Antikvariaattien kirjapinoja tutkaillessa löytää mitä ihmeellisimpiä kirjoja, mutta ei sitä mitä eniten etsii. Kun lakkaa etsimästä, etsitty kirja löytyy etsimättä. Muistan lapsena kuunnelleeni radiosta lauantai-iltapäivisin tullutta ohjelmaa, jossa Tuomas Anhava luki Tito Collianderin kirjaa, en muista mitä, ääneen. Koin väristyksiä, enkä varmaankaan ymmärtänyt ihan kaikkia nyansseja, mutta hänen kirjansa kiehtovat vieläkin.
Hänen teoksissaan on menneen ajan kuvausta, kulttuurihistoriaa ja maailmankuva, joka ei ole aivan helposti selitettävissä tai heti hyväksyttävissä. Tarvitaan aikaa ja elämänkokemusta. Tito Collianderin kirjat kuuluvat kirjoihin joista en luovu. Melkein kaikki olen onnistunut saamaan hyllyyni. Kirjakauppias kertoi että juuri siksi, että ne ovat kirjoja joista ei luovuta, niitä ei liiku juurikaan myynnissä. Jos liikkuu, niin ne menevät hetkessä kaupaksi.
Ihmettelen itsekseni omaa joulun aikaani. On pääsiäisen tunne. Käsittämätöntä joulun alla, vai onko sittenkään?
No comments:
Post a Comment