Kirja on pyhä. Kirja on myös mahti. Jos kirjailija Jari Tervo olisi saanut haasteen Raamatun heittämisestä lattialle, olisi Suomi saanut taas kyseenalaista julkisuutta ihan kansainvälisestikin luulen. Onneksi on edistytty sitten 1960-luvun. Katsoin Uutisvuodon ja se oli huisin hauska, kerrankin.
Jos Neuvostoliitossa aikoinaan isä Stalinin kirjoja olisi paiskottu lattialle olisi seurauksena ollut pakkotyötä ainakin 15 vuotta Siperian takamaille. Heillä oli kaikki suurta ja mahtavaa. Stalin rakasti suuria lukuja. Hitler taas rakasti kirjarovioita ja erityisesti laatukirjarovioita. Mitähän olisi tapahtunut jos Taisteluni olisi poltettu julkisesti roviolla aikoinaan? Kaasua, kaasua ja sitten savuna taivaalle.
Raamattu on tietenkin pyhä kirja uskoville kristityille. Isäni äiti oli vakaasti sitä mieltä että Raamattua ei pidä lukea liikaa, eikä varsinkaan yksin. Vähemmästäkin on ruvettu kävelemään höpelönä ja puhumaan outoja. Olen noudattanut mummon neuvoja. En lue raamattua kuin joskus. Politiikkojen kirjoittamia kirjoja en lue koskaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment