Tuesday, September 30, 2008

Kuinka olla kotona toisaalla?

Luin Zinaida Lindénin kirjan Kirjeitä Japanista. Se kosketti minua rajusti. Edellinen kirjansa Ennen maanjäristystä iski myös tajuntaani, mutta toisella tavalla. Kirjeitä Japanista on jokaisen itse koettava ja luettava. En rupea erittelemään kaikkea sitä mitä se minussa synnytti.

"Sillä tavalla kului tunteja, yhteisen hengityksen, yhteisen sydämensykkeen tunteja, joiden aikana K:sta tuntui koko ajan siltä kuin hän olisi eksynyt tai joutunut kauas oudolle seudulle, kauemmas kuin kukaan ihminen ennen häntä, outoon maahan, jonka ilmassakaan ei ollut yhtään kotiseudun ilman aineosaa, maahan, jonka outous pakostakin tukahduttaisi ihmisen mutta jonka mielettömät houkutukset sittenkin pakottivat kulkemaan eteenpäin, eksymään yhä kauemmas." Franz Kafka, Linna.

Saturday, September 27, 2008

Valoisa ja kevyt


Turun remontoitu, entinen kirjasto, nykyinen taiteiden talo on valoisa ja kevyt entiseen nähden. Vanhaa on varjeltu hyvin. Ehkä nyt on rahaa kirjahankintoihin, ainakin runohyllyissä oli aukkoja. Proosa oli levittäytynyt näyttävästi laajalle. Automaatti korvaa kirjastotädin näämmä. Mieleeni hiipi katala ajatus työntekijöiden vähentämisestä. Periaatteessa kirjastossa voi nyt asioida kohtaamatta ketään edes tiskillä.

Friday, September 26, 2008

Nämä yksittäistapaukset

Miten kauan me puhumme yksittäistapauksista joukkomurhien yhteydessä. Näyttää siltä että nämä yksittäistapahtumat ovat pysyvä ilmiö maassamme. Minulla ei ole ratkaisua tähän murheelliseen asiaan. Olen aivan yhtä avuton kuin suurin osa ihmisistä on. Ajattelen omaisia ja heidän elämänsä jatkumista. Ajattelen teon tekijän omaisia ja heidän paikkaansa yhteisössään. Ajattelen että kukaan ei ole turvassa edes itseltään. Äkkiä tässä maailmassa on niin hankala olla.

Monday, September 22, 2008

Simon saari


Simon saari näkyy jälleen. Vain mukavat nuoret puuttuvat Kulttuurikeskus Jokikadulta. Joutseniakaan, Simoa ja Siiriä, ei ole näkynyt.

(Klikkaa kuvaa niin siitä saa paremmin selvän.)

Sivistyksen kuolema Turun Yliopistossa

Turun Sanomien mukaan Turun yliopiston humanistisesta tiedekunnasta vähennetään henkilöstöä ylikireän butjetin vuoksi 500000 eurolla.
Arvatenkin myös eläkkeelle siirtymisen vuoksi virkoja lopetetaan. Opetuksen laatu heikkenee entisestään. Humanismi ei tuota, se sivistää. Sivistys on jotakin muuta kuin ns. hyvät seurapiiritaidot ja kapitalismin rappio.

Ajatellaanpa esimerkiksi jos pakollinen Ruotsin suullinen ja kirjallinen viestintä lakkautetaan, siirtyy vastuu lukioille. Nythän tilanne on päin vastainen sillä yliopistossa opetaan melkein alkeista lähtien ruotsia ja suorita siinä sitten arvosana jonka mukaan pystyt keskustelemaan sekä kirjoittamaan tieteellisesti oman alasi kysymuksistä kyseisellä kielellä. Eikö voitaisi jo lukiossa eriyttää ne, jotka tulevat tutkijoiksi tai muuten tarvitsevat noin hyvää osaamista? Meille muille riittäisi arkipäivän tilanteiden ja työelämän rutiineista selviäminen ruotsiksi, mikäli tarvitaan. Muutenkin lukio-opetus pitäisi saattaa ajan tasalle, se mikä säästetään lukio-opetuksessa heijastuu yliopistoihin perustietojen paikkaamisena.

Tämän yliopistouudistuksen seuraukset näkyvät varsin pian. Älyköt nostavat päitään kohta reservissä. Missä viipyy opiskelijoiden uusi nousu barrikaadeille? Anteeksi nyt, unohdin tämän kirotun pohjoismaisen tavan käsitellä asioita "sivistyneesti". Tätä alistumisen paskaa onkin jauhettu muutama vuosikymmen. Luulenpa että "terävin kärki" opiskelijoista löytyy kohta muualta kuin tehoyliopistoista. Pelkään pahoin että poliitikkomme eivät ole ajantasalla tässäkään asiassa.

Sunday, September 21, 2008

Munkkeuden merkityksestä

Dostojevskin ajatuksia munkkeudesta. "Jotakin venäläisestä munkista ja hänen mahdollisesta merkityksestään". Dostojevski kuvaa älymystön kritiikkiä luostarilaitosta kohtaan huomauttamalla, että munkit ovat turhia yhteiskunnan jäseniä. Hän vastaa kriitikoille:"Kuinka paljon munkkien joukossa on nöyriä ihmisiä. he haluavat vain palavaa rukousta ja etäisyyttä, erilläänoloa. Heistä kriitikot eivät puhu mitään. Minä haluan sanoa, että ehkä näistä nöyristä munkeista koituu aikanaan Venäjän pelastus! He säilyttävät itsessään Kristuksen kuvan muuttumattomana, joka tulee ilmi puhtaana totuutena muinaisilta Isiltä ja Marttyyreiltä. Kun on tarvis, nämä munkit tulevat ja näyttävät Kristuksen kasvot tälle horjuvalle maailmalle.

Näistä munkeista nousevat esiin henkilöt, jotka vaikuttavat maan ja kansan historiaan. Tällainen oli Pyhittäjä Sergei Radoneshilainen, joka siunasi Dimitri Donskoin taisteluun tataareja vastaan. Hän lähetti kaksi oman luostarinsa munkkia mukaan tälle ratkaisevalle matkalle.

Venäläisen luostarin ohjeena oli: "Suojelkaa kansaa, niin suojelette kansan sydäntä. Siinä on teidän munkinkilvoituksenne." Munkit ovat hengellisiä sotilaita, jotka suojelevat kansaa, munkit muodostavat hengellisen puolustuslaitoksen."

Dostojevski, Karamazovin veljekset.

Saturday, September 20, 2008

Naurussa on voimaa

" Jos pidätte jonkun naurusta hänet ensikerran kohdatessanne, sanokaa empimättä, että hän on hyvä ihminen." (Dostojevski)

En ole koskaan pitänyt suomalaisesta sanonnasta, "räkänokasta se mies tulee, vaan ei tyhjännaurajasta!" Tyhjännaurajan täytyy olla pelättävä asia, sillä olen kuullut niin monen kohdalla tuon toteamuksen.

Naisen nauru on perinteisesti koettu pahana asiana. Miksi Saara nauroi? "Millä kostan naisen naurun..." Naisen ei sovi vieläkään nauraa julkisesti sydämensä pohjasta. Voi leimautua syntiseksi. Naurussa on voimaa. Se pidentää ikää.

Wednesday, September 17, 2008

Ruskaa silmillemme


Tänä syksynä ruska jää vaisuksi. Ehkä pimeä alastomuus on parempi kestää näin. Ihmisen yksinäisyyttä liioitellaan. Itse viihdyn hyvin yksin, suorastaan kaipaan sitä. Yksinäisyyteni on itse valittu olotila. En kirjoita yksinäisyyteen tuomituista, heille yksinäisyys voi olla sietämätöntä.

Katselin televisiosta Kirje Anna Politkovskajalle ohjelmaa. Venäjällä ei voi olla varma mistään.Hallitsijan katseessa vuosiatojen haamut. Venäjällä taiteilijat ja kirjailijat, runoilijoista puhumattakaan, eivät puhu itsestään. Heillä on muuta ajateltavaa. Marginaalissa syntyy venäläinen todellisuus taiteeksi.

Sunday, September 14, 2008

Kierrätetty lahja

Koska lahjan keksiminen on tullut vaikeaksi, tai suorastaan ylivoimaiseksi, olen ajatellut että lahjan kierrättäminen olisi hyvä asia. Ostetaan pysti ja kierrätetään sitä paikasta toiseen. Näin säästetään luonnonvaroja ja henkilökohtaista energiaa.
Ajattelen lähenevää merkkipäivääni. Sisarusperheemme on suuri ja merkkipäiviä tupsahtelee kerran vuodessa, kaksi parhaassa. Juhliminen sinänsä on mukavaa.

Toisto on tärkeä, sanoi aikoinaan eräs tanskalainen filosofi. Tämä on totta. On mentävä toiston läpi paikkoihin ja asioihin. Näin ne antavat aina uutta pohdittavaa. Tärkeintä on matkalla olo, ei perilla tulo.

Saturday, September 13, 2008

Friday, September 12, 2008

Tässä joessa ei saven häivää


Vienankarjalainen sananlasku: Päivät ollah jälekkäih, ei piällekäih. Helposti käy muuten niin että pitää ottua helma hampahih. Näin kirjoittaa Outi Juurikainen, Ukrin jäsenlehti Ukkosessa n:3/2008. Tässä piilee viisaus kaikille niille jotka ovat ahneita työlle ja kaikelle tekemiselle. Ukkonen on hyvin positiivinen jäsenlehti. Pielisjoessa ei saven häivää.

Pohjois-Karjalassa näyttäisi olevan tapahtumarikasta kirjallista ja taiteellista elämää. JOS kirjallisuudessa ja toisissa taiteissa JOENSUUN KIRJALLISUUSTAPAHTUMA 19- 21.9.2008.

Olen vakuuttunut itsessäni siitä että kaamos ei ahdista, kaaos ahdistaa!

Wednesday, September 10, 2008

Puhetta ihmisestä, ei massoista

Kun suurpääoma tekee yhtiölle suotuisia työvoimapoliittisia ratkaisuja, se ei ajattele ihmistä vaan massaa, numeroita ja lukuja. Tämän päivän uutiset olivat murheelliset Kainuulle ja Pohjois-Karjalalle. Miten käy ihmisten näiden työvoimapoliittisten ratkaisujen seurauksena. Näissä ratkaisuissa ovat myös seurannaisvaikutukset, ja ne eivät ole vähäiset.

Mietin edellä mainittujen alueiden olemusta ja mieleeni tuli geenimanipuloimattoman, luomuruan tuottaminen. Itse olen kyllästynyt jatkuvaan kyyläämiseen erilaisten elintarvikkeiden tuoteselosteiden kanssa. Meille ei kerrota mitä me syömme. Parasta olisi jos ihmisellä olisi mahdollisuus tuottaa oma ravintonsa itse. Tällöin tietäisi melko varmasti mitä syö. Noilla alueilla on puhdasta maata viljeltäväksi paljon. Tämä ei tietenkään ole ratkaisu jokaiselle.

Valtion leipä oli ennen varma, mutta kapea. Nyt valtio näyttäisi haluavan supistaa työntekijöidensä määrää rajusti. Miten käy terveys ja sosiaalipalvelujen? Kunnat ovat oma lukunsa.Turun kaupunki on niittänyt kyseenalaista kunniaa käyttämällä omaishoidontukirahat loppuun ennen aikojaan. Siitäkin huolimatta että kulttuurimäärärahoja on käytetty muuhunkin kuin kulttuuriin. Mihin tämä kaupunki on menossa? Unohdin Euroopan kulttuurikaupukiprojektin. Itse henkkeessa ei ole mitään pahaa, mutta onkohan kaupunkimme astunut liian isoihin saappaisiin. Sen näemme sitten kun aika on. Näin kunnallisvaalien alla meille luvataan kaikenlaista, mutta missä ovat karun totuuden kertojat.

Voi olla että tulevaisuudessa yhä useammat omaiset hoitavat vanhuksensa ja sairaansa itse. Voi olla että me lähenemme toisiamme ja opettelemme olemaan vähemmän itsenäisiä ja riippumattomia toisistamme. Olen ihmetellyt usein kulttuurimme tapaa itsenäistää lapsemme ja nuoremme mahdollisimman varhain. Pakostakin tulee ajatelleeksi halua päästä eroon lapsistaan mahdollisimman aikaisin. Korostamme omaa aikaamme. Mitä me sillä ajalla teemme loppujen lopuksi? Korostamme sosiaalisten taitojen merkittävyyttä työ- ja kouluelämässä, mutta toisaalta emme ole sosiaalisia juurikaan heikompia kohtaan. Jossakin on menty hakoteille hyvinvoinnin huumassa. Voi olla että kirjoitan keskiluokan elämäntavasta, vaikka en siihen lukeudu.

Alakulttuuria on olemassa keskinäisen auttamisen ja selviytymisen muodossa. Yhteisöllisyys on joillekin elinehto, ei elitistinen elämys.

Saturday, September 6, 2008

Linnunpyrstö rantapolulla



Kissa ei piittaa säännöistä, eikä hyvistä tavoista. Jos kissanomistaja uskoo että hänen kissansa ei pyydystä, kiduta ja syö muita luontokappaleita, niin hän erehtyy. Kissan vaistot heräävät heti kun hän pääsee luontoon. Lisäksi kissa tuo saaliinsa rappusille näytille ja odottaa kehuja. Nyt ymmärrän tuttavaani joka on ristinyt kissansa Murha-Mirriksi. Tämä Murha-Mirri iski kyntensä jäniksen selkään ja sitten mentiin lujaa. Näin persoonalliselle kissalle on pystytetty muistokivikin nykyään.

Rantapolulla oli linnunpyrstö. Vähän matkan päässä raukea Gustav-kolli paistatteli päivää muka. Hän kyttäsi lintuja aivan selvästi. Sellainen on kissan luonto.

Friday, September 5, 2008

Samanlaisuuden tavoite

Yhteiskunnassamme on vahva samanlaistamisen vaatimus. Lapsia aletaan arvottaa heti lasten syntymän jälkeen. Kaikki erilaisuus pyritään kitkemään pois, joko lääkityksellä tai sitte syrjäyttämällä marginaaliin, pois normaalista elämästä. Vilkkaat lapset on jo yritetty lääkitä normaaleiksi. Ketä tämä tällainen palvelee? Kohta varmaan ujot lapset joutuvat reippauskäsittelyyn, terapiaan ja sitten pillereitä nielemään. Tällä menolla olemme yhtä kammottavia kuin natsit aikoinaan. Tilanne on toinen, mutta päämäärä sama: Yhdenmukainen uusi ihminen.

Työn ja lasten ohella opiskelevan kertomaa on seuraava termien hämärtyminen. "Ollessani väsynyt minua alettiin verrata autistisiin." Autismi on jotain muuta kuin tilapäinen väsymystila. Nämä arkipäivän psykologisoijat saavat pahaa aikaan, mikäli vastaanottaja eli kuulija ei tiedä, tai ei välitä siitä, mitä termit tarkoittavat.
Toinen asia johon törmätään usein on luonnevika. Aikoinaan Steiner-seminaarissa törmäsin tähän käsitteeseen. Luonnevika vain tuntui olevan aina muissa kuin puhujassa itsessään.

Yhteityökykyinen on päivän sana. Mitähän tämä termi pahimmillaan pitää sisällään? Luultavasti alistumista, miellyttämistä ja omannäkökohdan kieltämistä vahvemman hyväksi. Parhaimmillaan se tarkoittanee yhteityötä yhteisten päämäärien hyväksi. Tässä ei ole mitään pahaa.

Miten siivota pois silmistä erilaisuus. Siinä mietittävää tasapäistäjille. Sitä ennen kaikki rumat, lihavat, laihat, vammaiset, mustat, vääräuskoiset, hullut ja muut häiritsevät ominaisuudet kukoistakoot!

Wednesday, September 3, 2008

Pelottava alttaritaulu

Luterilaiset kirkot ovat ankaria sisältä ja ulkoa. Ulkomaalainen lapsi pelästyi ristiinnaulittua niin että oli poistuttava kirkosta. "Miksi siellä on mies verissään seinässä?" Olen itse miettinyt samaa. Lapseni aikoinaan kysyivät että "Miksi ihmisiä naulataan puuhun pääsiäisenä?" Eikö kirkon pitäisi olla lempeän lohduttava? Ortodoksi kirkossa tajusin Marian merkityksen. Luterilainen kirkko siivosi kirkoistaan Marian sivualttarit ja Maria joutui syrjään. Katolisen kirkon aikana naiset istuivat kirkoissa oikealla penkkirivistöllä, Marian puoleisella eli pohjoispuolella. Katolinen kirkko katsoi että ihmiskunnan pelastaja ei olisi voinut syntyä ilman Mariaa, Jeesuksen äitiä ja sen vuoksi hänelle oli varattu arvokkain puoli Jeesuksen rinnalla eli oikea puoli.

Olen hiljaa mielessäni ajatellut että alle kymmenvuotiaita lapsia ei saisi viedä luterilaiseen kirkkoon. Kysymys on mielestäni lastensuojelullinen. Vertavaluva Kristus on todellinen kuva, ei mikään elokuva.

Monday, September 1, 2008

George W. Bush myrskyssä

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush miettii parhaillaan miten taltuttaa hirmumyrsky Gustav. Hän mietti ja pelkää kuollakseen. Myrsky laantuu. Presidentti hyppää ylös ja huutaa: "Minä tein sen!"

jk.
Kirjoitin George-kaksois-veen ensin muodossa Bussh, mutta ei se ollut kai ihan oikein, vaikka hauska olikin?