Turussa sataa. Katu on täynnä hyppiviä vesiohjuksia. Mietin että onko yhteisöllisesti yhden ihmisen asioita. Häviääkö yksilö yhteisössä mikäli hän alkaa liian totuudelliseksi. Ehkä yhteisöt ovatkin laumasieluja varten.
Ikkunan takana sataa. Vihreääkin vihreämpi maailma. Alla lainaan Kushiro Ezon runoa:
Vähän väliä
iskee tuulen tuomana
sade ikkunaan
No comments:
Post a Comment