Friday, July 20, 2018

Siunaava sade jatkuu

Pellavatossut täynnä vettä kahlata ja iloita sateesta. En ole kuullut kenenkään valittavan sateesta. Henkilökohtaisella itsekkyydelläkin on rajansa.

Katsoin toistamiseen Jukka-Pekka Valkeapään elokuvan Muukalainen. Se sai minut jälleen hiljaiseksi. Pidän tällaisista elokuvista, ne sopivat minulle. Tässäkin elokuvassa sataa paljon. Asioita, jotka eivät ole helppoja, tapahtuu.

Siunaava sade jatkuu.

Kulttuurihenkilö ja ihmisenä fiksu Jyrki Vuori on siirtynyt tuon`ilmaisiin.

Wednesday, July 18, 2018

Jäätee on helppo valmistaa itse ja on hyväksi helteellä

Huikeissa helteessä näimme poliittisen näytelmän, joka pani epäilemään ihan kaikkea maailman politiikassa. Ja sitten Trump perui antamansa lausunnon kansainvälisille toimittajille. Ehkä hän vetää Tosi TV:tä.

Ladimirovits Putin on entinen salaisen palvelun virkamies ja tietää ihan hyvin sen käytännön ja toiminta tavat.

Minusta tuntuu että olemme kahden mahdottoman henkilön armoilla.


Luen parhaillaan Rosa Liksomin Everstinna kirjaa. Annikki Kariniemen tapasin kolme kertaa. Asuimme Airikitiellä jokirannan töyräällä olevassa Vihannon vanhassa kirveellä veistetyssä talossa. Se talo oli taideteos. Annikki K. saapui Kalle Isotalolle kylään ja sipsutteli pakkasessa korkokengissä ja sanoi että"Jokaisessa kulttuurikodissa pitäisi olla kalanpaisovati." Hänellä oli tuomisina kokonainen lohi.

Annikki Kariniemi ei ollut ihan tavallinen ihminen. Outoa ettei Kalle Isotalo koskaan kertonut Annikin natsi-ajasta.

Valmistin jääteetä. Se pitää juoda lasista, se on mustaa teetä ja näyttää klauniilta. Vihreää teetä voi myös käyttää jääteehen, mutta se on parempi juoda teemukista. Sen väri ei ole niin kaunis kuin mustan teen. Ei tätä hellettä muuten kestä. Kestän kyllä ihan hyvin, äitini 93v. sanoi ettei helle häntä häiritse juurikaan.

Sunday, July 15, 2018

Kesä on ohimenevä aika jota kaipaa


Nummenpakan kukat kuin ennenkin.

Kuuvuoren vanha talo ja tummanpunaiset ruusut. Kävelemme aina saunareissulla tuon vanhan talon ohi.

Tässä on puolalaisen Olga Tokarczukin romaani Vaeltajat. Olen lukenut tämän aikaisemminkin ja se koukuttaa yhä. Siinä on ajan ja paikkojen taikaa. Nämä kuvat ovat väärässä järjestyksessä, tuo alimpi kirja on ensimmäinen ja se mistä kaikki alkoi.


"Alku on paikka joka sijaitsee maailmankaikkeuden keskipisteessä." Alku sai minut taikapiiriin. Näitä kirjoja ei pidä aliarvioida.

Eppu Nuotion&Soinisen Kirjasta Sakset saisi varmasti kohtalaisen dekkarielokuvan. Mukaansa tempaava dekkari.

Friday, July 13, 2018

Vitun sumuisat vuoret


Ohdakkeet ovat muhevia tänä kesänä. Ovat myös kauniita.

Käytiin kortteli Bistrossa ranskalaisella visiitillä iltamassa.. Kaksi nuorta miestä keskusteli matkoistaan Bergeniin. Toinen sanoi "Hianoo, vitun sumuiset vuaret!" Ajattelin, että, kun jokin sana menettää varsinaisen merkityksensä, sitä ei nää huomaa.Sitten lähdimme pois, kuten meillä tapana on.

Päivällä piti kävellä Koroisiin. Ei kävelty koska ukkonen alkoi möskyämään ja satoi rankasti. Wiklundin edessä oleva katu oli muuttunut lammeksi. Ukkonen räiskäisi oikein kunnolla ja yksi mies huusi: "Se oli Putin!" Pakenimme Tokmaanille retkivarusteita hakemaan. Perheenjäsen menee pohjoiseen, jäämeren rannalle.

Torilta ostetut retiisit ovat ihania. Maistuvat hyvälle ja kaunistavat salaatin.

Tuesday, July 10, 2018

Heinäkuun 10. päivä


Torin alainen katu. Silloin rakennettiin leveitä katuja. Varsinainen tori oli 1700 luvulla Aurakadun ja Eerikinkadun kulmassa ja lienee ollut kooltaan pienehkö. Nykyisen torin paikalla on ollut taloja noiden katujen varrella.

Takiainen kukkii. Lienee kukkinut muinoin torin alueellakin, osa "toria" oli joutomaata ja kasvoi kaiketikin heinää ja koiranputkea.

Turussa tänään aurinkoista, paikoin pilvistä ja hiostavan lämmintä.

Eilen sain eurolla kurkkuja jotka maistuivat hienoille itsekasvatetuille. teolliset kurkut eivät usein maistu millekään.


Monday, July 9, 2018

Jos katse voisi tappaa olisin vainaa

"Jos katse voisi tappaa, olisin kuollut. Kirjaston Vähätorilla "erästä T-parkki herraa" muistuttava mies katsoi vittumaisesti. Tappaja tyyppi", sanoi Maru. Hän oli ihan vesi selvä ja peloissaan. Ajattelin että tässä on jotain perää oikeasti. Olen kerran aikaisemmin nähnyt hänet noin vauhkona ja silloin oli tosi kyseessä. Sen rinnalla seurakunnan akkojen puheet ja kulttuuri-ihmisten ilkeilyt olivat samea lätäkkö joka kuivui ja nousi myrkkynä ilmaan.

"Meitä vastapäätä on tilapäisen majoituksen huoneisto. Keskellä kirkasta päivää joku kuvasi kamerallaan kirjojen täyttämää huonettamme. Piti vetää verho eteen." Tiedän että siitä huoneistosta näkee heille suoraan sisälle ja kaikki tilapäisasukit eivät ole hienotunteisia.

Olikohan hän sama mies joka potkaisi ostoskärryäni edellispäivänä kirjastossa. En kyllä usko että sellaiset miehet lukevat kirjoja.

Olisi viisasta mennä jonnekin kauniiseen ympäristöön ja elää ei-turkulaista elämää ja oksentaa kunnolla.

Näytin Marulle Anja Snellmanin kirjaa Lähestyminen. Sanoin palauttavani sen tänään kirjastoon. En usko että se "tappajannäköinen" korsto olisi siellä.



Pidin edellä mainitusta kirjasta.

Saturday, July 7, 2018

Minua on jo satutettu kirkui tyttö rantapolulla



Seesteinen ja rauhallinen rantapolku suurimman osan aikaa.

Kävelin iltamassa rantapolkua kotiin. Pelastusvälineiden ympärillä oli kova rähinä. Nuori tyttö riehui pelastusatraimen kanssa ja häiritsi kulkijoita. Sanoin ystävällisesti ettei hän satuttaisi itseään. Hän huusi että"Minua on jo satutettu!" Kuulosti avunanomiselta enemmän kuin uhkaavalta. Lähdin matkaani ja varoittelin vastaantulijoita. Noita pelastusvälineitä on usein heitelty jokeen tai maahan.

Toivon ettei mitään pahempaa tapahtunut. Hämmästyttävää oli joidenkin aikuisten asenne. Ihan kun he eivät vähääkään välittäisi nuorisosta tai muustakaan ympäristöstä.

Nyt on rokkijuhlat menossa ja tölkit kolisevat jaloissa. Hyvä että ahkerat tölkkien kerääjät ovat hereillä.

Ilta on pitkällä ja jostain tulee paistettujen lettujen tuosu. Poikien talossa lienee pihajuhlat keskikesän kunniaksi.

Maariankelloissa on yli kaksikymmentä kukkaa.