Monday, May 30, 2011

Rentukoita


Kuulas ja tuulinen iltapäivä. Pesin mattoja ja lämmitin saunan. Pyöräilin vigilian kautta kotiin.

Jokirannan rentukat loistivat kultaisina mennen tullen.

Nyt on maanantai ja vettä on satanut kaksipäivää. Se on hyväksi kuivalle maaperälle. Eilen pyöräilin sateessa pitkän lenkin. Uusi sadeviittani on hyvä. Tanskalainen, keltainen, kaupunkipyöräni loisti kilpaa rentukoiden kanssa.

Tänään illalla on Turun ortodoksiella seurakuntasalilla klo 18.00 Marie teatteriesitys. Arne Nevanlinnan romaanin, Marie, pohjalta dramatisoitu näytelmä.

Lauantaina kävin Suomi-Venäjä seuran myyjäisissä Vanhalla suurtorilla. Katselin "neukku autoja", jotka olivat näytillä torinreunamalla.

Brinkkalan Galleriassa on VAALITUT grafiikka näyttely. Tiina Salmi ja Jouni Salonen ovat taiteilijoina. Näyttely on 26.5 - 26.6 2011

Brinkkalan vintillä on Turkulaisittainkin kiinnostava MUISTIN PAIKAT näyttely.

Friday, May 27, 2011

Kevään herkkä hipaisu


Täytyy olla todella parkkiintunut sielu ellei herkisty kevään herkän kauneuden edessä. Vihreys on ainutlaatuista.

Vastavirtaan.


Lähes jokainen turkulainen, joka on kävellyt Eerikinkadun alkupäässä, on huomannut tämän uuden, valtaisan ja taidokkaan teoksen.
Näitä taideteoksia pitäisi olla enemmän kaupungissamme elävöittämässä lähes ankeaa kaupunkikuvaa. Kuva itsessään herättää kysymyksiä. Onko kuvan mies nöyrä, alistunut vai neuvoton? Kuvan tunnelma ei ole ilonen, eikä harraskaan.

Jokivartta kävellessäni näin ihmisiä kalastamassa. Yksi kalastaja sai kalan ja oli onnellinen. Sinne vaan kaikki köyhyysrajalla elävät ja me muut joutoeläjät onkimaan särvintä.

Sitten ajattelin näyttelijä Anneli Saulia joka kertoi tv-dokumantissa uineensa Pielisjoessa vastavirtaan. Aurajoessa ei voi uida vastavirtaan. Se on liian pieni joki. Kirjastosilta pitäisi rakentaa Pennisillan paikalle. Se olisi liikenteellisesti järkevää ja historiallisesti oikein. Sitäpaitsi se ei pilaa kansallismaisemaa.

Vastavirtaan uimisesta tässä kaupungissa ei saa kuin takiaisia takkiin. Kirjailijat, taiteilijat ja muukin kulttuuriväki myötäilee virallista linjaa. He pelkäävät apurahojensa puolesta. Vastavirta onkin marginaalia, ne jotka ovat marginaalissa uskaltavat uhmata.

Thursday, May 26, 2011

26.5.2011 Kaskenkatu 15.


Aurinkoinen, raikas aamu. Kävelin läpi kaupungin Kaskenkatu 15:sta katsomaan onko talot vielä paikallaan. Linnut lauloivat, tuuli suhisi puissa ja sireenit kukkivat. Raparperi pukkasi lehtiä aidan varressa. Piha oli vehreä ja hiljainen. Alakuloiseksi en kyllä sanoisi.

Aidan toisella puolen on Turunmaan sairaala. Sitä hallinnoiva säätiö haluaa purkaa sekä kadun varrella olevan 1830-luvulla rakennetun empiretalon, että pihalla olevan jugendtalon. Epätietoisuus varjostaa talojen kohtaloa.

Monday, May 23, 2011

ikkunan takana sataa


Turussa sataa. Katu on täynnä hyppiviä vesiohjuksia. Mietin että onko yhteisöllisesti yhden ihmisen asioita. Häviääkö yksilö yhteisössä mikäli hän alkaa liian totuudelliseksi. Ehkä yhteisöt ovatkin laumasieluja varten.

Ikkunan takana sataa. Vihreääkin vihreämpi maailma. Alla lainaan Kushiro Ezon runoa:

Vähän väliä
iskee tuulen tuomana
sade ikkunaan



Sunday, May 22, 2011

Omenankukkien aikaa


Vanha omenapuu kukkii kauniisti. Kuten jotkut naiset osaavat vanheta kauniisti, omenapuukin kohta varistaa kukkaislunta.

Äitini,86v. kiipesi eilen Ukko-Kolin huipulle. Oli ties miten monennet lapsenlapsen häät. Lapsenlapsenlapsiakin on jo kymmenen. Tanssittukin oli häävalssia ja jotain muutakin.

Pääskyset ovat tulleet ja käkikin kukkuu kohta. Vie sinne mun kaipuuni pohjaton.

Thursday, May 19, 2011

Ja pesäpuu itki

Kirjailija Matti Pulkkinen on kuollut. Tunnen surua, sillä hänen esikoiskirjansa Ja pesäpuu itki iski suoraan sydämeen ilmestyttyään vuonna 1977. Hän oli murrostaan elävän maaseudun tulkki ja myöhemmin tuntoja herättävä ajattelija. Hän kävi läpi sairauden ja paranemisen.

Minusta tuntuu että hän ei tavoitellut julkisuutta. Hän oli pohjoiskarjalainen maailmansielu.

Runoilija Juha Kulmala sai Jarkko Laine-palkinnon

Ensimmäisen Jarkko Laine-palkinnon sai runoilija Juha Kulmala. Onnea!
Emme ole Dodo on kirjahyllyssämme.

2007

2007
halusin
kirjoittaa optimistisia runoja

tuli kovin hiljaista


sanomme tyhjää paperia puhtaaksi


Emme ole Dodo, Juha Kulmala Savukeidas 2009

Wednesday, May 18, 2011

Kristillinen sateenkaarihallitus ja muita outoja asioita

Onko meille todellakin tulossa kristillinen sateenkaarihallitus? Miten se on mahdollista. Onpas outoa...

Jääkiekkoilijat ovat humaltuneet enemmän ja vähemmän voitostaan. Mitä ihmeellistä tässä on. Ihmeellistä on se paheksunta joka tämä voitosta juopuminen on saanut aikaan.

Outoja asioita tapahtuu.

Kakkosasuntomme pihalla olevia pyöreitä kiviä himoitsee ainakin yksi täti Nummenmäellä. Kivet on piilotettu, joten ei kannata himoita, vaikka ne olisivatkin jonkun mielestä paremmassa käytössä heidän kukka-asetelmansa kaunistuksena. Pitäisi rakentaa korkea aita ja lukollinen portti tontin ympärille. Siellä asutaan kyllä koko ajan.

Löysin kirjastosta vast`ikään suomennetun Dostojevskin Kaksoisolento teoksen. Lukeminen kannattaa aina.

Sunday, May 15, 2011

Portsan katumarkkinoilla


Portsan puutaloalue on säilynyt ja voi hyvin. Kuten Pertti Paasio sanoi että Portsa on asuinalue jossa ei tarvitse turkulaisena hävetä. Hän tarkoitti Turun purettuja taloja. Portsa on yhtenäinen puutalokokonaisuus.

Aina toukokuun 15. päivä on perinteiset katumarkkinat. Sää oli sateeton ja kolea. Värjöttelimme myyntipöytiemme takana ja toivoimme että aurinko tulisi näkyviin. Ihmiset eivät olleet rempseimmillään. Minun piti kartuttaa pyhiinvaellusmatkakassaa. Jotakin karttui, enemmän toivoin.

Ensimmäiseksi kävivät kaupaksi kirjahyllymme kaksoiskappaleet Antti Hyryn vanhoja, 2 € kpl.

Sitten oli Mikaelin kirkon kirkkoherran siunaamaa ilmaista siskonmakkarasoppaa. Se lämmitti kohmeista oloa.

Alla kuva orkesterista. Soittoa!

Friday, May 13, 2011

Mitä sanoisi J.V. Snellman


Eilen oli J.V. Snellmanin päivä. Mitä sanoisi J.V. Snellman Suomen ja Euroopan tulevaisuudesta tänään. Hän oli ajattelija ja yliopistomies. Kansallisen heräämisen yksi organisaattori. Hän oli omaksunut saksalaiseten filosofien aatemaailman. Kulttuurisesti hän oli niin läntinen ettei itäsuomalainen runonlauluperinne ollut hänen käsityskykynsä ulottuvissa.

Mateli Kuivalattaren syntymäpäivä oli toissapäivänä. Hänen ja J.V. Snellmanin maailmat olivat erilaiset. Jos he olisivat tavanneet, olisi Mateli laulanut hänet suohon ja Snelmannista Mateli olisi ollut pelottava alkuvoima. En usko Snellmanin lukeneen Kanteletarta. Enkä usko että hän olisi ymmärtänyt siitä mitään, vaikka olisi lukenutkin. Kielteinen käsitys itäsuomalaisista on peräisin Snellmannin ajattelusta joka perustui saksalaisfilosofiseen rotuajatteluun. Tähän ajatteluun törmää vieläkin, ainakin Turussa.

Tästä huolimatta Hän oli suurmies. Onnea jälkikäteen Snelmannille, koko rahalla!

Wednesday, May 11, 2011

Rentukat kukkivat jo...


Joen vesirajassa kukkivat rentukat. Vihainen mies siivoaa roskia. Ihmisillä on harha että joku muu siivoaa jäljet. Pitäisi lopettaa kunnallinen siivoaminen jotta näkisimme roskaamisemme.

Polulla kävelee vastaan Sinikka. Hänen kassinsa on täynnä lainattuja "väikkäreitä". Han haluaa päästä perille siitä miten yhteiskunnan varoja käytetään akateemiseen opinnäytteeseen kymmeniä vuosia. Minulla on hieman suopeanpi näkemys asiasta.

Duunareita saisi olla enemmän nykyään. Remontit eivät etene ja ammatti-ihmisistä on pulaa. Duunarit ovat arvossaan ja palkatkin kohtalaisia. Akateemisuus on hyvä, mutta ei sekään kaikille sovi, tai kaikkia elätä.

Luin jostain että Jarkko Laine-palkinto jaetaan ensimmäisen kerran toukokuussa. Minusta Se olisi pitänyt rajata runoilijoihin. Runoilijoilla on muutenkin palkintoja vähemmän kuin prosaisteilla, ja minulle Jarkko Laine on ensisijaisesti runoilija.

Näitä mietin mattoja pestessä ja romuja siirrellessä paikasta toiseen.

Saturday, May 7, 2011

Pyhä Nikolaos merenkulkijoiden suojelija


Kun Jeesuksen rukous puuttuu, kaikenlaiset vahingolliset asiat kasaantuvat sieluumme eivätkä jätä tilaa millekään hyvälle.
Mutta kun Herra on läsnä rukouksessa, kaikki sopimaton kaikkoaa.


Pyhä Nikolaos on merenkävijöiden suojelija. Kuva on yksityiskohta 1700-luvun ikonista. Huomatkaa pirut purjeissa.

Aikoinani tutustuin merihistoriaankin yliopistossa. Olen kulkenut perheeni mukana valtamerillä nuorena ihmisenä. Siellä oppi suurpiirteisyyttä ja oikudenmukaisuutta. Merienmiehet ja naiset olivat oma lajinsa. Kaupungin sosiaalikeskuksen alaisessa Luovassa toiminnassa hienohelmaiset perhetytöt huorittelivat, koska laivassa perheensä kanssa matkustanut oli epäilyttävä ihminen. Nyt ei laivoja ja merimiehiä enää juurikaan ole ja huoratkin ovat varmasti muilla sektoreilla. Tämä tapahtui 1980-luvulla. Nyt olen onnellinen ettei minun tarvitse olla töissä naisvaltaisissa paikoissa.

Tietty, minulle vieras, konservatiivisuus oli vahvasti läsnä merillä seilatessani.

Meret ovat ikuisia, toivottavasti. Myös Itämeri.

Perhonen rautasiipi


Aurinko lämmittää, keltainen polkupyörä vilistää pyörätiellä. Rautapehosen kohdalla täytyy pysähtyä ja ihmetellä.

Nuoriso panee hanttiin kaupungin sedille ja tädeille. Valta on tädeillä ja sedillä. Puheenjohtaja pelkää anarkiaa, jos nuorille annnetaan periksi. Minusta kaupungin sedät ja tädit ovat vaaraksi yhteikunnalle toisessa mielessä. Heidän epäluoviin päihinsä ei mahdu ajatus kovien keinojen seurannaisvaikutuksesta. Vai sitäkö he juuri haluavat.

Helsingissä keskiluokka pelkää ja häätää leipäjonot pois Kalliosta, entisestä työläiskaupunginosasta. Köyhyys ei ole kaunista ja esteettistä, se halutaan näkymättömäksi. Arvoista ei kukaan puhu mitään.

Hyvää äitienpäivää!

Sinikka Tirkkonen: Kaunis ehto


Runoilija Sinikka Tirkkonen on julkaissut viidennen runokirjansa Kaunis ehto. Luin ja lumouduin, niin kuin runoista voi lumoutua.

Tuuli kohtaa rakkaansa metsän piirissä,
tyynen metsälammen yli lentää sorsa,
siivissä kaunis muutos,
kuolleen ystävän vene on kännettynä,
kukaan ei siihen enää koske,
keskipäivän mittaamaton tunti
jättää hyvästejä:tässä on nyt lohduttava zen
.

Sinikka Tirkkonen, Kaunis ehto. ntamo 2010.

Friday, May 6, 2011

Anarkistilippu liehumaan...


On hyvä että joillakin nuorilla on vielä idealismia ja uskoa paremmasta yhteiskunnasta.
Sinisen talon raunioille kerääntyi musisoivia ja luovia nuoria, jotka pian kokoontumisen jälkeen, kuten hyvin arvata saattaa lähti liput liehuen Koulukatua pitkin. Pysähdyimme tekemään kunniaa Strandellin talon pihalla josta matka jatkui tuntemattomaan.



Sää oli mukava, mutta ei kuitenkaan varjossa lämmin. Sinisen talon raunioilla oli järeitä kiviä ja raadeltu pohja. Minusta oli hauska näky kun anarkistilippu liehui Sinisen talon raunioilla.


Puistokatu 7 on vallattu. Ohikulkevat solidaariset henkilöt voivat viedä vettä valtaajille, sillä vallattuun taloon ei tule vettä. Yöllä ajattelin mustia ajatuksia siitä miten kaupungin päättäjät syrjäyttävät tulevaisuuttaan pököpäisyydellään.

Tuesday, May 3, 2011

Puolikolea kaupunki


Sinisen talon raunioilla perjantaina 6.5. 2011 klo 17.00. Siellä tapahtuu jotakin. Parasta saapua paikalle että tietää mitä tapahtuu. Säävarausta ei ole.

Kaupunkimme on tänään puolikolea. Kävelin poliisilaitokselle hakemaan uuden passini. Tämä ei ole uutinen. Joki virtaa, liikkuu hitaasti. Simo ja Siiri ovat lähteneet jo pesimään muualle. Lähtisin minäkin mikäli voisin. Lähden kyllä myöhemmin.

Oikealla oleva teos: Harro Koskinen, Höyhenen talo vuodelta 1983.

Seurakunnassa on mielenkiintoista nykyään, eikä pelkästään pääsiäisen vuoksi. Eiköhän se ollut Krysostomos joka sanoi jotakin yhdennestätoista hetkestä.