Outo ilmiö johon olen itse törmännyt kertoo jotain ajastamme. Jossakin perheessä perheen jäsenet ovat kauempana kuin valovuosi toisistaan ja sitten toinen vanhemmista alkaa hyysätä ulkopuolista "lasta" ja antaa hänelle kaikkea sitä mitä ei omilleen koskaan tullut antaneeksi. En ymmärrä, ehkä en ole moderni ihminen.
Ajattelin että mitä itse tekisin kyseisessä tilanteessa ja tulin tulokseen että muuttaisin lapsineni muualle ja antaisin toisen osapuolen toteuttaa unelmaa täydellisestä lapsesta. Siitä tuossa on kyse. Voi olla että on kyse muustakin.
Tämä ei liity mitenkään Elina Hirvosen kirjaan Kun aika loppuu, paitsi että perheenjäsenet ovat yksinäisiä maailmasta huolta kantavia ja korkeasti koulutettuja ihmisiä.
Luin Elina Hirvosen kirjan Kun aika loppuu lähes yhtäsoittoa. Taustalla sattui soimaan sellokonsertto. Sopi hyvin kirjan henkeen. Se on kaunista ja hyvää kieltä. Se on myös surullinen ja jopa toivotonkin. Aina perheessä on joku joka on erityinen. Yksinäisyys, mediatulva, nettitietoisuus ja mukaan meno johonkin josta ei loppuun asti voi tajuta missä on mukana. Saman aikaisesti suurissa kaupugeissa ammutaan ihmisiä sattumanvaraisesti. Helsingin ampuja kuolee hyppäämällä rakennuksen katolta ammuttuaan ihmisiä, kukaan ei kuollut haavoittui vakavasti kylläkin. Hän tähtäsi päähän mutta ei osunut. Operaatiota ohjataan jostakin muslimialueelta.
Perheen tytär, lääkäri, tekee konkreettista työtä Somaliassa. Hän on toivonkantaja.
Länsimainen individulismi tuntuu saavan lakipisteensä. Tämä kirja kolahti ja herätti kysymyksiä. Se myös ahdisti. Hyvin selkeä ja perusteellinen kuva siitä mihin ollaan menossa. pitäisikö lapset suojata ympäristöongelmilta ja sodilta? Ja miten se onnistuu kun lapset ovat taitavampia netinkäyttäjiä kuin monet aikuiset.
Kirjan isä ja poika jäävät jotenkin kaukaisiksi, isä varsinkin. Aslak-poika taas on yliherkkä ja toisaalta sulkeutunut omaan maailmaansa, siis tavoittamattomissa. Rakkaus ja huolenpito ei aina riitä. Lukija alkaa pohtia sitä että olisiko Aslak pelastunut jos hänet olisi ohjattu pakkohoitoon.
No comments:
Post a Comment