Sunday, December 30, 2007

Monday, December 24, 2007

Nyt on Jouluaatto


Ilta hämärtyy. Jouluvalot pimenevässä hämärässä ja hiljentyneessä kaupungissa. Sauna lämpiää. Vain hanget korkeat nietokset puuttuvat, silti joulu on, joulu on meillä!

KRISTUS SYNTYY - KIITTÄKÄÄ!

Valoisaa Joulua!

Sunday, December 23, 2007

Joulu synnyttää tunteita


Jouluksi pitää siivota hullun tavalla. Jouluksi pitää leipoa kaikkea sitä mitä esiäiditkin leipoivat. Pitää riidellä lähimmäistensä kanssa kunnolla ja yrittää näyttää kaapinpaikkaa. Sitten järkiinnytään hoksataan ettei tänäkään jouluna kukaan tule kylään, emmekä mekään mene kyläilemään minnekään. Miksi me hukkaamme energiaamme tähän kaikkeen? Ehkäpä tapa on opittu jo sukupolvia sitten. Joulu tulee kyllä vähemmälläkin riehunnalla; hieman ruokaa ja juomaa, ystävällisyyttä, kiireettömyyttä ja kynttilän hämyista valoa. Kirkkoonkin voivat mennä ne, jotka voivat.

Paras joululahjani tuli kirkolliselta taholta. Se synnytti tunteita, kuten valokuvilla on tapana synnyttää, saajassa ja niissä jotka sattuivat näkemään kuvan. Sain kuvan koska en ansainnut sitä. En ole tehnyt tarpeeksi antajan hyväksi, olen ansioton lahjan saaja ja kiitollinen.

On hyvä muistaa että myös valokuva on kuin ikoni, sinä et katso sitä, vaan se katsoo sinua eikä anna anteeksi.

Tunnelma syntyy pienistä asioista.

Saturday, December 22, 2007

Kaksi yötä jouluaattoon

Kaksivuotias poika ja isänsä kävelevät kuusta hekemaan. Reput selässä, retkievästä ja sahat molemmille. He istuvat valitun kuusen viereen ja hörppivät kuumaa mehua ja syövät voileipiä. Sitten he kaatavat kuusen yhdessä. Isällä iso saha, pojalla pienempi. Sitten he kantavat yhdessä kuusen kotiin. Kuusi koristellaan. Kaksivuotiaan mielestä koristeleminen on niin hauskaa, että hän koristelee kuusta koko loppupäivän.

Lunta ei ole Kolinkaan maisemissa. Taitaa olla ensimmäisiä lumettomia jouluja.

On sytyteltävä kynttilöitä ulos mustaan iltaan


Lahjoja ei tarvitse ansaita. Niitä annetaan. Ei pidä odottaa lahjaa häneltä, jonka hyväksi luulen tehneeni paljon. Useimmiten en ansaitse lahjoja joita saan.
Yhtä usein en osaa olla kiitollinen.

Yhteisöllisyys on julmaa silloin kun alkaa vainota jäseniään. Tietyt ihmiset ruokkivat ja ylläpitävät vallan ja alistamisen ilmapiiriä. Sokeutuvat ja ottavat vapauksia jotka palvelevat vain heidän omia tarkoitusperiään. Joulukirkkoon on pitkä matka, valovuotta pidempi tänä jouluna.

Sunday, December 16, 2007

On tullunna olttuu tuhma

Kaksivuotis kummipoika aprikoi joulunäkymiä:" Mahttaako pukki tulla, on tulunna olttuu tuhma." Lapsille tuhma tarkoittaa kiukuttelua, vastaan vänkyröintiä ja ylipäätään kaikkea omaa tahtoa kehittävää toimintaa. Joulupukki ymmärtää tuhmuuden toisin, tästä olen vakuuttunut.

Aikuisen tuhmuus on ylpeyden ja ahneuden aiheuttamaa. Joulu kestää pari päivää. Tätä juhlaa varten hankitaan kaikkea liikaa. Ennen joulua hyvätahto on melkein meiltä kaikilta kadoksissa ja kaupoissa tulee tunne että asiakas on pelkkä rahaa sylkevä kone.

Vanhat rouvat ovat ystävällisiä ja kauniita. Vanhat herrat ovat kohteliaita. Aidon kohteliaisuuden tunnistaa kyllä; helppohan on kauniille ja nuorelle naiselle olla kohtelias, mutta aidosti kohtelias on sitä myös vanhalle, ja usein myös "liikunnallisesti vanhalle" naiselle.

Olen jokseenkin vakuuttunut että Jeesuslapsi syntyy tänäkin vuonna.

Friday, December 14, 2007

Ikoni katsoo sinua

"Kauneus on armoton. Sinä et katso sitä, vaan se katsoo sinua eikä anna anteeksi."
Kazantzakis.

---
Joulun alla täytyy kaikkien askarrella jotakin. Kierrätys on hyvä tässäkin asiassa. Vanhoja peltipurkkeja ja raastinrautoja voi käyttää ulkokynttäläin suojana. Peltipurkkeihin porataan reikiä sopiva määrä, valo tulee läpi jännästi. Raastinraudat ovat aivan yhtä jänniä. On kuitenkin muistettava, että lähimmäisesi voi olla siisti ja kantaa tunnelmanluojat metallinkierrätykseen jos et pidä varaasi.

Huovutus on hauskaa. Aluksi katkeilevat huovitusneulat ja sormet ovat reikiä täynnä. Tupsuja on kertynyt runsaasti ja eurooppalaiseen muotiin kuuluu että niitä on paljon kaulassa ja ryntäillä. Lopuista villoista tein karamellinkauniin päänlämmittimen.
Vanhat joulukortit voi kierrättää, joko joulukuusenkoristeiksi tai uusiokäyttöön joulukortteina. Jokaisen mielikuvitus toimii kyllä kun vain uskaltaa kokeilla.

Tarpeettomiksi käyneet viinilasit voi laittaa tuohuksenjaloiksi, hiekkaa sopivasti pohjalle. Kynttilöiden kanssa on oltava varovainen aina.

En ole koskaan innostunut sähköisistä jouluvaloista. Parhaillaan ikkunassani palaa oljyllä täytetty enkelilamppu. Siitä erikoinen, että enkeli ei ole kiiltokuvamainen, vaan rosoinen ja karu. Hän pitää kämmenillään lampun sydäntä, jossa on elävä liekki.

Thursday, December 13, 2007

Ekumeeninen kynttilätähti

Eilen Turun tuomiokirkossa julistettin ekumeeninen joulurauha. Kirkon edessä paloi kaunis kynttilätähti, elävää tulenliekkiä pimeään iltaan. Pikkupakkanen nipisteli poskia ja pani hytisemään. Joessa uivat sorsat, pienet titanikin talvea uhmaten. Lankkupolku luistaa kenkien alla.

Mikään ei ole tässä kaupungissa varmaa.

Wednesday, December 12, 2007

"Se, mitä sanon teille ensimmäiseksi, se tehkää."


"Se, mitä sanon teille ensimmäiseksi, se tehkää. Minä en voi suostutella enkä pakottaa teitä tekemään jotakin." (ohjaaja vanhus, Kolme esitelmää Dostojevskistä.)

Pyhittäjä Serafim Sarovilainen sanoi saman asian kertoessaan, että kun häneltä kysytään, mitä pitää tehdä, hän ei jää miettimään, vaan sanoo julki ensimmäisen ajatuksensa, sen, jonka Jumala hänelle antaa. Jos hän alkaa miettiä, mukaan tulee ihmisen oma järkeily.
Ohjaajalta ei kysytä koskaan samaa asiaa kahdesti, koska ensimmäinen vastaus tulee Jumalalta, toinen häneltä itseltään.

"Ohjaaja on se, joka ottaa teidän sielunne omaan sieluunsa ja teidän tahtonne omaan tahtoonsa."

Monday, December 10, 2007

Niille, jotka menettävä kalleimpansa


"Mitä voi sanoa ihmiselle, joka on menettänyt kaikkein kalleimpansa? Luostarin ohjaajavanhus vastaa Dostojevskille: "Muista, miten Raakel itki lapsiaan. Itke sinäkin, itke lastesi takia. Itke, mutta muista, että lapsesi on Jumalan edessä yhdessä enkelien kanssa ja hän rukoilee Jumalan edessä sinun puolestasi, sillä hän näkee sinut ja sinun tuskasi."

"Ehkä juuri tämä luostarin ohjaajavanhus pelasti Dostojevskin ikuisuuteen palauttamalla hänet uskoon ja elämään."
(Kolme esitelmää Dostojevskistä.)

Sunday, December 9, 2007

Kirjat joista en luovu


Antikvariaattien kirjapinoja tutkaillessa löytää mitä ihmeellisimpiä kirjoja, mutta ei sitä mitä eniten etsii. Kun lakkaa etsimästä, etsitty kirja löytyy etsimättä. Muistan lapsena kuunnelleeni radiosta lauantai-iltapäivisin tullutta ohjelmaa, jossa Tuomas Anhava luki Tito Collianderin kirjaa, en muista mitä, ääneen. Koin väristyksiä, enkä varmaankaan ymmärtänyt ihan kaikkia nyansseja, mutta hänen kirjansa kiehtovat vieläkin.

Hänen teoksissaan on menneen ajan kuvausta, kulttuurihistoriaa ja maailmankuva, joka ei ole aivan helposti selitettävissä tai heti hyväksyttävissä. Tarvitaan aikaa ja elämänkokemusta. Tito Collianderin kirjat kuuluvat kirjoihin joista en luovu. Melkein kaikki olen onnistunut saamaan hyllyyni. Kirjakauppias kertoi että juuri siksi, että ne ovat kirjoja joista ei luovuta, niitä ei liiku juurikaan myynnissä. Jos liikkuu, niin ne menevät hetkessä kaupaksi.

Ihmettelen itsekseni omaa joulun aikaani. On pääsiäisen tunne. Käsittämätöntä joulun alla, vai onko sittenkään?

Saturday, December 8, 2007

Ei pitäisi pyydellä anteeksi


Kiittää kyllä pitäisi, kun aihetta on.

Ketään ei pitäisi mitätöidä täällä
Kaikkeen löytyy kyllä jokin keino
jos tahtoa riittää. Se, että riittääkö tahtoa
on hengellisyyden mitta.
Kaikille piti sataa yhtäpaljon,
niin pahoille kuin hyvillekin.

"Vyöhyke on vyöhyke, vyöhyke on elämä, jonka läpi kulkiessaan ihminen joko murtuu tai kestää. Se, kestääkö ihminen, riippuu hänen omanarvontunnostaan."
(Tarkovski, Vangittu aika.)

Friday, December 7, 2007

Joulua kohti


Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tressittömämmäksi käy joulun alusaika. Kaupallisenjoulun tuomitseminen ei paranna joulumieltä, mutta kaupalliseen joulukulutukseen ei ole pakko mennä mukaan. Loppujen lopuksi joulutunnelmaan ei paljon tarvita; kohtuullisesti ruokaa ja lahjoja lapsille ja vanhuksille.

Jokaisella meillä on omat jouluun liittyvät tavaramme, jotka otetaan esille jouluna. Enkelikello kynttilöineen, käsintehdyt enkelit hileettömät ja kauniit. Jäädytetyt lyhdyt pihalla. Joulusauna. Eikä puuroa ole pakko syödä.

Ystävien yhteinen joulunalustapaaminen; niiden kanssa joita seurakunta ylenkatsoo ja pitää pilkkanaan. Murramme leipää, syömme salaattia ja juomme viiniä kohtuullisesti, sillä tällaisina aikoina on hyvä olla samankokeneita lähellä. Tulee melkein hoidettua ripittäytyminen samalla. Me emme kysy todistuksia, emmekä testejä terveydestämme, emmekä sosiaalisesta statuksesta.

Yksi joululahja voisi olla, että laittaa ruokaa ahdingossa elävälle lähimmäiselleen. Joulu syntyy pienistä asioista.

Minun pitäisi tietenkin puhua joulukirkosta. Kirkkoon meno on poissuljettu, jäljelle jää evankeliumi. Olen menettänyt uskoni instituutioon, uskoani Jumalaan en ole menettänyt. Miksi kristityt tekevät niin paljon tietoista pahaa itselleen ja muille. Ne, jotka kumartavat syvimpään, ovat häijyimpiä tuomitsijoita.

Kilvoittelua joulukin on.

Thursday, December 6, 2007

Ikkuna sataa ulos


Joulukuun kuudes.
Harmaa sade, räntää ja pimeää.
Radiossa soi Sibelius.
Ikkuna sataa ulos.

Itsenäisyys on mielentila
Vapaus on pään sisäistä toimintaa.

Wednesday, December 5, 2007

Itsenäisyyspäivän aatto


Finlandia palkinto myönnettiin Hannu Väisäselle. Onnea!

Huomenna on itsenäisyyspäivä. Ajattelen isääni, jo tuon´ilmaisiin mennyttä. Hän oli peräänantamaton ihminen. Sotainvalidi ja monen kivun tuttu. Hän ei koskaan myöntänyt olevansa sairas, ei edes silloin kun lähti viimeisen kerran kotoa kuolemaan. Hänen mottonsa oli: on lähdettävä arvokkaasti ja tyylillä. Kuolemansairas istui auton etupenkillä selkä suorassa ja puku päällä. Etteivät ihmiset pääse sanomaan että häntä vietiin sairasautolla vaakatasossa. Ei, lähtö oli arvokas. Muutaman tunnin päästä hän oli kuollut. Toinen asia jonka muistan oli se, että häntä ei huijattu, ja monta kertaa hän olikin törmäyskurssilla herrojen kanssa. Ei varmaankaan poikkeus ikäpolvensa parissa.

Toinen jonka muistan on runoilija Helvi Hämäläinen, hänkin jo kuollut. Hänkin oli ikäpolvensa edustaja, ehdoton ja intohimoinen. Jotenkin näille ihmisille oli elämän perusarvot kohdalleen. Arvottomana aikanamme heidän muistonsa saa minut häpeämään omaa aikaamme. Me keskustelemme arvoista, vaikka niitä ei olisikaan.

Rahan arvoa ei lasketa!

Hyvää 90-vuotis päivää Suomi!

Hengellisten seminaarien paradoksi


Dostojevski puhuu usein Raamatusta teoksissaan. Karamazovin veljeksissä hän sanoo: "Jumala, millainen kirja Raamattu on, millaisia oppitunteja! Millaisen voiman, millaisen ihmeen ihminen saa tämän kirjan kautta! Tämä on ihmisluonteen, luonnon ja koko maailman monumentti. Siinä on nimetty ja osoitettu kaikki ikuisiksi ajoiksi! Kuinka monta salaisuutta siinä onkaan ratkaistu!"

Toinen sitaatti: "Mitä on ollut ihmiskunnalle kalliinpaa vuosisatojen ajan kuin tämä kirja!"

Vaikka Dostojevski puhuu ihmiskunnasta, hän tarkoittaa myös itseään, jolle Raamattu merkitsi aurinkoa, elämän lähdettä. Hän huomauttaa ettei Raamattu kuulu vain uskovaisille.

Ranskassa tutkijat sanoivat 1800-luvulla, että Raamattu kirjana on tullut päätepisteeseen, ja Voltaire ennusti, että ihmiskunta on kahdensadan vuoden kuluttua unohtanut tämän kirjan täysin. Dostojevski vastasi läntisille ennustajille, että Raamattu on voittamaton, eivätkä edes seminaareissa opiskelevat papiston lapset kykene selittämään sitä olemattomiin.

Edellinen lausuma vaatii tarkastelua. Viime vuosisadalla syntyi Venäjällä paradoksaalinen tilanne, sillä yhteiskuntaan ilmaantui ateisteja, jotka olivat saaneet koulutuksensa hengellisissä seminaareissa. Zernisevskiä myöten kaikki tunnetut vallankumoukselliset olivat käyneet hengellisen seminaarin. Kristuksen seuraamisen sullominen oppimistavoitteiksi, jotka opiskelijan tuli toistaa ulkolukuna, sai aikaan tämän nurinkurisen tilanteen.

Dostojevski näki kristinuskon tuhoutumisen vaaran nimenomaan näissä hengellisissä seminaareissa, ja hän sanoi jopa, että seminaarilaiset tulevat tuhoamaan Venäjän. Stalin opiskeli hengellisessä seminaarissa, ja ennustus toteutui täydellisesti.

Tuesday, December 4, 2007

Totuus Kristuksen ulkopuolella


"Tutkijat ovat hämmästelleet sitä, että Dostojevski ylipäänsä saattoi asettaa Kristuksen ja totuuden vastakkain, sanoa, että totuus voisi olla Kristuksen ulkopuolella. Dostojevski oli alle viivannut kohdan, jossa Kristus sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä."

Evankeliumissa kerrotaan kuitenkin hetkestä, jona Kristus itse huudahtaa: "Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit!"

Hän, joka oli sanonut olevansa yhtä Isän kanssa, riippui äkkiä ristillä. Hänen oppilaansa alkoivat epäillä ja kielsivät Kristuksen. Ristin luona seisoivat ainoastaan Hänen äitinsä ja yksi oppilaistaan niiden naisten lisäksi, jotka seisoivat kauempana. Ristin juurelle jäi vain äiti, jolle oli sama, oliko poikansa Jumala vai ei.

Voi olla, että kirjoittaessaan totuudesta ja Kristuksesta ikään kuin erillään olevina Dostojevski tarkoitti, jossa Kristus oli naulittu ristille ja kuollut. Juuri tässä tilanteessa hän tekee valintansa ja valitsee mieluummin Kristuksen kuin elävän Jumalan. Dostojevski astui esiin ja asettui seisomaan Jumalansynnyttäjän ja Johanneksen vierelle."

(Kolme esitelmää Dostojeskistä.)

Trifon Petsamolainen


Petsamon luostari on tuhoutunut tulipalossa maan tasalle.


Teatteriryhmämme Yhdestoista hetki teki pari vuotta sitten pienoisnäytelmän Trifon Petsamolaisen elämästä.

Näytelmää esitettiin Turun Ortodoksisen seurakunnan tiloissa. Tämä tapahtui edellisen kirkkoherran aikana. Nykyään teatterintekemisen hoitavat muut henkilöt käytännön elämässään kirkon piirissä.

Trifon Petsamolaisella oli vahva usko Jumalaansa. Hänellä lienee ollut diplomaatin vikaa, koska hän tiettävästi ei turvautunyt voimakeinoihin viedessään uskoa luonnonuskoisille pohjoisen asukkaille. Joka tapauksessa hän rakennutti tsaari Ivana IV. myötävaikutuksella 1531 luostarin Petsamoon. Luostari sai lahjakirjassaan runsaat maa ja metsäalueet käyttöönsä. Luostarin historiaan kuului vastoinkäymisiä, hävitystä ja tuhoa. Rauhallisina aikoina luostarissa elettiin, kuin periferiassa elettiin. Trifon Petsamolainen kuoli kuten elikin rukoushetken jälkeen ikonin eteen.

Lähihistoriassa Tarton rauhassa luostari siirtyi Suomelle. Suomen valtio otti haltuunsa luostarin omaisuuden ja puutteenalaisuus oli taas kilvoittelussa mikana.Toisen maailmansodan jälkeen Petsamo luovutettiin Neuvostoliitolle ja luostarin munkit siirtyivät Uuden Valamon luostariin Heinävedelle.

Petsamon luostaria suunniteltiin entisöitäväksi.

Monday, December 3, 2007

Anteeksi antamisen lahja

Dostojevskin puoliso Anna Grigorievna kertoo muistelmissaan tapauksen joka paljastaa Dostojevskin poikkeuksellisen kyvyn antaa anteeksi. Feodor Mihailovits käveli mielellään Pietarin köyhien korttelissa. Hän työskenteli vain öisin ja ennen työhön ryhtymistään hänellä oli tapana kävellä ulkona. Kerran tällaisen kävelyretken aikana humalainen hyökkäsi hänen kimppuunsa. Humalainen löi, ja Dostojevski kaatui maahan. Lähistöllä ollut poliisi pidätti miehen ja vei poliisiasemalle. Dostojevski käveli heidän perässään poliisiasemalle ja pyysi että mies vapautettaisiin. Poliisin mukaan se oli mahdotonta koska tapaus oli kirjattu ja pitäisi maksaa sakko. Dostojevski maksoi sakon ja mies pääsi vapaaksi.

Tässä yhteydessä voisi kertoa Pyhän Serafim Sarovilaisen tapauksen, kun hänen kimppuunsa hyökättiin. Häntä lyötiin lujasti ja luostarin veljestö pelkäsi hänen kuolevan. Kun päällekarkaajat saatiin kiinni, Pyhä Serafim vaati että heidät piti ehdottomasti päästää vapaaksi. Hän uhkasi lähteä luostarista, ellei hänen vaatimustaan täytetä.

Anteeksi antamus ei ole järjellä selitettävissä, se ei ole humanismia. Anteeksi antamus on ymmärrettävissä Kristuksen kautta - Hän antoi anteeksi vihollisilleen.

Sunday, December 2, 2007

Kaikkien Murheellisten Ilo


"Ikoni, jonka edessä Dostojevski rukoili, on onneksi säilynyt ja on kaikkien nähtävissä hänen museossaan. Ikoni on nimeltään "Kaikkien Murheellisten Ilo". Ikonissa Jumalansynnyttäjä on kuvattu kärsivien ihmisten ympäröimänä.
Siinä ovat kärsivät, alastomat, köyhät alistetut ja loukatut: ihmiset joista Dostojevski kirjoitti. Tätä ikonia voisi pitää parhaana julisteena hänen teoksistaan."
(Kolme esitelmää Dostojevskistä)

Saturday, December 1, 2007

Turkulaiset maailmankartalle


Turussa Vanha Suurtori on taas vanhan ajan joulutunnelmissa. Siellä on viihtyisää kävellä ja katsella. Siihen se sitten tavallisen ihmisen osallistuminen jääkin. Hinnat ovat nimittäin kohonneet pilviin viime joulusta. Aivan kuin kohderyhmä olisi hyvätuloiset turistit ja varakas oma väki. Virolaisten putiikki on poikkeus vielä toistaiseksi, voi olla että hekin alkavat ahnehtia. Turkulaiset hinnoittelevat kyllä itsensä ulos noilla hinnoilla.

Tekisi mieli kysellä kaupungilta tilaa tai paikkaa basaarille, jossa olisi tunnelmaa ja halvemmat hinnat ja kiireetön ilmapiiri. Paikkaa jossa saisi muutakin kuin rahastettavana olevan tunteen ja jos et osta mene pois...
Missä ovat tämän kaupungin luovat ihmiset, jotka nauttisivat tekemisestä ja olemisesta?

Vanhan Suurtorin miljöö on ihastuttava. Minusta siellä pitäisi olla jatkuvaa aikakausien tapahtumia ympäri vuoden. Ideoita kyllä olisi varmaan, mutta byrokraatit ovat hitaita liikkeissään ja ajatuksissaan.

Joulukuusi Tuomiokirkon edessä on kaunis kuten aina!

Johanneksen yhdestoista luku ja Dostojevski

"Dostojevski on tehnyt kymmenen merkintää Johenneksen Evankeliumin yhdenteentoista lukuun.Luvussa kerrotaan Lasaruksen kuolleistaherättäminen. Ne, jotka ovat lukeneet RIKOKSEN ja RANGAISTUKSEN muistavat Sonjan lukevan tätä lukua Raskolnikoville. Dostojevski näyttää lukijalle analogian: Raskolnikov on Lasarus. Evankeliumin Lasarus kuolee fyysisesti, Raskolnikov kuolee henkisesti murhattuaan vanhan naisen. Raskolnikov sanoo ettei hän murhannut vanhaa naista vaan itsensä.Romaani on itseasiassa kertomus kuolleesta ihmisestä nimeltä Raskolnikov.

Huonetta, jossa Raskolnikov asuu, verrataan sivumennen arkkuun. Murhan jälkeen Raskolnikov piilottaa varastamansa kalleudet kiven alle. Ja murhapäivästä kuluu neljä päivää siihen, kun Sonja lukee Evankeliumia. Lasarus oli haudassa neljä päivää, ja hauta oli suljettu kivellä. Kätkemällä aarteet kiven alle Raskolnikov sulkee oman hautansa." ( Kolme esitelmää Dostojevskistä"

"Evankeliumi tekstin jakeessa 43 Kristus herättää Lasaruksen:"Lasarus tule ulos!" Kun Sonja lukee Raskolnikoville Raamettua, tämä istuu vuoteen reunalla hervottomana. Kun Sonja on lopettanut, hän sanoo kuin ohimennen Raskolnikoville: "Nouse ylös!" Raskolnikov ei ymmärrä, miksi hänen pitäisi nousta, mutta hän nousee seisomaan ja tämä ele oli hänen ylösnousemuksensa alku. Mutta ylösnousemus on pitkä prosessi, koska hänen pitää katua, mennä poliisilaitokselle tunnustamaan tekonsa. Hänet tuomitaan ja lähetetään vankina Siperiaan. Vasta siellä hän herää turtumuksestaan ajattelemaan Sonjaa ja rakkautta. Vasta romaanin lopussa sanotaan, että hän on ylösnoussut uuteen elämään. Romaanin ydin on Johanneksen Evankeliumin yhdennessätoista luvussa."