Thursday, December 31, 2009

Kakluunissa rätisee tuli

Laiha mummo kaupassa harhaili hyllyjen välissä. Hän hymyili epävarmasti ja sanoi kuulleensa radiosta ja nyt hän ei osaa hakea tavaroita vaikka pitäisi. Huonosti päättyi tämäkin vuosi. Niin päättyi. Kassalla oli kaikilla yhtä neuvoton olo.

Kakluunissa rätisee tuli.



Täysikuu. Täysikuu. Täydellinen kuu?

Wednesday, December 30, 2009

Lumikukkapelto jököttää pakkasessa


Lumi tuoksuu lumelta. Jälkaterä kipeytyi kävellessä jäisellä kadulla, koska jännitin jalkaeträäni. Tienvarteen oli lumi taiteillut itselleen kukkapellon. Valkoiset pallot jököttävien varsien päässä. Kevääseen on vielä matkaa. Huomenna on täysikuu.

Uusi vuosi 2010 alkaa. En usko että se on huonompi tai parempi kuin edeltäjänsäkään. Kannattaa taas lukea Tsehovin novelli Yö hautausmaalla.
Alla Turussa entisen Työväen Säästöpankin edustalla kolme poikaa lämmittelevät, lumiset pipot päässä.

Tuesday, December 29, 2009

Välipäivien ajatuksia

Aluksi kirjailija Jouni Tossavaiselta lainattua:Joulupukki jos kuka osaa olla yhtä optimisti kuin johtaja Wahlroosin pikkuveli Lilius. Hän kyllä tietää ja opettaa kaiken maailman kilteille lapsille. Saapumisen arvoitustakin isomman kivijalan. Sen verran pyörii niin globaalit talopaketit kuin "lokaali" Pöljän mylly: armoa on yhtä vähän kuin ilmaisia lounaita. Kun sanotaan Hou, hou ajatelkaa: lahjat ovat lahjuksia, vain lahjattomat eivät anna vastalahjaa. Kirje on kirjoitettu niin hienolle paperille että perheemme perfektionisti laittoi sen heti muovikansioon talteen. Hyvää tekstiä, hyvällä paperilla.

Toinen asia joka on askarruttanut minua viime aikoina, on runot ja runoilijoiden arvostus maassamme. Pitäisi ruveta julkaisemaan erityiseti "kuoliaaksi vaiettujen runoilijoiden" tekstejä.

Uskallan epäillä klikkiytymistä. Jos et kuulu piireihin ja kumarra oikein, sinut vaietaan. Väitän että runoutemme taso olisi hieman parempi jos kaikki runoilijat olisivat mainittuja.


Tässä Erkki Vesterisen runo runokirjasta Kaikki pilvet

En suostu

olemaan kenenkään
vuokrattu renki
ostettu orja

vapaasta tahdostani
palvelijasi
seuraan sinua.


(Erkki Vesterinen, kaikki pilvet Runoja, Opus Liberum 2009)

Monday, December 28, 2009

Sohjoa, sohjoa


Aamulla heräsin outoon ropinaan. Ikkuna oli vesipuroja täynnä. Kynttilät olivat sammuneet jäälyhdyissä ennen aikojaan. Lumet sulavat, vaikka ei lunta kyllä ollutkaan kuin nimeksi asti. Harmaus peitti maan ja oli ihan pakko mennä takaisin sänkyyn, musiikkia kuuntelemaan. Kuka jaksaa katsella vesisadetta viattomien lasten päivänä. Tämä aika on täynnä Herodekseja jotka tappavat lapsia muun tappamisen ohella.

Jos nyt tulisi pakkanen, olisi vielä mahdottomanpi keli kulkea. Sateen jatkuessa katsoin Solovetskin luostarista tehtyä dokumenttia.

Ostin viisi vuotta sitten olleesta Solovetskin lasten näyttelystä pari työtä. Toivon että rahat menivät taidekoulun hyväksi Solovetskin luostariin. Taiteellinen munkki piti siellä lapsille taidekoulua. Mahtaako taidekoulu olla vielä toiminnassa. Onko siellä enää lapsiakaan.

Sunday, December 27, 2009

Elämä on tavallista


Kuvan tonttu vastaa mielikuvaani tontusta. Tonttu on hieman äkäinen, vikkelä ja ennen kaikkea monitaitoinen talonpitäjä. Se ei ole, kuten pikkuserkkunsa: kaunis ja siloinen opportunisti, vaan nojaa kaikessa opittuun tonttuperinteeseen. Tonttuja näkevät vain lapset ja tosiviisaat.
Joulun mentyä iskee haikeus, kuten kesän mentyä ja ystävän kuoltua. Joulu ja kesä tulevat kyllä, mutta kuolleet eivät. Hetken kirkas aurinko loisti maisemassa. Nyt sataa hiljaa hiutaleita ja hämärä hiipii. Jäälyhtyjen kynttilät sammuivat eilen kovassa tuulessa ja lumisateessa. Nyt täytyy sytytellä uudelleen. Radiossa soi klassinen. Mies kuorsaa päiväunilla. Elämä on tavallista.

Friday, December 25, 2009

Konevitsan kirkonkellot

Konevitsan kirkonkellot on vanha käsite laatokalla. Kellojen ääni kuului sopivalla säällä kauas lauantain illan ja sunnuntain kirkonmenoihin kutsuen. Piirpauke-yhtye teki tunnetuksi myöhemmin kellojen äänen hienolla sävellyksellään. Kuvan pienoismallin ostin kerran Konevitsan luostarin näyttelystä Turussa. Kirkon värit ovat valkoinen ja sininen. Tummassa illassa otetussa kuvassa kirkko näyttää tummalta. Konevitsan luostari on toimiva luostari nykyäänkin.
Konevitsan luostari ei ole sillä tavalla pramea kuin Laatokan Valamon luostari. Sillä ei ole sellaista statusta kuin vanhalla Valamolla on. Pulaa on usein vedestä ja sähköstä. Sotilastukikohdan poistuttua sähkögeneraattori menetettiin ja nykyisin en tiedä miten siellä sähköä tuotetaan. Konevitsan luostariin otetaan kesäisin vastaan talkoolaisia ja turistejakin käy joskus. Talkoolaiseksi voi hankkiutua Konevitsan ystävät - seuran kautta. Luulen, että juuri nyt käy Laatokalla kova viima ja pakkastakin lienee. Luostarin arki pakkaskausina on ankaraa. Jäätie mantereelle vaatii pakkasia jotta jää kantaisi kulkijaa.
Eristäytyneissä oloissa elämisessä on kyllä hyvätkin puolensa; voi keskittyä olennaiseen. Tämä olisi hyvä muistaa Suomen hyväosaisten ja riitelevien ortodoksien.
Kun olosuhteet ovat liian hyvät, aletaan riidellä kaikesta mahdollisesta.

Thursday, December 24, 2009

KRISTUS SYNTYY - KIITTÄKÄÄ!

Tummenevassa illassa, kirkon takapihalla, linnut hyppivät muruja nokkien. Hyötyliikuntaa ja akropatiaa samalla kertaa. Jostakin kuului enkelilaulua. Maankorvessa kulkevi lapsosen tie ja miksi ei kulkisi, sillä maallinen matkamme ei ole mikään pinnallinen elämysmatka valmiiseen puuhamaahan. Taivasmatkailuun ei ole meno-paluu lippuja. Haudoilla syttyvät kynttilät ja nyt on hyvä sää. Viime Jouluna satoi vettä ja myrskysi, kynttilät kastuivat ja sammivat. Märkä sydän ei pala.
Linnut, linnut ja leuto pakkassää. Varpu heilahtaa sinisessä illassa. Itäisillä mailla syntyy taas joulun ihme. Onko Kristus kenties kuokkavieras omissa juhlissaan?

KRISTUS SYNTYY - KIITTÄKÄÄ!

Wednesday, December 23, 2009

Kirkon tekopyhyyttä ei saa kritisoida


Evankelis-luterilainen Kirkko ei ole myöntänyt ollenkaan Kirkon tiedonjakamis-palkintoa tänä vuonna. Kirkkohallitus on katsonut, että suositeltu henkilö, sarjakuvapiirtäjä Ville Ranta, ei täytä asetettuja kriteerejä. Oikealla on lainattuja Rannan rauhantipuja kuvana. Kyseinen sarjakuvapiirtäjä on yrittänyt riisua tekopyhyyden verhoa kirkon kasvoilta. Kirkkohallituksen jäseniltä puuttui henkilökohtainen tietämys Ville Rannan sarjakuvista. Miten he eivät ole lukeneet Ville Rannan sarjakuvia? Ei voi kieltää, ei myöntää, jos ei ole tutustunut kohteeseen.

Kävelin Nummenpakalle ja kaupungin kautta takaisin Raunistulaan. Matkalla näin kuvattavia asioita. Sää on lauhtunut ja ilma tuntui samettisen pehmeältä. Illan hämärtyessä syttyivät valot. Ja myöhemmin tullessamme joulusaunasta, oli pakkanen kiristynyt ja tien pinnat olivat tulleet liukkaiksi.

Joulukuusi saa olla koristelijansa näköinen, aivan vapaasti mauttomuuden huipentuma, mutta niin kaunis. On hyvä että on edes yksi asia johon ei ole kajottu, ja jolle ei ole laitettu yhdenmukaisuuden vaatimusta.

Onko kodittomilla sijaa majatalossa tänäkään jouluna. Ruoka-apu toimii kyllä kirkkojen toimesta.

Rublevin Jouluikoni on ajaton ja aina muuttumaton.

Monday, December 21, 2009

Pakkasen pysäyttämä liike


Pysähtynyt liike, jähmettynyt materia odottaa. Tänään päivä on jo pikkuisen pitempi.
Radiossa soi kevyt klassinen; kuin jääpalat kilisisivät jään pinnalla. Sisällä on lämmintä. Ulkona pakkasta -11 ja ajatus ulosmenosta tuntuu epämiellyttävältä, vaikka ennen muinoin mentiin kouluun paljon kovemmassa pakkasessa. Kummipoikani Pohjois-Karjalassa (4v) kertoi ajaneensa isänsä kanssa moottorikelkalla ojan yli ja oli nähnyt samalla tontun. Lapsilla on jouluna paljon jännempää kuin aikuisilla. Lapsille ja vanhuksille täytyy antaa joululahjoja, he osaavat arvostaa niitä.

Lapsuuteni jouluihin liittyy muisto isäni äidistä. Hän oli joulusielu ja esiintyi joulupukkina aina. Aina hän katosi saunaan sukkia pesemään aattoiltana ja ilmestyi pukkina hetkeä myöhemmin. Voi olla, että joulut olisivat olleet ankeampia ilman häntä. Ja olivatkin sitten myöhemmin. Isäni isän suku oli tullut kauan sitten Hämeestä tai Uudeltamaalta Ilomantsiin. Meillä oli kahdenlaisia ihmisiä suvussamme: jähmeitä hämäläisiä ja hauskoja ja vilkkaita karjalaisia. Itse pidän enemmän noista vilkkaista ja hauskoista. Ahdistun vieläkin hämäläisten raskassoutuisuudesta. He muistuttavat kuvaa tekstin yllä.

Hyvä Tuomas joulun tuopi...


Kirjasto lumihiutaleiden läpi kuvattuna sinisessä illassa. Jäätyneen jokisen takaa. Tänään on Tuomaan päivä. Hyvä Tuomas joulun tuopi... poikani nimipäivä. Toinen Tuomas jonka muistan on taiteen filosofiaa opettanut Tuomas Tolonen. Muistan hänen virnistyksensä luennoidessaan ja sen kun hän istuutui ja laittoi kädet niskansa taakse. (Aloin nauraa.) Joitakin hän ärsytti suunnattomasti. Olin aikaisemminkin kiinnostunut taiteen filosofiasta mutta hänen luennoillaan selkisi moni asia.

Kirjoista puheen ollen suosittelen Ortodoksisen kulttuurikeskuksen julkaisemaa Täydellisyyden tie, Syyrialaisten mystikkojen opetuksia kirjasta. Munkki Serafin on Syyrian kielestä kääntänyt ja Metropoliitta Ambrosius toimittanut tämän teoksen. Kirja on ilmestynyt 2009.

Paratiisin kaipaus

Autuas se, joka Paratiisiin kaipaa
- niin, Paratiisi kaipaa ihmislasta,
jonka hyvyys kaunistaa.
Portillaan se ryöppyää hänen ylitseen,
se syleilee häntä rinnoillaan,
hellii häntä sylissään.

Efraim


Sunday, December 20, 2009

Turun sinisessä illassa


Sinisessä illassa kaupunki loistaa jouluvaloissaan. Joen pinta on jäätynyt, mutta jään alla vesi liikkuu. On talvipäivänseisauksen aika.

Lunta pyryttää ohuelti ja syntyy illuusio tulevasta lumipeitteestä. Vanhalla suurtorilla oli joulumarkkinoiden viimeinen päivä. Tunnelmallista ja hyvin turkulaista. Eräässä kojussa topakka täti sanoi: ostaks kans jottain? Ostaja pakeni paikalta. Itä-suomassa tuollainen myyjä naurettaisiin ulos tai hänestä tehtäisiin paikallinen vitsi. Jotenkin toivoisi yleensä hieman iloisempaa ilmettä, vaikka tietysti pakkanen ja ostajat, jotka vain katselevat eivätkä osta mitään harmittavat.

Hymy ei maksa mitään ja luo heti mukavamman tunnelman.


Matkalla vanhalle suurtorille poikkesimma taidenäyttelyssä. Tuulikki Tukiaisen töissä on taikaa. (Kuva oikealla.)

Olen aikaisemminkin ihmetellyt taulujen lämpimiä värejä; etenkin punainen väri on ihmeellisen lämmin.

Suurtorille tipahteli kevyen tuulen mukana ohutta lunta. Ihmisiä se ei tuntunut pahemmin häiritsevän, ilmeisesti koska sää on lauhtunut eikä pakkasta ole kuin viitisen astetta. Lunta saisi tulla vähän reilumminkin. Maa on vielä paikoin mustaa.

Saturday, December 19, 2009

Henkilöä tapaamaan menossa


Eilen minulla oli tapaaminen Henkilön kanssa. Olin mennyt kakkosasuntoomme Nummenpakalle jäälyhtyjä laittamaan. Ne olivat kauniimmat kuin Raunistulan pihalla olevat. Kameran olin unohtanut työhuoneelle. Matkasin bussilla ja sattui taas, ikävä kyllä, se kiukkuinen ja kyyläävä kuljettaja. Ensin hän nuuski puoli minuuttia voimassa olevaa kertalippuani ja sitten alkoi uhkailla perässäni tullutta opiskelijaa poliisilla. Epäili että tämän opiskelijakortti ei ole laillinen. Poika poistui viiden minuutin kuluttua bussista. Sitten kuljettaja nainen alkoi puhua omia henkilökohtaisia puheluitaan puhelimassa. Olen törmännyt ennenkin tähän kuljettajaan joka erityisesti kyttää nuorisoa. Tuli mieleen neuvostoliiton mummot, jotka kasvattivat kaikkia kansalaisia koko ajan. Hänen perusasenteensa on epäluuloinen ja töykeä.

Ajattelin Henkilöä, joka paleli kauppatorilla pakkasessa. Olimme ainakin viisi minuuttia myöhässä ja, jos poliisi olisi tullut, olisimme olleet paljon enemmän myöhässä. Henkilön kanssa menimme Kauppahalliin kahville. Hän on kansainvälinen luonne ja aika irooninen ilmastonmuutoskokouksen suhteen. Lapsemme oli tuonut pienen joulukuusen työhuoneellemme. Lapsille joulu on tärkeä.

Wednesday, December 16, 2009

Jäälyhdyt loistavat pihalla

Pakkanen ei pauka, se hiipii viluisenna ja saa hytisemään. Jäälyhdyt loistavat pihalla. Ensimmäiset onnistuivat hyvin. Taka vuosina kokeilin värejä, mutta en pitänyt niistä. Kirkas jää on kaunein kynttilän valon suodattaja. Ehdotin että veisin hautausmaalle yhden jäälyhdyn, mutta ehkä sinne ei saa viedä, mene ja tiedä.

Huomen aamulla maakuntien mies tuo puita kuormallisen klo 8.00. Maalla ei nukuta aamuisin. Maalla ollaan tervehenkisiä. Hän pitää Heli Laaksosen runoista ja Heli Laaksosen persoonasta myös, koska hän on niin luannikas.

Tärkeitä ihmisiä muistaa muulloinkin kuin jouluna. Osoittelevat lahjat ovat kauhistus ja tietoinen unohtaminen yhtä paha. Joulukortit ovat saajalleen joskus todella ihana asia. Vanhat, yksinäiset, sairaat ja ihmiset yleensä ilahtuvat korteista. Viitseliäimmät tekevät korttinsa itse, runoilevat ja ovat kekseliäitä. Tämä ei nyt tarkoita että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä kanssani tästäkään asiasta.

Terveisiä erakolle, sinne jonnekin. Tähdet yhdistävät.

Tuesday, December 15, 2009

Kaupunkierakon mietteitä

Kaupunkierakko on ilahtunut lumesta. Ylimmäinen kauhanvartija hämmentää kirkollista elämää. KHO on päättänyt taas kuka on kukin kirkkokunnassamme.

Nämä Turun Postitalon julkisivun naarmut yllä ovat sinnitelleet talvisodasta asti keskellä kaupungin kihinöitä.

Pakkanen kiristyi illalla. Aamulla oli kylmää, mutta tulella on lämmittävä voima; kohmeisille sieluillekin. Muistin mieheni tädin, joka piti inhimillistä kanalaa ja kertoi kaikille että se ei tuota mitään. Niin paljon työtä ja vaivaa ihan ajankuluksi. Täällä päin on aina valehdeltu näissä asioissa; etteivät naapurit karehdu. Itse ajattelin silloin että hullua porukkaa; pitävät kanalaa tappiokseen. Rauha tämänkin tädin muistolle. Hän oli kunnon ihminen.
Olisivat hiljaa nuo ikuiset ymmärtäjät ja työkseen voivottelijat. Erakot eivät niistä kostu, sillä niissä on aina oman sielun rauhoittamisriitti kyseessä. Eivät he rippi-isää tarvitse, he tekevät sen itse.

Sunday, December 13, 2009

Lunta hiiren hiukkasesti

Tänä aamuna katsoin lumiseen katuun. Yksikään auto, ihminen tai eläin ei ollut ehtinyt merkitä lumen pintaa. Lumella on oma raikkaan kostea tuoksunsa. En ajattele maailman hiilitassunjälkeä juuri nyt. Tänään kirkoissa soitetaan klo 15.00 ilmastonmuutoksesta varoittavaa kirkonkellohälytystä. Kuinka kauan täällä on lunta edes tämän hiiren hiukkasen verran?


Iltapäivällä lumeen oli jo jäänyt jälkiä. Mikä täällä on pysyvää?

Pöydällä palaa kynttilä suojatussa kidekupissa, kynttilan vieressä kaksi paperienkeliä. Löysin ne maahanmuuttaneiden basaarista Vanhalta suurtorilta eilen. Inkeriläis mummo oli tehnyt vanhoja pöytäenkeleitä. Malli on 1900-luvun alusta tai vieläkin vanhempi.

Tuunasin mustan, nuhjaantuneen lierihattuni uuteen uskoon. Menin kirkkoon eilen illalla se päässäni. Piispa Arseni oli touhukas, kuten aina. Minusta hän muistuttaa kurkea, jos vertaus sallitaan.(Kurki ei ole touhukas, se on laiha ja pitkäjalkainen.) Sitten oli joku vanha, väsynyt pappi kanssa.
Läksin kesken pois, koska en voinut riisua hattuani, sillä tukkani ei ollut hyvin. Kirkonmenoissa on tärkeätä että tukka on hyvin.

Yllä vasemmalla Jokikadun seinällä kummitteleva graffiti-ötökkä.

Ihmisen tullessa tiettyyn ikään alkaa kaikki tuntua eiliseltä. Haikeus on oikeampi sana.

Saturday, December 12, 2009

Vapautusta kiusatuille

Koulukiusaaminen on viheliäinen ongelma kaikille. Miksi koululaiset kiusaavat toisiaan jopa järjestelmällisesti? Miksi joissakin opettajain huoneessa harrastetaan työpaikkakiusaamista?

Itse muistan opettajia jotka olivat puolijumalia omasta mielestään ja aivan selvästi nauttivat kiusaamisesta ja oppilaan nolaamisesta. Muistan opettajan, joka nolasi heti lukuvuoden alussa oppilaan, joka ei tuntenut luokassa ketään. Opettaja pyysi kaikkia seisomaan ja sanomaan aakkosjärjestyksessä nimensä. Nyt oli niin että kyseisen oppilaan nimi olisi ollut ensimmäisenä. Hän ei vain tiennyt sitä. Opettaja tiukkasi oppilaalta osasiko tämä edes aakkoset ja nimitteli vähä-älyiseksi. Myöhemmin tämä sadisti väitteli tohtoriksi aapiskukoista tai tontuista aapisissa. Hänellä oli myös tapana halveksia isompia tyttöjä nimittelemällä heitä huoriksi.

Lapset eivät ole pieniä enkeleitä. He ovat kekseliäitä pahassa. En tiedä mikä Turun oikeussaliin asti viedyssä kiusaamisjutussa on koko totuus, mutta päätös kyllä herättää kysymyksiä paljon. Häijyimmillään tuli mieleen ajatus isokenkäisistä takapiruista, jotka astuvat lain ja hyvän tavan yli. Voi olla, että olen väärässä. Miten kiusattu lapsi selviytyy tästä lähin? Pitääkö hänen muuttaa paikkakuntaa ja vaihtaa henkilöllisyytensä elääkseen rauhassa. Opettajat ovat yllättävän solidaarisia toisilleen oli asia mikä hyvänsä. Selitykseksi ei riitä että: no, se nyt oli sellainen erilainen lapsi.

Thursday, December 10, 2009

Rauhaa maailma vaatii...


Katoaako rauhan merkitys, jos sodat loppuvat? Kenelle sitten annetaan rauhanpalkinto, kun sodat loppuvat? Näitä mietin näin Nobelin rauhanpalkinnon jaon aikoihin. Minusta rauhan Nobel on menettänyt uskottavuutensa. En tarkoita kaikkia palkinnon saajia.
En ihmettelisi yhtään vaikka ensi vuoden rauhan Nobel annettaisiin Yhdydvaltojen edelliselle presidentille. Tuon otsikon voisi sorvata tähän aikaan sopivaksi: Rahaa maailma vaatii...


Sitten kirkollisiin rauhan juhliin. Onko sattuma että tänään on Turun tuomiokirkossa rauhan ja ekumenian joulujuhla. Molemmat kansan kirkkomme päämiehet lienevät paikalla.
Tänäkin iltana loistaa kirkon edessä ekumeeninen kynttilätähti. Kerran olin mukana näissäkin juhlissa. Tunsin itseni kuokkavieraaksi kaikkien niiden poliitikkojen ja kaupungin silmäätekevien joukossa. Voi olla, että nykyään kansa on löytänyt nämäkin juhlat.

Löysin itseni tuomiokirkosta, se oli lähes täynnä. Kuten aikaisemminkin olen todennut, akustiikka on aika kurja kyseisessä kirkossa. Oli ohjelmaa. Yhteislaulu yllätti, sillä vieressäni istuva mies paljastui tähtitenoriksi ja hän lauloi vanhat joululaulut komeasti. Itse piipitin kuin hippiäinen. Elisabeth Rehn toi humanismin tervehdyksen ja lahjoitti Turun kaupugille kymmenen vuotta sitten Bosniassa saamansa mitalin. Hän puhui lapsen hädästä tämän päivän maailmassa. Eri kirkkokunnat puhuivat piispojensa ja saarnaajiensa suulla. Arkkipiispa Paarma siunasi. Olisi kai Leoltakin voinut siunauksen pyytää, mutta tungoksessa se ei ollut mielestäni viisasta.
Voi olla, että tunnelma oli hienompi kirkon etuosassa, takana se oli arkinen.Voitte katsoa ohjelman jouluaattona TV1:stä. Tähtikynttilä oli kaunis. Se näytti kauneimmalta kirkon rappusilta katsottuna.

Wednesday, December 9, 2009

Olkitähti ja tallilyhty

Naapurin mummo vaappui illan pimeydessä vastaan ja sanoi pelkäävänsä pimeää jopa sisälläkin, vaikka on valo. Hän oli matkalla joulukadulle katsomaan kirkkaita valoja. Hän sanoi että vanhalle ihmiselle tulee kaikennäköisiä pelkoja kun on niin mustaa, märkää ja pimeää. Ja sitten on tuo lähestyvä yksinäisen joulun pelko ja kuoleman pelko.
Aloin miettiä miksi edelleenkin Joulu mielletään ainoastaan perhejuhliksi. Minusta ravintoloilla olisi sauma järjestää joulu yksin olijoille ja muille perheettömille. Saattaisi olla antoisampaa kuin perhejoulut yleensä ovat. Puhumattakaan "jouluvammaisista", niistä jotka menevät lähes psykoosiin jouluna, sillä jouluna tunteet moninkertaistuvat. Heitäkään ei saisi unohtaa.


En halua mainostaa, mutta kaupungin työkeskuksen kaupassa on perinteistä, kaunista ja tasokasta tavaraa. Itse lankesin loveen olkitähtien edessä. Ostin sellaisen muutamalla eurolla ja sitten vanhan tallilyhdyn. Sellaisen joka maksaa jossakin muualla maltaita, saa sieltä kohtuullisella hinnalla. Minulla on aina paikka sydämessä näille ihmisille. Olin aikoinaan töissä jonkin aikaa noissa piireissä ja täytyy sanoa että heidän positiivinen energiansa on parantavaa. Henkilöt jotka työskentelevät näiden ihmisten parissa, ovat mielestäni erityisihmisiä.

Monday, December 7, 2009

Laastaria ja jeesusteippiä Turun kulttuurille


Nils Henrik Pinellon vuonna 1848 perustama kulttuuriravintola Pinellan katto Turussa kasvaa heinää, sammalta ja erinäisiä versoja. Pylväikkö on rapautunut ja joku hyväsydäminen oli laittanut ison laastarin murtuneen pylvään haavaan. Mitä muuta tällä entisellä kulttuurikaupungilla on tarjota kuin laastaria. Pinellan suojissa ovat istuneet iltaa ja keskustelleet perustavaa laatua olevista Suomea koskevista asioista monet suurmiehet. Keskustelijoina ovat olleet mm. Elias Lönnrot, J.L. Runeberg, J.V. Snellman, Josef Julius Wecksell ja Sakari Topelius.

Pinella on pitkäaikaisin yhtäjaksoisesti toiminut ravintola (1848-2004) ainakin Turussa. Nyt ravintola on suljettu ja odottaa korjausta. Toivoa sopii että Pinellan ovet ovat auki vuonna 2011 ilman jeesusteippiä ja laastaria.

Sunday, December 6, 2009

Joulukuun kuudes



Päivä ei oikein valjennut. Kävelimme Turun tuomiokirkolle katsomaan kuusta. Komea on kuusi. Menin seisomaan kuusen alle ja katselin oksien läpi jouluvaloja. Kuusi tuoksui.
Puussa ei ole enää Suomen tulevaisuus. Latvaan asti ei näkynyt. Ehkä johtotähti on kadonnut.
Kaupunki on alakuloisen valju. Suomi täyttää 92-vuotta ja yrittää olla salonkikelpoinen. Kohta syttyvät kynttilät ja köyhille jaetaan ilmaista soppaa. Presidentin linnassa on tasavaltalaiset pidot. Kohta meiltä on presidenttikin tehty tarpeettomaksi. Kuka sitten järjestää itsenäisyysjuhlat.

Saturday, December 5, 2009

Pyhä Nikolaos

Muistopäivä 6/19.joulukuu 9/22.toukokuu
Commemorated 6/19 December 9/22 May


Nikolaus syntyi Lyykian Patarassa 200-luvun lopulla ja toimi Lyykiassa, nykyisessä Lounais-Turkissa Myran piispana.

Nikolaoksen oletetaan osallistuneen ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen Nikeassa vuonna 325.

Pyhän Nikolaos teki jo varhain hyviä tekoja. Hän auttoi erilaisissa ongelmissa olevia ihmisiä, mutta hyviä tekojaan hän ei halunnut julkisiksi, vaan teki niitä nimettömänä.

Itäisessä kirkossa Nikolaosta alettiin muistaa säännöllisesti 500-luvulla, ja 800-luvulla hän oli idässä Neitsyt Marian jälkeen kunnioitetuin Pyhä.
Nikolauksen pyhimystarina levisi läntiseen maailmaan samalla vuosisadalla Johannes Diaconuksen kirjoitettua Nikolaoksen elämänkerran Vita S. Nikolai. Myöhemmin Nikolaoksen ruumis siirrettiin Myrasta Etelä-Italiaan Barin kaupunkiin vuonna 1087 turvaan muslimivalloittajilta. Haudan suojaksi rakennettu kirkko valmistui 1095 ja silloin hautaa vartio viikinkitaustaisten varjaagien vartiosto.


Pyhä Nikolaosta alettiin pitää keskiajalla lasten suojelijana, koska hän teki hyviä tekoja lasten hyväksi. Esimerkiksi Hollannissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolaoksen päivänä 6. joulukuuta. Tapa levisi hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen kuluessa Nikolaoksesta muodostui yhdysvaltalainen joulupukki-hahmo( Santa Claus.) Nimensä Santa Claus sai hollannin Sinterklaas-nimestä, joka puolestaan polveutui Nikolaoksesta.

Nikolaosta kunnioitetaan nykyisin Pyhänä, niin ortodoksisessa, kuin katolisessakin kirkossa. Häntä pidetään muun muassa merellä kulkevien ja matkustavien suojelijana. Napoli, Sisilia, Liège ja Freiburg ja monet muutkin kaupungit pitävät pyhää Nikolaosta suojelijanaan.

Pyhän Nikolaoksen muistopäivä on sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 6. joulukuuta. Ortodoksisessa kirkossa häntä muistellaan myös viikoittain joka torstai.


Pyhän Nikolaoksen reliikkejä löytyy eri kirkoista, mutta Nikolaoksen ruumiin jäännökset pääosin ovat säilyneet Barissa.

Maria ja Stalinin luvut

Iltapäivällä satoi hieman lunta. Kuuraa on katoilla ja maan pinnalla jäätä. On keskiyö ja jossain lähellä kuuluu vaimea itsepintainen tööttäys, kuin kelloradion summeri. Katsoin Teemalta puolalaisen elokuvan Kanal - kirottujen tie. Sopii tähän itsenäisyyspäivän teemaan tämäkin toivoton häviäjien pako viemäreissä. Muistin Petroskoissa asuvan, lienee jo kuollut, kuolemanpartiossa toimineen Marian, joka osallistui Suomen puolella vanhusten, naisten ja lasten ampumiseen. Vielä vanhoilla päivilläänkin hän uskoi olleensa oikeassa, sillä he suorittivat tärkeää sotilaallista tehtävää. Stalinin lukujen piti täsmätä keinolla millä hyvänsä. Ihmettelen syvästi miten nämä kylien murhatut siviilit täyttivät Stalinin luvut. Marialla oli monta kunniamerkkiä rinnuksilla.


Voi olla että suomalaiset sotilaat taistelevat tulevaisuudessa kaukaisissa maissa, ilman aatetta isänmaan turvaamisesta. En miellä amerikkalaisten johtamien sotien joukkoja isänmaallisiksi, sillä niissä puolustetaan aivan muita arvoja kuin omia rajoja ja omaisia. Kokoomuksen poliitikoilla on kummallisia haaveita kansainvälisistä joukoista. Minusta he ovat väärässä.


Kuvat ovat otettu perjantaina 4.12.2009.

Friday, December 4, 2009

Sodassa on tappamisen meininki

Joulukuun kuudes on muistettava päivämäärä. En tarkoita paraateja, elitististä juhlintaa tai näkyvyyttä. Etten sanoisi läpinäkyvyyttä. Tarkoitan joulukuun kuudetta tavallisen ihmisen näkökulmasta. En vähättele veteraanien ja Lottien panosta Suomen itsenäisyyden puolustamisessa. Tämän päivän tavalliset ihmiset elävät harmaan joulukuun aikaa. Heillä on ajatuksia ja oma tahto. Joillakin on niukkaa ja tiukkaa arjessa selviytyäkseen, mutta sotaan tätä ei voi verrata. En ole koskaan pitänyt sodan romantisoimisesta, sillä sota on tappamisen meininkiä. Eivätkä sodat päättyneet toiseen maailmansotaan. Niitä käydään enemmän kuin koskaan. Sodat ovat kaukana; ajattelemme. Sodasta on tullut viihdettä ja se kauhistuttaa. Köyhyys ei hätkäytä ketään, sillä köyhyys ei enää ole häpeä, vaan välttämättömyys. Vapaus on suhteellinen käsite ja itsenäisyys enemmänkin klisee. Talouselämä päättää kohta yliopistoista, kouluista ja työpaikoista. Minusta itsenäisyydelle pitäisi keksiä uusi merkitys ja nimi, aikaan sopivaksi.

Me sotaveteraanien lapset olemme kaikki sotilaiden lapsia. Me kannamme tietoisesti tai tietämättämme sotaa mielemme pohjalla, halusimme tai emme.

Wednesday, December 2, 2009

Mestarillisen lauseen mestari

Kirjailija Antti Hyry on ansainnut Finlandiansa. Hän on niitä harvoja kirjailijoita jotka hallitsevan vähäeleisen kerronnan ja mestarillisen lauseen rakentamisen. Sitä paitsi kannatan hitaan elämän tyyliä, olemme hosuneet jo ihan tarpeeksi. Kiireettämyys kunniaan.

Muuten olen sitä mieltä että Finlandia-palkinto pitäisi uudistaa ja palkintosummaa nostaa.

Kuvan lainasin ihan ilman mitään lupia:
http://www.uusisuomi.fi/asiasanat/antti-hyry

Kuvateksti:

Kyllä ihminen pystyy uunin rakentamaan.


Antti Hyry.

Tuesday, December 1, 2009

Pikkujoulun verso kivien välissä



Kivi suhteessa ruohoon on kestävämpi ja kovempi. Kuvan verso uhmaa luonnonlakia ja aikaa. Joki virtaa vapaana. Sataa tihruista vettä. Palkitsemiset ajoittuvat intsenäisyyspäivän alle. Prinikoita satelee. Tänään ei päivä valjennut. Tulisi lumi ja pelastaisi pienen osan. Olisi valkoista ja pehmeää. Viihteen alle painuu julma totuus ajastamme. Kaikilla muilla, kuin eliitillä on hankala olla. Kirjoja on joka paikassa; lainasin kirjastosta taannoin Anita Konkan Mustapassi romaanin. Minulla oli se hyllyssä omasta takaakin, silmäni osui selkämykseen. Kirjoja ei voi palauttaa Turussa koska kirjastojen työntekijät on lomautettu. Turun valtuusto jyräsi vasemmistoliiton ulos. Demokratiassa kaikki on mahdollista. Demokratiassa toimitaan enemmistön ehdoilla.