Löysin book-torilta Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme kirjan muutamalla eurolla. Veikkaan ettei kirjaa ole edes luettu omistuskirjoituksesta huolimatta. Sellaista sattuu ja minusta se on surullista.
Sitten tallustelimme painostavan nihkeässä säässä Tuomiokirkolle, Tuomiokahvilaan juhlaleivoskahville. Tuomiokahvila täyttää 20 vuotta. Kahvi oli hyvää ja leivos tuomittavan hyvää.
Ortodoksisessa kirkossa Turussa ei ole vieläkään kahvilaa. Ehdotin kerran sellaista ekotyylistä kahvilaa. En silloin tiennyt millaista porukkaa seurakunnan aktiivi väki on. Menkööt mieluusti Börssiin kahville. Olin hieman väärässä seurassa siellä. Ei se mitään, olen usein väärässä paikassa ja väärässä seurassa. Niin kuin nuo Steineristitkin. Valastuminen on harvojen saavutettavissa. Luovassa Toiminnassa olin ihan oikeassa paikassa, valitettavasti melkein kaikki muut olivat väärässä paikassa. Mistä näitä kiipijöitä ja kilpailuhaluisia puolivillaisia henkilöitä sikiää. Yksi rehellinen sanoi suoraan haluavansa Seikkikseen koska siellä voi saada helposti rahaa tekemättä juuri mitään. Näitä tällaisia oli kyllä ihan virkaan eli toimeen valittujakin ja taso sen mukaista. Pomo ei uskalatanut tulla paikalle koska yksi työntekijä oli aggressiivinen ja pelottava. Kuka tässä pomo oli? Ehkä hän pelkäsi karatepotkua mahaansa.
Ihmettelin kun televisoporukka tuli tekemään ohjelmaa Seikkiksestä, niin paikalle haalittiin lapsia Lausteen iltapäiväkerhosta. Krista T, entinen seurapiiri tytteli, oli linssiluteena ja selitti että Lausteen lapset olivat siksi koska Härkämäen kerhossa ei ole lapsia. Ajattelin että missähän ne Seikkisen lapset ovat kun pitää Lausteelta tuoda lapsia kuvausta varten. Lyhyeksi jäi tunkin linssiluteen urakehitys luovassa toiminnassa. kävi virastossa mustamaalaamassa meikäläistä ihan henkilökohtaisesti, siellä oli hänen kaverinsa Tuuli, jonka tytär laulaa nykyään ort.kuorossa samanlainen kuin äitinsä joten pysyn pois sieltä. Amen!
No comments:
Post a Comment