Tuesday, December 31, 2013

Hetki vuosien vaihtumisen välissä

Vanha Vuosi liukuu kiihtyvällä vauhdilla pois. Olen joskus miettinyt mitä tapahtuu vuosien vaihtumisen välissä. Käyvätkö vainajat päivällispöytään kuin varjot jotka täyttävät tyhjiön.

Anna Ahmatovan Uuden Vuoden balladin lopussa nuori vainaja sanoo: Meidän on juotava sille, joka ei ole kanssamme vielä.

Hyvää Uutta Vuotta! Todennäköisesti se on aivan yhtä tylsä kuin edellisetkin, mutta erilainen kuitenkin.

Saturday, December 28, 2013

Meillä Pietarissa oli komeita kirkkoja


"Olja-täti jupisi tavallista mantraansa suomalaisessa, protestanttisessa lähiössä olevassa yksiössään. Hän oli osallistunut kirkollispoliittiseen keskusteluun lähettämällä kirjeen korkealle kirkonmiehelle ja vaatinut komeaa katedraalia Kuukkelisuon lähiöön. Keskustassa oleva kirkko ei vastannut hänen kirkkorakennuskäsitystään."

Meillä Pietarissa oli komeita kirkkoja. Kävelimme usein Iisakin kirkon ohi babuskan kanssa. Olja-täti oli vakaasti päättänyt kieltää Neuvostoliiton ajan elämässään. Hän käveli kirkkojen ohi, mutta ei mennyt sisälle. Ikoneita oli myös kaksipohjaisen sängyn lautojen välissä. Oli varmasti turvallista nukkua ikoneiden päällä. Isä vietiin Siperiaan mutta ikonit jatkoivat oloaan lautojen välissä Pietarissa. Joskus kovan pakkasen ahdistellessa veli uhkasi polttaa sängyn ja kaikki mitä siinä oli. Ne ikonit ovat nyt seinällä, maassa jossa oli yksi tapa ajatella ja yksi tapa puhua. Kaikki oli jotenkin liian järjestyksessä ja ennalta arvattavissa.

Meillä Pietarissa näkyi jokaisesta ikkunasta kultaiset kupolit.
Kellot eivät tosin kilkattaneet ja tuohuksien sijaan myytiin pääsylippuja museoon.

Sitä hän ei halunnut muistaa.

Thursday, December 26, 2013

Kuka suojelee puutaloa grynderin ahneudelta?


Seinänmme takaisessa puutaloyksiössä tehdään remonttia. Grynderi kertoi ostaneensa huoneen bisnesmielessä; hän tekee uutta silmänlumetta halvalla, perustuksiin eli lattien alle ei kurkistella. Merkillisintä tässä kaupassa oli että huoneesta enemmän tarjoavien tarjouksia ei noteerattu. Edunvalvoja taisi järjestää tutulleen bisnestettävän kohteen.

Nuori mies selitti että hän tekee kaiken uudeksi. Totta, hän on repinyt kaiken alas, pelkät hirsiseinät pönöttävät paikallaan. Joulupäivänä lähti tiskipöytä, keittiön kaapit ja kaikki mitä seinällä oli ollut. Meneekö grynderillä noin huonosti että pitää joulupäivätkin huhkia taloruumiin raiskauksessa. Odotan kauhulla että seuraavaksi hän käy puuhellan ja hormin kimppuun. Luulisi taloyhtiölläkin olevan jotain valtaa asuntojensa remontteihin.

Puutaloasuntoja on remontoitu kovalla kädellä puutaloalueilla. Niitä ei ole kovin helppo myydä, sillä ostajat haluavat puutaloasunnon, ei rivitaloasuntoa jossa on parkettia ja pintakiiltoa. Tai onhan niitä jotka haluavat edellämainittuja asioita, mutta miksi he haluavat puutaloasunnon?

Ulkona kajastaa. Sade on lakannut ja tuulikin laantunut. Päivä on pidentynyt hieman.

Wednesday, December 25, 2013

Siunaava sade vihmoo luostaria


Sataako Konevitsassakin tänä jouluna? Sade on tarpeellista ja siunaavaa monessakin mielessä. Sade muuttuu ennen kevättä lumeksi ja sitten sulaa pois, nousee taivaalle ja valuu maahan. Kevät tulee, maa viheriöi ja Laatokan leppeä tuuli hyväilee kulkijaa. Yksi Konevitsan kävijöistämme siirtyi joulun alla tuon´ìlmaisiin. Ollos iäti muitettu.

Sunday, December 15, 2013

Trifon Petsamolaisen päivänä


Tänään on Trifon Petsamolaisen päivä. Hän oli valontuoja pimeään pohjolaan. Jokainen saa käsittää valon ihan miten haluaa. Tämän päivän "trifoneilla" on tasoitetut ja valaistut tiet ajella ja kulkea. Lapissa paukkuvat pakkaset ja tähdet kauempana kuin koskaan. Revontulien kosminen säteily leijuu kaiken yllä.

Trifonin aikaan oli erilainen, aikaan sopiva, aikakäsitys. Kirkkoa ei rakennettu puolessa vuodessa; siihen tarvittiin ainakin kymmenen vuotta ja enemmänkin. Ruotsalaiset polttivat ja ryöstivät kirkon muutaman kerran. Luostari rakennettiin ajan saatossa ja sillä oli myös maallisia ja poliittisia tavoitteita.

Aikamme mukavuudenhaluun tuudittautuneille ihmisille on vaikea ymmärtää uskon ja tahdon lujuutta jolla pohjolaa kristillistettiin. Meille on kaikki tarjolla, eikä sekään riitä. Jatkuva tyytymättömyys ajaa ihmistä uusiin hankkeisiin. Nykyään ei kukaan lähde korpeen, pystymetsään, petoja uhmaten repussa risti ja sydämessä palo, nykyään mennään kuin kaupparatsut ja kuitataan kulukorvaukset.

Jos joku pappi alkaisi toimia Trifonin tulisieluisesti, hänet vietäisiin hoitoon ja toimituskieltoa ropisisi päälle. Trifon Petsamolaisella oli tosin keisarin antama lahjakirja (siunauskirja) Petsamon metsiin luostarille lohkaistavaksi maa-alueiksi.

Tiedonvälitys oli aikaan sopiva. Meidän ortodoksinen tiedonvälitys on ajan tasalle. Vai onko sittenkään?

Saturday, December 14, 2013

On aika ripustaa olkitähti ikkunaan


On aika lähettää joulukortti. Joistakin traditioista on pidettävä kiinni, niin kauan kuin on niitä joille voi lähettää kortin. On tietenkin helppoa huikata netissä tai kännykällä Hyvää Joulua, aivan kuin moi mä menen nyt tai Soitellaan taas!. Joulutervehdykseen kannatta nähdä aikaa ja vaivaa, sillä niihin jää tekijänsä jälki ja tunnelma.

Kun kortit on tehty ja lähetetty, voi keskittyä muihin tehtäviin. Kuten noihin keskiaikaisiin pipareihin, joiden valmistus on helppoa ja mukavaa. Taikina maistuu taivaalliselta ja valmiit piparit pitää piilottaa, sillä meillä ne katoavat nopeasti ennen joulua.

On aika ripustaa olkitähti ikkunaan. Ostin sen kehitysvammaisten puodista, monta vuotta sitten, ja se on säilynyt hauraudestaan huolimatta ehjänä. Toinen perinnetähti on lapseni ikkunassa, toisessa talossa. Ostin sen Joensuun ortodoksisesta kaupasta kauan sitten. Nyt sitä kauppaa ei enää ole. Tähti on käsityötä ja siinä on ohuita hopealankoja ja niintä. Se on hyvin kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kynttilät palavat pihalla.

Sunday, December 8, 2013

Perinneluuta ja positiivisia koiria

Vanhalla Suurtorilla positiiviset koirat jakoivat hyvää energiaa kaikille.

Oma koirasuhteeni on asiallinen. En voi sietää että koirille lässytetään sillä he ansaitsevat kunnioitusta.


Kissoille en ole kuullut kenenkään lässyttävän ja uskon että kissat eivät pitäisi siitä, vaan sipsuttaisivat oitis kusemaan helmoille.

Myyntikojusta ostin joululimpun, kaksi ruislimppua, perinteisiä nekin.


Kuvan tonttu-ukko pitää komentoa ja vahtii myyntipöytää.

Kaksi tomeraa turkulaista rouvaa näki tonttukojun seinustalla ihanan luudan. Se ei ollut kaupan; oli tonttumuorin henkilökohtainen luuta. Oliskohan perinneluudalle kysyntää?

Tuomiokirkon kuusi on hämmästyttävän tasalaitainen ja latva ei suippene. Kuusia on monen mallisia.


Lyhyt päivä pihtasi jo kamerani sietokykyä. Lähdin uutta kiinalaista katukivetystä pitkin jokirantaan.

Rahamiestensilta oli pimeänä.

Friday, December 6, 2013

Joulukuun kuudes 2013


Kauppatorilla satoi märkää räntää. Innokkaimmat jonottajat olivat saapuneet paikalle jo kello 9.00. Ruokakasseja alettiin jakamaan klo 12.00. Ihmisjono kiemurteli pitkälle. Soppajono oli melkein yhtä pitkä. Harmaahapsinen pappi puhui talvisodasta ja kiitollisuudesta. Minä ajattelin vuoden 1918 tapahtumia joista vaietaan puheissa. Kävelin torin ympäri etten tulisi huonolle tuulelle.

Nuoret herrat lauloivat ja joku tanssahtelikin, mikä oli hyvä asia.

Olisi hyvä jos operaatio Ruokakassi saisi jatkua. EU:n ruoka-apua ei saisi lakkauttaa, sillä rahaa on kyllä vähemmän tärkeisiinkin kohteisiin tuhlattavaksi.

Kynttilä palaa ulkona. Jouluun on enää vähän aikaa.

Wednesday, December 4, 2013

Haluaisitko seisoa kauppatorilla ruokakassia odottaen optioherra tai ministeri?


Liikekeskuksen edessä, bussipysäkin seinään nojaten kerjäläinen rukous huulillaan kerjäsi kolikoita. On joulupaasto ja minä en voinut kävellä ohi. Kourallinen viisicenttisiä, kaksikymmencenttisiä ropisi lähes tyhjän mukin pohjalle. En kadu almujani, vaikka sain paheksuvia katseita. Länsimainen rationalismi sotii kaikkea armeliaisuutta vastaan. Armon ja armeliaisuuden käsite ei kuulu aikaamme ja kulttuuriimme. Ennen, kun ajat olivat vaikeita ja sosiaalihuoltoa ei ollut, ihmiset auttoivat toisiaan. Luulen että olemme kohta historiallisesti taas kohdassa, jossa sosiaalihuolto ei toimi ja armeliaisuuteen emme vielä pysty. On opeteltava uudelleen esi-isien ja äitien sosiaalisia taitoja, taitoja joilla ei saavuteta henkilökohtaista menestystä, vaan joilla autetaan kanssaihmisiä kuten ihmiselle on ominaista auttaa.

Itsenäisyyspäivänä Turun kauppatorilla on taas operaatio ruokakassi. Jonot ovat olleet aina vain pitempiä näissä juhlissa. Toivon että sää ei kurita muutenkin alaspainettuja osallistujia. Kukaan ei varmaankaan haluaisi vapaaentoisesti olla nälkäisten jonossa, kun tiedämme, että rahaa on ruokkimiseen, se nyt vain ohjautuu vääriin kohteisiin, kuten optioherroille ja muille omanedun tavoittelijoille.

Joka itsenäisyyspäivänä, ainakin viiden vuoden ajan, olen hävennyt ortodoksien pienen piirin tekotunnelmaista seurakuntasalin itsenäisyyspäivän juhlaa. On hyvä tietenkin että juhlitaan itsenäisyyttä, mutta voisi sen tehdä toisinkin, varsinkin kun sadan metrin päässä kauppatorilla jaetaan köyhille ruokakasseja. Kummassako juhlassa mahtaa vierailla Jeesus Nasaretilainen? Toivottavasti hän ei paina kaasua Turun kohdalla. Joulukuun kuudes on myös Pyhän Nikolaoksen muistopäivä.

Valmistan keskiaikaisia pipareita. Neilikka, kaneli, muskottipähkinä ja manteli tuoksuvat.

Sunday, December 1, 2013

Joulukuun ensimmäinen sunnuntai

Hämärää vain meidän silmillemme. Kuvan kissa näkee pimeässä paremmin. Se katsoo raukeasti mustalle kadulle ja on vahtivinaan naapurin jouluvaloa. Hämäystä kaikki tyynni.

On aika ravistella pölyt tallilyhdystä ja sytyttää kynttilä kuistille.