Kuolemattomuuden vastakohta on itsemurha

Kuolemattomuuden vastakohtana on itsemurha; ihminen, joka kieltää sielun kuolemattomuuden, sen, että ihminen on ikuinen, päätyy itsemurhan ajatukseen, jos hän kykenee loogisesti etenemänn kieltämisen loppuun asti.

Dostojevski osoittaa sanansa rakkauden ja sielun kuolemattomuuden välttämättömästä yhteydestä materialisteille, valurautaideoita tuottaville Herroille. Päiväkirjassaan Dostojevski asettuu heidän kanssaan rintamaan ja sanoo: "väitän että rakkaus ihmisiä ja ihmiskuntaa kohtaan on mahdoton, jos puuttuu usko sielun kuolemattomuuteen."


Tämän materialisteille osoitetun huomautuksen toistaminen on aiheellista, sillä jos kokonainen yhteiskunta julistaa, ettei Jumalaa ole olemassa, ettei sielu ole kuolematon, alkaa tällainen yhteiskunta tuhota itse itseään. Jos ei ole kuolemattomuutta, päädytään itsemurhaan. Dostojevskin sankareista Kirilov ja Svidrigailov päättivät itse elämänsä.

Ajatus kuolemattomuudesta

Ajatus kuolemattomuudesta ei Dostojevskille ole filosofinen idea, vaan kuolemattomuus on käytännöllinen, realistinen käsite. Kuolemattomuus on yhtä käytännöllinen asia kuin liikennesäännöt. Kuolemattomuus on rakkauden edellytys, mutta se on sitä enemmän - se on elämän edellytys.
Kuolemattomuuden ydin on itse elämä. "Se on elävä elämä, ja lopullinen kaava totuuden a ja o." Näin kirjoittaa Dostojevski päiväkirjassaan. Kuolemattomuus on hänen käsityksensä mukaan kulmakivi ihmiskunnan elämässä.

Ujo oravanpoikanen

Tänään kokeilin toipilasrajojani ja kävelin kirjastoon. Löysin Anita Konkan Mustapassi romaanin. Olen kyllä lukenut sen aikaisemminkin mutta jokin asia alkoi vaivata mieltäni ja päätin lukea sen uudelleen. Petroskoissa aikoinaan eräs paikallinen kulttuurivaikuttaja vähätteli Anita Konkan tuotantoa ja minä taas kehuin. Hän oli sovinnainen mies ja viittasi seksiin. En ollut lukenut sillä silmällä, enkä lue nytkään.

Kotipihallani temmelsivät oravanpennut. Yksi pieni karvapallo kyhjötti aidalla. Otin kuvia ja löpisin sille aikani kuluksi. Luulin että se oli jotenkin outo. Ei ollut sillä hetkessä se säntäsi puun latvaan. Luulen että se oli ujo oravanpoikanen. Pelkään vapaana vaeltavien kissojen tekevän sille pahaa.

Olo on kuottakuntoinen mutta siedettävä.

Sarvikuonojen heimo

Vuonna 1938 anoppi-vainaani meni naimisiin Pietarista vallankumousta paenneen perheen pojan kanssa. Teko oli rohkea sarvikuonojen maassa. Myöhemmin nämä sarvikuonot pahoinpitelivät miehen ja avioliitto hajosi muutenkin. Anoppi eli silti yli yhdeksänkymmentä vuotiaaksi. Heille syntyi kolme poikaa, joita sarvikuonot tökkivät. Minulla oli tunne että anopillani ollut yhtään ihmistä josta hän piti todella. Mielestäni hän oli hyvin ennakkoluuloton ja rohkea aikana jolloin ei ollut tavallista avioitua pakolaisen kanssa. Mies pyysi häntä jättämään sukunsa ja seuraamaan häntä. Hän ei voinut koska sarvikuonojen suku on yksipäisten heimo.

Nyt 2009 hänen "pakolaisensa" täyttää 92 vuotta. Viimeisimmän tiedon mukaan hän ajaa autoa, on selväjärkinen ja fyysisesti ikään nähden hyvässä kunnossa. Hänessä on häivähdys kansainvälisyyttä. Sarvikuonojen suku vihasi ja halveksi häntä kaiken aikaa.



Lunta ei vain kuulu, ei näy.

Varjoja asfaltilla

Marraskuussa kävelee vastaan varjomaisia ihmisiä. Sataa tihuuttaa tai kuin märkä seinä olisi pystyssä. Kävelen torin poikki kirjastoon. Ihmettelen luonnonvoimia. Ihminen luulee hallitsevansa luontoa mutta tiedän että luonto hallitsee ihmistä, luojan kiitos.

Ortodoksikirkon vintissä mahdollinen aarre odottaa löytäjää. Mikähän se tällä kertaa on. Merkkimiehiä höynäytetään jälleen. Ainoalle järkevälle annetaan kenkää, kuten aina. Varjot laahustavat kadulla. Ihmisen hitaasta tappamisesta ei rangaista ketään. Niin monella on Juudaksen merkki otsassa ja vankka luulo omasta oikeutuksestaan. Ihminen on julistanut itsensä Jumalaksi jopa seurakunnissa.

"Talonvaltaus lailliseksi"

Tänä aamuna Turussa talonvaltaajat häiritsivät, Turun Sanomien mukaan, oikeuden istuntoa. He kiipeilivät oikeustalon ikkunoiden taa ja häiritsivät. Poliisit soitettiin paikalle, mutta ikkunoissa ei enää silloin ollut ketään. Talonvaltaajat oliva saapuneet paikalle koska Kulttuurikeskus Jokikadun talonvaltauksessa syytettynä olevaa kolmea nuorta syytettiin aution rakennuksen hallinnan loukkauksesta, vahingon teosta ja niskottelusta virkavaltaa vastaan. Turun kaupunki vaatii 1000e korvausta.

Talonvaltaajat vaativat talonjen valtausta lailliseksi ja Vaihtoehtoisen Autonoomisen kulttuuritalon perustamista Turkuun.


Turussa kyllä riittää autioina lojuvia taloja. Kysymys lienee enemmänkin vanhoillisuudesta ja vinoutuneesta toimintamallista. Suurille rakennusfirmoille lahjoitetaan puoli-ilmaiseksi rakennuksia mutta nuorisolle pelkkää märkää rättiä naamaan. Poliittisesti aikamme on niin oikeistolaistunutta ettei edes vihreitä erota kokoomuksesta. Arvot yhteiskunnassamme ovat muuttuneet todella koviksi. Ihmettelin Oras Tynkkysen lausuntoa että ilmastonmuutoksen torjunnan kuluja ei pidä sälyttää tuotanto-ja pääomaluokan maksettavaksi, vaan palkkatyötätekevien ja muiden tavallisten ihmisten maksettavaksi. On sitten kaikottu kauas Koijärvi-ajoista.

Toivottavasti tällaiset oikeudenkäynnit voitaisiin tulevaisuudessa sovitella muualla kuin käräjillä. Säästettäisiin yhteiskunnan varoja. Selkäpiitäni karmi eilen uutisissa väläytetty "rahalla oikeuden ostaminen". Mistä ihmeestä tämä malli on kehitelty?

Potilaalle sopimaton käytös

Levottoman yön jälkeen parempi päivä. "Yöllä unissani seikkailin sairaalan ruumishuoneen kylmiössä, jonne minut estelyistä huolimatta yritettiin tunkea. Olin kuulemma kuollut. En uskonut, vaan karkasin. Jostain syystä omaisille oli ilmoitettu jo että olin vainaa. Sitten ilmeni että minulla oli salainen huoneisto jossakin ja menin sinne seuraamaaan tilanteen kehittymistä.

Halusin tietää kuka kuollut haudattiin minuna. Ajattelin vaatteitani ja "hautajaisteni" aikaan kävin hakemassa henkilökohtaiset tavarani kotoa. Pelkäsin tuottaa pettymyksiä omaisilleni.

Sairaalassa korostettiin että potilaalle sopimaton käytös voidaan tuomita korkeimmassa oikeudessa. Joten jos sanotaan että olet kuollut, niin olet kuollut. Täällä ei siedetä toisinajattelijoita. Lopuksi ilmestyi kirkkoruhtinas joka sanoi etten pääse taivaaseen, koska minut on todettu synodissa sopimattomasti käyttäytyväksi seurakuntalaiseksi. Minut oli julistettu kuolleeksi monella taholla. Näytin keskisormea kaikille ja sanoin että mitä väliä kuolleen käytöksellä on!"

Sataa. Harmaus saa ulottuvuuksia. Sen huomaa jos on aikaa katsoa maisemaa.