Friday, September 30, 2011

Turun kirjamessuilla


Ihmeen lämmin päivä. Käväisin kirjamessuilla ja kiersin kirjapyydykset. Kuolasin Toivo Laakson viimeisimmän runokokoelman nähdessäni. Oikealla J. K. Ihalainen, tuntui viihtyvän Turun Kirjamessuilla.

Hannu Taanila puhui ja puhutti Pentti Haanpäästä, jonka tuotannon hän kyllä osaa ja tietää. Ilahduttava poikkeus tasaisessa tarjonnassa. Jotkut eivät suinkaan taannu vanhetessaan. Hannu Taanila ei päässyt taannoin Mikelin kirkkoon esiintymään, koska hän oli jossakin toisessa kirkossa käyttänyt esiintyjälle sopimatonta kieltä ja haukkunut hallitusta kirkossa.

Alla runoilija Silene Lehto lukee valaskalarunoja kokoelmastaan Hän lähti valaiden matkaan (WSOY 2011). Poesian runohuone on kakkoshallin keskelle verhoilla eristetty intiimi tila jossa tuntuu olevan koko messujen runotarjonnan elävintä ja sykkivintä ydintä.


Näin Kirsti Ellilän hauskassa villapuserossaan porhaltavan jonnekin. Vahinko etten saanut kuvatuksi.

Join punaviiniä ja maistelin juustokuusenkärkkä annoksen (2,50 euroa) ruokamessujen puolella. Kotimatkalla katselin Aurajoessa miten punainen iso vaahteranlehti hengaili keltaisen koivunlehden kaa. Syksyisen joen vesi virtasi rauhaisasti kohti Ruotsia.

Tuesday, September 27, 2011



Keskipäivän syysaurinko lämmittää pihaa. Ruoho on lakastunut jo, jalava on vielä vihrä. Portin metallinen lukko on avattu, portti on raollaan; suorastaan kutsuu sisäpihalle. Ulko-ovet on singottu pihalle. Toisenlainen valtaaja, tai valloittaja, on saapunut paikalle.

Tässä kaupungissa kaupunki myy rakennuksiaan pilkkahintaan gryndereille. Tämäkin tontti puutaloineen meni vaivaisella miljoonalla.

Monday, September 26, 2011

Limingan niitut ja muita ihmeteltäviä asioita...

Kirjailija Paavo Rintala tai ystävämme Anu, tai molemmat, kertoivat aikoinaan hurmioituneensa Limingan niityistä. Tässä tapauksessa pitäisi puhua niituista. Ajoimme Limingan ohi ja minä tähyilin niittuja. Niitut olivat jossakin muualla kuin päätien varressa. Tulomatkalla ajoimme Ylivieskan kautta; yövyimme siellä. Tästä ei ole mitään kerrottavaa.

Pohjanmaa on sarja toisiaan muistuttavia kyliä ja peltoja. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä että täällä on kuin Satakunnassa. Olimme Satakunnassa ja maisemapiiri sen mukainen.

Limingan niitut täytyy etsiä. Mies kyseli lakeuksien läpi ajettaessa että kelpaisiko nuo niityt? Ei kelvanneet koska ne eivät ole Limingan niitut. Yksi ohiajelehtinut ehdokas alla:


Nyt olemme Turussa. Sää on tavallinen syyskuun lopun sää; harmaa, välillä kuulas ja sumua aamulla.

Joensuussa aiotaan kuulemma purkaa vanha kulttuuriravintola Jokela. On kuulemma päässyt huonoon kuntoon, miksiköhän?

Turussa taas puretaan vankkoja hirsisiä puutaloja. Tilalle rakennettaneen rumia kerrostaloja jotka kestävät pahimmillaan vuoden korjaamatta. Eikö noita hirsitaloja olisi voinut korjata homeallergikoille? Hirsirakenteinen puutalo hengittää toisin kuin uustuotantoa oleva kerrostalo. Ja onko lopultakaan tutkittu kerrostalojen muovimateriaalien erittämän toksiinin määrä?

Limingan niituista ei ole kuvaa. Ei ole kuvaa Jokelastakaan vielä. Paitsi allaolevan rosvosin Internet-perinteen mukaan KUn sivuilta:

Friday, September 23, 2011

Syyspäivän pässäys



Tänään on syyspäivän pässäys eli tassaus. Kuvan yksinäinen poro tunturin laella odottaa toista poroa jotta pässäys olisi asianmukainen.


Pässäyksen kunniaksi naukkailemma konjakkia ja punaviiniä. Kattilassa poreilee bataattikeitto joka saa lipstikan lehtiä pinnalle, ja on siten kaunista silmälle ja mielelle. Valkosipuli sopassa antaa osaltaan uskoa elämään.

Jouluun on enää kolme kuukautta. Siitäpä se sitten taas alkaa maailman valkeneminen.

Thursday, September 22, 2011

Luontokävelyä II



Sataa tihuuttaa. Kostea sammal tuoksuu metsikössä. Ilma on puhdasta hengittää. Kumpareelta näen järven jonka nimeä en tiedä. Oikaisen polkua mökille ja ajattelen että talvi täällä voisi olla hämäränhyssyä ja kimaltavan kylmää.

Kävelimme Pallaksen luontopolkua kolmen tunnin ajan. Kohtasimme monta poroa.



Näimme hotellin vanhat rauniot; saksalaiset olivat polttaneet sen perääntyessään Norjaan toisen maailmansodan loppumainingeissa.




Luen Kjell Westön Isän nimeen teosta. Jokin hänen tavassaan kirjoittaa viehättää minua. Kirjan isä kalasti Hepeakaloja merestä. Sillon oli Suomenlahden rannoilla vielä rakkolevää ja maailma viipyilevä. Yksi asia kirjan isässä kosketti kovasti: hän oli suuri ja vakaa ihmisten mielestä, mutta todellisuudessa hän meni helposti tolaltaan tai järkkyi. Siksi hän tunsi olonsa turvalliseksi harmaassa säässä; se kietoi hänet turvalliseen harmauteensa.



Kuulin kaikuja Turusta: Turun kaupunki on myynyt Ratapihan- ja Brahenkadun kulman puutalot tontteineen NCC:lle miljoonalla eurolla. Eikä aikaakaan kun siellä kohoaa uustuotettuja kerrostaloja. Hyvää kulttuuripääkaupungin loppurepäisyä. Muoniolainen poro katsoo uutista vähän sillä silmällä:

Wednesday, September 21, 2011

Luontoajelua pohjoisessa



Saana-tunturi kohoaa maisemassa Kilpisjärvellä. Luontokeskus oli auki tällä kertaa ja muistin korteilla suvun vanhinta ja lähes nuorinta henkilöä. Aurinko loisti ja Norjan puolella oli suorastaan lämmintä. Siniset kellokukat kukkivat jonkin vuonon reunalla. Kuvassa alla.



Lassagammin rannalla keräsin violetteja näkinkenkiä. Tunturiseinämää pitkin solisi puro monessa kohtaa. Jossakin kaukana, jonkun vuonon rannalla minulle kerrottiin että Pohjois-Atlantti näkyi kaukaa kahden tunturin välistä. Ukko tosin mumisi että se on Norjan meri. No Atlanttiin kai sekin vielä luetaan...

Illalla palasimme tukikohtaamme. Paluumatkalla sade pesi tuulilasin.

Tänään vietämme luppopäivää lueskellen. Sää on harmaa. Aamulla satoi. Lomapäivät vähenevät verkkaan mutta vääjäämättä. Satoi tai oli satamatta. Vettä tai tulevaa räntää.

Sunday, September 18, 2011

Luontokävelyä I





Eilen luontopolulla kävellessämme tapasimme Kuukkelin. Kuukkelilla on merkitys metsätyömiesten tarinoissa. Savotoilla oltiin mielissään kuukkelin ilmestyessä palstoille. Kuukkeli tiesi hyvää onnea. Se oli kesy lintu, tai utelias. Ehkä molempia. Savotat ja metsurit ovat kadonneet ja kuukkelikin näyttäytyy harvemmin nykyään.

Lueskelin kuvassa olevan kirjan tarinarunoutta. Jokaisen ortodoksin olisi oivallettava että siunattua vettä jää aina kupin pohjalle vaikka tyhjksi luulit tyhjentäneesi kupin siitä juotuasi.


Se o harakannii elämä meleko mustavalakosta.


Riiko Samuli Muje, teoksessa Sanojen yksinkertainen avain, Painopaikkaa tai -aikaa ei ilm. ISBN 978-951-842-346-4.

Hitauden kulttuurin kaipausta...


Kirkas auringon hohka peittyi harmaaseen sunnuntai aamuunpäivään. Yöllä heräsin ryminään:pölyimuri tuli kaapista. Ulkona näytti kohmeiselta ja kuivalta.

Katselin aamulla aikani kuluksi yhteispohjoismaista Jumalanpalvelusta. Kerrankin viihdyin luterilaisten kirkonmenoissa koko ajan. Oli tanssia,laulua ja pappien paginaa. En usko että Luttersäätiön papit hyväksyisivät moista.Minulle on se ja sama hyväksyvätkö vaiko eivätkö hyväksy. Edellisenä päivänä kuuntelin ihmisten lappilaisia puheita politiikasta ja presidenttiehdokkaista; sanoin että Haavisto on fiksu ja sivistynyt ehdokas. Jo aiemmin Turussa järkytin yhtä uskonsisarta samoilla puheilla. "Siunakkoon. Linnanjuhlissa kättelemässä kaksi miestä. Ei se käy!" Minulle käy ihan hyvin ja linnanjuhlat voisi lopettaa ja käyttää nekin rahat hyödyllisemmin.

Yllä oleva kuva viittaa luonnonuskontoihin. Shamaani tapahtuma oli ollut noin viikko sitten. Olen kiinnostunut vähän kaikesta. Kannatan hitauden merkitystä;asiat kypsyvät aikansa. Kiireen kulttuuri synnyttää likilaskuisia tuloksia.

Saturday, September 17, 2011

Syksyn palavapensas ja talvea enteilevä tuuli



Eilen olimme Rovaniemellä tuttuja tapaamassa. Paavo Väyrynen ja Jari Tervo tuntuvat olevan arvostettuja täällä. Aamulla lähdimme ajamaan ylempänä Lapissa olevaan majapaikkaamme. Matkalla pysähdyimme Levin maisemissa. Tuuli enteili talven tuloa. Tuli vilu ja jatkoimme pian määränpäähämme.

Matkalla näimme syksyn palavan pensaan jossakin joenvarressa. Jokia täällä riittää. Jokia, jotka ovat suuria ja kirkkaita.

Thursday, September 15, 2011

Näreet tuksuvat märälle naavalle sateen jälkeen


Näreikkö tuoksuu sateen jälkeen märälle naavalle. Meri on harmaa. On syyskuun viidestoista päivä ja tämä hotellihuone tuoksuu viisikymmentä luvulta. Marjanpoimijat kälättävät takapihalla käsittämätöntä kieltään. Toivon että he saavat kunnollisen korvauksen työstään.
Huomenna, aamulla aikaisin jatkuu matkamme pohjoiseen. Moottoritie on kuuma. En todellakaan haluaisi jäädä tänne.

Näreet on kuvattu aamupäivällä Merikarvialla.

Tuesday, September 13, 2011

Olen nostalginen henkilö Kaskenmäellä sateessa..


Rankkasade tuli tilaamatta: Vesi kiehui kaduilla, virtasi alas Kaskenmäkeä. Kadut piestynä puhtaiksi, kengissä vettä, korvissa talonvaltaajan huilusoolo. Nolladolorenssia Kuituselle.

Kaskenkatu 15. pihalla kasataan romuja, tyhjennetään komeroita. Pihalla on odottava tunnelma. Tuoksuu syksylle. Ikkunassa palaa valo.

Uudenmaankadun vintillä puhuttiin Musta purje Valkea purje näytelmästä Kansallisteatterissa. Tulisi näytelmä Turkuun vierailemaan. Ei kuulemma tule. Se on rahakysymys. On mentävä Helsinkiin, vaikka on kulttuuripääkaupunkivuosi, ja minä olen nostalginen henkilö.

Nyt on tiistai ja mietin matkatavaroita mukaan otettavaksi. Tunnen aina ahdistusta kun pitäisi pakata ja valita mukaan otettavat vaatteet. Luen kesken kaiken Anna Ahmatovan runon. Hänen elämänsä oli matka, täynnä raskaita etaappeja. Jostakin syntyi huhu että isä Aurinkoinen on kuollut. Sitä oli vaikea uskoa todeksi.

Neva virtaa edelleenkin.

Saturday, September 10, 2011

Kauniita, ehjiä ja lohduttomia runoja

Kun viimeinen lapsi, lintu ja kukka katoaa, toivokin.
Tommi Parkko, teoksessa Pelikaani s.54

Tommi Parkon kolmas runokokoelma sisältää kauniita, ehjiä ja lohduttomia runoja. Tommi Parkko on julkaissut harvoin, mutta taso on kristallisoitunutta ja tarkkaan pohdittua. Hän on ollut monessa mukana: perustanut vuonna 1993 runoyhdistys Nihil Interit ryn yhdessä Markus Jääskeläisen kanssa ja toiminut kulttuuria edistävissä ryhmissä ja lautakunnissa. Ja tietenkin kouluttanut tulevia ja oleviakin kirjoittajia. Hänen runoissaan kohtaa mennyt, nykyisyys, ajan ja muistin liike. Matkoilla olo, ja liike yleensä on ominaista Parkon elämälle ja olemiselle. Tommi Parkolla on ollut merkittävä rooli Turun runoliikkeessä.

Sinä saat valita tärkeimmät tiedot,
sillä on eri asia kirjoittaa kirje kuin historiaa,
eri asia kirjoittaa ystävälle kuin suurelle yleisölle

Tommi Parkko Pelikaani s.33


Pelikaani ilmestyi vuonna 2011 Savukeidas kustantamolta. Kts kirjan kuvaa Savukeitaan sivuilta.

Tuesday, September 6, 2011

Päivänsini kukkii taas...

Nyt on uusi aika ja ajatukset. Sananvapaus.

(Esa Hirvonen; Uralin nälkä, sivulla 11.)



Päivänsini oli kesän ulkona seinustalla. Se tavoitteli räystäitä elokuun lopulla. Olin matkoilla koko kesän ja luulin että kukkia ei tänä kesänä tulisikaan. Mistä tiedät vaikka olisi kukkinutkin, sanoo sisko, et vain ollut näkemässä. Joka tapauksessa siirsin kukan sisälle ja heti alkoi kukkia ilmestyä paljon ja nuppuja on ilmaantunut lisää.

Olen lukenut Esa Hirvosen runokirjaa Uralin nälkä. Hän petraa kuin sika juoksuaan ja on hauska. Sitä paitsi hän on kiltti tekstintekijä.

Täällä henki maksaa pari kymppiä
ja kaikki muu on lähes ilmaista.

(Esa Hirvonen; Uralin nälkä, sivulla 15.)


Runot ovat sellaisia pitkiä, että pitäisi lainata koko teos. Mutta samalla vaivalla itsekukin menee kirjakauppaan ja hankkii itselleen tämän Esa Hirvosen Uralin nälkä -teoksen. (Savukeidas 2011, 80 s.) Senkin uhalla että jotain särkyy kokonaisuudesta olen lainannut muutaman rivin. Lukekaa itse ja nauttikaa. On muuten Hirvosen paras kokoelma.

Minut valtaa outo tunne,
kuin olisin palannut kotiin,
löytänyt sieltä vieraan ihmisen.


(Esa Hirvonen; Uralin nälkä, sivulla 21.)



Lainaukset teoksesta: Esa Hirvonen Uralin nälkä, Savukeidas 2011. Seuraava löytyy sivulta 74:

kuka pelkää sinivalkoista makkaraa?





me ollaan miehiä, kuin talvisodassa,
pienet poikaset, kuulutaan yhteen.


(Esa Hirvonen sivulla 54 .-)

Monday, September 5, 2011

Kun juhlat loppuvat, alkaa arki...




Piispa poistuu juhlaliturgiasta. Taaimmaisena isä Andreas.

Sää on syksyisen lämmin. Torilla kuhisee maalaismarkkinoihin saapunut kansa. Myös juhlat loppuvat aikanaan, kuka nyt jatkuvaa juhlaa kestäisikään. Vapaaehtoistyötä tehneet, ja tekevät palkittiin. Kirkkoherra ja seurakuntasihteeri olivat valinneet palkittavat, ei piispa.

Kirkonkaunistajalle lämpimät kiitokset kuluneista ja tulevista vuosista. Samoin museotyöntekijälle, tähtitieteilijälle, emännälle, Pavelille ja muille palkitsemattomille.

Pitäen halpana ajallisen valtakunnan kunnian
sinä, ylen autuas Aleksandra,
opit Kristusta ainoata
meidän tähtemme ristiinnaulittua, rakastamaan.
Hänet pelottomasti tunnustaen
sait sinä marttyyrin seppeleen.
seisoen nyt taivaassa
kunnian kuninkaan
valtaistuimen edessä
rukoile pelastusta sieluillemme.


Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran tropari.


Alla Pyhän Alexandran rauhaisa eteläpääty alkavan syksyn auringossa.

Sunday, September 4, 2011

Vedenpyhitystä II


Joen toisella puolella ihmiset juovat virvokkaita jokilaivaravintolassa. Veden yli kuuluu ääniä. Maailma elää.

Pankki-ja rahamaailman perustat natisevat maailmalla. Onneksi rahamaailman epäluulot eivät ole tunkeutuneet pappiemme välille. Piispa on saanut tulla Turkuun.

Minusta piispa tulee jos haluaa, eikä kysy lupaa keneltäkään. Ja myös sanoo mitä haluaa kysymättä lupaa alemmiltaan. Tämä on piispan oikeus ja suorastaan velvollisuus.

Kuoro laulaa. Risti upotetaan veteen kolme kertaa.


Juhlavigilia alkoi välittömästi ristisaaton jälkeen ja noin klo 17.00. Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkossa. Kirkko sijaitsee Turun Kauppatorin reunalla, omalla tontillaan. Kirkko on suojeltu rakennus. Kirkon on suunnitellut C.L. Engel, joka Turun palon jälkeen, autonomian alettua, suunnitteli uuden ruutukaava-alueen Turkuun. Kirkko täyttää tänään 165-vuotta. Kulttuuripääkaupunki ei ole huomioinut paljoakaan autonomian ajan Turkua ohjelmistossaan. On sentään osa Turun historiaa sekin.



Edellisissä juhlissa oli dramatiikkaa. Piispa erotti kirkkoherran. Seuraukset jäytävät yhä seurakuntaelämää. Piispakaan ei ole erehtymätön, sillä kaikilla pakolaisilla ei ole ruoskan jälkiä selässä, vaikka kuinka väittäisi. Marttyyritarinoilla ei nykyään juurikaan ratsasteta. Seurakunta elää pysähtynyttä aikaa. Kirkkoherra Durac on ollut toimessaan kolme vuotta, ei kaksitoista, kuten Aamuset-lehdessä väitetään. Korjausta väittämään ei ole lehden taholta näkynyt. Ei ole näkynyt vieläkään vaikka nyt on kulunut jo kaksi viikkoa.Turun Sanomat oli sijoittanut kirkkoamme käsittelevän juttunsa Sikalajutun alle.

Toivomme Aleksandran kirkolle terveyttä ja pitkää ikää.

Turun ortodoksinen Pyhän Aleksandran Kirkko - juhlakirjasta (2006) saa tietoa seurakunnan ja kirkon historiasta. Teoksen työryhmä: Petri Ratilainen, Aiju von Schöneman, Martti Puhakka ja Erkki Kiiski. Kuva kannesta alla.

Saturday, September 3, 2011

Vedenpyhitystä Aurajoessa I




Kaunis ja lämmin sää. Ristisaatto vaeltaa pitkin Aurakatua.

Metropoliitta Ambrosius kävelee mietteliäänä sauva kohotettuna. Kuoro laulaa kauniisti. On vedenpyhittämisen aika Aurajoen rannalla. Kaupungin äänet sekoittuvat hartaisiin ääniin.

Lapsi löytää lätäkön ja hyppii riemukkaasti piispan selän takana. Joki on tyyni ja vesi vähemmän savista kuin yleensä.

Vesi on siunattu ja piispa vihmoo pyhää vettä syntisten päälle. Linssi kastuu, mutta kuvista tulee hyviä.

Joki virtaa siunattuna kohti merta. Kuoro laulaa.

Kynttilänkantaja - poika aloittaa ristisaaton paluun kirkkoon.



Mitä miettii Ambrosius kulkiessaan.

Pelasta, Herra, sinun kansasi
ja siunaa sinun perintösi.
Anna seurakunnallesi voitto vihollisista
ja suojele ristilläsi
valtakuntaasi
.

Yllättävän vähän oli väkeä ristisaatossa ja kuorossakin oli outoja henkilöitä laulamassa. Huomenna on varmasti juhlaliturgiassa enemmän ihmisiä.



Thursday, September 1, 2011

Feressi liehuu...

Feressi liehuu pyykkinarulla. Aurinko loistaa syksyistä valoa. Maailma ei ole vielä valmis ja hyvä niin.


Istun ja ihmettelen,
jo toki!
Tuli sade, latisti.
Kuka minut
kotiin saattanee?
Olen kuhilas ja kumossa tien laidalla.
Lepäilen ja siivilöin
iltavaloa, etanat luomina.


Toivo Laakso Kerran
Otava 1984