Saturday, September 29, 2007

Friday, September 28, 2007

Kun ihminen kuolee hitaasti

Kun ihminen kuolee hitaasti, siihen ehtii tottua. "Varjele minut pahalta, äkilliseltä kuolemalta." Tässä on totuus jota sopii miettiä. Jos kuolee nopeasti ei ehdi tulla tutuksi lähtönsä kanssa.

Olen seurannut läheisen ihmisen hidasta väsymistä hylkäämisten ja ajojahtien aikana. Mikä saa ihmiset toimimaan järjenvastaisesti. Eräs lakinainen sanoi:en rukoile hänen puolestaan. Kysyin: Rukoiletko hänen sielunsa puolesta jos hän kuolee? -Ehkä rukoilen kuoltuaan, oli häijy vastaus. Tällaisia ovat kristityt ortodoksit.



Olen miettinyt paljon omaa ortodoksista uskoani. En juuri nyt jaksa osallistua mihinkään. Ihminen ei ole hyvä!

Monday, September 24, 2007

Sienimetsässä ja näreiköissä

Vesi lotisee kumisaappaan alla rämesuolla. Metsäkoneen jäljiltä maasto on pahasti runneltu ja vaikeakulkuinen. Täällä ei ole sieniä. Maasto nousee jyrkästi ylös. Kuusikkoa, oikeasti näreikköä ja yht äkkiä sieniä kaspäin. Päätän palata kiertäen vasran toista laitaa.

Nämä pellot olivat käytössä lapsuudessani. Nyt niissä kasvaa tiheään istutettu koivikko.

Vanha tienpohja lammelle on vielä tunnistettavissa. Tässä olisi "rantatontti", kapea maakiila menee lammen rantaan. Toivoton paikka. Tietä ei saisi mistään ja maa on kalliota suurimmalta osalta. Perikunnan maita. Mitä ihmisestä jää jäljelle lopulta?

Ilmainen tontti, jolle rakentaa valmiin talon, maksaa enemmän kuin vanha tila, jssa on kohtuullinen asumus. Mikä olisi viisainta.

Sunday, September 23, 2007

Soi vienosti murheeni kannel

Tien loppuosa kannakselta mökille on nimeltään Romanttinen polku. Kapea kärrytie on nuorten koivujen reunustama ja hämyinen. Minusta tie on kaunein keväällä, kun vihreys on hennoimmillaan. Pidätän henkeä tämän vihreyden keskellä. Syksyllä polulla on monet kasvot, värikkäät, ruskeat ja paljaat.

Tien päässä mökki ja järvenselkä. Raikas syystuuli saa hiukset liehumaan ja nenän niiskumaan. Odotan pitkää ja kuivaa syksyä. Kosteus on pahempi kuin kylmyys. Aurinkopaneeli tuottaa sähköä joskus paremmin, joskus heikommin, päivänvalosta riippuen. En ole istuja pimeän illan. Osaan kävellä pimeässä ilman taskulamppua.

Eristäytyminen on edellytys elämässäni. Jos aion saada työni valmiiksi ajoissa, on karsittava osallistumiset, turhat puhelut ja mediat. Muutama hyvä ystävä on käytettävissä. He eivät ole ortodokseja, eivätkä kulttuurihenkilöitä. Tällä hetkellä kammoan molempia. Heidän elämänarvonsa ovat kovat ja tunteettomat.

Sain kuvia Helsingistä. Siellä on kirkollista kohua kuulemma. En halua tietää enempää.
Turusta vielä vähemmän.

Saturday, September 22, 2007

Helsingin ort. hautausmaalta

Keskeltä suota

voi löytää kovaa maata. Ennen sotia siellä kävivät ihmiset heinäätekemässä. Maa oli jonkun omaa maata. Jos joku rakentaisi talon suosaareen, niin miten sinne saisi vietyä rakennustarvikkeet? Jos eläisi suon keskellä, niin miltä se tuntuisi?

Suo-oppaaksi voisi ryhtyä ja elää suosta. Suo ansaitsee oman tarinansa ja kirjoitan sen myöhemmin.

Uskovaiset ovat pelottavaa porukkaa. Taistolaiset aikoinaan olivat saman suuntaisia. Varon täsätä lähin kaikkia uskovisiksi itseään kutsuvia ihmisiä. Ennen pitkää he näyttävät karvansa ja alkavat määräillä. Minun osaltani se on loppu nyt!

Koskaan ei voi olla varma. Eräs mies meni töistä kotiinsa, salama iski taloon ja talo paloi. Mies kuoli talon mukana. Kylät kaipaavat kyntäjää. Sain kuulla, että linja-autot eivät enää kulje kotikylääni Ilomantsin kirkolta. Olettavat että mummoilla on autot ja ajokortit. Suomea ajetaan alas kiihtyvällä vauhdilla.

Friday, September 21, 2007

Perustukset kunnossa

Taloa ei osteta ukonäön perusteella. Perustus on tärkeintä. Taskulamppu käteen ja alustaa tutkimaan. Löytyykö hometta tai lahonneita rakenteita. Hajuaisti on tärkeää.
Homeen voi haistaa helposti, mutta ummehtunut, veden syövyttämä puu on petollinen.

Taloja katsastaessa huomaa helposti ne, joista pitää, ja myös ne, jotka työntävät pois.
Uskon intuitioon. Nyt kaikki ajattelevat, että kai se on rahastakin kiinni? On se, mitä suurimmassa määrin. Voi jättää ostamatta, jos ei miellytä.

Uskon taloihin, jotka ovat mäen päällä tai vaaran laella. Olen tottunut sellaisiin. Näköala on tärkeä. Järveä, suota ja metsää sinisten vaarojen takana.

Minulla on tämä projekti. Se riittää minulle.

Tuesday, September 18, 2007

Ja vesi lankesi maahan

Miten paljon maa voi imeä vettä. Jos maa olisi täynnä vettä, mihin vielä satava vesi joutuisi? Muodostuisiko suo, järvi vai mutalikko? Vedellä on vahva voima. Uutisissa kerrottiin, että viimekesäisen tulvan aiheuttamat tuhot Porissa ovat yhtä pahat kuin jos rakannukset olisi tuhottu maan tasalle.

Maaseudulla sadetta ei huomaa muuten kuin yleisenä kosteutena. Kesän jälkeen huoneisiin hiipii kosteus. On laitettava kamiina päälle ja toivottava ettei se savuttaisi. Syksyllä tulevat hiiret sisälle. En kammoa niitä, mutta en halua heitä sisälle.
Märät vaatteet eivät kuivu, vaan tuntuvat nihkeiltä. Kumisaappaat ja villasukat ovat aina valmiusasemissa.

Järven edessä on usein harmaa seinä. Yöllä ja aamulla on usvaa tai sitten sataa. Järvi on hiljaa. Odottaa myrskyä. Minä olen palannut Turusta kotiin. Väsyttää. En halua kuulla ortodokseista mitään.
Suljen kännykän. Vedän peiton korviini ja nukun. Pohjois-Karjalassa on hiljaista.

Sunday, September 16, 2007

Ristinylentämisen juhla meni jo

Olen myöhässä, sillä ristinylentämisen juhla oli viime perjantaina. Sillä on merkitystä.

Olin tänään Turun ort.kirkossa pitkästä aikaa. Porin pappi isä-Jorma oli toimittamassa palvelusta. Tunnelma oli hieno. Kirkkokahvilla tunnelma oli suorastaan vapautunut ja iloinen. Isä-Petrikin oli paikalla ja tunnelma lämpeni entisestään. Tällä seurakunnalla on toivoa.

Toinen opettavainen asia oli kirkon edessä käsiojossa seisova, tärisevä mies. Hän pyysi bussirahaa Naantaliin. Minulla ei ollut, joten vein hänet seurakuntasaliin, koska siellä oli kahvitusrahaa. Kukaan ei antanut, paitsi henkilö, jonka luulin viimeiseksi antavan kenellekään mitään. Opetus oli se, että ei pidä luulla mitään ennen kuin todella tietää mitä kukin on.

Rautatieasemalla oli viimaista, kuten asemilla yleensä on. En tuntenut haikeutta lähtiessäsi. Tulen perässäsi kun aika on.

Maailmalla kohisevat muutoksen tuulet. Minä vanhenen koko ajan. Sammaloidun? Mitä minulla on sammaleita vastaan. Pehmeä luonnonvara.

Friday, September 14, 2007

Alussa oli sana

ja sana tuli lihaksi. Sitten tuli netti ja nettikeskustelut ja sana tuli suorastaan lihavaksi. Tukehtuu omaan mahdottomuuteensa ja palstat kuolevat ajallaan. Netti paljastaa ihmismielen matalikot ja haavoittuvuuden. Ihminen, johon on luottanut liikaa, panettelee sinua netissä ja paljastaa itsensä, koska kirjoittaa kuten puhuu.
En ole lukenut kaikkea mitä on 24.fi. Netti ei toimi kuin 15 kilometrin päässä ja moisen takia en soittojen perusteella läde pyöräilemällä kirjoituksia tarkistamaan.
Kirjoitan tätä kirjastossa ja aika on rajallinen hukattavaksi roskaan.

Rippi-isäni puhuu hyvää ihmisistä, jotka häntä vihaavat ja inhoavat. Pyysin kerran eräältä piispaltamme sielullista ohjausta koska rippi-isä oli hyllytetty. Hän ei edes vastannut, saati että olisi osoittanut jonkun mielestään hyvän papin. Tein johtopäätöksen, minun sieluni tila ei kiinnosta.

No, ei hätää, maailmassa on paljon ihania asioita. Löysin vanhan, ison takorautaisen avaimen. Laitoin sen entiselle vyötärölleni roikkumaan. Leikin seurakuntaemäntää.
Luulen, että olen kohta ilman seurakuntaa. Kudon kangasta, eikä kukaan edes uhkaa kantaa kangaspuitani ulos.

Rippi-isäni syytteet mitätöityivät uuden kirkkolain myötä. Tätä ei kerrottu kirkollisissa julkaisuissa. Totuus ei kiinnosta ketään.

Tulee kaunis päivä. Rantasipi on lopettanut huutamisensa tältä kesältä! Hiljaista.

Tuesday, September 11, 2007

Kesän viimeinen sininen kukka

Sininen kukka uhmaa syksyä kuistin seinällä. Elokuun helteet loivat harhan alati jatkuvasta kesästä. Lämpötila nousee vielä siedettävän korkeaksi. Odotan pitkää, kuivaa ja lumetonta aikaa.

Hirvet ovat kadonneet täältä. Susia on liikaa. Niitä pitäisi ripotella ympäri maata. Jokaisella kunnalla pitäisi olla susikiintiönsä, ja susiasiamiehensä.

Jos lakkaisi kuuntelemasta radiota tai katsomasta televisiota, voisi luulla että maailma on hyvä. Ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Missä se hyvä pohja mahtaa olla?

Saturday, September 8, 2007

Kurjet lentävät etelään

Kurkiaura lensi järven yläpuolella. Taivas harmaa, sadetta pidättää. Tuulen virettä harmaa veden pinnalla. Sauna lämpiää ja jossakin puhaltavat kylmät tuulet.
Puolukat kypsyivät varhain tänä vuonna.

Metsä on hiljaa. Varjot syvenevät syksyä kohti. Yksinäisen linnun huuto pimenevässä illassa. Tiedän ketä en enää kaipaa muistaessani. Asioilla on aikansa, ihmisillä samoin. Ne jotka jäävät ovat rakkainpia. Yhteisöllisyys on petosta ja valtaa.

Friday, September 7, 2007

Vesi läikähtelee mustana lahdella. Samettiyö,

Tuuli keinuttaa vesiä. On yö ja kaikki näyttää sametilta. Vastarannan valot läikkyy. Joku muukin valvoo. Kamina ei enää savuta. On suloisen lämmintä. Juon punaviiniä ja ajattelen. Ei ole kiirettä enää. Koitere on liikkeessä. Olen kotona taas.

Kävin Turussa ja tulin kipeäksi viikossa. Kirkkopolitiikka on kovaa. En hakisi turvaa Turun ort.kirkosta.

En ajattele enää heitä niin usein. Petyin niin moneen ihmiseen. Kirjoitan mieleni keveäksi ja olen omillani. Katson pimeään yöhön, eikä minua pelota enää mikään.
On sametti yö.

Thursday, September 6, 2007

Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran tropani

Pitäen halpana ajallisen valtakunnan kunnian sinä, ylen autuas Aleksandra,
opit Kristusta ainoata
meidän tähtemme ristiinnaulittua, rakastamaan.
Hänet pelottomasti tunnustaen
sait sinä marttyyrin seppeleen.
Seisoessasi nyt taivaassa
Kunnian Kuninkaan
valtaistuimen edessä
rukoile pelastusta sieluillemme.

No?

Tuesday, September 4, 2007

Kirkko peilissä

Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko, Turun ortodoksi kirkko. Peilaa itseään casinotalouden innoittaman rakennuksen lasiseinästä. Maallinen ja henkinen kohtaavat tässä kuvassa.

Huomioikaa tyhjä penkki kirkon pihalla. Tämä kertoo paljon. Kuva on harhautunut tekstiin Peili heijastaa enemmän kuin tuhat sanaa.

Kun peili heijastaa enemmän kuin sanat

Kirkkoherra Petri Ratilainen vakautti talouden tarkalla taloudenhoidolla. Hän oli myös luku ja kirjoitustaitoinen. Hänen lähdettyään voi kysyä että kaatuuko pyhän Aleksandran kirkko saveen toriparkin myötä?