Wednesday, August 30, 2017

Viattomuuden, herkkyyden ja kauneuden loppu

Katsoin taannoin Hilja Maitotytön iltapäivän kotimaisten elokuvien sarjasta. Liikutuin Anneli Saulin viattomasta ja puhtaan herkästä roolityöstä. Sitäpaitsi tuollaista kauneutta ei enää voi olla, kaikki on käynyt kovaksi ja tunteettomaksi. Steiner opettaja Kasi Virkkunen aikoinaan 1980-luvulla sano euroopassa jo näkyvän kovuuden, jopa lapsissa, tulevan tuotapikaa Suomeen. Tässä hän oli selvänäkijä. Hilja Maitotyttö olisi nykyisessä Suomessa mahdoton.

Toinen liikutuksen aiheuttaja on Katja Kallion Yön Kantaja kirja. Se kertoo Amandan tarinan. Amanda oli oman tiensä kulkija ja sopimaton aikaansa. Joutui lopulta Seilin saarelle. Suosittelen kirjaa kaikille, ihan kaikille, ja erityisesti seurakuntien kirjallisuuspiireille.

Kolmas on sitten ihmetyksen aihe: eilen sanottiin uutisissa että Turun puukotuksien surupaikalle tuodaan valaistu puu. Nyt ilmoitettiin että sinne tuodaan omenapuu ruukussa. Minulle tuli heti mielikuva omenasta, käärmeestä, naisesta ja miehestä valaistumisesta haukattuaan omenaa. No, tietenkin tarkoitus on kaunis ja kynttilöitä saa tuoda edelleenkin, kukista ei puhuttu mitään.
Museovirasto keräsi kirjeet ja värssyt talteen arkistoihinsa. Valo tulee tuosta alhaalta spoteista ja on pimeässä varmaan kaunis.

Aikoinaan Seikkiksessä haaveilin soivan puun tai puiston rakentamisesta. Eri puulajit soivat eri tavalla. Haaveeksi jäi sekin, koska idea ei tullut kuukausipalkkaiselta ohjaajalta.

Torille tuleva omenapuu voisi kuiskia viisaita asiaoita ohikulkijoille ja soida kuten puilla on tapana.

Turussa satoi, lämmintä +18, pilvistä.

Monday, August 28, 2017

Elokuun lopulla naakat pitävät kokousta


Pinellan lähellä oleva sähkökaappimaalaus. Selvästikin ammattimaalarin tekemä maalaus.

Turussa on edelleen väkinäisen iloinen tunnelma. Tarinat tapahtuneesta risteilevät ja mukana olleet satunnaiset ihmiset ja paikalle osuneet kertovat omia näkemisiään. Ihminen näkee mitä haluaa ja pystyy. Turun puukotuksien tapaisissa tilanteissa ihminen menee sokkiin ja näkeminen tulee muistinvaraiseksi ja siksi on epäluotettava. Viimeisin tarina naisesta ottamassa selfiekuvaa ruumiin tai vakavasti loukkaantuneen uhrin kanssa, on asia jota en halua kuulla tai nähdä. Oli miten hyvänsä, näitä tarinoita kerrotaan vielä kauan sillä se on selviytymiskeino, vaikkakin karmea sellainen.



Toinen maalaus hieman kauenpaa.

Olen ihmetellyt miten avuliaasti poliitikot suhtautuvat äärioikeistolaisiin ryhmiin. Heilla sallitaan enemmän kuin tarpeeksi. Tässä ei ole mitään uutta, Suomen poliittisessa historiassa on perinteitä tästä.

Syksy tulee, täytyy laittaa villasukat jalkaan.

Naakat pitävät kokousta, he viestivät kiihkeästi.

Aurinko paistaa.



Saturday, August 26, 2017

Elokuun 26. päivä

Kaupunkimme on käynyt hiljaisen ja aution oloiseksi. Arastelen Lidlissä käyntiä. Kaupan edessä ollut kaunishymyinen kerjäläistyttö pelkäsi kuollakseen monena päivänä, lakkasi hymyilemästä ja nyt häntä ei enää ole näkynyt. Hänkin oli varmaan saanut osansa törkeyksistä. Yleensä Lidlissä on paljon asiakkaina juuri maahanmuuttajia, nyt heitä ei ole montakaan.

Oikeisto poliikot puhuvat kuin opportunistit ikään. On täällä sopimattomia henkilöitä ennenkin lähetetty Seilin saarelle. Esimerkiksi hankalat naiset ja lepratautiset. En suosittele moista saarettamista kenellekään. Enkä pidä ajatuksesta että kanssaihmisiä tarkkailaan ja raportoidaan kun he käyttäytyvät poikkeavasti. Mikä on kenestäkin poikkevaa? Mitäs jos oltais ihan vaan tavallisesti.

Turussa tuulee kovaa. Lämmintä +14.

Friday, August 25, 2017

Maaseutumatka Vahdolle


Mieheni mummun Signen mökki. Mies väitti että talo oli toisen näköinen kun hän asui mummon kanssa siellä 1950-luvulla. Ikkunat varmaan olivat sellaiset pikkuruutuiset, kuten ennen oli. Hän muisti että se ei ollut niin lähellä tietä. Lapsuuden muistot ovat usein eri mittakaavassa.

Tässä on Lahden entinen talo joka 1930-luvun lama vei. Ihmettelimme miten tiuhaan oli rakennettu vaikka luulisi tonttimaata olevan väljemminkin rakentaa. Lavamäen koulua ei voinut kuvata koska maisema tieltä oli umpeenkasvanut. Koulu on jo kauan ollut yksityisessä asuinkäytössä. Rukoushuoneen pihalla tepasteli mustia kanoja vapaana.

Vahdon kirkko.

Emilin ja Signen hauta Vahdon hautausmaalla.

Tuesday, August 22, 2017

Kaupunki käy hiljaisella tempolla



Ruusu kurkottaa kohti sinistä taivasta.

Kuljin torin poikki. Poliisi on edelleen paikalla. Kuulin monta totuutta tapahtuneesta. Aurigonkukat loistavat surupaikan, joka on kohta aarin kokoinen tai onkin jo, ympärillä. Kuten kuolleet alkavat ruusut kuihtua ja kynttilät sammuvat. Kirkossa tuohukset ja hiljainen musiikki.

Torilta ostetutuissa tomaateissa on tomaatin maku, sellainen kuin ennen muinoin oli. Mustikoiden myyjä terapoi asiakasta, odotin kunnioittavasti ja ostin vielä mansikoitakin mustikoiden lisäksi.

Rantapolulla en tavannut vastaantulijoita. Kaupunkilaiset ovat koloissaan hilja. Kaupunki käy hiljaisella tempolla.

Turussa hiostava sää.


Sunday, August 20, 2017

Kun vellova median tulva käy ylitse



Viimeinen postaus Turun tapahtumista. Toivon ettei viha ja kosto asetu tähän kaupunkiin. En halua kuulla muuta kuin asiallista informaatiota asiasta. On ihmisiä jotka eivät kestä vellovaa mediatulvaa. Kun se käy ylitse, tulee huono olo.

Turussa tuulee kovaa, aurinko lämmittää ihanasti.

Saturday, August 19, 2017

Elokuun 19 päivä

Harmaa ja pilvinen aamu. Kadut ovat tyhjiä. Lähikaupassa oli vaisu tunnelma. Se mitä tapahtui eilen kaupungissamme oli yli ymmärryksen käyvää. En pidä syyttelykulttuurista sillä se ei johda mihinkään rakentavaan. Maahanmuutajat puolustivat ihmisiä ja yrittivät taltuttaa veitsimiehen. Se että turkulaiset eivät lähteneet puolustamaan uhreja, vaan ottivat kuvia ja videoita, ei pidä kokonaan paikkaansa. Oli elvyttäjiä ja muita toimijoita kyllä. Sitäpaitsi videoista voi olla hyötyä poliisille jos ne viedään tutkittavaksi.

On totta että on ihmisi jotka lamaantuvat väkivallan edessä, eivätkä pysty toimimaan. Sitä paitsi meidät on opetettu syrjästä katsojiksi koska poliisi hoitaa tilanteet. Itse olin turvallisesti kotona ja havahduin vasta uutisiin.

Turku ei ole entisensä enää.

Friday, August 18, 2017

Elokuun 18 päivä



Kukka kukkii mutta ympärillä on jo kellastuneita ruohoja ja lehtiä.

En ajattele syksyä.

Yöt ovat viileitä, sumu sakeaa.

Nunna Elisapetin katoamisesta on jo monta päivää, viikkoa ja yli kuukausi.

Pitäiskö luostareiden nykyään olla kaupungeissa? Ajatukseni ovat Maria Pariisilaisessa.

Thursday, August 17, 2017

Elokuun 17. aamu



Kesä on mennyt
kuin huomaamatta.
On auringossa lämmin.
Mutta se ei riitä.

Kaikki tuli todeksi
putosi kämmenelleni
viisisormisena lehtenä.
Mutta se ei riitä.

Turhaan ei paha
ei hyvä kadonnut.
Kaikki paloi kirkkaasti.
Mutta se ei riitä.

Elon siipi hellästi
suojasi ja pelasti.
On onnistunut totisesti.
Mutta se ei riitä.

Lehdet ovat hiiltyneet,
oksat ovat...
Päivä on kirkas
kuin huuhdeltu lasi.
Mutta se ei riitä.

Arseni Tarkovski.

suom. Caj Westerberg, prof. Pekka Pesosen avustuksella.

Turussa puolipilvistä, lämmintä.


Lepakko nukkuu kivellä.

Monday, August 14, 2017

Portsan pihamarkkinat 2


Tässä puutaloyhtiössä on varmaankin Portsan vanhimmat rakennukset. Kauniin nikkarijugent-talon takana on matalia puutaloja joissa on maavarapohja jäljellä. Alla oleva kuva on tällaisesta kivituetusta pohjista. Luulisi tuulettuvan hyvin. Talot ovat hyvin pidetyn näköisiä. Punatiilirakennuksessa on ilmeisesti asuntoja nykyään. Köynnös on mahtavan rehevä.


Annankatu ja Arvinkatu jäivät tällä kertaa katsomatta. Aluksi oli kaunis sää, sitten alkoi sataa lämmintä sadetta. Oli kuin etelässä.

Portsassa on kuulemma ollut "keppostelua" jo jonkin aikaa. Poliisi on asukkaiden toivomuksesta lisännyt partiointia alueella. Ei ole mukavaa jos huoneistoon heitellään raakoja kananmunia ikkunasta sisälle, terasseilla olevat tavarat katoavat tai siirtyvät toisiin paikkoihin. Sitten ovat ammattirikolliset jotka eivät "keppostele". Heidän toimintansa on järjestäytynyttä. Tällainen on häiriö idyllissä. Ennen oli vanhoja mummoja pitämässä järjestystä pihoilla ja kaduilla. Kaipaako kukaan heitä. Narkkaritkaan eivät saisi piikitellä lasten leikkipuistoissa. Vanhat Portsalaiset varmaankin kaipaavat vanhoja hyviä aikoja. Eivät ne ajat kyllä kovin hyviä olleet, toisen laisia kylläkin. Tästä kaikesta huolimatta muuttaisin Portsaan jos sopiva asunto löytyisi.

Yleisilmeet muuttuvat asukkaiden asuessa ja muuttaessa pois. Olen aikaisemmin kirjoittanut ja kuvannut porraspuutarhoja. Nyt menin katsomaan vanhaa taidokasta porraspuutarhaa ja totesin tiettyä tylyyttä ja autiutta; asukas oli vaihtunut ja hän ei ollut porraspuutarhuri.

Sunday, August 13, 2017

Portsan pihamarkkinat 1


Tällainen mummo myy tavaroitaan.

Kaivuri huilaa.

Nostalgia. Takana on vanhoja ikkunanpokia.

Olen aina pitänyt punatiilisiä rakennuksista Portsassa. Köynnökset ovat k kauniita niiden kyljissä.
Hyötykasvimaat ovat yleistyneet ja se on hyvä asia.

Toisessa taloyhtiössä oleva punatiili ja köynnös.


Raparperi on ihana hyötykasvi ja perinteinen myös.

Elokuisena aamuna

Olen pettyny sillä "kauhea mysrskyukkonen" ei tullutkaan Turkuun. Ainoastaan vaivaista sadetta olin kuulevinani. Lapsuudessani Pohjois-Karjalassa oli mahtavia ukonilmoja. Talo oli kalliolla korkean mäen päällä. Salamat iskivät ja talo tärisi ihanasti. Parasta oli kuitenkin ukkosen jälkeinen raikas ja puhdistunut ilma.

Eilen kävelin jokirantaa ja kohtasin ystävällisä koiria talutushihnoissaan. Olen huomannut että koirat ovat yksilöitä, ja jotkut muistuttavat ulkonäöltään omistajaansa.

Ensimmäinen näkemäni sähkökaappimaalaus Lonttisissa.

Joessa ui muovia ja metallia. Olin aikaisemmin keskustellut erään nuoren kanssa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisesta Afrikassa ja muuallakin. Miten paljon pitää kerätä panttitölkkejä ja pulloja viikossa, että saa kokoon kymmenen euroa kuukaudessa, jotta voisi osallistua näiden tyttöjen ja naisten auttamiseen. Toisaalta jotkut alkavat moralisoida että jokainen panttitölkki on pois todella tarvitsevien ulottuvilta. Veikkanpa että todella tarvitsevat eivät kerää tölkkejä, hyvä kun jaksavat mennä leipäjonoon seisomaan tunneiksi, sillä leipäjonot ovat käyneet pitkiksi kärsimysjonoiksi. Joskus siellä seisoo Kristus, kirkossa häntä ei ole näkynyt. Ehkä hänellä on kiireellisenpää muualla.

Nousukausi on kuulemma rantautunut Suomeen. Ruokakassin jonottajaa se tuskin hipaisee. Nousukausi lisää toisten hyvinvointia ja kurjistaa toisten. Raja railona aukaa näiden kahden kansan osan välillä. Jotkut pitävät sitä heille kuuluvana etuna, että he kuuluvat parenpiin ihmisiin, tai ainakin rahakkaanpiin. Ahneudesta on tehty hyve.

Tänään ovat Portsan pihamarkkinat. Toivon aurinkoa sateen lomassa!



Saturday, August 12, 2017

Pähkinä purtavaksi

Miten ratkaisette luovasti työpaikallanne olevan ongelman: Takahuoneseen oli pikkuhiljaa pesiytynyt lapsijoukkio. Tämä joukkio ei osallistunut mihinkään toimintaan, sillä oli jo kehittynyt omat toimintamallit. Tämä ei ollut ainoa ongelma: työntekijät eivät pystyneet vuorovaikutukseen keskenään, kokouksissa kaikki istuivat hiljaa. Jos joku uskalsi avata suunsa hänelle kostettiin. Toiminnan metodi oli kyttäys, epäluulo ja herjanheitto. Lisäksi piti olla ainakin yksi kiusattava ja kiusaaminen kohdistui lapsiin ja koko perheeseen.

Pomon johtoajatus oli että Toimeen on tultava ja ulospäin ei saa näkyä ristiriitoja. Kulissien pito johtui siitä että Luova toiminta oli tarkkailunalaista sosiaalikeskuksen yläportaissa. Pahinta oli että työntekijöitä leimattiin hulluiksi, kuvittelijoiksi ja lahjattomiksi. Ohjaajia pakeni usein lähiöihin ja muihin tehtäviin.

Luovaan toimintaan siirrettiin kaupungin työntekijöitä joilla oli mielenterveysongelmia, alkoholismia ja sosiaalista häilyntää. Luova Toiminta oli vihon viimeinen paikka kaupungissamme tällaisille henkilöille. Yksi lauloi siioninvirsiä viikkotolkulla jatkuvana nauhana. Satunnainen pomo kielsi puhumasta talon ulkopuolella asiasta. Siitä ei kyllä puhuttu talon sisälläkään. Ohjaajat pakenivat lopulta kuka minnekin. Kukaan ei ottanut vastuuta, pomot kaikkein vähiten. Yksi kuukausipalkkainen lähti tekemään "lähetystyötä" lähiöihin, sillä pomo ei mahtanut mitään demarien kuukausipalkkaiselle henkilölle. Tämä tilanne jatkui vielä muutaman vuoden kuulemma.

Onko tämä tällainen hyvinkin yleinen käytäntö kuntien ja kaupunkien työpaikkojen ilmapiirinä.

Miten tämä olisi ratkaistavissa?



Friday, August 11, 2017

Jeesusteippi auttaa melkein kaikkeen


Maariankello kukkii syvän sinisin kukin. Se on kaksivuotinen kasvi. Kukkii ahkerasti toista kertaa tänä kesänä.


"Anopin sänky natisee liitoksissaan. yksi hänen lapsistaan nukkuu kuoppaisella patjalla sikiöasennossa ja kaipaa äitiään, joka ei rakastanut häntä. Pelkään että jonakin yönä jouset puhkaisevat patjan kuoren lopullisesti ja tekavät haavan." Maru tilitti elämäänsä joka ei ihan tavallinen ollut. Minä sanoin kevennykseksi että:"Jeesusteippi on keksitty." Meillä paikataan Jeesusteipillä vähän keikkea. Miten paikata lapsuuden haavat aikuisen lapsen sielussa, Maru sanoi. Siihen minulla ei ole vastausta.

Sitten Maru sanoi olleensa aasi aikoinaan luovassa toiminnassa. Hän oli päästänyt kotiinsa yhden pomonsa luullen tätä ystävälliseksi ihmiseksi. Todellisuudessa tämä kävi vahtimassa miten hän pärjäsi yksinhuoltajana kun mies oli paljon poissa kotoa.

Maru oli ainoita luovia työntekijöitä siinä puljussa. Mutta luovuudesta siellä ei palkkaa maksettu.

Joimme vihreää teetä ilman makeutusta. Puhumme kadonneita henkilöistä, heitä on monta harhailemassa tai kuolleina maastoissa; luontoon hävinneitä, menneet metsänpeittoon, luontoäidin syliin. Kotikyläni naapurikylässä parhaillaan etsitään muistisairasta miestä. Lienee etsitty jo kaksi viikkoa.

Nunna Elisapetin katoamisesta on kuukausi ja kolma päivää. Ajattelen että taivaallisissa saleissa tiedetään mitä tapahtui. Kun ortodoksisesta kuorosta yllättäen kuoli sopraano aikoinaan, ajattelin että taivaallisissa kuoroissa kaivattiin täydennystä. Minulla on optimistinen suhtautuminen kuolemiin.



Friday, August 4, 2017

Österbladin kortteli ja Dynamo puhuttavat Turkua


Kirjastoa vasta päätä oleva julkisivu. Eräässä ikkunassa on näämmä ilmalämpöpumppu. Minulle on epäselvää tontin omistaja. Ovatko he Ketosia tai muista liikemiehiä.

Alkujaan oli yksikerroksinen empire rakennus asuintaloksi. Rakennettiin 1830luuvlla, 1885 muutettiin uusrenessanssi taloksi. Nykyään talossa on toiminut jo kauan Dynamo-klubi.

Kauppiskadun ja Linnankadun kulma kortteli on pinta-alaltaan 4106 neliötä. Kortteli tunnetaan Österbladin korttelina. Kaksi empiiretaloa yhdistettiin 1830 luvulla ja 1880 talo muutettiin uusrenessanssaseksi taloksi ja Österbladin rautakaupan käyttöön. 1920-luvulla rakennus koretettiin kaksikerroksiseksi. Siinä toimii useita liikeyrityksiä tälläkin hetkellä.

Sisäpihan kuva samaisesta korttelista. Sisäpiha on nykyään parkkipaikkana. Nyt käsillä oleva kaavasuunnitelma ei ole niin paha kuin aliksi tuntui. Tuo parkkialue on tarkoistus hyödyntää järkevämpään kayttöön. Jotenkin ymmärsin että halua rakennusten suojeluun ja entisöintiin olisi, mikäli poliittset tahot osoittaisivat yhteistyöhalukkuutta.

Kauppiskadun puoleinen kolmikerroksinen uusrenessanssitalo on rakennettu 1885. Kamera-Aitta on toiminut talossa 1937:stä lähtien. Nykyään siellä toimii myös kirjakauppa Sammakko ja muita liikeyrityksiä.

Tuossa kulmatalossa on nykyään kirpputori-yritys , Kahvila Ö ja Sarjakuvakauppa.

Lisää kaavasuunnitelmasta voi lukea kaupunkisuunnitelu ja kaavasivustolta. Tulee käsittelyyn 8.8 rakennus -ja kaavotuslautakunnassa.

Tuesday, August 1, 2017

Elokuun ensimmäinen päivä

Pätkätyöt Valkoisessa talossa ovat näämmä pysyvä ilmiö! Maailmanpolitiikassa on muutenkin kihinää. Tämä jääköön toteamiseksi.

Vieläkö muka Venäjällä kouluissa historian tunneilla opetetaan että Mainilan laukaukset ampui suomalainen. Historiat kirjoitetaan aina vallanpitäjien tarinaksi.

Kuulin että lakka-aika on parhaillaan menossa. Minulla on tuntuma lakka-ajan lakkasotaan, joka oli toistuva perinne joka kesä, oli lakkoja tai ei. Isomummo ja Martta täti olivat sotajalalla keskenään aina lakka-aikana. Suolle komennettiin kaikki kynnellekykenevät aikaisin aamulla, mikä olikin viisasta sillä suolla oli kuumaa päivällä, lisäksi siellä oli itikoita, paarmoja ja muita verenhimoisia siivekkäitä. Lakkasaalis piti salata visusti. Kerran Ihalainen tuli suolla näköpiiriin ja me siitä apikasta istumaan lakkasankkojen päälle. "Outtako suanna lakkoja?" kysyi Ihalainen. "Ei myö ou löyvetty" sanottiin me, "ihan tyhjät sankut.

Yön yli maakuopassa olleet lakat olivat kuulemma sypäkkää matolääkettä. Mahat tuli kuulemma siivottua jokaista suolenpäätä myöten.

Lopuksi Mummo ja Martta täti haukkuivat toisensa pataluhiksi ja toivoivat kurjaa vanhuutta vaivaistalossa. Vaivastalo oli pahinta mitä saattoi olla sen ajan ihmisille.

Äitini (92) jatkaa höykytysperinnettä koska harmikseen ei suolle enää pysty menemään. Onneksi on kesälomalaisia.

Turussa on raikas ja kova tuuli. +20 astetta. Kuvan talo ja ruusut ovat kiehtoneet minua aina ohi kävellessä. Tämä on Kuuvuoren maisemaa ja talo on todella vanha.

Kuuntelin toisella korvalla Kiveenhakattuja radiosta. Paavo Noponen lienee viimeinen ritari joka haastoi kaksintaisteluun erään henkilön Helsingin jossakin puistossa 1900-luvun loppupuolella.

Onneksi kaksintaistelu ei toteutunut.