutta. Viekää ampellit yöksi sisälle sillä ne maksavat paljon. Kaskenkatu 1-3 omistaja on saanut kehotuksen maksaa uhkasakko jonka he ovat jättäneet maksamatta. Heidän on pidettpvå kiinteistöt kunnossa. Oikeus on tätä mieltä. Tulevatko rappari veljet kuvioihin. Onko heiillä munan tervajaiset taas Seilinsarella.

Monday, June 6, 2022

Elämän virrassa

"Kuka olisi uskonut että olisin Vinkaran ainoa ja vanhin asukas." Äitini tokaisi vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli kiinnikasvanut Vinkaraan niin vakaasti että mikään muu ei ollut muuta kuin erinäisiä tilapäisiä etappeja elämänvirrassa. Hänellä oli ollut Hanna-anoppi joka oli hyvinkin luova persoona, ukki ei tykännyt kaikista aivoituksista ja heitti kuulemma jopa kanteleen uuniin. Isän isän puoleinen suku oli tullut länsiuudeltamaalta joskus 1700-luvulla. Sieltä tultiin prheittäin ja kylittäin ja mentiin naimisiin keskenään ja jälkipolvissa alkoi ilmetä ennen tuntemattomia tauteja. He olivat vakaita ja luotettavia. Pehkuporvareita kuten naapurin Tatu nimitteli. Joskus Hanna-anoppi lauleli Matelin hengessä kansannaisten tuhmia lauluja joissa hän käsitteli silloisia seksi ongelmia sanallisesti. Hanna-anoppi ja siskonsa Aili olivat verbaalisi lahjakkuuksia, kuten Kuivalaiset yleensäkin olivat. Hanna-anoppi oli hyvin sydämellinen ja, kun Bertta täti sairastui rintasyöpään hän otti hoitaakseen Bertan vastasyntyneen vauvan. 1980-luvulla tulivat sähköt ja elämä muuttui nykyaikaiseksi. Oli juhlat ja autoja pihassa ja vieraanvaltion lentokone koukkasi tarkistamassa tilnteen. Kylät autioituivat kesäasunnoiksi. Joka kevät äitini odotti pääskysiä tulevaksi ja kyllä niitä tuli. Siellä kukkuu käki ja kesä on. Mietin Vinkaran tulevaisuutta haikeana. Siellä olisi puhdasta maata kun ruoka loppuu. Tämän aamuinen lähikauppa käynti sai ajattelemaan maailman ruokavarantoja.

Sunday, June 5, 2022

Elämä on elettäväksi annettu

Talvisodan mentyä ja jatkosodan alettua äitini pääsi Hammalahden karjatalouskouluun harjoittelijaksi. Mitä välissä tapahtui, hän ei ole kertonut. Missä hän kävi rippikoulun? Joka tapauksessa hän oli omillaan ja kertoi että he koko porukka makasivat turnipsipellossa koska vihollispartiö ilmestyi metsän reunaan ja rupesi ampumaan. Äitini elämässä tapahtui järisyttävä tapahtuma kun hän meni kotikylänsä iltamiin. Siellä hän tapasi tulevan miehensä. Karjatalousteknikkohaaveet saivat jäädä ja hän eli pitkään Vinkarasssa tapaamatta juurikaan ketään, paitsi Hämäläisten heimokuntaa. Sinne kuljettiin vesiteitse moottoriveneillä. Mahtoi olla vilkkaalle ja ulospäinsuuntautuvalle ihmiselle hankalaa välillä. Mietin mielessäni sanontaa että jotkut elämän vaikeat tilanteet ja koetut pettymykset laukaisevat astman ja muita kroonisia sairauksia myöhemmällä iällä. Äitini eli melkein sata vuotiaaksi. Hän oli talvisin Portugalissa ja sulautui joukkoon jo ulkomuotonsa vuoksi. Astma hävisi Atlannin aaltoihin. Siellä oli yhteisöllistä toiminta ja äiti viihtyi.

Friday, June 3, 2022

Muistin paikat sielussa

Äitini talutti Hilja-tädin kanssa myötäjäislehmää Jormanaisen taloon Sulkuvaaraan ja jatkoi sitten Öllölään, Mujusen taloon, itki tietäen ettei menneeseen ollut paluuta. Vaaran Penttiset pääsivät hänestä eroon. Sinne jäi Rauha-sisko joka sai kermaa ja sokeria ja äiti sai potkun kuin koira. Äiti Leena oli kuollut ja haudalle ei tullut edes kiveä ennen kuin äitini peri metsää ja myi saaden tekohampaat, Hautalaatan äitisä haudalle ja permanentin joka herätti paheksuntaa. Se on tyylikäs laatta ja kauan sen saaminen kesti, mutta unohdettu hän ei varmasti ollut. Äiti oli saanut Leenan vihkisormuksen joka katosi oudolla tavalla kun eräs ihminen kävi kylässä äitini 70-vuotis päivänä. Äitini otti tämän todella pahasti. Sormus oli ainoa tavara jonka hän oli saanut äitinsä muistoksi, kaikki muut tavarat oli Rauha-sisko kahminut itselleen. Äiti kertoi erään henkilön kertoneen että: "Synnyit Sormusahossa, isäsi pelkäsi äitiään niin paljon että vei yöllä Leenan ja sinut Vaaran taloon." Ei tainnut olla miniä mieleinen.