Dostojevski puhuu usein Raamatusta teoksissaan. Karamazovin veljeksissä hän sanoo: "Jumala, millainen kirja Raamattu on, millaisia oppitunteja! Millaisen voiman, millaisen ihmeen ihminen saa tämän kirjan kautta! Tämä on ihmisluonteen, luonnon ja koko maailman monumentti. Siinä on nimetty ja osoitettu kaikki ikuisiksi ajoiksi! Kuinka monta salaisuutta siinä onkaan ratkaistu!"
Toinen sitaatti: "Mitä on ollut ihmiskunnalle kalliinpaa vuosisatojen ajan kuin tämä kirja!"
Vaikka Dostojevski puhuu ihmiskunnasta, hän tarkoittaa myös itseään, jolle Raamattu merkitsi aurinkoa, elämän lähdettä. Hän huomauttaa ettei Raamattu kuulu vain uskovaisille.
Ranskassa tutkijat sanoivat 1800-luvulla, että Raamattu kirjana on tullut päätepisteeseen, ja Voltaire ennusti, että ihmiskunta on kahdensadan vuoden kuluttua unohtanut tämän kirjan täysin. Dostojevski vastasi läntisille ennustajille, että Raamattu on voittamaton, eivätkä edes seminaareissa opiskelevat papiston lapset kykene selittämään sitä olemattomiin.
Edellinen lausuma vaatii tarkastelua. Viime vuosisadalla syntyi Venäjällä paradoksaalinen tilanne, sillä yhteiskuntaan ilmaantui ateisteja, jotka olivat saaneet koulutuksensa hengellisissä seminaareissa. Zernisevskiä myöten kaikki tunnetut vallankumoukselliset olivat käyneet hengellisen seminaarin. Kristuksen seuraamisen sullominen oppimistavoitteiksi, jotka opiskelijan tuli toistaa ulkolukuna, sai aikaan tämän nurinkurisen tilanteen.
Dostojevski näki kristinuskon tuhoutumisen vaaran nimenomaan näissä hengellisissä seminaareissa, ja hän sanoi jopa, että seminaarilaiset tulevat tuhoamaan Venäjän. Stalin opiskeli hengellisessä seminaarissa, ja ennustus toteutui täydellisesti.
No comments:
Post a Comment