Monday, February 19, 2018

Helmikuun 19.

Ullakko-asunnon ikkunat olivat kuurankukkia täynnä. Katon rajassa kulki kuuravana, eikä kynttilän valo ollut pelkästään romanttista, sillä sähkö oli katkaistu maksamattoman laskun vuoksi. Jos talossa, jossa asuin ei olisi ollut vanhaa öljylämmityssysteemiä, olisin jäätynyt. Olisi pitänyt tiivistää ikkunat ja estää veto. Olisi pitänyt niin monta kertaa ja sitä ja tätä. Ellen ryhdistäydy, siitä tulee elämän tapa, tuumin ja kohta onnistuin vähäksi aikaa.

Olin maalannut asuntoni kaksikymmentä neliötä omaksi maailmakseni. Millenium ei ollut vielä käsillä. 1900-luku verisine taistoineen ja teknisien kehityksen rynnistyksen saattelemana jäisi kohta taakse. Silloin ei vielä puhuttu ilmastonmuutoksen tuomista vaaroista maapallolle, tai pakolaisuudesta isossa mittakaavassa. 1970-luvulla tulivat Suomen ensimmäiset pakolaiset Chilestä. Se selvitettiin onnistuneesti, huomioon ottaen ettei valmiuksia ollut. Varmuuden vuoksi kaikille annettiin kumisaappaat, vaikka oli talvi.

Olin perinyt vanhempieni kuoltua vanhan ja ihanan nojatuolin. Siinä istui jonkin aikaa pakolainen. Hän oli kaunis mies, ja näytti istuessaan maalaukselta. Miehen silmissä oli ikuinen ikävä jonnekin; ikuiseen ikävän kotimaahan. Hänen nimensä oli Hector ja hänen kanssaan jaoin viinin, leivän, villapaidat ja vähät kolikot. Aikana, jonka asuin Hectorin kanssa, maalasin parhaat tauluni. Pidin näyttelyn ja minua haastateltiin. Olin julkkis vähän aikaa.


Turussa -10 astetta.

Saturday, February 17, 2018

Valo lisääntyy koko ajan


Fred Vargas on dekkaristi omaa luokkaansa. Luen parhaillaan tätä mainiota kirjaa. Siinä on se kohta, aivan alussa, jossa pikkupojat olivat työntäneet rupikonnan suuhun palavan savukkeen. Rupikonna imi savua vimmatusti mutta ei osannut puhaltaa. Sitten rupikonna räjähti. Komisario kertoi tämä kotona kuudelle lapselleen. Ei olisi pitänyt, sillä seurasi kysymysten tulva ja lopuksi lapset alkoivat miettiä miten tupakka toimisi muiden eläimien kanssa. Lopuksi voipunut komisario kokosi auktoriteettinsa ja sai lapset palautettua tolilleen. Tämä ja muita sivujuonteita varsinaisen talikkomurhaajan saamiseksi kiinni.

Vanha-Börs säilyy. On syytäkin, sillä muinoin taisteltiin torin puoleisesta julkisivusta. Nyt on tori ja ympäristö vaarassa.

Pitkin Eerikinkatua käveli yksi entinen luovan toiminnan ohjaaja vaivalloisesti. Toisen näin eräässä yleisessä vessassa huumehommissa. On se kumma miten nämä tähtiohjaajat rappeutuvat. En tuntenut myötätuntoa kumpaakaan kohtaan, koin hieman liikaa muinoin. päivä olisi mennyt lopullisesti vituralleen mikäli Harriet Selkäänpuukottaja olisi ilmaantunut tielleni. Turkulainen vittumaisuus on omaa luokkaansa. Tiedän monta hyvää ja pätevää ihmistä, joita ei koskaan vakinaistettu. Ehkä he olivat poliittisesti epäilyttäviä tai muualta tulleita.

Turussa -2 astetta. Valon määrä lisääntyy koko ajan. Jos aurinko tulisi esiin olisi häikäisevää.









Friday, February 16, 2018

Profiilikohotuksia ja mahalaskuja

Sovintosunnuntaina illalla kirkossa ihmiset hokevat toisilleen: Jumala antaa anteeksi. Anna sinäkin minulle anteeksi. Minut sivuutettiin kokonaan koska olin kummajainen ja Jumalan kuva minussa oli vammainen. Jumala antaa anteeksi, minä en anna. Paitsi joku kammotus tuli halailemaan ja haistelemaan hengitystäni joska viinalle haisisin. Minä en juo viinaa, en edes entisen kirkkoherran kanssa, vaikka sellaisiakin juoruja olin kuullut levitettävän, ja varmaan jakaa persettäänkin siellä. Seurakunnassa monelle riittäisi juoruilu ja kahvittelu hengenravinnoksi.

Profiilin korottaminen oli hokema, josta en pitänyt.Miten minun olisi pitänyt kohottaa profiiliani? Minusta seurakuntamme profiili on alenpana kuin milloinkaan ennen edellisen kirkkoherran erottamisen. Teatteriryhmän tilalle oli tullut trio Me ja isä Mikko. Mistäköhän instanssista mahtoivat saada rahoitusta, sillä tuskin he produktioaan lähimmäisenrakkaudestaan tekivät. Ehkä seurakunta tai kaupunki tuki, mene ja tiedä. Ei profiili vaan ottanut noustakseen.

Nyt kirkon ovessa komeilee lappu Ei kerjäläisille. Ja seurakunta on käyttänyt tuntuvan osan avustussummasta, jonka kirkkohallitus oli myöntänyt maahanmuuttajille tarkoitetun papin toimen täyttämiseksi, toiseen tarkoitukseen. Heideän ei tarvitse maksaa käytettyä summaa takaisin, sillä he eivät tienneet mitä he tekivät. Tämmöiset tietämättömätkö meillä seurakuntaa johtavat. Piispat uudessa kokoonpanossaan ovat isoja ja hymyilevät leveästi. Mahtavatko he tietää mitä tekevät. Niin, se 10,000 euroa joka on käyttämättä on jäädytetty.

Tämä on kuin muinoin luovassa toiminnassa: toiminnanjohtaja käytti ohjaajien palkkarahat projekteihinsa ja ohjaajat lomautettiin. Toiminnanjohtaja sai jatkaa toimessaan. Ehkä hänkään ei tiennyt mitä teki. Ksi miesystävää kävi hakemassa valituksen pois kaupunginhallitukselta.

Sääli kaunista kirkkoa kun toriparkkikin uhkaa. Mitä miettii Arkkipiispamme Leo, joka on myös Helsingin piispa. Ambrosius rupesi eläkkeelle ja rivi papiksi Sofiaan. Hänen profiilinsa on nykyään matala ihan omasta halusta.

Turussa tänään -4 astetta. Pilvistä ja harmaata.

Tuesday, February 13, 2018

Huilutyttö III

Kun olin lapsi, meillä vieraili usein Murha-Meeri. Hän istui huivi päässä salissa ja ryysti kahvia tassilta, sokerimuru keikkuen huulten välissä. Pappilan salissa oli silloin pitkiä pöytäliinoja, ryömin pöydän alle ja kuuntelin mitä Meeri puhui. Hän oli ollut vankilassa nuorena tyttönä koska oli tappanut ihmisen myrkyllä. Meerin tarinat olivat niin karmeita joskus että mahaani koski ja selkäpiitä karmi. En voinut olla kuuntelematta. Myöhemmin ajattelin että Murha-Meeri oli parenpi kuin paraskin kansansatu; Topeliuksen Koivu ja Tähti kalpenivat valjuiksi hänen tarinoidensa rinnalla.
(Oikeasti hän oli Murha-Mari. Seurakunnassa on nainen jonka nimi on Mari, hän luule aina että hänestä puhutaan kun kirjoitetaan Mari)
Minun painajaiseni alkoivat kun aloitin koulun. Minut luokiteltiin heti miten lahjakkaaksi mutta sopimattomaksi tavalliseen kouluun. Sain kotiopettajan, josta ei pahaa sanaa sanota. Pian puhuin viittä, kuutta vierasta kieltä ja soitin viulua paremmin kuin hyvin; minut lähetettiin erityislahjakkaiden taidekouluun. Jos olisin ollut lapsi tässä ajassa, minut olisi luokiteltu joksikin syndroomaksi, sillä nykyään pitää selittää kaikki ja laatia kuntoutusta ja hoitosuunnitelma miten tulemme lähes normaaleiksi.

Oli sovintosunnuntai. Menin kirkkoon ensi sijaisesti lämmittelemään, naiset mulkoilivat ja supisivat. Olin tottunut siihen, "todelliset kristityt" valikoivat ihmisensä, se ei sopinut minulle. Kohtelin kaikkia ihmisiä samalla tavalla. Minulla oli kuvapuhettä papille. Siitä lisää myöhemmin.

Turun ortodoksinen seurakunta oli saanut toiminta-avustusta vuosina 2014-2015 maahanmuuttajille tarkoitetun matkapapin palkkaamiseksi. Rahat käytettiin toiseen tarkoitukseen. Heidän ei tarvitse palauttaa käytettyä rahamäärää. Jäljellä oleva 10000 euroa jää käyttämättä. He eivät tienneet mitä tekivät(?)sanotaan perusteluissa. Onko tässä kultapossun suojelua tietyltä taholta. Veikkaanpa että joku muu kirkkoherra saisi kenkää. kaiken kaikkiaan tämä on hävytöntä ja jopa rasistista toimintaa kun lisätään tähän vielä kirkon ovessa oleva kerjäläiskielto. Tiettävästi kirkkoherra on Romanian pakolainen 1990-luvulta. Seurakuntaneuvostossa istuu ja valtaa käyttää yksi persu ja lauma kokoomukselaisia.



Monday, February 12, 2018

Huilutyttö II

Aamulla kun olin kirkossa ja aikeissa sytyttää tuohus vainajienpöytään huomasin hänet rukoilemassa Jumalanäidin ikonin edessä. Kun nainen kumartui suutelemaan ikonin reunaa, muodostui sädekehä hänen päänsä ympärille. Päivä oli harmaa ja valoton, nainen liukui aivan kuin ilman jalkoja ja hänen erityisen kauniit kätensä pitelivät tuohusta kuin keiju; hänen ristinmerkkinsä olivat kauniita ja ilmavia. Hän oli tullut Venäjältä, harhautunut kaupunkiimme ja yritti selviytyä parhaansa mukaan tässä sarvikuonojen maassa. Hänellä oli rahaa vähän, mutta muistoja paljon. Hän kirjoitti ahkerasti esirukouslappuja omaistensa puolesta. Hän oli ollut Naeuvostoliitossa yliopiston kirjatonhoitajana pienessä kaupungissa, täällä hän kelpasi hädintuskin siivoojaksi muiden syrjäytettyjen joukkoon. Hän uskoi että hänellä oli Tehtävä. Hänen nimensä oli Nasti ja varsin pian elämämme risteytyivät hyvässä ja pahassa.

Halusin maalata hänen kuvansa. En vain tiennyt miten lähestyä häntä. Minulla oli pensselit ja värit. Koska olin lakannut puhumasta kauan sitten, ihmiset luulivat minu kuuroksi joten kuulin tahtomattani asioita.

Olin maalannut arkkienkeli Mikaelin kuvaa huoneeni kattoon, se oli melkein valmis mutta jalkojen asennossa oli ongelmia. Niskaani kivisti sillä työ asento oli hankala. Sedämeni alkoi hakata kiivaasti ja laskeuduin alas lattialle makaamaan.Arkkienkeli Mikael liukui alas katosta pianon päälle. Enkelini oli keskentekoinen ja kaipasi viimeistelyä. Jos viiva horjuu tulee enkelistä hutiloitu. Avasin silmäni ja huomasin enkelini kadonneen. Katossa oli enkelin mentävä reikä.

Päätin maalata arkkienkeli Gabrielin. Maalasin päivä ja yön yhtä soittoa, ja aamulla kun tarkastelin maalaustani lattialla maaten, enkelin katse lävisti sydämeni niin että sain rytmihäiriön. Nukahdin lattialle ja herättyäni huomasin katossa toisen enkelin mentävän reiän.

Lapsena asuin merenrantakaupungissa. Isäni oli pappi ja saarnannut juuri silloin äänensä pois. Hän makasi kuumeessa. Minä soitin huilua että hän paranisi. Ikkunasta näkyi hiirenkorvainen oksa. Oksalla istui kultahippulintu ja lauloi.

Huhtikuu on kummallinen kuu täällä pohjoisessa, jossa kaikki on enimmän aikaa jäänsinistä. Kesälläkin tuntui joskus helteen alla jäinen henkäys. Mereltä tuli suolainen tuoksu, satama uinui ja merilintu kirkaisi siivilleen.



Turussa tänään -2 astetta. Pilvistä. Nuohooja käynyt. Heillä lienee stressaava työaika. Nopea toimitus.

Sunday, February 11, 2018

Keskiaikainen hyppykuppa vaanii torin saven alla

Kävelin pitkin Lonttistenkatua ja kumarruin nostamaan maasta metallinkierrätykseen oluttölkin. Elävänsanan vanha herra pyhä kirja kainalossaan sanoi määräävällä äänellä: Sisälle! Hymyilin kauniisti ja nauroin koko matkan kotiin. Ajattelin että olisi varmaan aika muuttaa muualle asumaan.

Turun toriparkki herrat eivät vieläkään ole saaneet rahoitusta aikeilleen. Torin pohjoispuolella oleva lepra-sairaala ja hautausmaa ovat saven sisälle ja jos heitä häiritään, on mahdollista että syntyy keskiaikainen tauti ja hautarauha riita. Taudeista karmein lienee hyppykuppa, se on vainajien kehittämä kosto meille ahneille sielunmyyjille. Antaisin olla kaivamatta ja toria tonkimatta.

Luen parhaillaan Madeleine Hesserun kirjaa Paljain jaloin. Siinä korkeassa asemassa oleva lääkäri alkaa oireilla ihon ja aistien kautta tuntematonta sairautta. Hän lähtee paljain jaloin kävelemään pois kaupungista, joka on metropoli. miteä kauemmaksi kaupunki jää, sitä helpommaksi olo käy.

Miettikää toriparkki herrat jos alkaa kutina ja aistiharhat.

Turussa tänään -4 astetta, lumihiutalaita harvakseltaa leijuu.

Saturday, February 10, 2018

Toriparkki- äänestys muistin virkistämiseksi

Ne jotka äänestivät Toriparkkia vastaan ja puoleasta:

Vastaan:

Muukkonen Mira
Heikkilä Pasi
Andesson Li
Yrttiaho Johannes
Rinne Pirjo
Lähteenmäki Alpo
Sandelin Elina
Oksanen Riikka
Saarinen Sauli
Koivusalo Mari Elina
Elo Piia
Lunden Kjell
Laakso Jouko
Tavio Ville
Niinivirta Pirjo
Lampi Pirjo
Miikkola Mikael

Mäenpää Olavi
Bristolin Anita
Saarlund Katri
Rantala Elina
Vornanen Jukka
Ollikkala Tuija
Laaksonen Mikko
Andersson Janina
Ratilainen Niina
Sundqist Mikaela
Hassan Roda
Auvinen Ville
Ali Alas
Hihnala Sakari
Kossila Pauli

Puolesta:
Lehtinen Seppo
Toni Eklund
Hellsten Jorma
Rosenlöf Jarmo
Massinen Aimo
Eloranta Eeva Johanna
Mikkola Jukka
Pietari Päivi
Kantola Ilkka
Maaskola Mika
Engdahl Raili
Laihinen Timo
Saarikko Annika
Laivoranta Jukka
Rannikko-Laine Malla
Lindholm Lasse
Orpo Petteri
Kattelus Lauri
Sire´n Saara-Sofia
Perho Maija
Arve Minna
Aaltonen Niko
Vierimaa Ulla-Maija
Suominen Joonas
Viljanen Tuomas
Aholainen Anne
Hilasvirta Jussi
Harjanne Aila
Alanen Satu
Hartiala Kaija
Manni Olli A
Hanski Vesa
Vörlund-V Terhi
Hannele Heino, Raili Engdahl, ja Laihinen Timo lupasivat ennen vaaleja äänestää TP:n vastaisesti.