Jouluksi pitää siivota hullun tavalla. Jouluksi pitää leipoa kaikkea sitä mitä esiäiditkin leipoivat. Pitää riidellä lähimmäistensä kanssa kunnolla ja yrittää näyttää kaapinpaikkaa. Sitten järkiinnytään hoksataan ettei tänäkään jouluna kukaan tule kylään, emmekä mekään mene kyläilemään minnekään. Miksi me hukkaamme energiaamme tähän kaikkeen? Ehkäpä tapa on opittu jo sukupolvia sitten. Joulu tulee kyllä vähemmälläkin riehunnalla; hieman ruokaa ja juomaa, ystävällisyyttä, kiireettömyyttä ja kynttilän hämyista valoa. Kirkkoonkin voivat mennä ne, jotka voivat.
Paras joululahjani tuli kirkolliselta taholta. Se synnytti tunteita, kuten valokuvilla on tapana synnyttää, saajassa ja niissä jotka sattuivat näkemään kuvan. Sain kuvan koska en ansainnut sitä. En ole tehnyt tarpeeksi antajan hyväksi, olen ansioton lahjan saaja ja kiitollinen.
On hyvä muistaa että myös valokuva on kuin ikoni, sinä et katso sitä, vaan se katsoo sinua eikä anna anteeksi.
Tunnelma syntyy pienistä asioista.
No comments:
Post a Comment