Sunday, October 31, 2010

Lokakuun karvakorvainen orava


Kellot pysähtyivät. Kelloilla on nyt talvi.

Wednesday, October 27, 2010

On edistytty 1960-luvulta...

Kirja on pyhä. Kirja on myös mahti. Jos kirjailija Jari Tervo olisi saanut haasteen Raamatun heittämisestä lattialle, olisi Suomi saanut taas kyseenalaista julkisuutta ihan kansainvälisestikin luulen. Onneksi on edistytty sitten 1960-luvun. Katsoin Uutisvuodon ja se oli huisin hauska, kerrankin.

Jos Neuvostoliitossa aikoinaan isä Stalinin kirjoja olisi paiskottu lattialle olisi seurauksena ollut pakkotyötä ainakin 15 vuotta Siperian takamaille. Heillä oli kaikki suurta ja mahtavaa. Stalin rakasti suuria lukuja. Hitler taas rakasti kirjarovioita ja erityisesti laatukirjarovioita. Mitähän olisi tapahtunut jos Taisteluni olisi poltettu julkisesti roviolla aikoinaan? Kaasua, kaasua ja sitten savuna taivaalle.

Raamattu on tietenkin pyhä kirja uskoville kristityille. Isäni äiti oli vakaasti sitä mieltä että Raamattua ei pidä lukea liikaa, eikä varsinkaan yksin. Vähemmästäkin on ruvettu kävelemään höpelönä ja puhumaan outoja. Olen noudattanut mummon neuvoja. En lue raamattua kuin joskus. Politiikkojen kirjoittamia kirjoja en lue koskaan.

Tuesday, October 26, 2010

Välitilassa

Zinaida Lindenin Nuorallatanssija on humorististen novellien kirja. Novelleissa kuvataan kahden kulttuurin välissä tasapainoilevia henkilöitä He eivät ole kotonaan Suomessa, mutta toisaalta ovat jo etääntyneet omasta maastaan. Miten moni elää vastaavassa olotilassa tänään Suomessa.

Olen lukenut Zinaida Lindenin aikaisemminkin ilmestyneet kirjat. Erityisesti kirjansa Ennen maanjäristystä järisytti minua henkilökohtaisesti.

Tämän syksyn uutuuskirjoihin en ole yltänyt. Kuuntelin radiosta Raija Orasen ja Hannu Raittilan Mannerheim kirjoistaan keskustelua. En ole Raija Oranen-fani. Nyt vielä vähemmän. Pitääkö kirjailijan miellyttää lukijaansa? Ei tarvitse, mutta eiköhän tämä Mannerheim ole jo kaluttu ja jäljellä oleva luuranko voitaisiin unohtaa jonnekin museon hämärään, tulevien polvien varalta.
---
Kierrätyskeskusten tukiyhdistyksen pitkäaikaistyöttömien työllistämisrahat meinataan lakkauttaa. Näillä työllistetyillä ei ole puolueen jäsenkirjaa, ei verkostoa tukenaan. Kaupungin töihin pääsee jäsenkirjalla tai jonkun suosittelemana. Aikoinani muistan demarien röyhkeyden ja kokoomuksen itsestään selvyyden. Maailma ja työpaikat olivat heidän ja ovat edelleenkin Turussa.

Sunday, October 24, 2010

Jumalanäidin suojassa...

Sataa. On musta, syksyinen sää. Tuttavani sanoi että KGB on tullut entistä röyhkeämmäksi. Tämän minä uskon sen jälkeen kun "he" kertoivat Anna P. tehneen itsemurhan että saisi empatiaa sisäiselle hajaannukselle Venäjällä.

Meille on annettu järki, joten käyttäkäämme sitä.

Kerran olin pyhiinvaellusmatkalla Venäjällä kun aloin epäillä omaa mielentilaani kokiessani outoja tuntemuksia. Kiitin Jumalanäitiä, pois lähtiessäni ja Suomeen tultuani, etten ollut joutunut luostarissa yhden hengen huoneesee. Erityisesti varon nykyään tietyllä tavalla pukeutuneita ja lähestyviä henkilöitä.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pyhiinvaellusmatkoille uskaltaisi enää mennä. Ei sinne päinkään. Matkailu avartaa ja maailmankuva muuttuu mielenkiintoisemmaksi kuin ennen.

Päivän tuumaus 24.10.2010

Kuka on Jan Kaplinski? Tiedän että hän on virolainen kirjailija, ajattelija ja kolumnisti. Miksi hän esittää kummallisia ajatuksia Sofi Oksasen Puhdistus-teoksesta.
Hänellä on kuulemma helsinkiläinen tohtorismies(?) tukenaan ajatuksilleen. Miksi Sofi Oksanen ei osaisi kirjoittaa kirjaansa itse ilman venäjälle vihamielisiä viihdenikkareita? Paranoidista. Kuka on Jan Kaplinski todella?

Saturday, October 23, 2010

Jenkkipenkki


Aurajoen rantaan on ilmestynyt mustia, metallisia puistonpenkkejä. Penkit on tilattu komistamaan jokirantaa tulevana Turun kulttuurivuonna. Toivokaamme että kulttuuri jatkuu vielä vuoden jälkeenkin. Penkit säilynevät myös, vai ovatko ne lainaa eli rekvisiittaa. Ihmettelen miksi ne ylipäätään on tänne tuotu niin kaukaa. Eivätkö suomalaiset osaa enää edes puistonpenkkiä tehdä?

Thursday, October 21, 2010

On tässä kirkossa niin vaikeaa...


En katsonut TV2:n suurta homokeskustelua kuin osittain. Siirryin toiselle kanavalle katsomaan tanskalaista rikoselokuvaa. Outoja nuo tanskalaiset. Joskus menee käsityskykyni yli heidän ajattelunsa. Niin menee kyllä Päivi Räsäsen ajatusmaailmakin. Uskonfanatismi ei ole kivaa. Ihmisiä ei tarvitse rakastaa. Riittää kun yrittää tulla toimeen jotenkin. Jokaisella olkoon oikeus omanlaiseensa rakkauteen. Eivätkä homot ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin heterotkaan. Me ihmiset ylipäätään olemme vähän kuka mitäkin.

Joskus tuntuu että tarkoitushakuisesti otetaan tunteisiin vetoavia asioita tapetille ja samaan aikaan paljon kauaskantoisemmat ja seurauksiltaan kaikkia koskevat asiat ajetaan läpi kaikessa hiljaisuudessa.

On tärkeää käydä keskustelua homoista ja yhteiskunnasta ja kirkosta, mutta pitäisi muistaa asioiden suhteeteet. Jos eroan kirkosta, niin eroan aivan muista syistä kuin tämä homokeskustelu.

Kuva on Turun Linnankadun Havahdu! - graffiti 22.10.2010. Taloyhtiö uhoaa tuhoavansa tekstin ensitilassa.

Tuesday, October 19, 2010

Pussitettuja puita ja tihkusadetta.



Yllä oleva kuva on Petäjäveden kirkon kattopaanuista.

Aikaisin aamulla soitti puukauppias että puolen tunnin kuluttua polttopuut ovat kakkosasunnon pihalla. Äkkiä pyöräilemään ja pussipuita siirtelemään. Tosiaankin, puut olivat siisteissä, mitattavissa pusseissa.


Niiden siirtäminen liiteriin vei puolituntia koska apuvoimia oli riittävästi.
Polttopuiden hinta on noussut viime vuodesta. Ja niitä on myös vaikeampi saada kuin aikaisemmin. Mies laskeskeli että saunan lämmitys tulee suorasähköllä halvemmaksi kuin pussitetuilla klapeilla. Polttopuun kiintokuutiohinta on noussut taivaisiin!

Kuvassa pussitettuja puita näytille.

Sataa tihuutti kun pyöräilin työhuoneelle. Rautatiesillalla talutin pyörääni koska en ole varma saako siellä ajaa pyörällä. Joki oli harmaa ja savinen.

Tulesta on talvi tuleva

Monday, October 18, 2010

Turun elokuva-arkisto esitti

Turun elokuva-arkiston kausi alkoi komeasti Pier Paolo Pasolinin alkuperäisellä versiolla Matteuksen evankeliumi. Paikka oli kaupungin auditorio Puutarhakatu yhdessä.

Olin nähnyt elokuvan nuorena tyttönä ja nyt nähty järisytti kyllä enemmän. Ainakin luulen niin. Osasin jo lapsena kaikki Uuden Testamentin evankeliumit ulkoa, joten hämmästyin vieläkin muistiani. Jotenkin minulle tuli mieleen Jeesuksen kasvutarina, ei niinkään saarnaaminen, jota ei kyllä juuri ollutkaan. Jeesustelua tässä elokuvassa ei ollut. Ehkä ateistit tekevät mielenkiintoisempia kristillisiä elokuvia kuin uskovaiset koskaan. Elokuva piti pihdeissään yleisönsä koko elokuvan ajan. Oli suorastaan harras ja jotenkin sakraalinen olotila. Musiikki oli korkeatasoista ja aiheeseen sopivaa.

Vain typerys sanoo tätä elokuvaa marxilaiseksi näkemykseksi.

Elokuvat jatkuvat samassa paikassa maanantaisin klo 19.00. Olisin toivonut että näitä elokuvia esitettäisiin elokuvateatterissa, mutta se lienee mahdotonta tässä kulttuurikaupungissa nimeltä Turku.

Värikäs lehtimatto


Maa on täynnä värikkäitä lehtiä. Se on hyväksi silmälle. Mistähän johtuu ihmisten paniikinomainen tarve lakaista lehdet pois mahdollisimman pian. Musta, raavittu maa vastannee suomalaista sielunmaisemaa peremmin. Itse kävelen kahisevissa, värikkäissä lehdissä. Sitäpaitsi lehtien roskiksiin heittäminen pitäisi kieltää, niistä tulee muhevaa multaa kompostoituina.

Polttopuita on vaikea saada. Lisäksi niiden hinta on noussut tavattomasti viime syksystä. Jos omistaa metsää luulisi polttopuutakin olevan, vai onko sekin jo EU direktoitu. Kaupungeissa tilanne on hankalampi ja täytyykin harkita sähkösaunaan siirtymistä. Hallituksen energiapoliittinen linjaus alkaa todella vaikuttaa.

Tapasin Sinikan ja tämä kertoi saaneensa astman muutettuaan asumaan arvostettuun asumalähiöön kilometri kaupungista. Asuntoja on korjattu koko ajan kymmenen vuoden aikana. Huonon rakentamisen malliesimerkki. Hän on valittanut mutta aina saa saman vastauksen: muuta pois jos ei kelpaa.
Parasta pitää kiinni nykyisestä, vanhasta hirsirakennuksestaan. Tietää missä asuu ja miten asuu. Sitäpaitsi ihmisen hygienia on joskus kallis ja luuloon perustuva asia.

Sunday, October 17, 2010

Yhdysvaltalainen penkki ja kulttuuria

Kulttuuripääkaupunki 2011 Turku on tilannut penkkejä Yhdysvalloista. Penkit lienee jo sijoitettu jokirantaan, jota muutenkin ehostetaan kiihtyvällä vauhdilla. Suomalainen penkki ilmeisesti on liian tavanomainen näinä aikoina. Ajattelin istuvani jokirannassa yhdydvaltalainen penkki takapuoleni alla, lukemassa Andrei Makisen kirjaa. Pietarin piiritys ja kuolemat Haydnin jousikvarteton d-molli säestyksellä huljuvat joessa hiljaa kohti merta. Mustuneet silmäaukot taivasta tähyten samaan aikaan elävien kanssa. Niin kuin oli luvattu. Sydämen sopimukset pitävät.

Kuvituksena tällä kertaa Petäveden puistonpenkki, joka on ruotsalaista laatua. Suomessa ei ilmeisesti enää osata tehdä niinkin korkeakehittynyttä teknologiaa kuten puistonpenkki!

Ja sitten tämä nykyinen Pietarilainen elämä. Kaikki eivät ole uusrikkaita. Sivistys on tallella vielä. Miten istuisi yhdysvaltalainen penkki Nevan rannalle? En halua nähdä sellaista siellä. Joku raja populaarikulttuurillakin on.

Saturday, October 16, 2010

Erityinen mielentila

Luin Andrei Makisen Tuntemattoman miehen elämä teoksen. Se aiheutti, niin kuin aina, erityisen mielentilan. Lyyrinen, haikea ja hieman surullinen mielentila on kestänyt jo muutaman tunnin. Kerran Turun Yliopiston kulttuurihistorian seminaarissa tuli puhetta asiasta ja naistohtori napautti että ennen kuin rupeaa puhumaan venäläisestä kulttuurista, pitäisi tunte sitä. Olen ollut tekemisissä kyseisen kulttuurin kanssa kyllä, mutta en rohjennut valistaa häntä, sillä pelkäsin pisteideni laskevan entisestään. Kyse ei ole tajunnanvirrasta. Niin helppoon en sorru. Kyse on syvemmästä ilmiöstä.

Tuesday, October 12, 2010

Lumihiutaleita putoilee verkkaan

Kirjastossa nobelisti Mario Vargas Llosan kaikki kirjat ovat lainassa. En kyllä olisi lainannutkaan sillä olen lukenut varmaan kaikki. Osan kurssikirjoina kirjallisuustieteessä aikoinaan. Sen sijaan löysin Andrei Makisen Tuntemattoman miehen elämän.

Luomuleipäjauhoja ostaessani ajattelin kunnollista leivinuunia. Miten mielelläni ostaisin uunin talolla tai päin vastoin. Jos on tottunut luomuleipään, maistuvat kaupan leivät pahvilta. Miksi meillä Suomessa kaikki on niin keskitettyä ja suurta. Olisi kiva jos aamulla kaupungissa asuessa voisi käydä lähileipomosta tuoreet
sämpylänsä.

Juuri nyt olisi maalla mielenkiintoista asua. Tunsin lumen tuoksun kävellessäni kotiin. Emeritus arkkipiispa käveli vastaan. Hänellä oli nopea jalkatyöskentely ja iso reppu selässä.

Monday, October 11, 2010

Sunnuntain kävelyä

Eilen kävelimme Galleria Joellaan katsomaan Kuutti Lavosen grafiikkaa. Piti istua tuolille ja katsella, sillä ne olivat vaikuttavia. Hyvällä taiteella on aina sakraalivaikutus.

Iltapäivällä kävelin Nummenpakalle saunomaan. Rautatiesillalla käpsehti fasaanikukko täysin piittaamatta lähestyvästä junasta. Ilma oli kuulas, tuulinen ja aurinkoinen.

Paluumatkalla palelin maiseman mustuudessa. Tänään otsalohkossa jomottaa. Olen huono lääkitsemään itseäni muutoin kuin pakon edessä. Itse tehtyä ruotsintippaa, voimajuomaa ja sitten tiibetiläismunkkien valkosipulista ja viinasta tehtyä tippakuuria jota saa nauttia vain viiden vuoden välein. Lisäksi valkosipulit eivät saa olla koko aikana metallin kosketuksessa, vaan ne murskataan puunuijalla. Kuulostaa oudolta mutta ei ole sitä. Näitä rohtoja ei saa nauttia saman aikaisesti.

Unkarissa vapaaehtoiset rakentavat suojapatoa ettei tehtaan myrkyllinen jäteliete levittäytyisi jäljellä olevien kylien päälle. Mitä tekee yhtiö? Korjaa potin ja saa Eu-mailta tuntuvaa, rahallista tukea seuraavaksi.

Mistä löytyis metsämökki ja olisi kaukana kavala maailma?

Sunday, October 10, 2010

Aleksis Kiven päivänä 2010

Lokakuu. Samean harmaa maisema. Yöllinen kylmyys nousee sumuna ylös, jää leijumaan mahdollisen auringon eteen. Vai lieneekö Oksasen haamu joka kateellisena vieläkin yrittää varjoa heittää ja peittää kirjallisen Mestarin ylle lankeavan paisteen.

Maailma on sama ja eri kuin Aleksis Kiven eläessä. Hän profiloitui vasta kuolemansa jälkeen. Olisiko kelvannut nykyisiin kirjallisiin salonkeihin? Eikä hän elänyt vain syksystä jouluun, vaikka Eino Leino olikin oikeassa kokonaisuudesta, lienee hänellä ollut myöskin hyviä aikoja. Onnellisuus ei aina takaa kirjallista laatua, mutta ei se myöskään estä sitä.

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita.
Kaukana kavala maailma.

Friday, October 8, 2010

Juttutupa ennen kuolemaa

Katselen syksyisessä maisemassa punaista rakennusta. Kaunis, melkein villiintynyt pihaympäristö. Sisällä paljon huoneita ja äkkiä ajattelen että on kaunis ikoninurkkaus. Tarkenpi tarkastelu kuitenkin osoittaa että kyseessä on koristeellinen ikonikaappia muistuttava baarikaappi, tiski ja kolme korkeata baarijakkaraa. Mitä ihmettä tämä kaikki tekee yksittäisessä talossa. Sitten älyän että kyse on "autioituvan kylän juttutuvasta." Tämä on entinen koulu, joka on lakkautettu muutama vuosi sitten.
Tuohon voisi joku idealisti perustaa majatalon satunnaisille kulkijoille.

Ensi viikolla sataa lunta luulen.

Monday, October 4, 2010

Pienistä punajuurista kasvaa suuri keitto

Punajuuret kiehuvat kattilassa puuliedellä. Pieniä punajuuria voi syödä suoraan kattilasta, vain voinokare tai smetanaa päälle. Osasta teen borss-keittoa. En tiedä miten nimi pitäisi oikeaoppisesti kirjoittaa, joten kirjoitan sen suomalaisittain. Koska kaikki ruoat ovat kotimaattomia, en usko että venäläiset ovat keksineet borss-keiton. Uskon että kaikki keitot ja ruoat yleensäkin ovat syntyneet vahingossa jossakin tuntemattomassa paikassa.

Tuntumalla keitetty borss-keitto:

Alle kymmenen pientä punajuurta
kaksi punasipulia
kaksi valkosipulin kynttä
kaksi porkkanaa
valkokaalia sopiva pala
meiramia, rosmarinia
palsternakkaa, selleriä, jos sattuu olemaan.
Jos haluaa lihaa, niin katso jääkaappiin. Kaikki jämät käy. Ne on kylläkin viisainta laitta kypsinä ja viimeiseksi keittoon.
Sipulit, kaali, porkkanat ja mahdolliset muut juurekset kuullotetaan pienessä määrässä voita.
Lisätään kasvislientä tarvittava määrä.
Keitetään ja haudutetaan.

Tarjoillaan smetanan kanssa.
Juomat saatte keksiä itse. Samoin leivät.

Tämä ohje on viitteellinen. Ainoastaan punajuuret ovat välttämättömiä borss-keitossa.

Keiton väriin voi vaikuttaa kokeilemalla porkkanoiden määrää suhteessa punajuuriin.

Friday, October 1, 2010

Runoton tapahtuma

Piti olla runotapahtuma klo 19.00 Dynamon yläsalissa. Mustapukuiset miehet tivasivat neljää euroa ovella. Emme maksaneet vaan poistuimme kadulle. Kadulla saapasteli kustantaja ja sanoi että ensin täytyy järjestellä ennen kuin aloitetaan. Perfektionisti miesseuralaiseni sanoi että...Jos jokin tilaisuus alkaa kello 19.00, niin se myös alkaa silloin. Olen samaa mieltä. Kävelimme Bar Kukaan ja joimme punaviinit ja totesimme ettemme varmaankaan menettäneet mitään. Ei ollut ensimmäinen kerta kun kustantajien runotapahtumat alkavat myöhässä. Runoviikkojen aikaan on aina ollut paikan vaihdoksia ja myöhästymisiä. Netti ei ole paras mahdollinen informaatiokanava, vaikka luulisi olevan. Tämä kaikki on inhimillistä ja runoilijat ovat usein hyvinkin itsekeskeistä väkeä.

Kirjaston järjestämissä kirjallisissa tapahtumissa on se hyvä puoli, että ne alkavat silloin kun on ilmoitettu.

Kävelimme pimeänkaunista jokirantaa kotiin. Huomenna on kirjamessupäivä ja luulen että ovet avataan siellä ajallaan.

Syysaamun härmäinen kosketus

Aamulla paleli. Vedin peitteen tiukemmin ympärilleni. Tänään on Jumalansynnyttäjän suojelemisen juhla. Viikolla etsin torilla Ksenia Pietarilaisen ikonia. Venäläinen myyjä ihmetteli kanssani Ksenian ikonin yhteyteen liitettyä pyhää Konstantiusta. Miten nämä kaksi liittyvät yhteen, vai liittyvätkö mitenkään. Jätin ostamatta. Pyysin lähipiirini ikonimaalaria maalaamaan minulle Ksenian. Hän pelästyi ja alkoi takellella että Ksenia on niin mahtava sielu. En taida tohtia.

Miksi en yrittäisi itse? Niin miksi en yrittäisi.