Sunday, September 24, 2017

Viimeisiä kesäisiä päiviä meneillään


Tässä arkkipiispan takapihaa gryndereille pohdittavaksi. Mitähän huomisessa kokouksessa mahdetaan päättää kirjastoa vastapäätä olevasta tontista. Minulle jäi epäselväksi Turun Sanomien entisen toimitustalon kohtalo. Se on Alvar Aallon suunnittelema rakennus.

Kaunis ja lämmin sää. Rantapolulla perhe piknikillä. Joki savinen ja liikkumaton. Multavierunkadun alkupäässä invalidipoika pähkäili avustajan kanssa miten pyörän saisi ylös rantapolulta. Siinähän on ne kiviportaat ja vieressä jyrkkä muta rinne. Hinasimme pyörän ylös. Terveisiä vaan kaupungin suunnittelulaitokselle: Kyllä invaliditkin saavat liikkua esteettä virkistysalueella.
Se mahdollistuu heti kun kulku on tehty esteettömäksi.

Luin seurakuntalehteä ja ihmettelin kirkollisia palkitsemisia. Minusta piispallisen siunauskirjan sijaan voisi myöntää Pyhän Karitsan valkoisen mitalin pitkäaikaiselle seurakunnan toimijalle. Kun niitä myönnetään "muillekin." Mitenkä näitä ansioita mitataan kirkossamme yleensä.

Siunauskirja on tietenkin arvokas sekin.

Luen parhaillaan Arkkipiispamme Leon viimeisintä runokirjaa METSÄTÄHTI ja mies joka metsään lähti, suomeksi ja karjalaksi. Toiseksi luen myös Arvi Pertun Papaniinin retkikuntaa. Kun nyt puhutaan Antti Tuurin Ikitie romaanista ja sen pohjalta tehdystä elokuvasta, niin suosittelen Arvi Pertun kirjaa siksi että se pohjautuu aikalaistietoon perustuvaa aineistoon Petroskoissa ja Neuvosto-Karjalassa Stalinin vainojen aikaan.

Lisäksi luen Marja-Leena Mikkolan Raskasta ja keveää runokirjaa Lauluja aikuisille ja lapsille 1965 - 2015. Uskokaa tai älkää, nämä kolme kirjaa ovat "samaa sukua".

Friday, September 22, 2017

Pyhän Olavin veljeskunnan muistomerkillä


Dominikaaniveljestön muistomerkki Turussa, Kaskenkadun ja Itäisen Rantakadun kulmauksessa. Perustettiin 1200-luvulla. Dominikaaniveljet oliva saarnaaja munkkeja. He olivat myös kerjääjä munkkeja.

Turun Pyhän Olavin luostari perustettiin 1249, jolloin Sikstuunan luostarin kirkonkirjoihin merkittiin latinankielinen teksti "Konventi on saapunut Suomeen". Luostari vaikutti maassamme lähes 3oo vuotta. Turun palo 1537 ja uskonpuhdistus lopettivat luostarin toiminnan. Dominikaanien merkitys maamme sivistyksen, kulttuurin ja hengellisen elämän alueilla oli merkittävä. Kerjäläismunkit liikkuivat Euroopassa ja toivat vaikutteita tullessaan. Lisäksi nuorten miesten koulutus ja opiskelu Euroopan yliopistoihin ja dominikaanikouluihin mahdollistui.

Dominikaaniluostareita oli maassamme kaksi, toinen Viipurissa, ja toinen Turussa. Kerjääminen oli osa kristillistä toimintaa.

(Aloin kuvitetta mielessäni mitä tapahtuisi jos Dominikaanimunkki nyt eksyisi kerjäämään ortodoksikirkon tontille, siellähän kerjääminen ja almujen anto on kielletty)

Turussa sataa tihuttaa. Märkää tuulta ja lämmintä.


Wednesday, September 20, 2017

Syyskuun 20. päivä


Löysin syvänpunaisen vaahteranlehden.
Suomi 100 juhlavuosi voisi laillistaa saamelaisen vähemmistön oikeudet. Ovahan he meidän alkuperäiskansa. En tiedä missä määrin Suomessa osallistuttiin kallojen mittauksiin ja muihin epätieteellisiin rotututkimuksiin, Ruotsi kyllä kunnostautui häpeällisesti.

Tyko Sallisen näyttelyssä Turun Taidemuseossa tuli selvästi esiin kansan yhteiskunnallinen kahtia jako. Sallinen kuvasi kansaa joka eli köyhyydessä, tietämättömyydessä ja esivallan ja kirkon uhan alla. Voi olla että kirkonmenot toivat hetkellistä lohtu arjesta, ne jotka pystyivät menemään stranssiin lestadiolaisissa seuroissa, saivat henkisen potkun kestää ankeutta. Tätä kansaa Sallinen kuvasi vastineeksi yläluokkaisten tavalle maalata. Sallinen uskalsi uhmata itseään Gallen-Kallelaa sanomalla häntä Paskahousuksi pyhän taideyhdistyksen kokouksessa jota johti edellä mainittu Gallen-Kallela. Tosin hänen oli paettava Amerikkaan kahdeksi vuodeksi, mutta oli vain vuoden siellä riitaannuttuaan joidenkin kanssa.

Näyttelyssä, Mirrin kuvien ohessa, on Sallisen tärkeimmän naisen, äidin muotokuva. Kuva on pelottava: äiti oli syvästi lestadiolainen ja tiettävästi tunnekymä nainen. Muotokuvassa on nähty yhteys Marian (Jeesuksen äiti) äitiin Annaan. Minun intuitioni sanoo että tämä nainen sekaantui poikansa avioliittoon ja olisi ehkä nähnyt Helmin mielellään perinteisenä hellan ja nyrkin välissä olevana palvelijana.

Samaa naiskuvaa toisti Kirjailija Tito Colliander Sallisesta kirjoittamassaan kirjassaan. Ina Golliander ylsi joidenkin mielestä varmaan madonnamaiseen suoritukseen taiteen ja perheen sovittamisessa taiteilija elämää ja henkisyyttä etsivän ortodoksimiehensä kanssa. Jos Inasta tuli madonna, Helmiä yritettiin istuttaa huoran ja hankalan naisen rooliin, Helmi oli ennen kaikkea taiteilija ja äiti jolta riistettiin taiteliaisuus ja äitiys. Lapsi vietiin Tanskaan koska (todennäköisesti) Sallinen pelkäsi ettei pystynyt taloudellisesti huolehtimaan perheestä jossa oli lapsi. (Ehkä hän oli mustasukkainen uros, joka halusi päästä lapsesta eroon.)

Minulla oli kerran opettaja joka oli ollut Sallisen Taju tyttären opiskelukaveri. Tämä opettaja syytti Helmiä rumilla nimillä tyttärensä tuhosta. Taju, Irja Salla) vietti loppuelämänsä Nikkilän sairaalassa. Minun nuori intuitio sanoi silloin että hän oli väärässä. Kuollutta on helppo haukkua ja syyllistää.
Tämä opettaja maalasi alttaritaulun jossa madonna hehkui. Hän sanoi säpsähtävänsä aina kun näki kirjailija Anna-Leena Härkösen, sillä niin paljon tämä muistutti Tajua. samaa eteeristä herkkää ja jotenkin särkyvää kauneutta.

Sallisen kunniaksi on toki sanottava että hän ei ollut pönöttäjä.

Naiset menivät lahes aina näiden nerojen puolelle kärsiviä vaimoja vastaan, He kuvittelevat itse olevansa parantavaa eliksiiriä jota vaimo ei osannut olla. Se siitä naisten keskinäisestä solidaarisuudesta. Monikohan tämänpäivän nainen ylpeilisi sillä että sai kunnian pestä suuren taiteilijan pensselit koska tämä oli hyvällä päällä Sallisen toinen vaimo oli saman ikäinen kuin Taju, siis yli kolmekymmentä vuotta Sallista nuorenpi. Hän jumaloi kuulemma Sallista. Mitähän legendaa tämä on.

Suomi 100 juhlavuosi on sota ja väkivaltapainotteinen tarjontansa suhteen. Olisin kaivannut naisenhistorian hyödyntämistä monelta kannalta, sillä ei Suomen historia ja taide ole pelkastään miesten historiaa; missä ovat naiset ja lapset.

Turussa pilvistä ja syksyistä

Sama vaahteranlehti aamulla.

Sunday, September 17, 2017

Tyko Sallinen ei ollut valtavirtataiteilija



Tyko Sallinen (1879-1955 Nurmeksessa) tunnetaan suomalaisen modernismin ja expressionismin airuena, jonka taiteen keskiössä olivat maisemat, ihmiset, etenkin ensimmäinen vaimo Helmi Vartiainen lempinimeltään Mirri. 1910-luku oli erityisen voimakas kausi hänen taiteessaan. Silloin myös hän aiheutti kovimmat taidekiistat Suomessa. Myöhemmin voimakas väri-ilottelu vaihtui murretuiksi maanläheisiksi sävyiksi mutta muotokielen vahvuus pysyi samana varsinkin kansankuvauksissa.

Sallinen ei ollut poliittinen henkilö. Hän maalasi kansan sielun tauluihinsa ja hänen kuvaamiaan ihmisiä arvosteltiin rumiksi ja rujoiksi. Elettiin rotuhygienian aikaa ja suomalaiset oli luokiteltu mongolirotuisiksi. Sallinen maalasi tietoisesti vastinetta tälle rotuajattelulle. Hän luultavasti kansan parista tulevana ihmisenä oli havainnut yhteiskunnassa olevan kahtiajakautuneisuuden. Oli kieliriitaa ja kultakautta ja yleensäkin parhaat taiteilijat olivat yläluokkaisia suomenruotsalaisia. Jytkyt ja Hihhulit ovat Sallisen kuuluisinpia töitä.

Seksuaalimoraalin kaksinaismoraalisuus näkyi taidemaailmassakin: yläluokasta tulevat miestaiteilijat harrastivat hyväksyttävästi seksiä itseään alempien luokkien naisten kanssa ja kävivät työläiskaupunginosien bordelleissa. Oman luokkansa naisten kanssa seksi oli tuomittavaa ennen avioliittoa. Taas tämä miehessä oleva eläin, jolta oman säädyn tyttöjä ja naisia piti suojella.


Tykö Sallisen ensimmäinen vaimo Helmi Vartiainen, oli käsityöläistaustansa vuoksi päässyt ns, vähemmistöjen edustajana taidekauluun. Hän oli kotoisin Sortavalasta ja edusti alenpaa rotua ja aäätyä. Hänen kaksi omakuva maalaustaan kertoo lahjakkaasta naistaiteilijasta joka koki kovia Tyko Sallisen vaimona. Hänen roolinsa oli olla Tyko Sallisen vaimo, eitaitaiteilija. Hän oli pieni ja hento nainen, Sallinen maalasi hänet lihavaksi ja "vähä-älyiseksi" Mirriksi. Imetyskuva sai aikaan pienen skandaalin sillä naisen nänni ja rinta maalauksessa ei ollut sopivaa. Sallinen aivan ilmeisesti vihasi naisia. Sallisen lesdatiolaisuus oli voimavara ja tuho. Ensimmäisen lapsensa Sallinen lähetti Tanskaan kasvatiksi sisarelleen Helmiltä salaa. Sallinen oli aivan ilmeisesti hankala ihminen ja alkoholisti, ja väkivaltainenkin. Jalmari Ruokokoskella ja Sallisella oli Hyvinkäällä Taiteilijakodit Humala ja Krapula vastineena yläluokkaisten taiteilijoiden hienoille taidekodeille.

Avioeron jälkeen Helmi maalasi jonkin verra ja lahjakkaasti,hänestä olisi tullut melko varmasti tasokas taiteilija jos olisi saanut elää. Hän kuoli 31-vuotiaana. Naimisiin mennessään hän oli 18-vuotias, Sallinen oli yli kymmenen vuotta vanhenpi.

Sympatiaa Helmi Vartiaiselle. Hänestä puhuttiin pahaa ja hänen maineensa tuhottiin. Kuitenkin hän kesti murtumattä. Helmi ei ollut heikko tai huono missään mielessä.

Saturday, September 16, 2017

Oikeusvaltion periaate ei toteudu Turun kaavoituspolitiikassa

Turun kaupungin kaavoitus ja rakennusmaailmassa on sota käynnissä. Jos ette huomaa sitä, niin menkää ja ottakaa selvää mitä kaavoitusrintamalla on manossa, suunnitteilla ja päätettynä. Olen sitä mieltä että tässäkin kaupungissa korkeinta päätösvaltaa käyttää valtuusto. Kaavoituksessa valtuusto on sivuutettu täysin. Tämä on hämärtynyt useimmilta Turkulaisilta äänestäjiltä. Kaavoituksessa todellisuudessa valtaa käyttävät kokoomus, virkamiehet ja grynderit. Asiat päätetäänja voidellaan aivan muualla kuin oikeusvaltion hyväksymissä paikoissa. Tavoitteena on rakennusoikeuden maksimointi. Aina kun jokin talo keskustassa suojellaan, annetaan gryndereille korvaavaa rakennusoikeutta toisaalta eli kompositio toimii. Lisäksi suojelukohteita lahotetaan paikalleen (Strandellin talot, Turunmaansairaalan kaavoitus, Kaskenkatu 15) tai poltetaan jotta rakennus täytyy lopulta purkaa. Korruptio kukoistaa. Postimerkki kaavoitus ei ole kadonnut mihinkään.

Luulisi demarienkin vihdoin tajuavan että kaupunkilaiset alkavat kyllästyä heihin ja ääniä ei vaaleissa tule. He ovat myyneet aatteensa kapitalismin alttarille. Pelkään pahoin että vihreille käy samoin elleivät herää voitonhuumasta arkeen. Grymderiden kanssa veljeilystä ei seuraa mitään hyvää.

Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset Pukkilan(Hirvensalossa) tilannetta, tai Luostarikadun 1700-luvun talon uhattua purkua ja seitsenkerroksista kerrostaloa tilalle rakennettavaksi. Miksi täällä vainotaan taas 1700-luvulla rakennettuja taloja rumina rakennuksina. Sivistys on todella katoamassa, kauneuden atribuutti ei merkitse mitään, ainoastaan ahneuden himo on hyve. Suomen kirkkolaki 1917 kirjaa että viisikymmentä vuotta ja sitä vanhempia rakennuksia ei saa purkaa. Moniko oli perillä tästä?

Kansalaisilla ja kaupunkilaisilla on velvollisuus valvoa kaupunkimme poliittista tilaa, kaavoitusta ja rakentamista. Kaupunki kuuluu kaikille ja kaupungista vastuu kuuluu kaikille. Tietoa kyllä saa kun vaan ottaa selvää ja tutkii. Kansalaistottelemattomuus on hyve.



Friday, September 15, 2017

Kun luonto riisuu "pöheiköt" paljastuu syy miksi rantaa ei voi raiskata uusrakentamisella


Tehtaankati 1:n tonttia. Täällä oli ensimmäinen piispantalo, joka oli hirsirakenteinen ja siirrettiin sittemmin toisaalle. Tässä nykyisessä talossa on asunut historiallinen henkilö nimeltään Kustaa Mauri Armfelt. Nykyisin nämä kaksi taloa ovat kaupungin omistamia vuokrataloja. Joissakin huoneistoissa on saleja ja erkkereitä. Huomattavaa on kadun varren puubarokkiaita.

Samat talot tässä näkyvillä.

Arkkipiispan nykyinen talo on puiden takana, silläkin on upea tontti, sitäkö kokoomus ja grynderit halajavat raiskattavaksi. Lisäksi piispalla on ollut, ja lienee vieläkin, ihan oma laituri veneelleen jos hänellä sattuu olemaan vene. Kun syksy tulee todella ja puut riisuutuvat lehdistä, voivat rakennuslautakunnan henkilöt tehdä retken jokirantaan ja todeta että ei siellä rakennusmaata liiemmin ole. Elleivät suunnittele historiallisten paikkojen käpelöintiä.

Vanha tammi ja Sibeliusmuseo sekä Jan-Erik Anderssonin taideteokset ja kasvitieteelliset istutukset. Näitäkö he himoitsevat tuottavaan kapitalistiseen käyttöön.

Wednesday, September 13, 2017

Ritari jalkapuussa

Mietin tänään aamulla että Mitä piispa Irja Askola mietti tai sanoi kohdatessaan Kai Sadinmaan jalkapuuhun virittäytyneenä kokouspaikan ulkopuolella. Itse sanoin ääneen heti että eivät uskalla erottaa vaikka mieli varmaan tekisi. Kai Sadinmaa sai vakavat eli totiset nuhteet, hän oli ollut "tuhmapoika" ja vihkinyt homoja avioliittoon huhtukuussa. Olen sitä mieltä että tarvitaan aina "ritarihahmoja" aukaisemaan teitä väljemmille ja vapaammille vesille.
Tässä täytyy sanoa että piispa Irja Askola ei ole tiukkapipo niuhonakkeli. Päinvastoin, kirkkolaki se on joka laahaa jäljessä.

Toinen askarruttava asia oli kun yksi opiskelija kertoi että yliopistonmäellä oli kirjaston edessä haahuillut veitsimies. Kirjasto suljettiin kun joku oli nähnyt veitsen. En mene kovin mielelläni yleisiin tiloihin ja rakennuksiin. Turun ortodoksisessa kirkossa on kuulemma tyhjää. Loogisesti ajatellen sekin rakennus on yleinen tila. Täytyy oppia ajattelemaan että tämänkin suunnan väkivalta on arkea, eikä kyllä yhtään tunnu mukavalta.

Kolmas asia on amisten ihmiskokeilu. Ilmeisesti kokonainen nuorison osa aiotaan uhrata syrjäytetyksi. Olis syytä tehdä ja nopeasti jotakin.

Minun aikomuksenani oli ottaa kuvia joen itäisen puolen Tuomaansillan pöheiköstä. Kokoomukselainen rakennuslautakunnan puheenjohtaja kertoo visiostaan, jossa jokiranta Tuomiokirkkosillalta Tuomaansillalle siivotaan puista ja pensaista ja tilalle tehdään kerrostaloja, ravintoloita ja muuta tuottavaa toimintaa. Puskat kuulemma häiritsevät. Minua ei häiritse yhtään kyseinen jokirannan pätkän vihreä luonto. Ei siellä puskissa juoppoja ole, siellä on kalastustaitoisia maahanmuuttajia.

Tarkemmin ajatellenainoa paikka johon grynderit ovat iskeneet silmänsä on Armfeltin talo ja tontti Tehtaankadun alkupäässä. Siinä on kaupungin vuokra-asuntoja joissa asuu "parenpia ihmisiä".

Turussa tänään lämmintä ja kaunista. Nää syyskuiset päivät mieleeni jäivät...