Sunday, December 30, 2007

Monday, December 24, 2007

Nyt on Jouluaatto


Ilta hämärtyy. Jouluvalot pimenevässä hämärässä ja hiljentyneessä kaupungissa. Sauna lämpiää. Vain hanget korkeat nietokset puuttuvat, silti joulu on, joulu on meillä!

KRISTUS SYNTYY - KIITTÄKÄÄ!

Valoisaa Joulua!

Sunday, December 23, 2007

Joulu synnyttää tunteita


Jouluksi pitää siivota hullun tavalla. Jouluksi pitää leipoa kaikkea sitä mitä esiäiditkin leipoivat. Pitää riidellä lähimmäistensä kanssa kunnolla ja yrittää näyttää kaapinpaikkaa. Sitten järkiinnytään hoksataan ettei tänäkään jouluna kukaan tule kylään, emmekä mekään mene kyläilemään minnekään. Miksi me hukkaamme energiaamme tähän kaikkeen? Ehkäpä tapa on opittu jo sukupolvia sitten. Joulu tulee kyllä vähemmälläkin riehunnalla; hieman ruokaa ja juomaa, ystävällisyyttä, kiireettömyyttä ja kynttilän hämyista valoa. Kirkkoonkin voivat mennä ne, jotka voivat.

Paras joululahjani tuli kirkolliselta taholta. Se synnytti tunteita, kuten valokuvilla on tapana synnyttää, saajassa ja niissä jotka sattuivat näkemään kuvan. Sain kuvan koska en ansainnut sitä. En ole tehnyt tarpeeksi antajan hyväksi, olen ansioton lahjan saaja ja kiitollinen.

On hyvä muistaa että myös valokuva on kuin ikoni, sinä et katso sitä, vaan se katsoo sinua eikä anna anteeksi.

Tunnelma syntyy pienistä asioista.

Saturday, December 22, 2007

Kaksi yötä jouluaattoon

Kaksivuotias poika ja isänsä kävelevät kuusta hekemaan. Reput selässä, retkievästä ja sahat molemmille. He istuvat valitun kuusen viereen ja hörppivät kuumaa mehua ja syövät voileipiä. Sitten he kaatavat kuusen yhdessä. Isällä iso saha, pojalla pienempi. Sitten he kantavat yhdessä kuusen kotiin. Kuusi koristellaan. Kaksivuotiaan mielestä koristeleminen on niin hauskaa, että hän koristelee kuusta koko loppupäivän.

Lunta ei ole Kolinkaan maisemissa. Taitaa olla ensimmäisiä lumettomia jouluja.

On sytyteltävä kynttilöitä ulos mustaan iltaan


Lahjoja ei tarvitse ansaita. Niitä annetaan. Ei pidä odottaa lahjaa häneltä, jonka hyväksi luulen tehneeni paljon. Useimmiten en ansaitse lahjoja joita saan.
Yhtä usein en osaa olla kiitollinen.

Yhteisöllisyys on julmaa silloin kun alkaa vainota jäseniään. Tietyt ihmiset ruokkivat ja ylläpitävät vallan ja alistamisen ilmapiiriä. Sokeutuvat ja ottavat vapauksia jotka palvelevat vain heidän omia tarkoitusperiään. Joulukirkkoon on pitkä matka, valovuotta pidempi tänä jouluna.

Sunday, December 16, 2007

On tullunna olttuu tuhma

Kaksivuotis kummipoika aprikoi joulunäkymiä:" Mahttaako pukki tulla, on tulunna olttuu tuhma." Lapsille tuhma tarkoittaa kiukuttelua, vastaan vänkyröintiä ja ylipäätään kaikkea omaa tahtoa kehittävää toimintaa. Joulupukki ymmärtää tuhmuuden toisin, tästä olen vakuuttunut.

Aikuisen tuhmuus on ylpeyden ja ahneuden aiheuttamaa. Joulu kestää pari päivää. Tätä juhlaa varten hankitaan kaikkea liikaa. Ennen joulua hyvätahto on melkein meiltä kaikilta kadoksissa ja kaupoissa tulee tunne että asiakas on pelkkä rahaa sylkevä kone.

Vanhat rouvat ovat ystävällisiä ja kauniita. Vanhat herrat ovat kohteliaita. Aidon kohteliaisuuden tunnistaa kyllä; helppohan on kauniille ja nuorelle naiselle olla kohtelias, mutta aidosti kohtelias on sitä myös vanhalle, ja usein myös "liikunnallisesti vanhalle" naiselle.

Olen jokseenkin vakuuttunut että Jeesuslapsi syntyy tänäkin vuonna.

Friday, December 14, 2007

Ikoni katsoo sinua

"Kauneus on armoton. Sinä et katso sitä, vaan se katsoo sinua eikä anna anteeksi."
Kazantzakis.

---
Joulun alla täytyy kaikkien askarrella jotakin. Kierrätys on hyvä tässäkin asiassa. Vanhoja peltipurkkeja ja raastinrautoja voi käyttää ulkokynttäläin suojana. Peltipurkkeihin porataan reikiä sopiva määrä, valo tulee läpi jännästi. Raastinraudat ovat aivan yhtä jänniä. On kuitenkin muistettava, että lähimmäisesi voi olla siisti ja kantaa tunnelmanluojat metallinkierrätykseen jos et pidä varaasi.

Huovutus on hauskaa. Aluksi katkeilevat huovitusneulat ja sormet ovat reikiä täynnä. Tupsuja on kertynyt runsaasti ja eurooppalaiseen muotiin kuuluu että niitä on paljon kaulassa ja ryntäillä. Lopuista villoista tein karamellinkauniin päänlämmittimen.
Vanhat joulukortit voi kierrättää, joko joulukuusenkoristeiksi tai uusiokäyttöön joulukortteina. Jokaisen mielikuvitus toimii kyllä kun vain uskaltaa kokeilla.

Tarpeettomiksi käyneet viinilasit voi laittaa tuohuksenjaloiksi, hiekkaa sopivasti pohjalle. Kynttilöiden kanssa on oltava varovainen aina.

En ole koskaan innostunut sähköisistä jouluvaloista. Parhaillaan ikkunassani palaa oljyllä täytetty enkelilamppu. Siitä erikoinen, että enkeli ei ole kiiltokuvamainen, vaan rosoinen ja karu. Hän pitää kämmenillään lampun sydäntä, jossa on elävä liekki.

Thursday, December 13, 2007

Ekumeeninen kynttilätähti

Eilen Turun tuomiokirkossa julistettin ekumeeninen joulurauha. Kirkon edessä paloi kaunis kynttilätähti, elävää tulenliekkiä pimeään iltaan. Pikkupakkanen nipisteli poskia ja pani hytisemään. Joessa uivat sorsat, pienet titanikin talvea uhmaten. Lankkupolku luistaa kenkien alla.

Mikään ei ole tässä kaupungissa varmaa.

Wednesday, December 12, 2007

"Se, mitä sanon teille ensimmäiseksi, se tehkää."


"Se, mitä sanon teille ensimmäiseksi, se tehkää. Minä en voi suostutella enkä pakottaa teitä tekemään jotakin." (ohjaaja vanhus, Kolme esitelmää Dostojevskistä.)

Pyhittäjä Serafim Sarovilainen sanoi saman asian kertoessaan, että kun häneltä kysytään, mitä pitää tehdä, hän ei jää miettimään, vaan sanoo julki ensimmäisen ajatuksensa, sen, jonka Jumala hänelle antaa. Jos hän alkaa miettiä, mukaan tulee ihmisen oma järkeily.
Ohjaajalta ei kysytä koskaan samaa asiaa kahdesti, koska ensimmäinen vastaus tulee Jumalalta, toinen häneltä itseltään.

"Ohjaaja on se, joka ottaa teidän sielunne omaan sieluunsa ja teidän tahtonne omaan tahtoonsa."

Monday, December 10, 2007

Niille, jotka menettävä kalleimpansa


"Mitä voi sanoa ihmiselle, joka on menettänyt kaikkein kalleimpansa? Luostarin ohjaajavanhus vastaa Dostojevskille: "Muista, miten Raakel itki lapsiaan. Itke sinäkin, itke lastesi takia. Itke, mutta muista, että lapsesi on Jumalan edessä yhdessä enkelien kanssa ja hän rukoilee Jumalan edessä sinun puolestasi, sillä hän näkee sinut ja sinun tuskasi."

"Ehkä juuri tämä luostarin ohjaajavanhus pelasti Dostojevskin ikuisuuteen palauttamalla hänet uskoon ja elämään."
(Kolme esitelmää Dostojevskistä.)

Sunday, December 9, 2007

Kirjat joista en luovu


Antikvariaattien kirjapinoja tutkaillessa löytää mitä ihmeellisimpiä kirjoja, mutta ei sitä mitä eniten etsii. Kun lakkaa etsimästä, etsitty kirja löytyy etsimättä. Muistan lapsena kuunnelleeni radiosta lauantai-iltapäivisin tullutta ohjelmaa, jossa Tuomas Anhava luki Tito Collianderin kirjaa, en muista mitä, ääneen. Koin väristyksiä, enkä varmaankaan ymmärtänyt ihan kaikkia nyansseja, mutta hänen kirjansa kiehtovat vieläkin.

Hänen teoksissaan on menneen ajan kuvausta, kulttuurihistoriaa ja maailmankuva, joka ei ole aivan helposti selitettävissä tai heti hyväksyttävissä. Tarvitaan aikaa ja elämänkokemusta. Tito Collianderin kirjat kuuluvat kirjoihin joista en luovu. Melkein kaikki olen onnistunut saamaan hyllyyni. Kirjakauppias kertoi että juuri siksi, että ne ovat kirjoja joista ei luovuta, niitä ei liiku juurikaan myynnissä. Jos liikkuu, niin ne menevät hetkessä kaupaksi.

Ihmettelen itsekseni omaa joulun aikaani. On pääsiäisen tunne. Käsittämätöntä joulun alla, vai onko sittenkään?

Saturday, December 8, 2007

Ei pitäisi pyydellä anteeksi


Kiittää kyllä pitäisi, kun aihetta on.

Ketään ei pitäisi mitätöidä täällä
Kaikkeen löytyy kyllä jokin keino
jos tahtoa riittää. Se, että riittääkö tahtoa
on hengellisyyden mitta.
Kaikille piti sataa yhtäpaljon,
niin pahoille kuin hyvillekin.

"Vyöhyke on vyöhyke, vyöhyke on elämä, jonka läpi kulkiessaan ihminen joko murtuu tai kestää. Se, kestääkö ihminen, riippuu hänen omanarvontunnostaan."
(Tarkovski, Vangittu aika.)

Friday, December 7, 2007

Joulua kohti


Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tressittömämmäksi käy joulun alusaika. Kaupallisenjoulun tuomitseminen ei paranna joulumieltä, mutta kaupalliseen joulukulutukseen ei ole pakko mennä mukaan. Loppujen lopuksi joulutunnelmaan ei paljon tarvita; kohtuullisesti ruokaa ja lahjoja lapsille ja vanhuksille.

Jokaisella meillä on omat jouluun liittyvät tavaramme, jotka otetaan esille jouluna. Enkelikello kynttilöineen, käsintehdyt enkelit hileettömät ja kauniit. Jäädytetyt lyhdyt pihalla. Joulusauna. Eikä puuroa ole pakko syödä.

Ystävien yhteinen joulunalustapaaminen; niiden kanssa joita seurakunta ylenkatsoo ja pitää pilkkanaan. Murramme leipää, syömme salaattia ja juomme viiniä kohtuullisesti, sillä tällaisina aikoina on hyvä olla samankokeneita lähellä. Tulee melkein hoidettua ripittäytyminen samalla. Me emme kysy todistuksia, emmekä testejä terveydestämme, emmekä sosiaalisesta statuksesta.

Yksi joululahja voisi olla, että laittaa ruokaa ahdingossa elävälle lähimmäiselleen. Joulu syntyy pienistä asioista.

Minun pitäisi tietenkin puhua joulukirkosta. Kirkkoon meno on poissuljettu, jäljelle jää evankeliumi. Olen menettänyt uskoni instituutioon, uskoani Jumalaan en ole menettänyt. Miksi kristityt tekevät niin paljon tietoista pahaa itselleen ja muille. Ne, jotka kumartavat syvimpään, ovat häijyimpiä tuomitsijoita.

Kilvoittelua joulukin on.

Thursday, December 6, 2007

Ikkuna sataa ulos


Joulukuun kuudes.
Harmaa sade, räntää ja pimeää.
Radiossa soi Sibelius.
Ikkuna sataa ulos.

Itsenäisyys on mielentila
Vapaus on pään sisäistä toimintaa.

Wednesday, December 5, 2007

Itsenäisyyspäivän aatto


Finlandia palkinto myönnettiin Hannu Väisäselle. Onnea!

Huomenna on itsenäisyyspäivä. Ajattelen isääni, jo tuon´ilmaisiin mennyttä. Hän oli peräänantamaton ihminen. Sotainvalidi ja monen kivun tuttu. Hän ei koskaan myöntänyt olevansa sairas, ei edes silloin kun lähti viimeisen kerran kotoa kuolemaan. Hänen mottonsa oli: on lähdettävä arvokkaasti ja tyylillä. Kuolemansairas istui auton etupenkillä selkä suorassa ja puku päällä. Etteivät ihmiset pääse sanomaan että häntä vietiin sairasautolla vaakatasossa. Ei, lähtö oli arvokas. Muutaman tunnin päästä hän oli kuollut. Toinen asia jonka muistan oli se, että häntä ei huijattu, ja monta kertaa hän olikin törmäyskurssilla herrojen kanssa. Ei varmaankaan poikkeus ikäpolvensa parissa.

Toinen jonka muistan on runoilija Helvi Hämäläinen, hänkin jo kuollut. Hänkin oli ikäpolvensa edustaja, ehdoton ja intohimoinen. Jotenkin näille ihmisille oli elämän perusarvot kohdalleen. Arvottomana aikanamme heidän muistonsa saa minut häpeämään omaa aikaamme. Me keskustelemme arvoista, vaikka niitä ei olisikaan.

Rahan arvoa ei lasketa!

Hyvää 90-vuotis päivää Suomi!

Hengellisten seminaarien paradoksi


Dostojevski puhuu usein Raamatusta teoksissaan. Karamazovin veljeksissä hän sanoo: "Jumala, millainen kirja Raamattu on, millaisia oppitunteja! Millaisen voiman, millaisen ihmeen ihminen saa tämän kirjan kautta! Tämä on ihmisluonteen, luonnon ja koko maailman monumentti. Siinä on nimetty ja osoitettu kaikki ikuisiksi ajoiksi! Kuinka monta salaisuutta siinä onkaan ratkaistu!"

Toinen sitaatti: "Mitä on ollut ihmiskunnalle kalliinpaa vuosisatojen ajan kuin tämä kirja!"

Vaikka Dostojevski puhuu ihmiskunnasta, hän tarkoittaa myös itseään, jolle Raamattu merkitsi aurinkoa, elämän lähdettä. Hän huomauttaa ettei Raamattu kuulu vain uskovaisille.

Ranskassa tutkijat sanoivat 1800-luvulla, että Raamattu kirjana on tullut päätepisteeseen, ja Voltaire ennusti, että ihmiskunta on kahdensadan vuoden kuluttua unohtanut tämän kirjan täysin. Dostojevski vastasi läntisille ennustajille, että Raamattu on voittamaton, eivätkä edes seminaareissa opiskelevat papiston lapset kykene selittämään sitä olemattomiin.

Edellinen lausuma vaatii tarkastelua. Viime vuosisadalla syntyi Venäjällä paradoksaalinen tilanne, sillä yhteiskuntaan ilmaantui ateisteja, jotka olivat saaneet koulutuksensa hengellisissä seminaareissa. Zernisevskiä myöten kaikki tunnetut vallankumoukselliset olivat käyneet hengellisen seminaarin. Kristuksen seuraamisen sullominen oppimistavoitteiksi, jotka opiskelijan tuli toistaa ulkolukuna, sai aikaan tämän nurinkurisen tilanteen.

Dostojevski näki kristinuskon tuhoutumisen vaaran nimenomaan näissä hengellisissä seminaareissa, ja hän sanoi jopa, että seminaarilaiset tulevat tuhoamaan Venäjän. Stalin opiskeli hengellisessä seminaarissa, ja ennustus toteutui täydellisesti.

Tuesday, December 4, 2007

Totuus Kristuksen ulkopuolella


"Tutkijat ovat hämmästelleet sitä, että Dostojevski ylipäänsä saattoi asettaa Kristuksen ja totuuden vastakkain, sanoa, että totuus voisi olla Kristuksen ulkopuolella. Dostojevski oli alle viivannut kohdan, jossa Kristus sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä."

Evankeliumissa kerrotaan kuitenkin hetkestä, jona Kristus itse huudahtaa: "Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit!"

Hän, joka oli sanonut olevansa yhtä Isän kanssa, riippui äkkiä ristillä. Hänen oppilaansa alkoivat epäillä ja kielsivät Kristuksen. Ristin luona seisoivat ainoastaan Hänen äitinsä ja yksi oppilaistaan niiden naisten lisäksi, jotka seisoivat kauempana. Ristin juurelle jäi vain äiti, jolle oli sama, oliko poikansa Jumala vai ei.

Voi olla, että kirjoittaessaan totuudesta ja Kristuksesta ikään kuin erillään olevina Dostojevski tarkoitti, jossa Kristus oli naulittu ristille ja kuollut. Juuri tässä tilanteessa hän tekee valintansa ja valitsee mieluummin Kristuksen kuin elävän Jumalan. Dostojevski astui esiin ja asettui seisomaan Jumalansynnyttäjän ja Johanneksen vierelle."

(Kolme esitelmää Dostojeskistä.)

Trifon Petsamolainen


Petsamon luostari on tuhoutunut tulipalossa maan tasalle.


Teatteriryhmämme Yhdestoista hetki teki pari vuotta sitten pienoisnäytelmän Trifon Petsamolaisen elämästä.

Näytelmää esitettiin Turun Ortodoksisen seurakunnan tiloissa. Tämä tapahtui edellisen kirkkoherran aikana. Nykyään teatterintekemisen hoitavat muut henkilöt käytännön elämässään kirkon piirissä.

Trifon Petsamolaisella oli vahva usko Jumalaansa. Hänellä lienee ollut diplomaatin vikaa, koska hän tiettävästi ei turvautunyt voimakeinoihin viedessään uskoa luonnonuskoisille pohjoisen asukkaille. Joka tapauksessa hän rakennutti tsaari Ivana IV. myötävaikutuksella 1531 luostarin Petsamoon. Luostari sai lahjakirjassaan runsaat maa ja metsäalueet käyttöönsä. Luostarin historiaan kuului vastoinkäymisiä, hävitystä ja tuhoa. Rauhallisina aikoina luostarissa elettiin, kuin periferiassa elettiin. Trifon Petsamolainen kuoli kuten elikin rukoushetken jälkeen ikonin eteen.

Lähihistoriassa Tarton rauhassa luostari siirtyi Suomelle. Suomen valtio otti haltuunsa luostarin omaisuuden ja puutteenalaisuus oli taas kilvoittelussa mikana.Toisen maailmansodan jälkeen Petsamo luovutettiin Neuvostoliitolle ja luostarin munkit siirtyivät Uuden Valamon luostariin Heinävedelle.

Petsamon luostaria suunniteltiin entisöitäväksi.

Monday, December 3, 2007

Anteeksi antamisen lahja

Dostojevskin puoliso Anna Grigorievna kertoo muistelmissaan tapauksen joka paljastaa Dostojevskin poikkeuksellisen kyvyn antaa anteeksi. Feodor Mihailovits käveli mielellään Pietarin köyhien korttelissa. Hän työskenteli vain öisin ja ennen työhön ryhtymistään hänellä oli tapana kävellä ulkona. Kerran tällaisen kävelyretken aikana humalainen hyökkäsi hänen kimppuunsa. Humalainen löi, ja Dostojevski kaatui maahan. Lähistöllä ollut poliisi pidätti miehen ja vei poliisiasemalle. Dostojevski käveli heidän perässään poliisiasemalle ja pyysi että mies vapautettaisiin. Poliisin mukaan se oli mahdotonta koska tapaus oli kirjattu ja pitäisi maksaa sakko. Dostojevski maksoi sakon ja mies pääsi vapaaksi.

Tässä yhteydessä voisi kertoa Pyhän Serafim Sarovilaisen tapauksen, kun hänen kimppuunsa hyökättiin. Häntä lyötiin lujasti ja luostarin veljestö pelkäsi hänen kuolevan. Kun päällekarkaajat saatiin kiinni, Pyhä Serafim vaati että heidät piti ehdottomasti päästää vapaaksi. Hän uhkasi lähteä luostarista, ellei hänen vaatimustaan täytetä.

Anteeksi antamus ei ole järjellä selitettävissä, se ei ole humanismia. Anteeksi antamus on ymmärrettävissä Kristuksen kautta - Hän antoi anteeksi vihollisilleen.

Sunday, December 2, 2007

Kaikkien Murheellisten Ilo


"Ikoni, jonka edessä Dostojevski rukoili, on onneksi säilynyt ja on kaikkien nähtävissä hänen museossaan. Ikoni on nimeltään "Kaikkien Murheellisten Ilo". Ikonissa Jumalansynnyttäjä on kuvattu kärsivien ihmisten ympäröimänä.
Siinä ovat kärsivät, alastomat, köyhät alistetut ja loukatut: ihmiset joista Dostojevski kirjoitti. Tätä ikonia voisi pitää parhaana julisteena hänen teoksistaan."
(Kolme esitelmää Dostojevskistä)

Saturday, December 1, 2007

Turkulaiset maailmankartalle


Turussa Vanha Suurtori on taas vanhan ajan joulutunnelmissa. Siellä on viihtyisää kävellä ja katsella. Siihen se sitten tavallisen ihmisen osallistuminen jääkin. Hinnat ovat nimittäin kohonneet pilviin viime joulusta. Aivan kuin kohderyhmä olisi hyvätuloiset turistit ja varakas oma väki. Virolaisten putiikki on poikkeus vielä toistaiseksi, voi olla että hekin alkavat ahnehtia. Turkulaiset hinnoittelevat kyllä itsensä ulos noilla hinnoilla.

Tekisi mieli kysellä kaupungilta tilaa tai paikkaa basaarille, jossa olisi tunnelmaa ja halvemmat hinnat ja kiireetön ilmapiiri. Paikkaa jossa saisi muutakin kuin rahastettavana olevan tunteen ja jos et osta mene pois...
Missä ovat tämän kaupungin luovat ihmiset, jotka nauttisivat tekemisestä ja olemisesta?

Vanhan Suurtorin miljöö on ihastuttava. Minusta siellä pitäisi olla jatkuvaa aikakausien tapahtumia ympäri vuoden. Ideoita kyllä olisi varmaan, mutta byrokraatit ovat hitaita liikkeissään ja ajatuksissaan.

Joulukuusi Tuomiokirkon edessä on kaunis kuten aina!

Johanneksen yhdestoista luku ja Dostojevski

"Dostojevski on tehnyt kymmenen merkintää Johenneksen Evankeliumin yhdenteentoista lukuun.Luvussa kerrotaan Lasaruksen kuolleistaherättäminen. Ne, jotka ovat lukeneet RIKOKSEN ja RANGAISTUKSEN muistavat Sonjan lukevan tätä lukua Raskolnikoville. Dostojevski näyttää lukijalle analogian: Raskolnikov on Lasarus. Evankeliumin Lasarus kuolee fyysisesti, Raskolnikov kuolee henkisesti murhattuaan vanhan naisen. Raskolnikov sanoo ettei hän murhannut vanhaa naista vaan itsensä.Romaani on itseasiassa kertomus kuolleesta ihmisestä nimeltä Raskolnikov.

Huonetta, jossa Raskolnikov asuu, verrataan sivumennen arkkuun. Murhan jälkeen Raskolnikov piilottaa varastamansa kalleudet kiven alle. Ja murhapäivästä kuluu neljä päivää siihen, kun Sonja lukee Evankeliumia. Lasarus oli haudassa neljä päivää, ja hauta oli suljettu kivellä. Kätkemällä aarteet kiven alle Raskolnikov sulkee oman hautansa." ( Kolme esitelmää Dostojevskistä"

"Evankeliumi tekstin jakeessa 43 Kristus herättää Lasaruksen:"Lasarus tule ulos!" Kun Sonja lukee Raskolnikoville Raamettua, tämä istuu vuoteen reunalla hervottomana. Kun Sonja on lopettanut, hän sanoo kuin ohimennen Raskolnikoville: "Nouse ylös!" Raskolnikov ei ymmärrä, miksi hänen pitäisi nousta, mutta hän nousee seisomaan ja tämä ele oli hänen ylösnousemuksensa alku. Mutta ylösnousemus on pitkä prosessi, koska hänen pitää katua, mennä poliisilaitokselle tunnustamaan tekonsa. Hänet tuomitaan ja lähetetään vankina Siperiaan. Vasta siellä hän herää turtumuksestaan ajattelemaan Sonjaa ja rakkautta. Vasta romaanin lopussa sanotaan, että hän on ylösnoussut uuteen elämään. Romaanin ydin on Johanneksen Evankeliumin yhdennessätoista luvussa."

Friday, November 30, 2007

Ohjaajan risti


Dostojevskia kiinnosti suuresti ohjaajavanhuksen risti, sillä tuhansien ihmisten syntien kuuleminen on raskas risti. Eräässä kertomuksessaan Dostojevski antaa nimettömän Ohjaajan tunnustaa: "Kaksikymmentä vuotta olen kuunnellut ihmisiä, tuhansia ihmisiä ja tutustunut siihen, minkä ihminen piilottaa perimmäiseen sielun nurkkaan, mutta vielä nytkään en kykene tyynesti kuuntelemaan, vaan minut valtaa väristys. Tällaisina hetkinä menetän sen hengen, jolla lohduttaisin ihmistä, sillä joudun tarkkailemaan itseäni ja huolehtimaan siitä, että pysyn nöyränä kuunnellessani sielun salaisuuksia."

On vaikea sanoa, ovatko nämä Dostojevskin sanoja,vai onko joku Ohjaaja kertonut hänelle näistä asioista. Optinan luostarin Ohjaajat ovat puhuneet tästä ohjeenantajan rististä. Optinan Ohjaajan Nektarin hengellinen lapsi on merkinnyt muistiin seuraavan keskustelunsa: " Joutuuko Ohjaaja ottamaan kannettavakseen synnintunnustuksella kuulemansa synnit ja kärsimykset?" " Kyllä, sinä olet ymmärtänyt tämän asian ja siksi vastaan sinulle. Minun on pakko tehdä niin, ottaa kannettavakseni, koska muuten en voi antaa toiselle kevennystä. Niin paljon kannetaan syntiä ja surua, että siitä kasvaa kivivuori, ja sinusta tuntuu ettet enää hallitse sitä vuorta ylläsi, mutta vaikeimmalla hetkellä saat armon, ja kivet lentävät kuin lehdet syksyllä, ja sinä saat voimia ottaa vastaan synnintunnustusta."

Thursday, November 29, 2007

Kaksi alkutilannetta


Dostojevski vetää ihmisestä esiin kaksi alkutunnetta, naurun ja itkun. Jokainen lapsi osaa ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä itkeä ja nauraa. Dostojevskin mukaan ihminen tulee parhaiten esiin näiden kahden tunnetilan kautta. Näissä tunnetiloissa ihminen ei voi harhauttaa. Hänen omat henkilönsä itkevät usein ja aika usein myös nauravat. Dostojevski arvioi ihmistä ensisijaisesti naurun perusteella. "Jos pidätte jonkun naurusta hänet ensikerran kohdatessanne, sanokaa empimättä, että hän on hyvä ihminen."
(Kolme esitelmää Dostojevskista)

Yhden ihmisen pyhyys


"Dostojevskille yhden ihmisen pyhyys on suola, jotakin, joka pitää koossa hajoavan struktuurin. Dostojevski kirjoittaa, että epäjärjestyksen, kaaoksen voittaminen lähtee oman itsensä voittamisesta. Munkki voittaa maailman voittamalla itsensä."
(Kolme esitelmää Dostojevskista.)

Wednesday, November 28, 2007

"Mukavuudet eivät ole onnea"


"Dostojevskin kyky kokea muiden kärsimys omakseen oli raskas lahja. Kerran hän myöhään illalla näki Pietarissa, kuinka jotakuta ihmistä lyötiin. Hän oli yksin eikä mitenkään voinut auttaa. Kun hän palasi kotiin, Anna Grigorijevna näki mustelmia hänen ruumiissaan.

Dostojevski itse sanoi, että myötäkärsimys on ainoa laki, joka on voimassa tässä maailman asuntolassa. Hän korosti kärsimyksen merkitystä siksi, että kärsinyt ihminen ymmärtää paremmin lähimmäisiään kuin kärsimyksen väistänyt. Hänelle kärsiminen oli keskeinen uskonnollinen komponentti. Rikoksessa ja Rangaistuksessa hän sanoo, että mukavuudessa ei ole onnea - onni ostetaan kärsimyksillä.

Kun symbolisti Mereeskova tuli kysymään Dostojevskilta mielipidettä runoistaan, jotka olivat mestarin lettavina, hän sai kuulla ainoana kommenttina "Teidän pitäisi hiukan vielä kärsiä." Mereskovskin runoissa oli ollut paljon sanoja Jumalasta." ( Kolme esitelmää Dostojevskista)

Nykyisessä ajassamme on aistittavissa ettei mikään tunnu miltään. Jos jostakin tuntuu niin häntä pidetään helposti poikkeusyksilönä.

Monday, November 26, 2007

Köyhät teillä ovat aina keskuudessanne


"Feodor Mihailovits ei toteuttanut kirkon julistamia hengellisiä hyveitä vain kirkon sisäpuolella. Mennessään ulos hän varasi aina taskuunsa kolikoita voidakseen antaa anojille, ja hänellä oli aina taskussaan pieni kolikko muistuttamassa kärsivistä veljistään.

Feodor Mihailovitsin anteliaisuuteen liittyy pieni kertomus. Hänen vaimonsa piti huolen perheen rahoista ja joskus hän oli toivoton jokapäiväisten taloushuolien keskellä. Hän päätti kerran tehdä kepposen miehelleen ja pukeutui kerjäläiseksi ja asettui kirkon eteen seisomaan.
Dostojevskillä oli tapana kulkea kerjäläisten ohi ikään kuin olisi vaipunut ajatuksiinsa, jotta hänen ei tarvitsisi ulkonaisten seikkojen perusteella valita, kenelle antoi ja kenelle jätti antamatta. Anna Grigorijevna ojensi kätensä: "Herra, anna kolikko. Minulla on kaksi lasta, ja mies tuhlaa kaiken." Hänen miehensä ei katsonut kenelle antoi rahaa ja tuli auttaneeksi omaa perhettään. Asiasta hänelle kerrottiin kotona." (Dostojevski, pääsiäisen kirjailija, Kolme esitelmää F M Dostojevskista)

Sunday, November 25, 2007

Luovuuden lähteille

Helsingin Metropoliitta Ambrosius puhuu tämän päivän Helsingin Sanomissa viisaita kirkkomme kehittämiseksi. Ensimmäisenä tuli mieleen että onkohan luovuus käsitteenä selvä kirkolliskokouksen jäsenille? Mitä he ymmärtävät luovuudella? Kirkon työntekijöiltä edellytetään luovaa tapaa ongelmanratkaisutilanteissa ja kykyä avoimuuteen ja vuoropuheluun. Nämä taidot ovat perinteisesti olleet hukassa seurakuntaelämässämme. Tämä oli positiivista.

Mietityttämään jäi mahdolliset irtisanomiset ja henkilökunnan vähentäminen. Jos johtaminen siirretään hiippakuntiin, niin mitä seuraa? Onkohan kanttorit ja kuorot vaakalaudalla? Mikä kuoro on hiippakuntakuoro? Ei kai "grammaripalveluksia" aleta sentään pitää?


Jos seurakunnan työntekijä omaa näitä luovia kykyjä, hän on tuota pikaa entinen
työntekijä. Ja tosiasia on että seurakuntalaiset eivät välttämättä halua muutosta. Tarvitaan sukupolvenvaihdos.

On kovin vaikeaa olla luova ja edistyksellinen Esipaimen kirkkokunnassamme.

Mielenkiintoisia aikoja elämme!


Terveisiä Ilainalta ja lapsilta!

"Tai ehkä keksin kaiken jälkeen päin. Silloin hän tuli luokseni ja sanoi: Lähdetään. Minä läksin enkä ole koskaan katunut. En koskaan." (Vaimon repliikki Tarkovskin elokuvassa Stalker.)

Friday, November 23, 2007

Kuu, puuntakainen

Katkeavan oksan ääni kaamoksessa

" Syleilevissä öissä
me putoamme läheisyydestä läheisyyteen,
ja kun rakastettu sulaa
me olemme syöksyvä kivi."

Rainer Maria Rilke

" Heidän täytyy näyttää että he olivat narreja ja murheissaan niin kuin me."

Järvenselkä sumuisena odottaa jäätymistä. Kaukaisen oksan katkeaminen metsässä kuuluu kauas.
Miksi en ole muumi ja nuku talviunta?

Huomenna alkaa kirkolliskokous. Mitkä ovat esityslistan ulkopuoliset asiat? Kenen edessä meidän on nöyrtyminen?

Thursday, November 22, 2007

Tuesday, November 20, 2007

Arkangeliin on matkaa...












"Ja jos elämässämme ei olisi surua - ei se siitä paranisi, päinvastoin. Silloin ei olisi onneakaan. Eikä toivoa." Ote vaimon monologista Tarkovskin elokuva Stalkerissa.

"Päivä on kirkas kuin huuhdeltu lasi. Mutta se ei riitä" (Arseni Tarkovski)

Päivä on todellakin kuin huuhdeltu lasi. Joen rannan riisutut puut, kuin kuolemaa odottavat. Kanavien sillat. Joelta käy viima ja jostakin kaikuu vuosistojen kohina.
Täällä saa olla rauhassa lähes kaikelta. Arkangeliin on vielä matkaa!

Hiukseni kasvavat.

Sunday, November 18, 2007

Saturday, November 17, 2007

Jäniksenjälkiä lumessa

Koskematon lumimaisema. Eilinen pakkanen ja viima tuntuivat kylmiltä. Aurinko paistoi kirkkaana marraskuisessa alastomuudessa. Yöllä sää lauhtui ja jäniksenjäljet tekivät vanhan koiran levottomaksi.
Jos asuu maalla, syrjäisessä paikassa, on oltava koira. Ei siksi että olisin koiraihminen, pelkäisin tai haluaisin seuraa, vaan siksi että pihapiirissä on oltava koira. Asiallinen koira, jolla puhutaan kuin vertaiselle, lässyttämättä. Jos olisin koira, purisin jokaista lässyttäjää nilkkaan, tai pissaisin kengille.

Pitäisi käydä Arkangelissa, niin tietäisi miltä se näyttää. Virtuaalimatkailu ei riitä.
Arkangelin aika on läsnä ja kiehtoo mieltä. Talvi lienee siellä karu ja kesä viileä.
Niin kuin elämä yleensä.

Friday, November 16, 2007

Thursday, November 15, 2007

Finlandia- palkinto ja muita merkillisiä juttuja

Tottapuhuen olen unohtanut ketkä kaikki ovat voittaneet Finlandia-palkinnon. Itseasiassa en ole varma ovatko ehdokkaat parhaita tai lähes parhaita. Lisäksi palkintosumma on mitätön kohuun verrattuna. Euron tultua meni hohto koko kilpailusta. Suurten kustantajien junailema juttu.

Missä viipyy runoilijoiden palkinto?

Olen joskus mielessäni ajatellut kirjoittavani kirjan runoilijoiden taudeista. Seminaariviikonloppu jossakin korvessa olisi loistoidea."Kuppa ja keuhkotauti runoilijoiden kantona kaskessa." Mitähän tauteja nykyään on? Neurooseja, mielenmurtumia ja alkoholismia. Ehkä.

Todellisuus jossa elämme on erilainen, missä päin Suomea kukin elää. Ruuhkasuomen ongelmat tuntuvat harvaanasutulla alueella oudoilta. On erilaisia paikkoja ja asioita, olematta toistaan parempia. Jos ihmisellä olisi mahdollisuus valita elämänsä, olisi se varmaankin toisenlaista kuin nyt oleva elämänsä. Pohjoinen etäisyys on sisäänrakennettu olotila. Reviirin reunat leveät ja yksinäisyyden määrä rikkomaton aikapommi.

Wednesday, November 14, 2007

Nöyrä ja hiljainen Maria...

Olen viime aikoina ihmetellyt Vihreiden hallituksessa oloa? En ymmärrä. En ymmärrä paljon muutakaan tässä ajassa. Naisvaltaisen Tehyn kohtelu on varmasti erilaista kuin jos kyseessä olisi miesvaltainen ala. Onko hallituksen arvovalta tärkeämpi kuin tehyn vaatimus? Arvomme ovat koventuneet entisestään. Elinkeinoelämän kakkosmies uhkaa tuotantolaitosten siirtämisellä halvempiin maihin jollei lakkoilu lopu. Siirretäänkö sairaalatkin sinne? Farssi tämä jo on.

Ortodoksisen kirkon autoritäärisen perinteen kyllä ymmärrän historian valossa, mutta jos puhutaan oikeudenmuksisuudesta ja ihmisarvosta, niin kirkkomme on häpeäksi itselleen.

Miten on selitettävä toisten pappien erottamiset ja toisten siunaamiset. Mikä tekee toisesta suositumman? Omaisuus, menneisyys, sopivuus ja alistuvuus systeemille.
Kummallista miten katumusta vaaditaan suureen ääneen joidenkin kohdalla. Toisilta sitä ei vaadita näköjään ollenkaan. Kaikkien "rikokset" eivät ole rikoksia siinä mielessä, että kannattaisi edes tutkia. Toisaalta en ihmettele sitäkään että meillä on pappispula. Hyviä pappeja erotetaan mielivaltaisesti, tilalle laitetaan pahimmassatapauksessa ammattitaidoton henkilö. Tai ei pappia ollenkaan. Tai sitten on kirkkoherra joka on näkymätön. Ajelee maakunnissa ja nostelee kulukorvauksia. On edullisempaa kuulemma. Edullisempaa kenelle?

Naiset täyttävät kirkot. Jos luulet, että he ovat alistettuja, niin olet väärässä. He vaikuttavat kaikkeen. Nöyrästä ja hiljaisesta Mariasta on tullut näppärä vallankäyttäjä miesten viimeisessä linnakkeessa. Totta puhuen, naiset ovat aina olleet kirkkomme tukipilari. Naiset ovat myös usein kiusaajia seurakunnissa. Eristys, juoruilu, häirintä ja mustamaalaaminen ovat useimmiten naisten aiheuttamia. Miesten kiusaamisriitit ovat yksioikoisen kovia ja seurauksiltaan järeitä.

Joulupaasto alkaa! Siunattua paastoa kaikille.

Tuesday, November 13, 2007

Kiltteyden kirot

Lunta satoi Pohjois-Karjalaan. Musta maa peittyi valkoiseen lumeen ja seutukunta valostui. Lapset kaivoivat esiin kelkat, sukset ja liukurit. Kaikkia kokeiltiin.

Kaksivuotias ilmoitti topakasti ettei tonttuja ole, eikä joulupukki tulisi, koska hän ei ruppee kiltiks! Paras aforismi vuosikausiin. "En ruppee kiltiks, joulupukin ei tarvihe tulla!" Pienestä pitäen meiltä vaaditaan kiltteyttä. Kiltteydenvaade kohdistuu erityisesti naisiin ja lapsiin. Miehen kiltteys on negatiivinen ominaisuus, lähinnä lammasmaisuutta. Kiltteys on alistumista, jossa on häivähdys laskelmoivuutta. Olen kiltti, saan jotakin.

Nöyrä ja hiljainen nainen on kirkon ihanne. Ei kaikkea silti pidä hyväksyä. Kiltteys joulun alla on turhaa. Ja muutenkin.

Inha Joki virtaa

Monday, November 12, 2007

Sunday, November 11, 2007

Arkangelin aika

Turun uudessa kirjastorakennuksessa on jotain arkangelilaista. En ole vielä oivaltanut mitä. Moderni rakennus voisi olla missä tahansa kaupungissa. Kirjastoksi sen tekevät kirjat. Eivät niinkään sähköiset viestimet.

"Brodskyn muisto" arkangelilaisessa kirjastossa oli puitteiltaan sopiva, sillä viettihän Brodsky karkoitusaikansa siellä. Jukka Mallinen ja Torsti Lehtinen osasivat asiansa ja esiintymisensä, puisevuus ja paskantärkeys olivat kaukana tästä tilaisuudesta. Itse Brodsky on minulle vaikeaselkoinen. Jätän selittämiset viisaammille.

Ennen tilaisuuden alkua katselin näyttelyn kuvia ja olisin luullut Venetsian kuvia Pietarilaisiksi ja päin vastoin. Kuunneltuani Mallisen näyttelyn avajaiskierroksen, päätin mennä uudelleen katsomaan kaikessa rauhassa.

Tutut kulttuuri-ihmiset vuosien varrelta harmaantuneina, hurmaavina ja mieleltään ajattomina paikalla. Missä ovat ne ajat jolloin tapahtumien jälkeen mentiin keskustelemaan jonnekin. Nykyään ei ole enää kulttuurikoteja joiden ovi on auki ystävien tulla. Anu Kaskealan mentyä sulkeutui viimeinen ovi. Samalla sulkeutui kokonainen aikakausi.

En viihdy tässä "arkangelilaisessa" ajassa.

Saturday, November 10, 2007

Eilinen runoilta sateisessa kaupungissa

Kari Rainerannan "Pohjalaane rakeria seitsämään minuuttiin" miehen mielenmaisemasta alkoi uholla ja päättyi seesteisesti. Loppuosan runo oli tasokkaampi kuin alkupään uho. Jotenkin kolahti kuitenkin, vaikka en ole pohjalainen.

Hämmästyttävää oli hesalaisten runoilijoiden runsas mukanaolo. Eikö Turussa ole enää runoilijoita? Onko heistä tullut kehäraakkeja? Vai ovatko he muuttaneet pois Turusta?

Anni Sumarilla on taattua, hyvää runoa. Yllätyin positiivisesti runoillan tasosta muutenkin. "Nihililäiset" friskaavat kuin sika juoksuaan. Kiitokset Eino Santaselle hyvästä esiintymisestä ja siitä, miten arkisesta aiheesta voi tehdä kaunista, niin että se tuntuu vähemmän arkiselta. Hannu Heliniä ja Jyrki Kiiskistä ei näkynyt paikalla.

Yleensä ottaen runous voi hyvin Suomessa.

Runoviikot jatkuvat vielä...

Friday, November 9, 2007

Thursday, November 8, 2007

Lasinmakuinen viini

Viini viipyi pullossa liian kauan. Häivähdys etikkaa, lasinmakua. Turun Runoviikot ovat meneillään. Missä on Turun runoliike? Oliko sitä ollenkaan, vai oliko se myytti, joka jäi elämään?

Runo on kirjoitettava ennen kuin se on. Runon esittäminen on mahdollista vasta kun runo on kirjoitettu. On runoja jotka täytyy lukea. On runoja jotka on tarkoitettu laulettaviksi ja on runoja joita lausutaa. Runon voi myös tanssia ja näytellä, mutta perusruno säilyy aina jotenkin.

Onko runous materiasta vapaata? Runo itsessään on, mutta runoilija ei ole, vaikka haluaisikin. Runoilijan on elettävä, syötävä ja asuttava. Hänellä on oltava tuloja, suhteita ja verkosto. Hänen on oltava hyvä ja hyvännäköinen. Oman itsesi mannekiini ja markkinoija.

Tämän päivän runous ei ole suurta. Ehkä ei ole rohkeutta, tai sitten asiat ovat liian suuria ja vaikeita. Pieniin runoihin mahtuu paljon.

Sunday, November 4, 2007

Pidä kirves porraspäässä.

Unessa Mateli katsoi minua, tuijotti uhittelevasti. Kääntyi sitten kannoillansa, helmat heilui, pää tutisi. On siinä sukulainen, ei saa toimeksi tovella!

Meni ulos, ovi jäi auki, minä viluun heräsin. Yöllä oli pakkasta. Pirtti jäähtyi, tuuli puhalsi. Puut riisutut räpätti. Tuli uuniin, Villapaita päälle, villasukat jalkaan ja tanssimaan ettei tule kylmä.

Yöllä on muotonsa. Yöstä voi veistää sanoja paperille. Laulaa ja tanssia. Kukaan ei häiriinny. Voisi vaikka huutaa niin lujaa kuin jaksaa ja nauraa raikuvasti. Täällä on tilaa olla.

Ikoni seinällä seuraa. Mietin tässä mierolainen kirkossani. Joka uskallan livetä rivistä. Kauanhan tuota kestitkin, Mateli kuiskuttaa tuulessa. Kauan minäkin kestin, sitten älysin mennä metsään. Yritin unohtaa, tulivat perässä. Pidä kirves porraspäässä! Toimita talosi. Se riittää!

Saturday, November 3, 2007

Karjalan Valistajain päivä

Tänään vietetään Karjalan Valistajain päivää. En uskalla kertoa heistä enenpää, sillä en ole asiantuntija tässä lajissa.

Räntää satoi Turusta lähdettäessä. Itä-Suomessa oli kuulaan kirkasta ja edellisenä päivänä satanut oli sulanut. Suomi tuntuu todelliselta. Harmaan sävyt syvenevät. Katsastan taloa, tontun jälkiä pihalla. Kaksivuotias tarkistaa ikkunan alta ja kysyy: koska ne kahtelloo?
Useimmiten ruoka-aikaan. Joulunaika alkaa näköjään joka vuosi aikaisemmin.

Tarpeettomien tavaroiden lahjatori valmiiksi. Haluan unohtaa kaikki hyödylliset lahjat!

Friday, November 2, 2007

Pakkohalausta ja eriarvoisuutta

En ole koskaan pitänyt ihmisistä jotka osaavat sanoa haista paskan niin fiksusti että sitä alkaa pitää kohteliaisuutena. Näitä ihmisiä on ollut ympärilläni riittävästi nykyään. Halaavat ja puukottavat selkään. En ole halaavaa tyyppiä. En halaa ketään vapaaehtoisesti. Tämä ei varmaan ole Turkulainen ilmiö, mutta olen saanut oppitunnint sosiaalialan luovassa toiminnassa. Jotain samaa on ollut Turun ortodoksi seurakunnassa. Vallankäyttö ja oman voitonpyyntö ovat kantavat teemat.

En ole sitä tyyppiä, joka kääntää takkiaan sen mukaan kuka kulloinkin on vahvoilla. Enää en halua miellyttää ketään. Haluan että kaikki seurakuntalaiset saavat samat palvelut. Nyt olemme eriarvoisia. Joidenkin mielestä se on oikein. Minusta ei. Katumuksen sakramentti, sielunhoidolliset keskustelut rippi-isän kanssa ja mahdollisuus osallistua liturgiaan ja ehtoolliseen.

Olen saanut sellaisen kuvan että piispamme, Arsenia lukuun ottamatta, ovat vieraantuneet arkitodellisuudesta seurakunnissa. He eivät tiedä mitä seurakunnissamme tapahtuu. Lisäksi heillä on neuvonantajia, jotka informoivat heitä.

En usko heitä edes kiinnostavan onko meillä katumuksen sakramentteja ym. palveluja.
Ainahan voi mennä luostariin, naapuriseurakuntiin, luterilaisten luo ja katolisten kanssa puhumaan.

Herra armahda!

Saturday, October 27, 2007

Siellä missä kukkivat valkoiset liljat

Kurdeilla on satu, jossa kerrotaan pohjoisesta maasta, jossa kasvaa valkoisia liljoja. Kirjallinen tuttavani uskaa vankkumatta tuon maan olevan Suomen. Miksiköhän kurdit eivät kuitenkaan viihdy täällä?

Voi olla, että kurdien esi-isä on käynyt aikoinaan Suomessa omenapuiden kukkiessa. Ehkä. Mitä muuta yhteistä meillä voisi olla? Minusta kurdeilla on tarpeeksi vaikeaa ilmankin.

Marraskuu riisuu maiseman kuin kuolleen. Joen vesi yöstä mustaa.
Mataleena neito nuori
Meni vettä lähteheltä,
Kultakiulunen käessä,
Kultakorva kiulusessa.
Katseli kuvan sioa:
"Ohoh minua neito parka!

...

(Kanteletar)

Thursday, October 25, 2007

Monday, October 22, 2007

Nurmihiihtäjä ja muita merkillisiä asioita

Yöllä oli ollut pikkupakkanen. Pihanurmikko oli jäätynyt ja kaksivuotias halusi hiihtää. Luisto oli hyvä, niin kauan kuin pakkasta riitti.

Pohjois-Karjala on suvereenien ihmisten maakunta. Hyppy Turkuun viikonloppuna oli kosketus todellisuuteen, jota en halua enää kokea. Jotkut ovat valmiita mitä hirveinpiin tekoihin ortodoksisuuden nimissä.

Pohjois-Karjala on täynnä ihastuttavia taloja, aittoja, navettoja ja latoja. Hinnat ovat kohtuullisia. Etsivä löytää lopulta haluamansa.

Friday, October 19, 2007



Kesän viimeiset rippeet ennen kuolemaa. Minä odotan pitkää ja mustaa syksyä. Joulua ja uutta kevättä.

Sunday, October 14, 2007

Sammal

Suon silmät mustina lampina taivasta heijastavat

Aava suonselkä muistuttaa järvenselkää. Suolammet mustina silminä taivasta tavoittavat.
Jättiläisen olisi hyvä kävellä suolla, harppoisi vaan mättäältä mättäälle. On karpalon aika. Se ei ole makea marja. Karpalon tummanpunainen vasten vihreän erivivahteista sammalta.

Syksyinen suo on miellyttävämpi kuin kesäsuo. Kuulas päivä tuo värit esiin ja ilma kuin ohutta lasia, heijastusta näkymättömästä. Olinko se minä, joka olin, vain joku muu. Olen matkalla, enkä toivo perille pääsyä.

Friday, October 12, 2007

Wednesday, October 10, 2007

Päällänsä liepoittaa...

Aleksis Kiven päivä. Lämmin syksy uhmaa väistämätöntä pakkasta. Vuosi vuodelta myöhäissyksy käy raskaammaksi. Räntää, vettä, jäätynyttä tienpintaa ja harmautta, joka muuttuu hitaasti pimeäksi. Suomessa on viipyvän hämärän hyssy. Matelin aikaan elettiin
luonnonkiertokulun mukaan. Se oli ihmiselle luontuva ja armollinen. Synnyttiin, elettiin, kuoltiin ajallaan, kuten säällistä on. Kukaan ei tehnyt ohjelmaa oletetusta kuolinpäivästä ja sen huijaamisesta. Luultavasti ihmiset olivat luonnostaan sielultaan
valmiimpia elämään olosuhteiden mukaan. Tyytymättömyys ajaa ihmistä uuteen ja mahdollisesti paremman elämän tavoitteluun. Samalla se hapattaa sisintä ja kykyä nauttia siitä mitä on.

Suomalaisen runouden tilasta ei kannata huolestua. Suomalainen proosa taas on huolestuttavaa. Tuntuu siltä että ainoa tavoite on myydä ja miellyttää. Laulut huonoista ajoista syntyvät jälkikäteen.

Thursday, October 4, 2007

Lämmin kuulas

Päivä oli erityisen lämmin lokakuuksi. Ei tietoakaan räntäsateesta. Yö laskeutui ja hävitti rajat veden, metsän ja taivaan väliltä. Pimeyttä riittää aamuun asti. Valoja ei näy vastarannalta. Istun jälkilöylyssä, sytyttämättä valoja. Metsän äänet kuiskauksia. Linnut, kaikki poissa.

Äkkiä kaikki tuli tarpeettomaksi. Vain tämä hetki on elettävä nyt. Huomisesta en tiedä.
Minä ajattelen Sinua. Taivas vihmoo pehmeää vettä. Tarkovskille sade oli pyhä.

Saturday, September 29, 2007

Friday, September 28, 2007

Kun ihminen kuolee hitaasti

Kun ihminen kuolee hitaasti, siihen ehtii tottua. "Varjele minut pahalta, äkilliseltä kuolemalta." Tässä on totuus jota sopii miettiä. Jos kuolee nopeasti ei ehdi tulla tutuksi lähtönsä kanssa.

Olen seurannut läheisen ihmisen hidasta väsymistä hylkäämisten ja ajojahtien aikana. Mikä saa ihmiset toimimaan järjenvastaisesti. Eräs lakinainen sanoi:en rukoile hänen puolestaan. Kysyin: Rukoiletko hänen sielunsa puolesta jos hän kuolee? -Ehkä rukoilen kuoltuaan, oli häijy vastaus. Tällaisia ovat kristityt ortodoksit.



Olen miettinyt paljon omaa ortodoksista uskoani. En juuri nyt jaksa osallistua mihinkään. Ihminen ei ole hyvä!

Monday, September 24, 2007

Sienimetsässä ja näreiköissä

Vesi lotisee kumisaappaan alla rämesuolla. Metsäkoneen jäljiltä maasto on pahasti runneltu ja vaikeakulkuinen. Täällä ei ole sieniä. Maasto nousee jyrkästi ylös. Kuusikkoa, oikeasti näreikköä ja yht äkkiä sieniä kaspäin. Päätän palata kiertäen vasran toista laitaa.

Nämä pellot olivat käytössä lapsuudessani. Nyt niissä kasvaa tiheään istutettu koivikko.

Vanha tienpohja lammelle on vielä tunnistettavissa. Tässä olisi "rantatontti", kapea maakiila menee lammen rantaan. Toivoton paikka. Tietä ei saisi mistään ja maa on kalliota suurimmalta osalta. Perikunnan maita. Mitä ihmisestä jää jäljelle lopulta?

Ilmainen tontti, jolle rakentaa valmiin talon, maksaa enemmän kuin vanha tila, jssa on kohtuullinen asumus. Mikä olisi viisainta.

Sunday, September 23, 2007

Soi vienosti murheeni kannel

Tien loppuosa kannakselta mökille on nimeltään Romanttinen polku. Kapea kärrytie on nuorten koivujen reunustama ja hämyinen. Minusta tie on kaunein keväällä, kun vihreys on hennoimmillaan. Pidätän henkeä tämän vihreyden keskellä. Syksyllä polulla on monet kasvot, värikkäät, ruskeat ja paljaat.

Tien päässä mökki ja järvenselkä. Raikas syystuuli saa hiukset liehumaan ja nenän niiskumaan. Odotan pitkää ja kuivaa syksyä. Kosteus on pahempi kuin kylmyys. Aurinkopaneeli tuottaa sähköä joskus paremmin, joskus heikommin, päivänvalosta riippuen. En ole istuja pimeän illan. Osaan kävellä pimeässä ilman taskulamppua.

Eristäytyminen on edellytys elämässäni. Jos aion saada työni valmiiksi ajoissa, on karsittava osallistumiset, turhat puhelut ja mediat. Muutama hyvä ystävä on käytettävissä. He eivät ole ortodokseja, eivätkä kulttuurihenkilöitä. Tällä hetkellä kammoan molempia. Heidän elämänarvonsa ovat kovat ja tunteettomat.

Sain kuvia Helsingistä. Siellä on kirkollista kohua kuulemma. En halua tietää enempää.
Turusta vielä vähemmän.

Saturday, September 22, 2007

Helsingin ort. hautausmaalta

Keskeltä suota

voi löytää kovaa maata. Ennen sotia siellä kävivät ihmiset heinäätekemässä. Maa oli jonkun omaa maata. Jos joku rakentaisi talon suosaareen, niin miten sinne saisi vietyä rakennustarvikkeet? Jos eläisi suon keskellä, niin miltä se tuntuisi?

Suo-oppaaksi voisi ryhtyä ja elää suosta. Suo ansaitsee oman tarinansa ja kirjoitan sen myöhemmin.

Uskovaiset ovat pelottavaa porukkaa. Taistolaiset aikoinaan olivat saman suuntaisia. Varon täsätä lähin kaikkia uskovisiksi itseään kutsuvia ihmisiä. Ennen pitkää he näyttävät karvansa ja alkavat määräillä. Minun osaltani se on loppu nyt!

Koskaan ei voi olla varma. Eräs mies meni töistä kotiinsa, salama iski taloon ja talo paloi. Mies kuoli talon mukana. Kylät kaipaavat kyntäjää. Sain kuulla, että linja-autot eivät enää kulje kotikylääni Ilomantsin kirkolta. Olettavat että mummoilla on autot ja ajokortit. Suomea ajetaan alas kiihtyvällä vauhdilla.

Friday, September 21, 2007

Perustukset kunnossa

Taloa ei osteta ukonäön perusteella. Perustus on tärkeintä. Taskulamppu käteen ja alustaa tutkimaan. Löytyykö hometta tai lahonneita rakenteita. Hajuaisti on tärkeää.
Homeen voi haistaa helposti, mutta ummehtunut, veden syövyttämä puu on petollinen.

Taloja katsastaessa huomaa helposti ne, joista pitää, ja myös ne, jotka työntävät pois.
Uskon intuitioon. Nyt kaikki ajattelevat, että kai se on rahastakin kiinni? On se, mitä suurimmassa määrin. Voi jättää ostamatta, jos ei miellytä.

Uskon taloihin, jotka ovat mäen päällä tai vaaran laella. Olen tottunut sellaisiin. Näköala on tärkeä. Järveä, suota ja metsää sinisten vaarojen takana.

Minulla on tämä projekti. Se riittää minulle.

Tuesday, September 18, 2007

Ja vesi lankesi maahan

Miten paljon maa voi imeä vettä. Jos maa olisi täynnä vettä, mihin vielä satava vesi joutuisi? Muodostuisiko suo, järvi vai mutalikko? Vedellä on vahva voima. Uutisissa kerrottiin, että viimekesäisen tulvan aiheuttamat tuhot Porissa ovat yhtä pahat kuin jos rakannukset olisi tuhottu maan tasalle.

Maaseudulla sadetta ei huomaa muuten kuin yleisenä kosteutena. Kesän jälkeen huoneisiin hiipii kosteus. On laitettava kamiina päälle ja toivottava ettei se savuttaisi. Syksyllä tulevat hiiret sisälle. En kammoa niitä, mutta en halua heitä sisälle.
Märät vaatteet eivät kuivu, vaan tuntuvat nihkeiltä. Kumisaappaat ja villasukat ovat aina valmiusasemissa.

Järven edessä on usein harmaa seinä. Yöllä ja aamulla on usvaa tai sitten sataa. Järvi on hiljaa. Odottaa myrskyä. Minä olen palannut Turusta kotiin. Väsyttää. En halua kuulla ortodokseista mitään.
Suljen kännykän. Vedän peiton korviini ja nukun. Pohjois-Karjalassa on hiljaista.

Sunday, September 16, 2007

Ristinylentämisen juhla meni jo

Olen myöhässä, sillä ristinylentämisen juhla oli viime perjantaina. Sillä on merkitystä.

Olin tänään Turun ort.kirkossa pitkästä aikaa. Porin pappi isä-Jorma oli toimittamassa palvelusta. Tunnelma oli hieno. Kirkkokahvilla tunnelma oli suorastaan vapautunut ja iloinen. Isä-Petrikin oli paikalla ja tunnelma lämpeni entisestään. Tällä seurakunnalla on toivoa.

Toinen opettavainen asia oli kirkon edessä käsiojossa seisova, tärisevä mies. Hän pyysi bussirahaa Naantaliin. Minulla ei ollut, joten vein hänet seurakuntasaliin, koska siellä oli kahvitusrahaa. Kukaan ei antanut, paitsi henkilö, jonka luulin viimeiseksi antavan kenellekään mitään. Opetus oli se, että ei pidä luulla mitään ennen kuin todella tietää mitä kukin on.

Rautatieasemalla oli viimaista, kuten asemilla yleensä on. En tuntenut haikeutta lähtiessäsi. Tulen perässäsi kun aika on.

Maailmalla kohisevat muutoksen tuulet. Minä vanhenen koko ajan. Sammaloidun? Mitä minulla on sammaleita vastaan. Pehmeä luonnonvara.

Friday, September 14, 2007

Alussa oli sana

ja sana tuli lihaksi. Sitten tuli netti ja nettikeskustelut ja sana tuli suorastaan lihavaksi. Tukehtuu omaan mahdottomuuteensa ja palstat kuolevat ajallaan. Netti paljastaa ihmismielen matalikot ja haavoittuvuuden. Ihminen, johon on luottanut liikaa, panettelee sinua netissä ja paljastaa itsensä, koska kirjoittaa kuten puhuu.
En ole lukenut kaikkea mitä on 24.fi. Netti ei toimi kuin 15 kilometrin päässä ja moisen takia en soittojen perusteella läde pyöräilemällä kirjoituksia tarkistamaan.
Kirjoitan tätä kirjastossa ja aika on rajallinen hukattavaksi roskaan.

Rippi-isäni puhuu hyvää ihmisistä, jotka häntä vihaavat ja inhoavat. Pyysin kerran eräältä piispaltamme sielullista ohjausta koska rippi-isä oli hyllytetty. Hän ei edes vastannut, saati että olisi osoittanut jonkun mielestään hyvän papin. Tein johtopäätöksen, minun sieluni tila ei kiinnosta.

No, ei hätää, maailmassa on paljon ihania asioita. Löysin vanhan, ison takorautaisen avaimen. Laitoin sen entiselle vyötärölleni roikkumaan. Leikin seurakuntaemäntää.
Luulen, että olen kohta ilman seurakuntaa. Kudon kangasta, eikä kukaan edes uhkaa kantaa kangaspuitani ulos.

Rippi-isäni syytteet mitätöityivät uuden kirkkolain myötä. Tätä ei kerrottu kirkollisissa julkaisuissa. Totuus ei kiinnosta ketään.

Tulee kaunis päivä. Rantasipi on lopettanut huutamisensa tältä kesältä! Hiljaista.

Tuesday, September 11, 2007

Kesän viimeinen sininen kukka

Sininen kukka uhmaa syksyä kuistin seinällä. Elokuun helteet loivat harhan alati jatkuvasta kesästä. Lämpötila nousee vielä siedettävän korkeaksi. Odotan pitkää, kuivaa ja lumetonta aikaa.

Hirvet ovat kadonneet täältä. Susia on liikaa. Niitä pitäisi ripotella ympäri maata. Jokaisella kunnalla pitäisi olla susikiintiönsä, ja susiasiamiehensä.

Jos lakkaisi kuuntelemasta radiota tai katsomasta televisiota, voisi luulla että maailma on hyvä. Ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Missä se hyvä pohja mahtaa olla?

Saturday, September 8, 2007

Kurjet lentävät etelään

Kurkiaura lensi järven yläpuolella. Taivas harmaa, sadetta pidättää. Tuulen virettä harmaa veden pinnalla. Sauna lämpiää ja jossakin puhaltavat kylmät tuulet.
Puolukat kypsyivät varhain tänä vuonna.

Metsä on hiljaa. Varjot syvenevät syksyä kohti. Yksinäisen linnun huuto pimenevässä illassa. Tiedän ketä en enää kaipaa muistaessani. Asioilla on aikansa, ihmisillä samoin. Ne jotka jäävät ovat rakkainpia. Yhteisöllisyys on petosta ja valtaa.

Friday, September 7, 2007

Vesi läikähtelee mustana lahdella. Samettiyö,

Tuuli keinuttaa vesiä. On yö ja kaikki näyttää sametilta. Vastarannan valot läikkyy. Joku muukin valvoo. Kamina ei enää savuta. On suloisen lämmintä. Juon punaviiniä ja ajattelen. Ei ole kiirettä enää. Koitere on liikkeessä. Olen kotona taas.

Kävin Turussa ja tulin kipeäksi viikossa. Kirkkopolitiikka on kovaa. En hakisi turvaa Turun ort.kirkosta.

En ajattele enää heitä niin usein. Petyin niin moneen ihmiseen. Kirjoitan mieleni keveäksi ja olen omillani. Katson pimeään yöhön, eikä minua pelota enää mikään.
On sametti yö.

Thursday, September 6, 2007

Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran tropani

Pitäen halpana ajallisen valtakunnan kunnian sinä, ylen autuas Aleksandra,
opit Kristusta ainoata
meidän tähtemme ristiinnaulittua, rakastamaan.
Hänet pelottomasti tunnustaen
sait sinä marttyyrin seppeleen.
Seisoessasi nyt taivaassa
Kunnian Kuninkaan
valtaistuimen edessä
rukoile pelastusta sieluillemme.

No?

Tuesday, September 4, 2007

Kirkko peilissä

Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko, Turun ortodoksi kirkko. Peilaa itseään casinotalouden innoittaman rakennuksen lasiseinästä. Maallinen ja henkinen kohtaavat tässä kuvassa.

Huomioikaa tyhjä penkki kirkon pihalla. Tämä kertoo paljon. Kuva on harhautunut tekstiin Peili heijastaa enemmän kuin tuhat sanaa.

Kun peili heijastaa enemmän kuin sanat

Kirkkoherra Petri Ratilainen vakautti talouden tarkalla taloudenhoidolla. Hän oli myös luku ja kirjoitustaitoinen. Hänen lähdettyään voi kysyä että kaatuuko pyhän Aleksandran kirkko saveen toriparkin myötä?

Tuesday, August 28, 2007

Taiteilija ei tee kompromissejä

Kuvanveistäjä Eeva Ryynänen ei tehnyt työssään kompromisseja, vaan toteutti tinkimättömästi kutsumustaan. Kirjailija Helvi Hämäläinen ei tehnyt kompromisseja kirjoittaessaan. Mateli Kuivalatar lauloi siitä minkä tunsi oikeaksi ja arvatenkin suututti monta ihmistä. Taiteentekijän ei kuulu olla mieliksi kenellekään.

Kolme edellä mainittua taiteen tekijää kuuluvat aikaan, jolloin taidetta ja kirjallisuutta tehtiin ajattelematta muodikkuutta ja sitä, mikä olisi suurin mahdollinen hyöty. Heitä ei oltu tutotteistettu henkilöinä. Heidän elämänsä ei ollut aineellisesti suurta. Mateli eli nyky mittapuun mukaan köyhyysrajan alapuolella, Helvi Hämäläinen eli yksinkertaisen säästeliästä elämää ja Eeva Ryynänen hoiti maatilaa yhdessä sotainvalidi miehensä kanssa.

Kaikille oli yhteistä taide. Helvi Hämäläistä ja Mateli Kuivalatarta yhdistää itsensä likoon laittaminen ja rehellisyys kirjoittaessaan. Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä on aivan muuta kuin sivistyneitön rappion kuvausta. Se on yleismaailmallinen ajan kuvaus ja kuvaus murroksesta jossa eletään. Tavallaan se kertoo myös 1900-luvun suomalaisen ihmisen matkasta kohti vapaimpia aikoja.

Itse pidän eniten Hämäläisen runoista. Niissä on syvyyttä, vimmaa ja ehdottomuutta. Hän seisoo sanojensa takana ja jos tarvis vaatii vastaa niistä.

Eeva Ryynäsen intohimona oli puu. Hän kertoi aikoinaan veistelleensä koko ikänsä.

Viimeisin näkyvin voimannäyte on Paaterin kirkko. Se on taideteos, jossa on puuta kaikki. Se on puuta, eikä edes vihkiryijy saanut armoa tulla pehmittämään polvistuvien parien siunausta. Hyvä niin, tietävät mihin ryhtyvät polvistuessaan puisille tuoleille.

Kaikki kolme naista olivat epäsovinnaisia ihmisiä. Hämäläinen ja Kuivalatar ajautuivat usein konfliktiin ympäristönsä kanssa. Se oli hinta, joka täytyy maksaa taiteen ehdottomuudesta ja sen toteuttamisesta.

Tämä oli pintaraapaisu aluksi.

Sunday, August 26, 2007

Laatokan Vanha Valamo
















Vanhassa Valamossa oli lämmintä ja harrasta. Olimme viidentoista henkilön voimalla pyhiinvaeltamassa siellä.

Valokuvaajalle Sortavala on runsaudensarvi ja ihmisten suomenkieli on hyvää. Tuli kotoinen olo. Kävellessäni löysin pienen ortodoksisen kirkon, menin sisälle ja sytytin tuohuksen. Kirkko oli hämyisä, vaikka ulkona oli hellettä ja aurinko paahtoi täysillä. Jostakin kuului hiljaista puhetta.

Kiitokset Pirjolle ja "Haimakaiselle" karjalankielisistä lauluista.

Sortavalan kalevalaisia

Saturday, August 25, 2007