Tuesday, September 6, 2011

Päivänsini kukkii taas...

Nyt on uusi aika ja ajatukset. Sananvapaus.

(Esa Hirvonen; Uralin nälkä, sivulla 11.)



Päivänsini oli kesän ulkona seinustalla. Se tavoitteli räystäitä elokuun lopulla. Olin matkoilla koko kesän ja luulin että kukkia ei tänä kesänä tulisikaan. Mistä tiedät vaikka olisi kukkinutkin, sanoo sisko, et vain ollut näkemässä. Joka tapauksessa siirsin kukan sisälle ja heti alkoi kukkia ilmestyä paljon ja nuppuja on ilmaantunut lisää.

Olen lukenut Esa Hirvosen runokirjaa Uralin nälkä. Hän petraa kuin sika juoksuaan ja on hauska. Sitä paitsi hän on kiltti tekstintekijä.

Täällä henki maksaa pari kymppiä
ja kaikki muu on lähes ilmaista.

(Esa Hirvonen; Uralin nälkä, sivulla 15.)


Runot ovat sellaisia pitkiä, että pitäisi lainata koko teos. Mutta samalla vaivalla itsekukin menee kirjakauppaan ja hankkii itselleen tämän Esa Hirvosen Uralin nälkä -teoksen. (Savukeidas 2011, 80 s.) Senkin uhalla että jotain särkyy kokonaisuudesta olen lainannut muutaman rivin. Lukekaa itse ja nauttikaa. On muuten Hirvosen paras kokoelma.

Minut valtaa outo tunne,
kuin olisin palannut kotiin,
löytänyt sieltä vieraan ihmisen.


(Esa Hirvonen; Uralin nälkä, sivulla 21.)



Lainaukset teoksesta: Esa Hirvonen Uralin nälkä, Savukeidas 2011. Seuraava löytyy sivulta 74:

kuka pelkää sinivalkoista makkaraa?





me ollaan miehiä, kuin talvisodassa,
pienet poikaset, kuulutaan yhteen.


(Esa Hirvonen sivulla 54 .-)

2 comments:

Ripsa said...

Kivaa! Sekä päivänsinet että Hirvonen. Minulla ei kuki kuin posliinikukka ja kiinanruusu.

Olen nähnyt livenä päivänsinet kerran ja se sininen on aivan uskomaton väri. On se enemmän kuin taivaansini.

quijote said...

Ihmeellinen on sinisen sävy ja vähän ennen kuoloa tulee syvä violettireuna kukan ulkoreunaan.

Mataleena