Sunday, May 30, 2010

Rannan kivet, puhtaaksi huuhtoutuneet silmät



Kaksi valkoista joutsenta lipui lahdella. Sateen jälkeen raikas maisema enteilee auringon paistetta. Jossakin kukkuu käki. Luin vanhauskoisten historiaa Megrin ja
Pahkalammin luostareissa. Heidän uskonsa ja tapansa muistuttavat herännäis- tai lestadiolaista luterilaisuutta asenteiltaan. Heidän historiastaan enemmän myöhemmin.

Parhaillaan lintujen konsertti on kuuluva. Rannan kivet puhtaaksi huuhtoutuneet kiviset silmät.

Saturday, May 29, 2010

Ruotinniemen koulu


Ruotinniemen koulu perustettiin 1945. Koulu toimi mummoni veljen, Olli Tahvanaisen, suuressa tuvassa ja kammarissa. Talo oli mummoni kotitila. Kävin tässä koulussa kaksi ensimmäistä luokkaa. Koulun ensimmäinen opettaja oli Eino Matveinen. Melko pian hän siirtyi Rehvanan koulun johtajaksi. Hänen seuraajansa olivatkin sitten kirjava joukko opettajia, jotka viihtyivät vuoden tai kaksi. Koulumatka oli neljä (4) kilometriä ja se kuljettiin kävellen tai hiihtäen. Pakkanen paukkui, sormia paleli ja susiakin oli. Kotini Vinkara oli korkealla mäellä. Meillä oli kuusi lehmää ja metsää, naapurin Tatu nimitteli meitä Vinkaran pehkuporvareiksi.

Ruotinniemeen piti rakentaa uusi koulu mutta Pamilon voimalaitoksen suunnittelema Koitereen veden säännöstelyksi autioitti kylän ja koulu toimi lopun aikaa vuokratiloissa. Autiotaloja ja tiloja oli paljon. Koulu lakkautettiin 1965. Vesi ei noussut paljoakaan, hiekkarannat tosin peittyivät veteen.

Friday, May 28, 2010


Möhkön ruukki oli Ilomantsille merkittävä työnantaja ja elämän vakauttaja. Tämä tosiasia on tiedostettu. Ruukin perustaja Nils Ludvig Arppe kuoli 1861 ja perilliset ottivat yhtiön haltuunsa.
Takkiraudan markkinahinta alkoi kohota 1860-luvulla Pietarissa ja tämä rohkaisi sijoittajia sijoittamaan ruukkiin. Vesistökuljetusta kehitettiin uusin menetelmin ja koneellistettiin. Kanava valmistui 1872 ja neljän sulun ansiosta koski voitiin ohittaa. Lisäksi tarpeelliset lastiproomut rakennettin. Niitä veti siipiratashinaaja. Ruukin toiminta oli riippuvainen Venäjän markkinoista. Kysynnän vaihtelut näkyivät heti ruukin toiminnassa. Möhkölle syntyivät naulapaja, saha, tiilitehdas ja mylly. Malmiproomut veivät malmia Pietariin ja toivat Ilomantsiin elintarvikkeita ja muita hyödykkeitä.
Ruukki suljettiin 1907.


Möhkön Manta ei kuljettanut malmia, se toimi metsätyömiesten asuntona uitoissa. Nykyään Möhkön Manta toimii kahvilana ja museona Möhkössä. Manta on rakennettu vuonna 1944 eli hän täyttää tänä vuonna 66 vuotta. (Miten lienee Mantalla eläkesopimukset?)

Wednesday, May 26, 2010

Kohtaamisia


Vanha hirsiseinä. Ajan patinaa samaa kuin mummojen kasvoissa. Suistamolta Kolin syrjään on elämän pituinen matka. 88-vuotias mummo opettelee haitarin soittoa. Yöllä ei nukutu; evakkomatka vilisee silmissä. Lampukassa palaa valo. Pois lähtiessämme hän haastoi meidät pelaamaan mölkkyä. Elokuussa ehkä pelaamme mölkkyä pihallansa.

Tuesday, May 25, 2010

Möhkö


Möhkön koulu perustettiin vuonna 1859. Koulun perusti ruukinpatruuna Nils Ludvig Arppe. Koulu oli tehtaan koulu. Aluksi oppilaina oli vain poikia mutta 1860 otettiin myös tyttöjä oppilaiksi. He olivat kuitenkin eri paikassa; Kiikkumäessä. Päivällä opetettiin lapsia, illalla aikuisia. Pyhäkoulu oli tarkoitettu kaikille. Kuri lienee ollut kova. Ruukinpatruunan kunnia-ajatus oli nostaa koulutuksen avulla väestön sivistystasoa ja parantaa työntekijöiden tasoa. 1871 Arppet ilmoittivat halunsa rakentaa oikea kansakoulu Möhköön. Kaksi eri koulua, tytöille ja pojille omansa. Kumpaankin kouluun tulisi 30 oppilasta. Näin tehtiinkin.

Möhkön vanha koulu seisoo paikallaan ja sillä on historiallinen arvonsa. Nykyään Möhkössä ei ole toimivaa koulua. Koulu lakkautettiin 1990-luvulla.

Sunday, May 23, 2010

Yöllä heräsin järven pehmeään ääneen

Hiljaisuus kattaa maiseman. Joutsen kävi rähisemässä rannassa ja lähti sitten vihoissaan pois. On ilmeisesti ominut lahden itselleen. Tänään on viileämpää kuin eilen; normaali toukokuun sää. Eilen suvun matriarkka täytti 85-vuotta. Oli oikein virkeät juhlat. Sukulaisia,tuttuja ja välitöntä seurustelua. Tähtitenori lauloi sydämeenkäyvästi. Tuomikin oli ajoittanut kukintonsa näiksi päiviksi.


Tänään on kaunista ja tuulista. Vanhan talon pihapiirissä kukkivat omenapuut. Mutta missä ovat pölyttäjät? Tätä sopii tutkia syvemmin. Onko ympäristömyrkyillä osuutta asiaan. Metsässä kukkii mustikka ja suolla lakka. Toivottavasti halla ei vie marjasatoa.

Yöllä heräsin järven pehmeään ääneen. Metsä oli hiljaa. Lahdella utuili kevyesti.

Friday, May 21, 2010

Matkalla maan ääriin

Lämminrintama kattaa lähes koko Suomen. Kesä on poksahtanut hämmästyttävästi keväästä kesään. Ajamme läpi Suomen ja toivoisin itsekkäästi että olisi viileää. Lämpimällä ajaminen ei ole kivaa. Kummallista miten eväät näyttelevät tärkeätä roolia näillä automatkoilla. Lasten ollessa pieniä se oli tärkein asia. Nyt lapset vahtivat tyhjiä asuntojamme poissaollessamme.

Ajettuamme Turusta muutama sata kilometriä huomaan positiivisen lähestymistavan lisääntymisen huoltoasemilla ja parkkipaikoilla. Tosiasia on, että Itä-Suomalaisten ihmisten kanssa on helpompi tulla toimeen. Muistelen 1980-luvun Turkua. Tuolloin muualta Suomesta tulleita katsottiin nuivasti. Työkaverini Seikkailupuistossa selitti että kaikki Turun ongelmat johtuvat muualta Suomesta tulleista ihmisistä. Turku onkin ainoa paikka Suomessa jossa minua on ryssitelty. Erityisen pahaksi asian teki että ryssittelijä oli fil.maisteri, kirjailija ja nainen. Nykyään turkulaiset ovat kokeneet kantapään kautta kansainvälistymisen ja se on hyvä. Muistelin Viipurista kotoisin ollutta Anua ja ajattelin kaikkea mitä hän koki ja näki Suomen ainoassa todella kansainvälisessä kaupungissa, Viipurissa. Hän kertoi asioita ja nauhoittamani ääninauha ovat kadoksissa jossain kodeistamme. Pitäisi taas muuttaa että löytyisi kaipaamat tavarat.

Kaikennäköistä ohjelmaa kyllä piisaisi: Joensuun kirkkopäiville en ehdi, ja tuskin menisin vaikka ehtisinkin. Kouvolan Dekkaripäiville olisi kiva poiketa, mutta ei sovi aikatauluun. Siellä oli taas kilpailu ja olisi mielenkiintoista pohtia miksi niin moni on kirjoittanut Murhattu mieli dekkarinovellin? Sitten on tuo yksi luostarimatka ja sinne kyllä menen. Ajattelen edelleenkin asuvani väärässä kaupungissa ja maakunnassa nykyään.

Toivon ettei luvattu kylmärintama ole kovin kylmä.

Wednesday, May 19, 2010

Sydämen kylmyydestä suut puhuvat



Liike-elämä ei ole ratkaisu kaikkeen, vaikka se näyttäisi olevan uusi uskonlahko maassamme. Olen asunut Turussa erinäisiä ajan jaksoja ja aina on menossa tai valmisteilla jotain liikemiesten ja kunnallispoliitikkojen kähmintöjä ja hölmöjä päätöksiä. Raja ylitetään, mikäli lakkautettavaksi ilmoitetut lastenkodit todella lakkautetaan. Kaupungin päätösten tekijät pitäisi haastaa oikeuteen heitteillejätöstä, ja huostaan ottaa koko poliittinen eliittimme Turussa. Näillä lapsilla on varmasti ihan tarpeeksi kokemuksia tylystä ja kylmästä elämästä ilman elämän uudelleen hajoittamista.

Jotkut Turun ortodoksiseurakuntalaiset aikoinaan riehuivat lähes joukkopsykoosissa ja uhkailivat erotettua kirkkoherraa puolustaneita henkilöitä kostolla ja teloituksilla mikäli vanhat hyvät ajat palaisivat (1918).
Heistä oli tuolloin häpeällistä olla turkulainen. Samat kristityt eivät nyt ole puolustamassa viattomia lapsia. Tämä ei ehkä ole heistä tarpeeksi häpeällistä. Minusta sydämenkylmyys on kirkkokuntammekin ongelma. Ei tulisi mieleenikään enää hakeutua keskusteluun hädässäni virallisten ortodoksipappien tai piispojen kanssa. Noilla poispotkituilla tuntuu sen sijaan olevan lämmin sydän ja tolkku tallella.

Turku on hyvä paikka elää kun sulkee korvansa ja silmänsä ja keskittyy itsekkääseen olemiseen. Puhun nyt virkamiehistä ja päättäjistä. Tavalliset turkulaiset ovat kunnollisia ja ahkeria ihmisiä.

Ehkä Turun pitäisi palaa ainakin kerran vuosisadassa. Ehkä se lisäisi inhimillisyyttä. Liikemiehetkin saisivat tekemistä.

Tuesday, May 18, 2010

Rumankaunis


Tulppaaneja täytyy olla paljon yhdessa että näyttäisivät. Mitä enemmän värisiä ja kokoisia saa näyttämään ne elävältä väripinnalta.

Vanhaa siiloa rusikoidaan hitaasti mutta varmasti. Kuva puhukoon puolestaan.
Itse pidän enemmän tuosta siilon kuvasta. Alla unohtuneen tontin ryteikössä toisilleen seuraa pitävistä tulppaaneista.

Sunday, May 16, 2010

Luopumisen hetki


Turun tuomiokirkko oli täynnä kutsuvieraita ja tavallisia ihmisiä kun arkkipiispa Jukka Paarma luopui vallansymbooleistaan ja siirtyi emerituspiispaksi. Äänentoistolaitteet temppulivat aluksi, mutta sitten toimivatkin loppuajan hyvin.



Tuomiokirkon alttaritaulu hohti pitkän käytävän päässä. Olin vaikuttunut pitkästä käytävästä ja sen päässä loistavasta valosta. Jos käy harvoin luterilaisessa palveluksessa, on hieman ymmällä: mihin on kadonnut se selkeä kaava joka lapsena oli niin selkeä. Nyt ei aina tiedä milloin seisotaan tai istutaan. Ovat tulleet laulullisemmiksi mielestäni ja muistuttavat katolista palvelusta. Tämä on vain hyvä asia. Monia armorikkaita vuosia emerituspiispalle.

Friday, May 14, 2010

Sorsapoikue Aurajoessa


Aurajoessa ui kahdeksan sorsanpenikkaa emonsa vanavedessä.


Rannan kasvustun suojaan on viisasta piiloutua.


Isukki meloo kuin olisi kauppaan kiire.

Thursday, May 13, 2010

Kakolassa ja kaupungilla




Kasvukausi oli pitkään pysähdyksissä kylmän kauden vuoksi. Nyt luonnossa tuntuu kaikki kasvavan hutisten. Hiirenkorvat, ruoho ja kukat. Kävelimme Kakolan mäelle ja näimme autioita puutaloja joita aloin himoita itselleni. Luulen kuitenkin että ne on jo myyty.
Kunnostuksen tarpeessa näyttäisivät olevan, mutta pihat olivat vanhalla tavalla viihtyisiä.




Galleria Joella, Rantakatu 21, Turku;
siellä oli Jari Julan Paluu paratiisiin näyttelyn ensimmäinen esiintymä.

Toinen osa tulee syksyllä.

Teokset ovat kuvia mitättömyyksistä, niiden mitättömyys sisältää kaiken tarpeellisen tarpeettomuuteen pääsemiseksi.

Ja tarpeettomuuden tilassa jokainen päämäärä on paratiisista karkoitus.


Jari Jula oikealla ja yllä, alla Salli Partanen:



Kauppatorilla oli Salli Partasen opinnäytetyö - näyttely joka oli sijoitettu taidekonttiin.

Näyttely on avoinna Turun kauppatorilla 30.5.2010 saakka joka päivä klo 12-18.

Keväisiä ja kauniita töitä.

Kuten näkyy ovat isomman kuvan värimäärittelyt kamerassa vähän pielessä. Ainakin suurpiirteiset.

Yllä oikealla pikkukuvassa detalji samasta työstä kirkkaammin värein... ;-(

Olisiko kuvaajan pitänyt vähän aikaa antaa kameransa rauhoittua taidekontin nojatuolissa. (Kuva vasemmalla.)


Jokirannassa nuorimies heitteli kaljatölkkiä maahan ja selitti että Romanian mustalaiset kyllä hakevat tyhjät tölkit. Yhdenlaista pakolaisapua tämäkin.

Muilta osin kaupunki hurisi hiljaa Helatorstain iltapäivässä. Kts. kuva alla.

Wednesday, May 12, 2010

Monia vuosia Runoilijalle



Vanha koulu ja sen pihapiiri inspiroi lapsia ja lapsenmielisiä. Roope (6v) kiipesi suureen kuuseen ja tanssitti oksia. Se oli hienoa. Olisin itsekin kiivennyt mutta ajattelin että se on Roopen oma puu. Moni suurmies on istunut puussa. Elias Lönnrot oppi kuulemma lukemaan puussa. Mangnus Lindberg taas (kuulemma koulussa) kiipesi pihapuun latvaan koska koulunkäynti ikävystytti. Tämän kertoi eräs suomenruotsalainen hurmaava mieskirjailija. Keijukaisia sipsutteli kuusen ympärillä.

Oli runoilijan syntymäpäivä. Kai Nieminen täytti 60-vuotta. Hänen vaimonsa Elina on hurmaava emäntä. Keittiössä oli viehättäviä kokkeja, he taikoivat syötävän hyvät ruuat.

Kirjailija Raija Oranen lauloi päivänsankarille, ja hänen originelli koiransa lauloi myös. Alla kaksi runoilijaa, Pertti Nieminen ja Hannu Mäkelä.

Säveltäjä Perttu Hietanen oli säveltänyt Kaille syntymäpäivälaulun. Hän myös esitti tämän laulun pihakonsertissa. Kai oli tehnyt sanat tähän lauluun. Orkesteri Hyvät tytöt soitti miehekkäästi.

Runoilijan juhlissa on aina runoilijoita. Oli Saaritsa, Hannu Mäkelä, Pertti Nieminen, Tikkis ja monta muuta kirjallista ja kirjojen kanssa elävää henkilöä.

Näistä juhlista oli latteus kaukana. Monia juhlia ja vuosia meille kaikille.

Monday, May 10, 2010

Vieläkö ne muistavat runoni...

Eilen oli Mateli Kuivalattaren syntymäpäivä. Tavallisesti olemme olleet tuolloin Ilomantsissa, mutta nyt vasta myöhemmin. Kylmä on kyly maailmalla. Kevät on aikataulusta jäljessä ainakin lounaassa. Takapihalla kukkivat valkovuokot puoliavoimina nuokkuen.

Mitä sanoisi Mateli tästä päivästä. Laulaisi runon, huiskauttaisi kädellään Koitereelle ja kävelisi veneelleen. Soutaisi järven selälle. Ei soutaisi, sillä järvi on vielä jäässä. Vaaralta katsoisi kauas. Niin kuin näillä ihmisillä on tapana. Saattaisi Mateli sanoa että Vieläkö ne muistavat runoni, vieläkö niitä laulelevat


Olen itse aina halunnut asua korkean mäen laella. Katsella kauas ja pitkään. Siellä ei ole tunkkaista tuulen huuhtomassa maisemassa.

Saturday, May 8, 2010

Vähätorilla


Turun kirjastoaukiolla avattiin Vähätori ja paljastettiin Saara Eksrömin tilataideteos.

Koululaisorkesteri soitti sormet kohmeessa ja Eurooppa-kojuissa jaettiin informaatiota.


Olen Erkki Tuomiojan kanssa samaa mieltä: Voitot ovat yksityisiä, tappiot yleisiä kaikkien veronmaksajien maksettavia.(Radio1)

Vilu vierellä virisi
koira luita kalusi
kuikka huusi kuuluvasti
On täällä ennenkin nälässä laulettu.

Friday, May 7, 2010

Ilman mummoja maailma ei toimisi


Orvokkini tummasilmä; kultasydän pieni... Toripöydät notkuvat kaikenlaisia ja kaiken värisiä orvokkeja. Haudalle vietäväksi orvokit ovat hyviä sillä ne kestävät takatalvet ja muut kevättakaumat.

Itse en ole koskaan juhlinut erityisemmin äitienpäivääni. Pelkkä ajatuskin sänkyyn kannetuista kahveista on kummallinen. Herään aikaisemmin kuin kukaan muu perheessä ja ihan mielelläni juon aamukahvit eli teet yksin. Kun lapset olivat pieniä he tekivät omatekoisia lahjoja ja ne olivat parempia kuin yksikään kaupasta ostettu.


Mummoja täytyy muistaa. Mummo on kaunis sana. Ilman mummoja tämä maailma ei toimisi ihan niin hyvin kuin mummojen vauhdittamana. Elinkeinoelämä saisi olla kiitollinen mummoille ja ukeille, sillä nämä mahdollistavat epäinhimillisimmätkin työajat ja ylityöt toimiviksi.

Hyvää Äitienpäivää ihan kaikille!

Sunday, May 2, 2010

Joessa ui yksinäinen joutsen


Asunnossa hirsiseinää ja sokkeloita. Lakatut lautalattiat kaipaisivat hiomista. Puulattiat pitäisi käsitellä pellavaöljyllä. Lakkaaminen on mielestäni turhaa.

Torilla katselin myytäviä kirjoja. Lähetysseuran tädit myivät minulle karviaismarjahilloa. Kirjastossa löysin Thomas Mannin Päiden vaihdos; Laki teoksen. Sekä Per Olov Enquistin Henkilääkärin.

Aurajoessa ui yksinäinen valkoinen joutsen.

Saturday, May 1, 2010

Venäläinen kasvimaa

Kohta on pussiperunoiden istuttamisen aika. Pussiperuna tuo mieleen ensiksi pussitetut ostoperunat. Kyse on kuitenkin aivan muusta; pussiperunoihin liittyy odotuksia kesästä, uusista perunoista ja jatkuvuudesta. Itselläni kuvehtii mielessä kasvimaa. Venäläisten perinteinen aidattu kasvimaa on kiehtova. Ensinnäkin sinne eivät puput pääse. Myyristä en ole ihan varma. Joka tapauksessa aidattu kasvimaa on nerokas keksintö: tietty alue tai vyöhyke. Joku suomalainen sanoi venäläistä kasvimaata rumaksi. Hän oli myynyt omakotitalonsa ja ohikulkiessaan hän oli nähnyt entisen puutarhansa muuttuneen hirvitykseksi. Siellä oli vanäläinen hyötykasvimaa. Venäläisille maatilkku on ollut perinteisesti ruoan antaja, ei niinkään kukkamaa. Kyllä sieltä kukkiakin löytyy, mutta se ei ole päätarkoitus.

Naiset hoitavat kasvimaita Venäjällä ja Suomessakin. Koska kyse on pienimuotoisesta viljelystä, naiset hoitavat kasvimaat. Kun kasvimaa laajenee isoksi tuotantoyksiköksi on kyse elinkeinosta ja miesten reviireista. Onkohan kukaan laskenut miten paljon naisten hyötypuutarhat vaikuttavat perheiden taloutta kohottavasti ja laajemmin koko kansantalouteen. Moni syrjäytetty ja köyhä eläisi paremmin jos hänellä olisi kasvimaa, yhteinen tai oma.

Näin Vapun päivänä hieman politiikkaa: Vihreät ovat pettäneet lähes kaiken. Oikeisto ja keskusta ovat nolanneet itsensä. Demarit ovat niin hädissään että päästävät suustaan sammakoita. Perussuomalaisista ei kannata puhua edes. Ketä tässä äänestäisi? Pitänee palata vasemmistoliittoon.


Perheessämme on eläkeläinen. Ensimmäistä päivää tänään. Tätä pitää juhlistaa!