Friday, July 31, 2015

Joen rantapolun kuvia

Kuvia on lisää tulossa. Tässä muutama kuva illan valossa. On mukava nähdä miten nämä säihkyvät aamun valossa.
Työt ovat kiinni ikkunanpokissa. Ikkunanpokat ovat vanhan aikaisia ja siksi sopivia.
Ilta viilenee ja pimenee. Joki saa lisää varjoja ja vanhat puut luovat tunnelmaa.
Menkää kävelemään rantapolulle. Siellä tapahtuu.

Pyykki kuivuu tuulessa

Heinäkuun viimeinen päivä. Nummenpakalla saunassa.Kiskoin villiviiniä pensasaidasta. Sadetta on saatu liikaakin ja savinen maa panttaantuu kenkiin märkänä paakkuna. Tuuli ei ole lempeä ollenkaan. Perunapenkki oli kasvattanut perunan varsia. Etanat olivat kalunneet lipstikan josta ne näyttävät erityisesti pitävän.

Parivuotta sitten ostin Portsan pihapäiviltä ukonhatun taimen 70centillä. Se kukkii nyt ja on kasvanut pitkäksi. En huomannut ottaa kuvaa saunomisen ja riipimisen lomassa.
16.8 on taas Portsan pihapäivät.
Näin pitkäksi on kasvanut avocado joka heräsi henkiin taannoin.

Pyykki kuivuu tuulessa. Pitää päivystää ettei sade pääse yllättämään. Aidan takana "pojat" pitävät illanistujaisia, jotka ovat huomattavasti seestyneet vuosien varrella ja iän myötä.
Elokuu ja Koitere. Sinne pian. Ennen sitä kävelypolulle on ilmestynyt puihin ikkunanpokiin kiinnitettyä taidetta.

Thursday, July 30, 2015

Heräsin sateen kohinaan

Aikaisin aamulla heräsin sateen kohinaan. Sadeseinä piiskasi katua ja kattoja.
Sateen jälkeen kävelin jokilenkin raikkaassa säässä. Aurinko näyttäytyi ja joki oli täyttynyt äärimmilleen. Polulla oli isoja lätäköitä.
Sadevesiputki sylki vettä pärskien kuuluvasti. Pari miestä mouikkaili rantapolun penkeiltä. Kaljatölkkejä oli siellä täällä maassa. Keräsin pois ja vein osan pantittomia metallinkierrätykseen. On Laituritapahtuman aika ja kaupungissa soi.
Aurajoessa pulikoi lintu. Agricolankadun alapuolella ruohikossa havaitsi epätavalliset tötöttäjät jotka osoittautuivat pupan korviksi. Yritin ottaa kuvan, mutta pupu oli toista mieltä ja paineli terassiravintolan suuntaan.
Tehtaankatu 1:n "puuparokkiaitaa" on ruvettu kunnostamaan. Sen ryhti on korjattu ja maalikerroksia rapsuteltu pois.
Sateen jälkeen pensas on puhdas ja pisaroi mahdollisessa auringossa.

Wednesday, July 29, 2015

Portsan Grillistä nuorison kohtaamispaikaksi

Annanpuisto Portsassa on talkoilla kunnostettu ihan mukavaksi lapsille käydä. Siellä on kahluuallas ja joitakin teknisiä vempaimia ja hiekkaa kakutteluksi asti. Annanpuiston reunassa oleva vanha Portsan Grilli on lopettanut toimintansa joku aika sitten. Nuoriso kokoontuu siellä iltaisin, niin kuin nuoriso kokoontuu kaikkialla omissa paikoissaan. Orvokit kasvavat Grillin kivetyksillä vieläkin ja niitä on paljon.
Tässä kuvassa grillin terassi jossa on jämäkkä pöytä ja penkit. Jotenkin hylätty tunnelma leijuu rakennuksen yllä. En tiedä kuka omistaa tämän rakennuksen, mutta jotain pitäisi tehdä ennen kuin ränsistyminen alkaa.
Tässä grillin julkisivua. Vastapäinen puutalo kuvastuu ikkunoihin. Vanhoja puita on ympärillä ja viileys asuu varjoissa.

Orvokkeja grillin pihalla.
Tummanpunaisia ruusuja talon päädyssä, ovi auki ja voimakas etikan haju tulvi pihalle. Ehkä oli suursiivous menossa. Etikka käy kaikkeen puhdistukseen ja on suhteellisen edullista.
Vabha Malva kukkii Korkeavuorenkadulla. Oli ennen todella yleinen pijhoissa ja puutarhoissa. Anoppini rakasti Malvan kukkia. Hänen lapsuudenkodissaan Vahdolla Malva kukki kesäisin. Sitten tuli pakkohuutokauppa ja särki idyllin ja traumatisoi koko perheen. 1930-luku oli hyvin katalaa aikaa. Joskus ostin torilta hänelle Malvakimpun tuliaiseksi. En tiedä oliko se hyvä ajatus. Mutta kuitenkin.

Monday, July 27, 2015

Kolme runotarta tuli mieleeni juuri nyt


Silmiini osui Sirkka Seljan runokirja. Ajattelin mielessäni runoilijan taivaltaan. Tällä hetkellä hän on 94 vuotias ja tuo mieleen keijukaisen tai haltijan. Jotain ikiaikaista ja iätöntä. Hän asuu talossa jonka nimi on Villiruusu, Hämeenkoskella olevassa Putalan kylässä.

Toinen tunnettu runoilija Aila Meriluoto on pikkuisen nuorenpi, 91 vuotias runotar. Hänen tuotantonsa on monen henkilön lukemaa ja pitämää. Muistan Lasimaalauksen ja Sairas tyttö tanssii. Viehättävä ja ilonen runotar.

Nuorin tässä iättömien naisrunoilijoden joukossa lienee Kirsi Kunnas, 90 vuotta. Hänellä on myös aikuisille tarkoitettuja runoja. Hän on myös kuvataiteilija, vaikka ei siitä melua ole pitänytkään. Kirsi Kunnas muistuttaa Englantilaista linnanrouvaa. Arvokas ja hilpeä samalla kertaa.

Ajattelin että he ovat suomalaisen runouden ja kulttuuri vuosisadan ruumiillistumat. Joskus ajattelen että heillä on muistoissaan mittava määrä aineistoa elävistä ja kuolleista henkilöistä ja historiallisista aikakausista. Olisi mukava saada nämä kolme runotarta keskutelemaan yhdessä näinä levottomina aikoina.

Sunday, July 26, 2015

Ihmisen ääni ei ole mikään ihmisyyden mittari

Ihmisen ääni kertoo ihmisestä paljon, melkein kaiken sanoi Maru ja katsoi alas vellovaan veteen. Yksi luovan toiminnan pomoista väitti että minulla on kirjanpitäjän ääni. Minut haluttiin savustaa pois Seikkiksen teatteri-ryhmä Faunista.

Tiesin totuuden. "Saatananpalvontaa" omasta mielestään hallitseva miesohjaaja ja hänen virallinen demarien tuella takapuolensa ohjaajan tuolille hilannut vaimonsa halusivat helppoja hallittavia kuten Krysta ja Lennu, joiden kyvyt olivat rajalliset, mutta tarkoituksiin sopivat. Merkillistä oli että kun "uusi ryhmä" aloitti tämä rouva ei ollut mukana vaan eräs ihan kunnon freelanser-ohjaaja ohjasi. Rouva varmaankin tarkkaili ja arvosteli.

Luovan toiminnan pätevyyttä ei saavuteta olemalla näyttelijän vaimo, tai säveltäjän puoliso tai olemalla erotiikka-alalla. Voi olla, että erotiikkatyöläinen on hyvinkin luova, mistä sitä tietää. Ei pidä vähätellä näitä henkilöitä. Ehkä hänellä oli paljonkin annetavaa luovuuden saralla. Mitenkähän innoissaan sosiaalikeskuksen pomot olisivat olleet, mikäli olisivat tienneet erotiikka tai saatanenpalvoja-taustat. En usko että olisivat loksauttaneet korvaansakaan moisista.

Sanon että: ihmisen ääni ei ole mikään ihmisyyden mittari eikä sielunpeili. Aikamme pinnallinen suhtautuminen kaikkeen on luonut kriteerejä jotka eivät ole muuta kun teeskentelyn jatkeita. Säätyläisajan hyväkasvatus perustui teeskentelyyn toiminta ja ajatukset olivat eri. Muistat kai Krystan, hän oli niin hyvinkasvatettu, että osasi sanoa Haista paska niin fiksusti että sitä jotkut tietämättömät pitivät kohteliaisuutena.

Maru sanoi: Muistan hyvinkin, kiero akka. Kaveerasi pomojen kanssa ja esitti muuta kuin oli. Sitten oli se Lenni, joka pesi kerholasten eväsmaitopullotkin kun äidit eivät osanneet ja kertoili pahojaan Härkämäen kerho-ohjaajista tietämättä mitää todellista toiminnasta ja huorista, jotka olivat aivan muualla. Tuommoinen akka.

Matruusi Pönninen riijasi yhtä kerho-ohjaajaa. Just, väitti yhtä ihan kunnon ihmistä huoraksi. Eräs Steiner johtaja taas väitti kyseistä henkilöä hulluksi, en usko että tämänkään "Ailan" asiantuntemus oli kohdallaan. Eivät saaneet tämänkään naisen perhettä ja avioliittoa tuhotuksi vaikka kovasti yrittivät. Hyi helvetti!

Luovan toiminnan pomo soitti miehelle kotiin ja kysyi että tiedätkö missä vaimosi on? Tiedän sanoi mies ja pyysi vaimon puhelimeen. Vaimo sanoi pomolle että: olimme Ullan kanssa sopimassa paikan vaihdosta ja siihen koskevista asioista. Voit tarkistaa asian Ullalta. Pomo sanoi että olen saanut väärää informaatiota eräiltä henkilöiltä.
Näitä eräitä henkilöitä oli riittävästi ja soppa kiehui kohtuuttomiin suhteisiin.

Maru katsoi mustaan veteen ja sanoi sitten miettineensä muuttoa Tallinnaan. Hän oli käynyt viime aikoina usein siellä. Ehkä hän oli löytänyt jotakin todella hyvää ja kaunista. Hän kertoisi sitten kun olisi valmis kertomaan. Olisi hyvä päästä pois itse kunkin näistä nurkkakuntaisista nurkista.

Saturday, July 25, 2015

Paljain jaloin

Alle olevat kuvat ovat sataman suunnalta, Kalastajankadun ja Malmikadun kulman puistikosta.
Kesällä pitäisi kulkea paljain jaloin niin paljon kuin on mahdollista. On ihmisiä jotka eivät koskaan kulje ilman kenkiä ja sitten on meitä jotka kuljemme paljainjaloin kun olosuhteet sallivat. Asfalttitie tai katu ei ole kiva paljaan jalan alla. Pitää olla nurmikkoa tai maapolku kävellessä. Maapolku hieroo jalkopohjia ja on jonkinlaista luonnon vyöhyketerapiaa.
Tänään on lauantai ja heinäkuun 25. päivä. Aurinko paistoi melkein koko päivän. Nyt on pilviä kasaantunut taivaalle ja luvattu myrskysada lähestynee. Vaihtelevuudesta ei ilmoja ole syyttäminen tänä kesänä.

Thursday, July 23, 2015

Odotan pitkää ja sateetonta syksyä

Avocado kasvaa ja kasvattaa lehtiä. Alimmaisessa kuvassa on tämän päivän kasvu.
Ilmast ovat olleet moni-ilmeisiä, ei voi moittia. Siedettävä sää minulle koska en ole auringonottaja, en makoile rannoilla kärventämässä nahkaani. En ole myöskään kesämökki-ihminen, vaan haluan olla kosketuksessa sivilisaatioon. Tämä ei tarkoita ettekiö viihtyisi Koitereen mökillä, viihdyn kyllä mutta vanha äitini asuu kesäänsä kotitalossamme ja jotenkin pitäisi olla läsnä niin kauan kuin se on mahdollista. Odotan pitkää ja kuivaa syksyä.
On se kumma miten jotkut ortodoksit puhuvat paskaa lähes jokaisesta jota eivät tunne lähemmin. Meillä, sen enempää kuin muillakaan tuntemillani seurakuntalaisilla perheillä ole mitään erityistä. Kaiken maailman "Sannit ja Paavot" näkevät pöpöjä sielläkin missä niitä ei ole. Pöpöt eli homot ovat homokammoisten kauhistus. En ole kuullut näiden homokammoisten kauhistelevan lapsiavioliittoja, raiskauksi tai seksiin pakottamista ja suoranaista väkivaltaa vastaan. Puhumattakaan ihmiskaupasta ja kidutuksista. Raamattu tuomitsee väkivallan ja ihmisten tappamisen.
Luen parhaillaan Pavel Sanajevin kirjaa Haudatkaa minut jalkalistan taakse. Suosittelen tätä pienen koulupojan tarinaa kaikille.

Wednesday, July 22, 2015

Sataman suunnalla edelleen

Eilen auringon paistaessa lämpimästi pyöräilin pitkin Ratakatua Hansakadulle, jonka nimi on erittäin historiallinen tai kaupankäynnin historiallinen. Jos Portsa on ilmeeltään saksalainen, niin sataman suunnan ilme on kansainvälisen merimiesmäinen. Tajusin tämän makustellessani eilistä tuntomaailmaani. Jotakin hyvin vapaata ja ilmavaa sanoisin. En tiedä mitään ihmisistä joita täällä on asunut ennen, ja asuu nyt, mutta ihastuin tähän "lähtevien laivojen" ilmapiiriin.
Tässä muistutus Puutarhakadun päässä olevan puutalon kohtalosta.
Malmikatua. Kakola näkyy hieman tuolta puiden takaa. Varsinainen vankilan muuri ja jykevä rakennus on dominoiva ilman tuota lehtivihreää seinää.
Malmikadun puujugend-talon toinen pääty. Sijaitsee Malmikadun ja Mittarikadun melkein kulmassa. Toisellapuolen katua kukkulalla on vanha Merenkulun oppilaitos, jonka kohtalosta ei tiedetä.
Amiraalistomkadun puutaloja. Bussi numero 4:n päätepysäkki on tässä lähellä.
Kalastajankadun vanhoja tiilisiä varastomakasiineja. Vieressä on museokeskuksen sijaintipaikka.
Tässä on bussin päätepysäkki ja takana Kaupungin nuorison työpajatoimintaa.
Puutarhakadun päässä oleva sähköpatterimaalaus. Olen huomennut että kissat ovat suosittuja maalauskohteita.

Tuesday, July 21, 2015

Puutaloja ja lumoava puisto sataman suunnalla

Kaikki turkulaiset puutaloalueet ovat omaleimaisia ja niin on myös tämä sataman suunnalla oleva alue. Jotakin erityistä tässä on, en tarkoita ihmisiä, vaan ilmapiiriä.
Malmikadun Kakolan puoleisesta päästä kolme kuvaa. Vanhoja pihakukkaistutuksia ja taloja.
Pihat ovat keitaita kaupungissa, jossa puretaan niin paljon taloja.
Takapihan ristikon läpi näkyy kukka-ampelleja.
Malmikadun puujugendtalo. Kuva ei tee oikeutta tälle kauniille rakennukselle.
Näkymä Mittarinkadulle, ollaan kait jo Linnanfältil.
Malmikadun alapäässä on kiehtovia rakennuksia ja luonnonpuistikko, melkein metsä. Kalastajankadun kulmassa puisto jatkuu Kalastajan kadulle, sielläkin on rypäs puutaloja. Kiehtova kulma.
Puistikkoa Malmikadun puolelta nähtynä. Alla samaa puitikkoa on kuin Tarkovskin metsä.
Kalastajankadun puoleista metsikköä ja anispeltoa, heinää ja kukkia.
Jatkoin Amiraalistonkadulle kuvia myöhemmin.

Monday, July 20, 2015

Sade sataa sataa ropisi


Ajattelen että jos olisi pihasauna, voisi kerätä sadevettä ja käyttää sitä saunomiseen. On satanut niin paljon että turha puhua saasteista sadevedessä. Tänään piti mennä kuvaamaan puutaloja ja pihoja sataman suunnalle, mutta kuka nyt kaatosateessa lähtisi. Ukkonenkin jytisi ja salamoi. Sataa edelleenkin Lonttisissa.

Tässä sitä vasta sataakin! Rännit putsaantuvat ja pihan kivet.

Sunday, July 19, 2015

Malmikadulla on vanhaa ja kaunista puutaloasutusta ja vehreitä pihoja

Avocado se vaan kasvaa Lokinkadun asunnossa.

Tänään jokseenkin satamoton päivä. Kävelimme Kakolaan, siellä on heinäkuun loppuun asti ilmaisia Kakola-kierroksia. Jouduimme odottamaan sisäänpääsyä jonkin aikaa, sillä ainoastaan 120 henkilöä pääsi yhtä aikaa sisälle. Sitten saimme kirjautua sisään ja saimme vankinumerot, joilla pääsi sitten ulos. Oli ahdistavaa taideteoksista huolimatta.

Olikohan ilmanvaihdossa jotain häippää koska tuli hieman huono olo. Kuka mittaisi ahdistuksen ja ikävän mikä noissa selleissä ja seinissä pesii.
Kakolassa en ottanut kuvia. Sen sijaan Malmikadun sähkökaappi-maalaukset ja rehevät pihat kiehtoivat todella.
Nämä puutalot ovat Kakolan sataman puoleisen mäen alla.
Ovatko puutalot kaupungin vuokrataloja, en tiedä, mutta niissä on todella vanhaa ja kaunista näköä. Palaan tälle vehreälle kadulle uudelleen.


Saturday, July 18, 2015

Purkujen Turku taas tapetilla

Tämän aamun Turun Sanomista saa lukea että Kuuvuori ry:n valitus on hylätty Turun hallinto-oikeudessa. Valitus koski Kirkkotie 6-10 sijaitsevia rakennuksia. Yhdistys valitti purkuluvasta sillä alueella ja purettavissa rakennuksissa elää tiettävästi suuri Pohjanlepakko-yhdyskunta. Ne ovat suojeltu EU-direktiivillä, jonka mukaan niiden asuin, lisääntymis ja levähdyspaikkoja ei saa tuhota tai hävittää.

Luontoliiton Varsinais-Suomen piirin piiripuheenjohtaja ei ole löytänyt todistettavasti lapakoita edellä mainitusta paikasta.

En tiedä miten arka eläin Pohjanlepakko on ja onko virkamiesten tekemä päätös oikea, tai edes lähes oikea. Ehkä pitäisi kutsua EU:n asiantuntija paikalle sillä oletettavasti heillä on kokeneenpia tutkijoita lepakoiden suhteen. Tutkimuksessa keskityttiin ainoastaan vintti tiloihin, ei siihen mitä olisi voinut löytyä seinälaitojen alta ja muista vaikeista paikoista. Haiskahtaa hieman leväperäiseltä. Rakennuksen voi purkaa vaikeasti tutkittavuudesta huolimatta, tai juuri siksi.

Kuuvuori ry ei hae valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Eilen kävelin purettaviksi määrättyjen talojen ohi ja olisin ottanut kuvia jos olisin tiennyt mitä aamulla sain tietää.

Purettaviin kuuluu myös tehdasrakennus ja tuhottavaksi jalavametsikkö. Paikalle kaavaillaan korkeita kerrostaloja.

Turussa puretaan tasaiseen tahtiin puutaloja ja muita vanhoja rakennuksia. Kaupungilla lienee kova linja purkujen suhteen ja poliittista tahtoa suojeluun ei liene nykyisessäkään ilmastossa.

Ja luulen että riviturkulainen ei piittaa hevonpaskan vertaa siitä mitä kaupungissa tapahtuu äänestämällä vuodesta toiseen lähes kaikki samat ääliöt kaupungin valtuustoon.

Friday, July 17, 2015

Hän halusi kartanon emännäksi, minä taas haaveilen lankkulattioista puutalossa


Olimme saunomassa Nummenpakalla ja silmiini osui tämä taideteos. Ostimme sen Auran taiteiden yössä kauan sitten. Ystävämme Anu, joka on jo kuollut, väitti että se on hänen kuvansa. Taiteilija on alitajuisesti ikuistanut hänet koska hän oli aina halunnut kartanon emännäksi. Sitä hän oli halunnut ja vielä vähän ennen kuolemaansa mieheni etsi netistä erään tietyn kartanon tuoteselostetta. Jos sota ei olisi vienyt Viipuria, niin Anu olisi elänyt Viipurissa ja hänellä olisi melko varmasti ollut maaseutukartano jossakin. Aina eivät unelmat toteudu.

Tuohon Auran taiteiden yöhön liittyy nuisto että minua ryssiteltiin. Minusta ryssittelijä oli tylsä tyyppi.

Asunnoista puheen ollen. Näin unta että olin muuttanut uuteen asuntoon. Yksi seurakuntalainen tuli yllättäen kylään ja hermostuin. Huoneistossa oli jykevät vanhapunaiset lattialankut ja huoneisto oli iso. Huonekaluina oli vanha hajoamassa oleva korituoli ja muuttolaatikoita joiden päälle vieras ei voinut istua koska hänellä oli hienot vaatteet ja hän oli laihtunut paljon ja tukka oli hyvin. Lähtiessään hän sanoi että ovi kannattaa lukita vaikka olisikin kotona.

Heräsin ahdistukseen. Eikö näistä pääse eroon unissakaan.

Dostojevskia Outokummun vanhan ja suojellun kaivoksen ilmapiirissä

Fjodor Dostojevski on kirjailija jonka tuotannosta riittää aina tutkittavaa ja esitettävää. Dostojevskin tuotannossa kulkee aina vierekkäin hyvä ja paha, valo ja pimeys. Dostojevskin kanssa saa olla tarkkana sillä hyväntekijän olkapäällä istuu piru jos ei pidä varaansa.

Suomen Taiteellinen Metsäteatteri on esittänyt klassikko näytelmiä erikoisissa paikoissa kuten Tsehovin Vanja-enon Enolaisella heinäpellolla ja Kolme sisarta Hupalahden asemalla.
Nyt he esittävät parhaillaan Outokummun vanhassa suojellussa kaivoksesen Kiisussa Dostojevskin Karamazovin veljeksiä.

Dramaturgi Milla Hilke sanoo että Tämän kaivoksen ympäristö, pimeys ja hämäryys menee hyvin Dostojevskin ja Karamazovin tekstin kanssa. Kirjassa on paljon valosta ja pimeydestä ja siinä mielessä tämä rujo ja hämärä ilmapiiri menee hyvin siihen dematiikkaan.

Teatterin näyttelijät ovat nuoria ja lämminverisiä vastakohtana kaivoksen kuolleelle materialle. Tästä syntyy jännite: elävä ja kuollut kohtaavat.

Ohjaaja Esa-Matti Smolander: Tämä ympäristö ja näyttelijät resinoi hyvin Dostojevskin tekstin kanssa. Tämä raaka betoni ja rauta suhteessa lämpimiin näyttelijöihin, betonija kuollut rauta, vastakkain valo ja pimeys: se on mielestäni hyvä ristikuva Dostojevskin maailmasta.

Olen taas väärässä paikassa enkä ehdi näkemään tätäkään esitystä. Toivon monen löytävän katsomaan esityksen vaikka se onkin nelituntunen. Esityksessä katsojat liikkuvat esityksen eripaikoissa, eri lavasteissa olevaan kohtaukseen. Ruokaakin on tarjolla.

Ei mikään tavallinen kesäteatteri ja näytelmä.

Thursday, July 16, 2015

Melkein kreikkalainen paistos

Munakoisoa, kesäkurpitsaa, perunoita, tomaatteja, valkosipulia, rosmariinia, timjamia ja tomaattipyrettä. Krermaa, juustoraastetta, vettä ja kasvisliemikuutio. Kuullotetaan oliiviöljyssä, laitetaan liotettuun savipataan ja uuni hoitaa lopun.

En erityisemmin katsele tv:n kokkiohjelmia. Niitä on aivan liikaa. Luotan intuitioon ruoanlaitossa. Ajattelen kaiholla maasta putkahtelevia sieniä. Kanttarelli on kyllä ihan hyvä, mutta ei ainoa syötävä sieni. Anoppini suhtautui halveksivasti sieniin mutta kanttarellit kelpasivat. Hänen ensimmäisen miehensä perhe, joka oli tullut 1917 Pietarista pakolaisina, säilöi sieniä perinteisellä tavalla ja mamma oli voinut pahoin kun katseli toisten sieninautintoja. Sitä paitsi hän uskoi vakaasti että kaikki sieltä tulleet olivat likaisia, epäsiistejä ja alkeellisia. Tällainen ei ole mitenkään harvinaista vieläkään kun muistelen Seikkisen aikoja. Perheen ukki touhusi keittiössä ja mamman mielestä hän oli väärällä reviirillä.

Olin kasvissyöjä ja mamma soitti pomolleni ja ilmiantoi minut lasten huonosta ruokinnasta. Erottuaan aikoinaan mieheni isästä mamma selviytyi joten kuten yksinhuoltajana ja otti myöhemmin revanssia miniöiden elämän helvetillistämisellä. Lapset kertoivat että mamma haukkui minua ja mieheni isää räävittömästi heille kun he olivat kolmistaan. Minun läsnäollessani hän oli mielin kielin. Kuolinkorinoissaan hän murjaisi minulle " Ei ollut edes oikeita jauhoja kaapissa." Hautajaisissa koko suku katsoi minua kuin parsakaalia.

Kuolemastaan on kymmenen vuotta, en ole tavannut sukulaisia sen jälkeen. Yksi tokaisi ylimielisesti että " Sinun miehesi ei edes halua ostaa kunnollista asuntoa sinulle..." On tässä asuttu ihan kohtalaisesti ja asunnon voi ostaa ihan kuka vaan miehellä tai ilman.
Avocado kasvaa.
Äitini antamat viimeiset piirakat ovat nyt pöydässä. Suomalaiskreikkalainen meny on valmis. Yksi perheenjäsen täyttää 12.8. 70 vuotta. Hänen isänsä tayttää syksyllä 98 vuotta. Ehkä katoamme Koitereelle hyvissä ajoin, elokuun alussa.

Televisiossa esitetty Muukalainen elokuva oli kokemus josta ei hevillä toivu, se ravisti ja ravitsi sielua. Enemmän tällaisia. On vielä katsottavissa Areenassa.