Friday, September 25, 2020

Lukeminen on ihanaa

Luin Sirpa Kähkösen Muistoruohon ja olin kuin kotiini olisin tullut. Nyt sitten on luvun alla Jouni Tossavaisen Taistelevat metsot.
Tämä ihana runokirja löytyi kirjaston poistomyynti laarista. On paljon hyviä kirjoja luettavaksi. Toki uutuuskirjatkin ovat ihania mutta odotellessa tilausjonon loppumista voi lukea muutakin.

Thursday, September 24, 2020

Kummisetiä ei pidä suututtaa, sanoi Keijo Ketonen muinoin

Seurakuntalehti Kupoli on ilmestynyt. Lehdessä ei ole mitään kirkkorakennuksesta. Ei tässsä ole mitään uutta, aina tämä on ollut salaisuuksien puutarha. Ainakin hallinnon ja päätösten osalta. Älkää aliarvioiko seurakunnan "tätejä." Heillä on pääomaa ja oikeudenmukaisuuden vaade. Kysymys kuuluu: Onko Toriparkki oy:llä velvoitteita kirkon korjaamiseksi? "Kummisetiä ei pidä suututtaa" sanoi Keijo Ketonen, Turun Sanomien omistaja muinoin. Jos ruvetaan analysoimaan niin uhkaukselta tuo kuulostaa. Mihinkähän he pystyisivätkään nämä Munantervaajienveljeskuntalaiset.
Jos kirkko romahtaa, niin Aleksandran kämmenellä on kirkko josta voi kopioida kirkon muodon ja rakentaa uudelleen.

Wednesday, September 23, 2020

Profiilin kohotus ei oikein mennyt putkeen

Koivun alla laatat nousevat ja kupruilevat. Tämä ei ole koivun syy, vaan toriparkin, he ruiskuttivat jotain massaa maan alle. Paalutus olisi ollut parenpi.
Kouivu kasvaa ja lienee osa kuuluisaa profiilinkorotusta. Eipä tuo profiilinkorotus tainnut onnistua vaikka edellinen kirkkoherra erotettiinkin. Kaikki on mennyt alaspäin kuin lehmänhäntä. Jos tuo koivu saa kasvaa, niin juuret murtavat seinän. Kyllä se profiili siitä katoaa ja voitte jopa rukoilla edellisen kirkkoherran sielun puolesta, vaikka sanoittekin polleana että ette ehkä rukoile. Leo nukkui asian käsittelyn aikana ja se oli todella loukkaavaa ja ylimielistä. Mistä hän muuten tiesi että valittaminen olisi turhaa. Edellinen kirkkoherra ei pakoillut haastemiestä kuten eräät.
Pohjoisen puoleisen seinän yläosassa oleva murtuma on levinnyt ja pidentynyt 20 cm. nurkkauksen suuntaan.. Kuvaa voi klikata isommaksi päältä.

Monday, September 21, 2020

Kirkon seinästä versoo koivu

Ortodoksisen kirkon portaat leviävät kohti toria. (Seurakunta voisi myydä betonin murusia Toriparkille. Katselin kikolliskokouksen avustuksia kiinteistöjen korjaukseen. Turkuun ei ollut mitään edes nimeä mainittu. Muutama vuosi sitten Turun seurakunta sai matkapapin palkkaamiseen rahaa. He käyttivät rahat ihan muihin tarkoituksiin. Osa rahoista jäädytettiin. Osa lienee jossakin, sitä ei peritty takaisin koska oli kuulemma toimittu hyvässä uskossa. Ja sitten seurakunnan neuvoston neropatit valittivat KHO:n. Sitä valitusta he eivät vetäneet pois. ( Tämä ei tapahtunut silloin kun Petri Ratilainen kirkkoherrana, ei vaan myöhenpien aikojen "päälliköiden aikana." Merkillistä matematiikkaa. Joillekin annetaan anteeksi ihan merkillisiä asioita.)
Nämä kuvat eivät ole kauniita, kuten totuuskaan ei ole aina kaunis.
Ikonostaasin kohdalla kirkon seinällä kasvaa koivu. Se on merkittävää. Versova puu on toivon vertauskuva.

Sunday, September 20, 2020

Maru kertoo uima-allas muiston

Jäljelle jäi rampa puu. Piha on erilainen, kuten aina poikkeustilan jälkeen pihat ovat erilaisia. Jos joku uskoo Koronan jälkeen kaiken muuttuvan samaksi kuin ennen Koronaa. Ei se niin mene. Kaikki muuttuu pysyvästi. "Ei täällä ole mitään pysyvää..." " Pieni poika(5v.) seisoo pelosta ja kylmästä sekaisin uima-altaassa, joka oli hilattu pari metriä korkealle. Tulin pihalle ja aloin pelastustoimet. Kysyin rotevalta mieheltä että onko heillä portaita joille voisin kiivetä ja pelastaisin lapsen. Tyly oli vastaus ja luulen että hän ei olisi antanut vaikka olisi ollutkin. Huusin lapselle että yritä kävellä reunan luo. Lapsen isä seisoi rotevtevan serkkunsa ja tämän vaimon kanssa tarkkailemassa. Tiesin etteivät he auttaisi minua ja vaarassa olevaa lasta. Lapsi sai haparoitua reunaan ja sitten hän lipesi. Sain hiuksista kiinni ja vedin pinnalle, ja huusin että Otan reunasta kiinni. Hän sai otteen reunasta ja keplotteli reunan yli. Otin vastaan ja kukaan ei tullut auttamaan. Missä ovat lapsen vaatteet? Mistä minä tiedän sanoi mies kylmästi. Nämä ovat mieheni äidin sukua nämä ihmiset. Tappajien sukua. Odotin että he alkaisivat ilkkua. Miksi lapsi oli joutunut vaaralliseen paikkaan? Ite se halusi sinne joten nostin hänet sinne. ( Saman olin kuullun anopilta vähän joka käänteessä. Silloinkin kun antoi pienille pojilleni räjähtävän sotamuiston.) Miksi he halusivat lapsista eroon? Siksi että olivat vieraantuneita tappajia sielultaan. Siitä lähtien elin jatkuvassa pelossa. Sanoin miehelleni että jos lapsi olisi hukkunut, olisit saanut syytteen kuolemantuottamuksesta. ( Paitsi että minä olisin ollut lirissä koska olin ollut silloin sisällä vassassa, enkä läsnä paikalla valvomassa.) Maru veti henkeä ja kiitti Luojaa että oli järjissään vielä.

Thursday, September 17, 2020

Puuvaara ja eristys

Yöllä oli myrsky murtanut vanhan vanhan puun latvaosan ja vaurioittanut oksistoa. Kuten kuvasta näkyy, puu on vaaran tilassa. Ensin kävi miesporukka yrityksenä pudottaa vaaralliset osat maahan, mutta se osoittautui liian vaaralliseksi. Nyt odotellaan pientä nosturia pihalle. Ovestamme ei saisi kulkea kuten eristysnauhat kertoo.
Mitä tähän voisi enenpää lisätä. Ei varmaankaan ole ainoa vaarallinen puu Turussa. Miesporukan pomo kysyi että asuuko täällä muita kuin sinä? Sanoin että tällä hetkellä olen vain minä? Hän teki johtopäätöksiä ilmeisesti ajatteli että yksin oleva vanhempi nainen ei tarvitse apua ja mitä sitten jos pölli putoaa puusta päähän, oma vika, On ohjeistettu ettei ovasta saa kulkea. Voi olla että tämä jatkuu jouluun. Siellä se iso oksa rojottaa kuin puinen kuolema. Kävin tarkistamassa. Tuuli on tosin tyyntynyt joten ei se puu sieltä itsellään alas tule.

Wednesday, September 16, 2020

Ahdistus pani muistamaan


Katsoin yhteen menoon Kaikki synnit sarjan, ahdistavaa tarinaa lestaadiolaisten yhteisöstä. Heillä oli siinä ihan omat säännöt ja lait. Katsominen laukaisi mielessäni muiston luovan Toiminnan kurssilta. Siellä oli kehkeytynyt Kristan, Eijan ja Pomon toimesta porukka-kiusaaminen. He yrittivät saada koko kurssiväen mukaan mutta ei se onnistunut. Henkilö totesi kylmän rauhallisesti mitä hän heistä ajatteli. Myöhemmin kuulin että hänestä oli kerrottu juttua leipäveitsien kanssa riehumisesta jossakin. Leni tiesi rajat. Hänen siskonsa oli tapettu Tukholmassa ja hän ei jaksanut osallistua skorpionien draamaan. Kummallista miten legenda oli jäänyt elämään sillä pastori-muori, olen hämmästynyt pappien kristillisestä moraalista, tämäkin muori ei välittänyt yhtään ihmisten hädästä, oli ilkeästi nimitellyt henkilöä kulmikkaaksi,ja sanonut että se toinen lapsi oli pyöreämpi, ihan kuin isänsä. (Kas kun ei vaatinut päänmittaamista ja rodullista määritelmää.) Toinen oli yhtä kulmikas kuin äitinsä siis rikollinen, tietämättä yhtään mistä oli kysymys. Ehkä osallinen oli ollut eräs luovan toiminnan kirjoittamisen ohjaaja joka nosti palkkaa siitä että oli paikalla jos joku olisi tarvinnut. Hän oli niitä pomon kavereita joille tarjoutui aina rahastusta kaupungin avulla.Hän yritti aikoinaan tramatisoida Anna Kortelaisen Virginian johonkin maaseutu-teatteriin ja se oli lopetetettu alkuunsa. Kyseisen kaupungin teatterissa oli puhuttu henkilöstä että riehuu puukkojen kanssa ja oli muka puukottanut käsivarteen lastaan. Käsivarsissa ei ole arpia eikä jälkiä väkivallasta. Yksi herrastajakirjoittaja täti ilmoitti kuulemma että "Jos minä alan riehua puukkojen kanssa, viekää minut pois!" Se oli aikaa jolloin likaa kaivettiin hammastikuilla ja mustamaalettiin kaikkia. Kokoomus ja demarit jakoivat paikkoja ja sen tietää mitä siitä seurasi. Opin että kaupungim toissä ei kannata olla lojaali kenellekään. Myrsky kuulemma uhkaa. Kannoin karjalanneidon sisälle ja samoin muutaman muunkin kukan. En tiedä mitä tarinaa oli kerrottu silloin kun minä hain Luovan Toiminnan ohjaajan paikkaa 1980-luvulla. Leena Karvala sanoi että minusta oli puhuttu oiken pahaa lautakunnassa. Hän oli sen näköinen kuin olisi itse ollut osallinen johonkin pahaan. Hän oli anyanut minulle tietämättäni porttikiellon Seikkikseen siksi ajaksi kun hän olisi pomo. Menin sinne vammaisenkoululaisen kanssa ja hän tuli mäkättämään. Mokomakin metalliromun kolistaja. Hän kasasi metallisomua pitkään naruun ja lapset saivat hakata täysillä sen nimi oli Melukone. Minun soivapuito ideaani torpattiin pelkästään siksi että se oli minun idea.