Portsan katumarkkinoilla

Visiteerasin pikaisesti Portsan katumarkkinoilla tänään. Sää oli lämmin ja kostahko. Yhtye solisteineen tuottivat hienoa musiikki mutta kukaan ei tanssinut, vaikka tilaa olisi ollut.




Merkillepantavaa oli nuorten ja vanhojen osuus myyntipöytien takana. Keski-ikäiset toivottavasti olivat paikalla ostaakseni. Itse ostin Joel Haahtelan Katoamispisteen.



Koirat ovat sympaattisia aina tai melkein aina. Tällä koiralla oli ikää jo kunnioitettavasti. Hän ei hötkyillyt enää.

Mikaelin seurakunta tarjosi ilmaista makkarasoppaa kaikille. Taisipa olla itse Lehikoinen kauhan varressa, tai ainakin paikalla.

Sitten sai äänestää Portsan kaupunginosan kasvia. Äänestin raparperia. Perustelu: katova perinne kasvi Portsan pihoilla. Ainakin siitä talosta se katosi jossa muinoin asuin, koska "tunkio ei kuulu pihoihin."

Liikenteen humu kumisee hiljaisten hetkien lomassa Jarkko Laineen puistossa

Jarkko Laineen puistossa kevät odottaa kesää. Liikenteen humu kumisee hiljaisten hetkien lomassa.

Jarkko Laine ei kokenut vanhuutta. Tämä tuli mieleeni luettuani Eeva Kilven Kuolinsiivouksen. Se on ehdolla Jarkko Laine kirjallisuuspalkinnon arvoiseksi. Suosittelen kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta kyseistä kirjaa luettavaksi. Samoin kuin toinenkin ehdokas, Aki Ollikaisen Nälkävuosi, kuvaavat elämän perusasioita joista on selvittävä, oli aika ja tilanne mikä tahansa. Ihminen aloittaa kulkunsa kohti kuolemaa synnyttyään.

Kolmannen ehdokkaan, Jaakko Yli Juonikkan kirjaa en ole vielä lukenut.


Suomessa on kirjastoja vähemmän kuin koskaan ennen. Martin kirjastokin lopetettiin jokunen vuosi sitten. Mielestäni pitäisi kirjastojen lopettajien, poliitikkojen, nimet hakata kiveen kirjastojen seiniin, että näkisimme selvemmin ajan hengen. Kivi herättää mielikuvia: Aleksis Kivi, graniitti, ikuinen.



Olavinlinnan pihlaja kasvaa nuoren naisen sydämestä. Hänet oli legendan mukaan muurattu elävältä kiven sisään.

Jarkko Laineen pihlaja lienee juurensa upottanut syvälle Martin kaupunginosan maaperään. On sitä turhimmillekin puita istutettu.

Kevät tulee voimalla...

Orvokit ovat uskomusten mukaan ahkeria, vaatimattomia ja hiljaisia kukkia. Orvokit kukkivat kyllä ahkerasti, eivätkä ole turhan nättinokkaisia kasvupaikkansa suhteen. Mehiläinen pörräsi ahkerasti orvokin kukissa. Kaksi ahkeraa lähekkäin. Sain äitienpäivälahjaksi kaksi kassillista orvokkeja. Ihanaa.



Tässä punkerossa on voimaa. Suomen kevät on hyvin voimallinen tapahtuma: kaikki tapahtuu voimalla ja hetkessä.

Olen ennekin kirjoittanut että patsaita ei pidä kaataa. Kuulin jostakin että kaupunki aikoo poistaa Seikkiksen kiipeily ja tunnelipatsaat. Miksi tilalle tuodaan typeriä huonoiksi havaittuja ja tavanomaisia laitteita. Jos tämä pitää paikkansa, niin mennään ojasta allikkoon. Nykyään lapsilla on liikaa valmiita ratkaisua ja itsestäänselvyyksiä tarjolla, ihme että tunne ja äly kehittyvät enää ollenkaan.

Täytyy terästäytyä ja käydä dokumentoimassa kameralla nuo jättiläispatsaat ennen kuin ne katoavat.

Metsän reunassa kasvaa valkovuokkoja...

Sade pitää taukoa. Linnut mekastavat, kuten niillä on sateen jälkeen tapana mekastaa. Puiden latvat vihertävät kattojen takana. Katselen päivänsinen lehtien läpi märkää katua.

Myöhemmin näin sateen pieksämiä valkovuokkoja metsän reunassa. Tänään oli, sateesta huolimatta, lämmintä. Pyöräilin Nummenpakan kautta Hämeenkadulle ja huomasi monta autiota näyteikkunaa. Pitkä rivi lopettaneitä liikkeitä rivissä.

Lonttisissa linnut jatkoivat mekastustaan ja naapurikadulla mekasti mustasukkainen kolmiodraama. Hormoonit pinnassa linnuilla ja ihmisillä.

Talo maisemassa...

Valkovuokkoja ei vielä ollut entisessä paikassa. Kevät lienee myöhässä jonkin verran. Maisemaan, lehdettömien puiden lomaan, on ilmestynyt talo kuin venäläisessä kylässä. Muistan nähneeni kuvan talon kaltaisen talon Venäjän-Karjalassa. Talon piharakennuksen kylkeen oli ilmestynyt kasvihuone. Toivon että kesällä talon seinustalle kasvaa auringonkukkia.

Työläiskirjailija Kalle Isotalo

Ennen oli työläiskirjailijoita. Sitten oli vasemmistokirjailijoita. Mitä eroa näillä oli.

Turussa vaikutti aukoinaan kirjailija Kalle (Kaarlo) Isotalo ja minulle hän edustaa turkulaista kirjailijaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Asuimme Lonttisen puutaloasunnossa Airikintie 1:ssä sijaitsevassa Vihannon omistamassa puutalossa. Talo oli vanhaa kirvesmiestaidon perinnettä edustava talo. Joki oli lähellä. Nyt taloa ei enää ole ja jouduimmekin aikoinaan muuttamaan pois koska vesijohto ja viemärijärjestelmä hajosivat.

Isotalot asuivat samassa talossa, ja myöhemmin ajattelin että se oli ainutlaatuista aikaa. Kalle tarjosi syntymäpäivänään maaherralle kertakäyttömukista viiniä, koska hän oli (muka) köyhä kirjailija, eikä ollut kahvi serviisiin rahaa. Siihen aikaan maaherrat kävivät tevehtimässä julkkiksia näiden syntymäpäivänä. Nykyään ei ole enää maaherroja ja syntymäpäiville on turha odotella kaupungin edustajaa.

Kalle Isotalon aika oli aikaa jota ei enää tavoita kuin muistoissa. Kallen naiskäsitys synnytti 1970-luvulla tuohtumista ja tunteita. Kalle sanoi että hänen naisihanteensa on vaistonvarainen naaras.

Kalle oli tuottelias ja joskus se näkyi tekstien laadussa. Itse pidin Äitiparka ja Anna kirjasta.

Tässä muutama kevätkukkanen Kallelle! Mikäli tuonpuolesessa maailmassa on kirjallisia salonkeja, luulen että Anu ja Kalle väittelevät kirjallisuudesta kuten väittelivät jo täällä muinoin.

Ruusu veripunainen sinne istuta...

Vapun aattona olimme saunomassa ja sitten kävelimme laitakaupugin läpi entiseen, pahamaineiseen työväestön asuttamaan, Lonttisten puutaloalueelle. Oli hämmästyttävän hiljaista koko yön. Aamulla heräsin auringon paisteeseen ja totesin päivänsinien venyneen kohti ikkunan vähemmän kirkasta lasia.

Radio Robin Hood lähettää Vappu varrasta ja työväen ja poliittisen laulun komeat ja lyyriset kaiut täyttävät huoneet. Samalla kuulemme työväenliikkeen historiaa. Noissa vanhoissa työväenlauluissa on voimaa. (Kuin muinoin körttivirsissä.)
Sanat ovat tutkimisen arvoinen asia; ne ovat riipaisevan kauniita kuvia köyhyydestä, puutteesta ja sorrosta ja rakkaudestakin.

Kuka tekisi laulun punaisten naisvankien muistolle. Heitä raiskattiin ja heitä tapettiin valkoisten toimesta. Jos punaisella naisella tai tytöllä oli pitkät housut jalassa hänet ammuttiin heti, koska se oli säädytöntä ja miehen kunniaa loukkaavaa. Tämän olen kuullut suullisena perimätietona.



Harrastimme kaupunkikävelyä päivemmällä. Vanhalla Suurtorilla oli vasemmiston yhteiset juhlat. Enkä tarkoita että siellä olisivat olleet demarit mukana.




Lintsistä, Moskovasta etelään olevasta kaupungista, oli saapunut tasokas nuorten tyttöjen ja lasten tanssiryhmä esiintymään.