Lokakuu. Samean harmaa maisema. Yöllinen kylmyys nousee sumuna ylös, jää leijumaan mahdollisen auringon eteen. Vai lieneekö Oksasen haamu joka kateellisena vieläkin yrittää varjoa heittää ja peittää kirjallisen Mestarin ylle lankeavan paisteen.
Maailma on sama ja eri kuin Aleksis Kiven eläessä. Hän profiloitui vasta kuolemansa jälkeen. Olisiko kelvannut nykyisiin kirjallisiin salonkeihin? Eikä hän elänyt vain syksystä jouluun, vaikka Eino Leino olikin oikeassa kokonaisuudesta, lienee hänellä ollut myöskin hyviä aikoja. Onnellisuus ei aina takaa kirjallista laatua, mutta ei se myöskään estä sitä.
Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita.
Kaukana kavala maailma.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment