Wednesday, November 22, 2017

Sopusuhtainen kuusi kirkon edessä



Taas on kuusi kirkon edessä. Kuten huomaatte kuusi on sopusuhtainen ja kaunis. Se saa valot ja tähden lauantaina.

Sitten kävelimme kauppaan ja tapasimme vanhan skarpin papan jolla on mielipide kaikkeen. Kerran olimme keskustelemassa ostoskärryjen edessä kolmen naisen voimin ja pappa kuulutti että "Mikäs naisyhdistyksen kokous tämä on?" Nyt hän huomioi kylmäkala altaassa olevat villatumput: Kylmillä kaloilla on lämmitin"


Torin kuusi sai tähtensä latvaan. Kohta alkaa joulun aika. Parhaillaan on joulupaasto meneillään.

Ammupäivällä kävin etsimässä ruisleipää. Olen ollut huono-onninen tässä viime aikoina. Toisen leipurin uuni oli mennyt rikki ja toinen oli myynyt limput loppuun eilen. Nyt onnisti. Ruisleivän pitää olla juurenleivottua ja ruisjauhoja sisältävä.

Äitini 92v. on järjestänyt lähiomaisilleen taas pikkujoulujuhlan. Hänellä riittää virtaa vieläkin, johtunee valoisasta elämänasenteesta. Vahinko että matka on niin pitkä Pohjois-Karjalaan.





Tuesday, November 21, 2017

Talot hapertuvat tomuksi, joki virtaa aina vaan


Tässä on kaupungin vuokratontilla oleva rappeutunut talo. Se on tullut tiensä päähän ja saa mennä. Joki on pysyvä, talo ei. Toivon että puistoalue laajenee molemmille purettvien hökkeleiden tonteille. En tiedä miten nuo talot ovat päässeet rappiolle. Toisessa aivan ilmeisesti on asuttu äskettäin. Kuorma-auto seisoo talon pihassa aina. Tuskin kukaan kaipaa näitä surullisia taloja. Näilläkin taloilla on historiansa ja jopa värikäs historia.

Junat Helsinkiin ja Tampereelle menevät suhisten, ennen junat kolkkasivat mennessään. Äänimaailmat muuttuvat. Talot sijaitsevat rautatiesillan vieressä, Lonttisten ja Raunistulan välimaastossa.

Monday, November 20, 2017

Aurajokea ei pidä aidata



Ukri Merikannon veistämä patsas torin reunalla.

Turussa pilvistä, harmaata ja lämmintä. Tori on edelleenkin paikallaan.

Joki on tasainen ja liikkumaton. Kaupunkitarina kertoo että Turussa on hukkunut oudolla tavalla nuoria miehiä jokeen kymmenen vuoden aikana merkillisen monta. Ei kai sentään outo sarjamurhaaja ole asialla. Ahdistavaa monelle. Ystäväni Maru sanoi olevansa varma, että kyseessä on nainen, joka on kyrsiintynyt nuoriin miehiin ja siksi tönii heitä jokeen. En halua että Aurajoki aidataan. Jos mahdollinen sarjamurhaaja ei pääse tönimään jokeen, hän kehittää uuden tavan murhata. Ihmisen pimeäpuoli on korvautuva.

Aurajoen aitausta on säännöllisin välein vaatinut ehkä taho jolla on liiketoimintaa aitaus alalla. Minusta aitaus olisi maisemallinen ja kaupunkikuvallinen murha.

Ensi viikonloppuna ovat ensimmäiset vanhanajan joulumarkkinat Vanhalla Suurtorilla. Teemana Suomi 1917. Siinä sitä olisikin aineistoa isonpaankin tapahtumaan, rauhanomaisesti..









Sunday, November 19, 2017

Marraskuun yhdeksästoista päivä


Mihail Shishkin kirjoittaa kutkuttavasti ja älyllisesti. Olen juuri lukemassa tätä hyvinkin venäläistä kaunokirjallista teosta. Teoksen on suomentanut Vappu Orlov.



Miljenko Jergovisen Sarajevolainen Marlboro odottaa vuoroaan. Sen on kustantanut Savukeidas, 2017, ja sen on suomentanut Kari Klemelä.


Kaupungin vuokratalo on myytävänä. Ryhdikäs ja peruskuntoinen, se on hyvä sillä silloin taloa ei ole vielä pilattu väärällä remontilla. Noita taloja on kaikkiaan kuusi Rauhankadun ja Annankadun kulmassa. Tällä talolla on hallintaoikeus tonttiin.

Samaisesn talon kivijalka on jämerä ja korkea. Sähkökaapissa veikistelee sammakko kärpässienen alla. Kävelin pitkän lenkin Portsaan ja toista kautta takaisin.

Friday, November 17, 2017

Linnut torin yllä


Aamulla aikaisin, kun tori ei vielä ollut täydessä meningissään, kävelin torin poikki. Lintuparvi torin yllä, liekö olleet haaskalintuja, silmäilevät saaliita. Luin tiedotteen jossa sanottiin että toriparkin rakennuslupa liukeaa kuun lopulla, kuin manulle illallinen. Vihreät ovat myötämielisiä vaikka rahoitusta ei vielä ole julkistettu, mutta mikä tässä kaupungissa julkista olisi. Rahaa on rosvottu parkkiautomaateista säkki tolkulla. Lisää paljastuksia on luvassa.

Hiljainen ja harmaa aamukuva torilta. Takana ortodoksinen kirkko ja Mehiläinen, heillä oli yhteisiä asioita muinoin. Joskus ajattelen että nykyään kaikki on valjastettu materiaan ja saatavaan hyötyyn. Elämme totuuden, kauneuden ja hyvyyden jälkeistä aikaa.

Wednesday, November 15, 2017

Ihmiset katsovat jokea ja rantaa mietteliäänä


Joen vesi on kiivennyt melkein kävelytielle. Aurinko kultaa joen pintaa. Ihmiset silmäilevät rantaa ja vettä mietteliäinä. Kosteaa ja lämmintä edelleen.


Yleinen pissapaikka on veden peitossa. Sorsat uivat uusilla urilla. Kohta menemme katsomaan DDR dokumenttielokuvaa elokuvateatteriin. Siellä ei varmaankaa ole tungosta.

Katsoimme Kirsi Marie Liimataisen elokuvan Toveri, missä olet tänään. Katsojia oli kohtalaisesti. Pidin näkemästäni ja erityisesti Libanonissa kuvatut osat herättivät ajatuksia; jotakin tapahtuu, mutta mitä, tai mitä tulee tapahtumaan. Sitten oli keskustelua ja en uskonut korviani kun yksi rouva sanoi: Olen ollut DDR:ssä 1970-luvulla ainakin 2,5 vuotta, ja en minä Stasista kuullut. Se lienee länsimaista propakandaa. Turha edes alkaa moisesta keskustelemaa n sillä kyllä se Stasi oli siellä. Elokuva oli erittäin totuuden mukainen ja sydämellä toteutettu. Me olemme tottuneet katsomaan joko Stasi-elokuvia tai komediaa DDR:stä, virkistävää katsoa toisenkinlaista elokuvaa.

Monday, November 13, 2017

Mielen matka venäläiseen todellisuuteen


Leonid Tsypkinin kirja Kesä Baden-Badenissa ei ole kovinkaan tunnettu, mutta se on helmi kirjojen joukossa. Enne kuin aloittaa varsinaisen kirjan lukemisen kannattaa lukea kirjailija Susan Sontagin prologi Rakkaudesta Dostojevskiin. Siinä kerrotaan syvääluotaavasti kirjailija Leonid Tsypkinin elämästä ja suhteesta Dostojevskiin. Sontagin mukaan kirja kertoo verrattomasta Dostojevskista ja myös erikoisesta mielenmatkasta venäläiseen todellisuuteen. Itsestään selviä ovat - jos näin sopii sanoa- neuvostokauden kärsimykset vuosina 1934-1937 suuren terrorin ajasta nykyhetkeen johon kertojan etsintä sijoittuu: kirja aivan sykkii niitä. kirja on myös kaihoisa kertomus venäjän kirjallisuudesta, sen koko kaaresta. Tarinassa ovat mukana Puskin ja Turgenev mutta myös 1900-luvun kirjallisuuden ja ihmisoikeuden suuret hahmot. Tsvetajeva, Solzenitsyn, Saharov, Bonner.

Susan Sontagin mukaan Leonid Tsypnik ei kirjoittanut laajaa teosta. Mutta hän teki suuren matkan.

Leonid Tsypkin (1926-1982) oli venäjänjuutalainen lääkäri ja tiedemies joka työskenteli patologian tutkimusintituutissa. Hän on julkaissut yli sata tieteelistä artikkelia Neuvostoliiton ja ulkomaisten tieteellisissä julkaisuissa. Kaunokirjallinen tuotanto käsittää muutaman runokirjan, kaksi kaunokirjaa, Kesä Baden-Badenin, lisäksi. Kirjoja ei koskaan julkaistu Neuvostoliitossa. Kesä Baden-Badenissa ilmestyi Yhdydsvalloissa, venäläisessä kirjallisuuslehdessä juuri kirjailijan kuoleman aikaan. Kirjailijan poika sai muuttaa Amerikkaan 1970-luvulla ja kertoi kirjailijalle Kkesä Baden-Badenissa julkaisusta siellä. Isästä oli tullut virallisesti kirjailija. Veuvostoliitossa hänen tuttavapiiriinsä eivät kuuluneet kirjailijat, saati että hänet olisi hyöäksytty niihin piireihin. luultavasti hänen seuraansa kartettiin ettei oma turvallisuus järkkyisi.

Tämä kirja on eliksiiriä sielulle.