Sunday, December 30, 2012

Jäälyhty sulaa pihalla

Sää kuin turkulainen mielenmaisema. Jäälyhty sulaa pihalla. On vuoden 2012 viimeisiä päiviä. Karu paluu talven keskeltä. Joensuussa hoidetaan huumorin voimalla Jokelan säilyttämiseksi. Turussa ei taida pahemmin huumori ja dialogi leiskua. Joku turkulainen kysyi että mille tilille niitä Jokelan tukirahoja piräisi lähettää? Yrittäjät kaiketikin yrittävät jotakin. Elokuvantekijä Markku Pölönen on ideoinut jotakin josta en enempää tiedä. Onnistuisikohan Turussa moinen idea?


Lumiukko uhmaa sadetta Tuomaanpuistossa.


Saturday, December 29, 2012

Taas yksi empire-talo...


Sirkkalankadun ja Sepänkadun kulmassa olevalle empiretalolle on langetettu purkulupa.
Toivoisin näiden uutisten loppuvan Turussa.

Oikealla: Rantakadulla Entisen Suojeluskuntatalon kivijalkaan ikuistettu graffittiukkeli ottaa kantaa?


Luvassa vetistä räntäsadetta Uudeksi Vuodeksi.

Lapset olivat rakentaneet lumiukkoja Tuomaanpuistoon. Kuva alla.










Friday, December 28, 2012

Pienistä asioista tulee hyvä mieli...





Pienen kylän kyläkaupassa oli enkelikello muiden joulutavaroiden seassa. Äitini, 87v, halusi liikutukseen asti sellaisen, ja en kyllä itsekkään ihan kylmäksi jäänyt ajatuksesta enkelikello jouluna. Onneksi oli mies mukana kasaamassa sitä. Äitiä harmitti ettei enää kuullut sen vienoa kilinää, mutta muistoja siihen liittyi jo hänen lapsuudestaan Vaaran Penttilässä.

Eno-Pekka oli käynyt katselemassa vanhoja valokuvia ja löytänyt varsinaisen aarteen: Taustalla kesäisessä maisemassa alkuperäinen talo, jonka ylin kerros oli purettu myöhemmin, pihalla istuvat sukulaiset, nyt jo kaikki muut kuolleet paitsi äitini. Aika kuluu pysähtymättä.

Pienistä asioista tulee hyvä mieli.

Tuesday, December 25, 2012

Joulupäivän rauhaa


Pakkasta hieman. Tuuli kohtalainen ja viima nipistelee poskipäitä. Pakkaslunta tiellä ja puissa kuuraa. Ilma on kevyttä hengittää. On Joulu Pohjois-Karjalassa, pienessä kylässä. Ikkunan takana linnut nokkivat jäisiä marjoja pensaasta. Naapureiden ikkunoista loistaa jouluvaloja. Ihmiset sanovat päivää kävelylenkillä.

Tuesday, December 18, 2012

Joulutonttu


Karjalaisen kulttuurin edistämisen ja säilyttämisen säätiö hävittää karjalaista kulttuuriperinnettä. Jokela revitään maan tasalle. Onneksi sentään keskustan jäljellä olevia puutaloja suojellaan. Sininen talo herättää intohimoja. Toivotaan ettei sille käy kuten Turun Siniselle talolle. Nämä kaavamuutokset mahdollistavat kaikenlaisia ikäviäkin asioita.

Kirjailija Heikki Turunen on lähtenyt Joensuusta ja muuttanut Juukaan vastalauseena Jokelan purkupäätökselle. Kirjailija Mike Pohjola Turussa rohkenee vastustaa Turun tautia ja Toriparkkia "kynän voimalla". On hyvä että on vielä olemassa ritarisieluisia kirjailijoita.

Turun kirjailijat pelkäävät apurahojensa puolesta ja ovat hiljaa, tai nuoleskelevat rahamiesten viitan reunaa.

Lunta on ja maailma on valkoinen. Keskipäivän kaamos suodattaa harmaata valoa metsiin ja vainioille. Kaupunkien keinovalot näyttävät valjuilta nykyään. Eilen näin kerjäläisen lumikinoksessa kyhjöttämässä käsi ojossa; vanha mies, jonka nainen auttoi ylös. Joulupataan annan vähäisen roponi. Kun joulu on. Onko? Ja lapsi syntyy taas Lähi-Idässä ja raketit paukkuvat.

Hyvää ja kaunista Joulua!



Kristus syntyy - Kiittäkää.

Monday, December 17, 2012

Tapahtuu näinä päivinä..

Tänään Joensuussa Rymistelymarssi Jokelan puolesta valtuuston kokouspaikalle ja tuntumaan. Toivotaan parasta, eli viisasta päätöstä ja Joulun mieltä!

Tänään taitaa olla viimeinen mielipide- ja nimilistojen jättöpäivä Portsan, "Puutarhakatu 41" kaavamuutosta vastaan.

Lunta satanut riittävästi. Naapurin kissa kahlaa lumessa pihalla. Oravat ovat kaikonneet jonnekin.

Minulla on junalippu valmiina läpi lumisten metsien mennä. Toivottavasti juna ei juutu lumikinoksiin. Äitini 87v. ilmoitti pontevasti että kaikkea on, ja mistään ei tarvitse huolta kantaa.


Ja hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen! Tai ainakin melkein.



Sunday, December 16, 2012

Liekit lumessa


Aamulla, kun sininen kaamos laskeutui pihallemme, loisti kaksi kynttilää lumen läpi.

Yhdessä asiassa ainakin Steiner-koulu on osunut naulankantaan: uskonnon opetus alemmilla luokilla perustuu enemmänkin kuvaopetukseen. Lapset lukevat ja heille kerrotaan legendoja, pyhimystarinoita ja raamatunkertomuksia. Olen nähnyt lasten piirtämiä kuvia luokkien seinillä ja ne ovat hienoja. En ole huolestunut lapsen moraalikehityksestä, kuten eräs ostodoksinen opettaja, tieto hyvästä ja pahasta kehittyy kyllä ilman liturgiaakin.

Kerronnan merkitys on oleellinen: se on yhteisöllinen kokemus luokassa ja samalla lapselle hyvinkin henkilökohtainen kokemus. Rudof Steinerin tausta on katolilaisuus. Antroposifinen hengentiede on kuva ihmisestä, se ei ole uskonto, vaan aate. Jotkut kauhistelevat antroposofian, minun mielestäni, ankaraa ja armotontakin maailman kuvaa, mutta sellaista maailmamme on riisuttuna kaikesta ylimääräisestä.

Miksi minä nyt näitä mietin näin sunnuntai aamuna, kirkonmenojen aikaan, kun seinän takana soi pora ja kaatuilevat laudat. Maailmaan mahtuu vähän kaikkea!

Saturday, December 15, 2012

Jään ja pakkasen selättäjä, Trifon Petsamolainen


Jään ja pakkasen selättäjä. Pohjoisen kristillistäjä munkki oli varsinainen uskonsoturi. Tästä saisi sankaritarinan, mikäli haluaisi. En nyt kuitenkaan halua.

Tänään on Trifon Petsamolaisen päivä. Hän taisteli pakanuutta vastaan, en tiedä taisteliko pelkästään sanan voimalla, vai oliko hänellä aseitakin. Tuolloin pohjoisessa oli luonnonuskontojen aika. Noidat, noitarummut ja samanismi olivat elämäntapana. En nyt rupea pohtimaan mikä usko on oikein, mutta Trifon Petsamolainen oli ortodoksi munkki ja hänen tehtävänsä oli tuoda kristillistä sanomaa pimeään pohjolaan. Ehkä, kuten aina, liittyi taloudellisiakin hyötynäkökantoja lähetystyöhön maallisen vallan taholta.

Hän perusti luostareita. Joskus ne paloivat, joskus taas säilyivät. Trifonin sitkeys oli ihailtavaa. Hän kuoli, perimätiedon mukaan iltarukouksen jälkeen alttarille.

Lunta tuiskuttaa, tuulee ja pakkasta lienee hieman. Ilta pimenee ja on aika sytyttää ulkokynttilät.


Friday, December 14, 2012

Ripaustan olkitähden ikkunaan

Silmäni osui katonrajassa olevaan kirjan selkämykseen. Se oli ekopaketti jossa oli tuima kotitonttu. Olin itse laittanut ja nohtanut autuaasti sen sinne. Tämän vuoden joulukortit ovat juuri tämä tonttu.

Illan sinistyessä toivon että kadut eivät liukastuisi entisestään. Olen suhteellisen keveä kävelijä, mutta jännitän lihaksia liukkaalla, ja siitä seuraa lihasten kipeytyminen. Mikäli esteitä ei ilmaannu, matkustan jouluksi Pohjois-Karjalaan. Kirkonmenot jätän tästä puolin väliin ja vähemmälle. Siellä pitää tukka olla hyvin ja vaatteet merkityksellisiä.

Sitä ennen ripaustan olkitähden ikkunaan. Olen sitä mieltä, että joululahjoja pitää antaa lapsille ja vanhuksille. He nauttivat niistä todella.

Thursday, December 13, 2012

Talonhaltijahenki ja tonttuja...

Kävelin tuomiokirkon ohi iltamassa ja näin elävän ja liekehtivän adventtitähden palavan kirkon aukiolla. Minulla on riittävästi kuvia siitä menneiltä vuosilta. Kaunis se kuitenkin on, joka vuosi. Uskokaa huviksenne, en ollut ekumeenisessa joulu- taltioinnissa tuomiokirkossa.

Kun etsii jotakin tiettyä tavaraa perusteellisesti, löytää monta muuta jo unohtunutta tilalle. Meillä oli syksyllä "suuri koisota" ja nyt etsin Portsan putiikista ostamiani tonttuja. Ne ovat harmaita ja perinteisiä kotitonttuja. Ehkä nekin olivat koituuletuksessa ja karkasivat muualle. Tontuista ei koskaan tiedä.

Puutalomme on täysin hiljainen. Melkein näen tontun nurkassa kulmat kurtussa tähyilemässä. Portsassa kerran yksi henkilö kertoi jokaisella talolla olevan talonhaltijahengen. Hän sanoi tunteneensa sen katseen kun hän maalasi seinää, ja sitten kun koolasi lattiaa, tuli haltijahenki ihan selän taakse. Oli kai epätietoinen ja huolestunut. Vanhoissa puutaloissa on kaikenlaista elämää; näkyvää ja näkymätöntä.

Tuesday, December 11, 2012

Jäähtynyttä vettä viuhuu naamalle


Jäähtynyttä vettä viuhuu naamalle. Ravistelen mattoja lumessa, kädet kohmeessa. Lumeen jää pölyinen, harmaa jälki. Tunnistin äkkiä jouluahdistuksen. Se on tunne joka iskee yllättäen, vaikka syytä ei olisikaan. Siivoaminen laukaisee sen. Muistuma menneiden polvien takaa; joulun alla odotukset ovat liian suuret. (En tarkoita lahjoja)

Ymmärrän hyvin valon merkityksen pimeässä kaamoksessa. Siniset jouluvalot saavat minut lähes merisairaaksi. Tietyn sinisen valo on kamalaa.

Konevitsan luostarista ostettu pääkirkon pienoismalli loistaa valaistuna ikkunallamme.
Valamossa igumeni Sergei uskoo uuden ja paremman ajan tulevaksi. Hän haluaisi säilyttää palaneen päärakennuksen hirsikehikon ja rakentaa entisen laisen rakennuksen. Olen hengessä mukana. En kuitenkaan mene Valamoon mijööaktivistin ominaisuudessa. Tiedoksi joillekin: en ylipäätään ole menossa sinne. On kurjaa kun jotkut tulevat mustasukkaisiksi luostareistakin.

Portsan Puutarhakatu 41. asemakaavavalmistelusta mielipide-ja nimienkeruu jatkuu 18.12. saakka. Ohjeet löytyvät Portsa ry. sivuilta.


Joulukortit pitäisi postittaa ajoissa eli huomenna. Vuosi vuodelta vähemmän lähetettävää.

Saturday, December 8, 2012

Nälkähistoriaa ja tätäpäivää II

Nälkä, köyhyys ja kauneus eivät ole ristiriidassa keskenään. Operaatio ruokakassi on karunkaunis tapahtuma. Se kertoo avoimesti kansakuntamme tilan. Ruokakassia hakemassa oli akateemisia henkilöitä, työssäkäyviä, eläkeläisiä, maahanmuuttajia ja lapsiperheitä. Tässä ei nyt jeesustelut auta, rahat eivät yksinkertaisesti riitä edes perusasioihin. Poliitikkojen pitäisi herätä kermakuppiensa ääressä ajattelemaan.

Kaikki kunnia emeritus piispa Eero Huoviselle. Hänen lyhyt lausahduksensa linnan juhlissa oli ainoa laatuaan. Lausunto oli lyhyt lause ruokajonoista ja köyhyydestä maassamme. Hyvä että edes joku uskaltaa avata suunsa.

Minulla ei ole mitään syytä arvostella Jenni Haukion kaunista pukua, tai mitään muutakaan linnan juhlien tapahtumia. Niille lienee oma merkityksensä kansakuntamme fasadissa. Puku oli muuten kaunis. En jaksanut katsoa kättelystä muuta kuin presidenttien sisääntulon ja kuvauksen.

Ruoasta ja sen terveellisyydestä puhutaan riittävästi. Ruokakassien sisältö on ehkä ravintoterapeuttien sääntöjen vastainen, mutta kyllä silläkin nälkä lähtee vähäksi aikaa. Ruokakassien sisällöistä saa kiittää lahjoittaneita kauppoja ja yrityksiä.

Olen seurannut omia ruokaostoksiani. Meillä syödään hyvin yksinkertaista perusruokaa ja sama raha joka riitti kesällä ruokaan, ei riitä enää alkuunkaan. Olisikohan hinnat nousseet peräti kolminkertaisesti?










Friday, December 7, 2012

Kirjaston joulukuusi


Palautin kirjoja kirjastoon ja huomasin kirjaston hyvin luovan joulukuusen. Parempi tehdä kuusi kirjoista kuin runoilijoista. Runoilijat ovat niin herkkähipiäisiä etteivät sietäisi muita runoilijoita lähellään.

En ehtinyt katsoa kenen kaikkien kirjoja siellä oli, mutta vaikuttava se on silmälle.



Toinen merkittävä kuusi on tietenkin perinteinen Tuomiokirkon edessä oleva joulukuusi.
Pimenevässä illassa valaistu kuusi on kaunis ja juhlallinen.

Alla on Turun kauppatorille noussut Turun Toriparkkia innolla odottava valoharhatus:
turun tuomiokirkon torni näkyy vielä torille. En ole ihan varma näkyykö se silloinkin kun älytalo on valmis?

Rauhanomaista joulun odotusta itsekullekin säädylle!

Thursday, December 6, 2012

Joulukuun kuudes



Yöllä valvoin ja yritin sängyssä maaten puhaltaa Karjalankäkeä liikkeelle. Ei onnistunut. Karjalainen rahvas vaelsi muinoin sotaa pakoon sisä-Suomeen. Partisaanit samoilivat Stalinin kiintiöt mielessään rajaseutujen kylissä. Suomi säilytti itsenäisyytensä kansojen melskeissä. Sodistamme palasivat sairaat miehet, ja sairaus siirtyi seuraaviin sukupolviin. Kaikki me olemme edelleenkin sotilaiden lapsia.

Nyt 2012 itsenäisyys on kansalaisten jako ainakin kahteen toisistaan loitontuneeseen ryhmään. Ruokakassi on mielestäni hyvä symbooli itsenäisyyden tunnukseksi. Köyhyys on kansainvälistä. Kohta köyhiä ei enää pystytä pitämään tyytyväisinä, sillä nälkä on huono isäntä ihmisen ruumiissa. Koskahan kansa alkaa kapinoida?


Ruokakasseja oli jaossa 1200 kpl. Jonot olivat pitkät ja tunnelma viluisen iloinen. Mikaelin kirkkoherra Jouni Lehikoinen puhui aikamme vitsauksesta joka on välinpitämättömyys ja piittaamattomuus. Hän luki Isä meidän rukouksen. Rukousteltassa oli rukous ja sielunhoitopalveluja tarvitseville.

Eurokansanedustaja Hannu Takkula kertoi matkustavansa Romaniaan köyhyyden vastustamisen merkeissä. Hän kertoi että 1944 Romanian marsalkka Ionescun puoliso lähetti Suomeen ruokalaiva-avustuksen.

Hernekeitto oli kuulemma hyvää ja kahvi ja pulla lämittivät mukavasti. Alla kuva torille kasvaneesta itsenäisyyden joulupuusta, toriparkinko kunniaksi iloittelee?

Kaikesta huolimatta: Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Monday, December 3, 2012

Ambrosius kävi Turussa




Oli kaunis liturgia. Ihmiset olivat kauniita ja puhdassieluisia. He olivat pesseet nammansa hyvin ja tukka oli erittäin hyvin, lähes kaikilla. Kuoro lauloi kauniisti.

Oli kuin olisi kotiinsa tullut. Ilonkyynel kierähti jonkun poskelle. Kiitetty olkoon Jumalamme tästä hetkestä. Toivon että kotoisia liturgioita tulee lisää. En ole ainoa joka kaipaa näitä kotoisia palveluksia. Isä Petri Ratilainen oli mukana toimittamassa. Jostakin kirkon sivustoilta henki pahaa energiaa alttarin suuntaan.


Klikkaa kuvaa isommaksi. Kirkon porrastasanne oli eilen 17.8. 2019 tämän näköinen.

Hän oli hyvällä tuulella
ja hymyili kaikille. Kaikki hymyilivät ja olivat hyvin KÄYTTÄYTYVIÄ.



Kaikki olivat ystävällisiä kuten täällä yleensä ollaan. Ja vieraanvaraisia. Emäntä oli hehkuva ja tietoinen asemastaan kuten Männistön Venla. Ruoka oli Courmenttia ja kahvi sopivan vahvaa. Arkkipiispa Leo olisi pitänyt tästä. Hän muisti emäntää myöhemmin korkea-arvoisella prinikalla. Eräs nainen joka oli tehnyt valtavan työn kirkon kiinteistölautakunnan jäsenen, jäi paitsi kaikista huomionosoituksista. Luultavasti siksi että oli nainen ja pätevä miesten alueella. Tiedän että kiinteistölautakunnassa vihataan museovirastoa ja perinteistä kirkon korjausta.

Ystävällisiä ovat, ystävällisä ja hyviä ihmisiä. Joku istui kyllä väärään pöytään ja palautettiin ruotuun, mutta harmonia säilyi.



Tässä osa juhlista otetuista kuvista kun metropoliitta Turussa kävi. Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Simeonkin kävi Turussa, mutta se on toinen juttu. Silloin matkattiin hevosilla, nyt junilla, jotka eivät aina toimi.
Sen opin Turkuretkelläni Sanoi Aleksis Kivi teoksessaan. Mitä kukakin oppi, se on kokonaisen näytelmän arvoinen juttu. Sellaiset jutut piilotetaan arkistojen uumeniin, ja kun aika on kypsä, otetaan esiin.

Oikealla juhlien isäntä kirkkoherra Durac selin kameraan. Hänen Turkuretkensä jatkuu. Seurakunnassamme.


Ja alla vielä yksi kahvivieras, Paavo Tarna Liedosta.


Mies voittoisia kuvia. Naisten kuvien kanssa on hieman vaikeaa koska naiset helposti alkavat poseerata ja siitähän ei mitään tule. Maanantaina kävin kirkossa Ajattelin Nikean metropoliittaa. Sanoin hiljaa että etkö auttaisi edes hieman mikäli taivaallisilta töiltäsi ehdit...

Muistan tuon palveluksen. Entinen kirkkoherra oli mukana liturgiassa ja pahansuovat naiset ja muutama mieskin kyttäsivät niin että Jumala unohtui, luultavasti. Itse sain "vihapostia" ja pukeutumista, ulkoista habitusta arvosteltiin rankasti ja rumaksi haukuttiin. Tukka ei ollut hyvin. Ambrosius lähti kuulemma karkuun kun minut näki, sanoi kärkevä kuorolainen. Tein johtopäätöksiä ja en ole pahemmin käynyt seurakunnassa, saati tuossa kirkossa. Nyt on vuosi 2017 ja toriparkki uhkaa. Samat henkilöt neuvostossa ja luottamustoimissa, valtuustossa on suoritettu puhdistus. Siellä on "sopivia" henkilöitä. Yksi luottamushenkilö haukkui kuulemma minua lutkaksi joka huseeraa Meidän Turku ry:ssä. No en huseeraa, olen yksityinen huseeraja joka kannattaa Meidän Turku ry.toimintaa. En ole juoppo, jos kaikki käyttäisivät niin vähän alkoholi kuin minä seurakunta olisi raitis. terveydentilani on hyvä, enkä ole eläessäni käyttänyt disperiinä vahvenpaa lääkettä ja sitäkin harvoin. Pystyn juoksemaan kohtalaisen matkan kuolematta. Juopoista puheen ollen pappien juoppous on eriarvoista ja jotkut selviävät herrahississä pitkälle. Potkuja annetaan niille jotka eivät suostu teeskentelemään ja mielistelemään. Elämää on seurakuntien ulkopuolellakin, uskokaa pois! Naisia käytetään hyväksi seurakunnan työssä ilmaistyöntekijöinä. Heille virnuillaan ja heitä kusetetaan. Tosin naisilla on myös hyväsiskojärjestelmät.

Minua nyt ei kiinnosta tämä kirkko kuin kulttuurisena rakennuksena. Siksi olen huolestunut toriparkin mahdollisesta tulosta ja sen tuomista riskeistä.

Nälkähistoria ja leipäjonoja I

Tein aikoinaan kulttuurihistorian oppiaineeseen Nälästä Suomessa tutkielmaa. Nyt luettuani kyseisen tutkimuksen, en voi muuta kuin ihmetellä naiviutta millä asioita olen käsitellyt. Silloin oli lama ja pankkikriisi. Nyt ovat leipäjonot pidentyneet, vaikka esimerkiksi kirkkojen ruoka-avun piti olla väliaikainen ratkaisu. Silloin taka vuosina köyhyys ja nälkä olivat alempien luokkien ongelma. Se ikään kuin kuului asiaan että heillä menee huonosti. Nyt kukaan ei voi olla varma huomisesta ja työn pysyvyydestä. Keskiluokka pelkää putoavansa leipäjonojen liepeille.

Kuilu hyväosaisten ja köyhien välillä on syventynyt. Amerikan malli etenee hitaasti mutta varmasti.

Joulukuun kuudes on Turun kauppatorilla köyhien ja syrjäytettyjen itsenäisyyspäivän juhla. Tarjolla on ruokakasseja, soppaa, kahvia ja sielunhoitoa. Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen on paikalla ja kaiketikin katolisen seurakunnan isä Peter.

Torinkulman tontille on myönnetty kaavamuutos tämän iltapäivän kaupunginhallituksen kokouksessa, ja sille noussee kahdeksankerroksinen älytalo. Se peittää näkymän tuomiokirkontorniin. On se hyvä etteivät toriparkkirakentajat nää tuomiokirkon tornia. Se voisi herättää heissä vaarallisia ajatuksia. Kaksi puutaloa pannaan päreiksi. Kaipa joku valittaa, tai jotkut.


Juhla alkaa puolen päivän aikoihin.

Sunday, December 2, 2012

Olen harvinaisen valaistunut asioiden suhteen...


Sähköllä käyvät ikkunakynttilät iskevät valoisina silmää.
Hyvää Adventtia kaikille!

Friday, November 30, 2012

Lumellinen aika


Hieman laihasti on lunta tupruttanut. Tuulee idästä suorastaan pirullisesti. Sisällä on lämmintä sillä kakluunissa palaa tuli. Olen niitä ihmisiä jotka eivät oikein osaa elää kerrostalossa. Puutalo on elämäntapa, joka sopii minulle. Samalla kun kakluuni lämmittää, vaihtuu huoneilma kätevästi. Puutaloasumiseen kuuluu villasukkia ja villapaitoja; niitä minulla onkin useita. Sukat ovat usein eriparisia.

Thursday, November 29, 2012

Lumettoman ajan hitaus I


Lumisen ajan tulo Turkuun näyttää kivuliaalta! Pari teelusikallista on ripoteltu muistutukseksi että muistin lumi säilyy.

Kaamos on alkanut. Jotenkin kaikki hidastuu näin hämäränhyssyssä.

Nyt on aika sytyttää kynttilä, ja samalla varmistaa että se on turvallinen tulipalon suhteen.

Kynttilän voi myös viedä paikkaan jossa toivoo hyvää tapahtuvaksi.

Tuesday, November 27, 2012

Nurkan nakertajat...


Eilinen rymistely-marssi Joensuun kaupungin valtuuston kokoukseen Wanhan Jokelan säilyttämiseksi oli kuulemma onnistunut. Valtuusto tosin jätti asian pöydälle eli joulukuun kokoukseen päätettäväksi. Toivotaan parasta.

Wanhan Jokelan sivut löytyvät täältä:

http://www.ravintolawanhajokela.fi/historia.htm


Turussa Portsan kaupunginosassa, Puutarhakatu 41:n kaavamuutosta vastaan voi tehdä oman mielipiteen kaavamuutoksen estämiseksi, ja kerätä samalla nimiä listaan kaupungin päättäjien luettavaksi. Ohjeet löytyvät Portsa Ry:n sivustolta. Nurkan nakertajat ovat aina yrittämässä.

Kts. Portsa ryn sivuilta:

http://www.portsa.fi/fi/tapahtumakalenteri/74





Sunday, November 25, 2012

Lumeton pikkujoulu

Oravan energisyys mykistää. Jos ihmisellä olisi oravan energisyydestä hippusellinen, hän olisi edennyt pahanteossa hyvinkin pitkälle. Orava ei kesyynny. Eikä ystävysty ihmisen kanssa. Orava hamstraa ihmisen jättämää ravintoa mieluusti. Oravaa on mukava katsella, mutta oravalle se on yhdentekevää.

Orava on ollut arvokasta riistaa muinoin. Oravannahkat olivat rahaan verrattavaa materiaa. Kuvittelin mielessäni oravannahkaturkin. Monenko oravan nahka mahtuisi keskivertoihmisen turkkiin?

Lunta ei ole juuri nähty ja jokikin on jäätön. Jouluun on toki vielä aikaa.



Saturday, November 24, 2012

Vanhan ajan joulumarkkinoilla I

Lämmin sää saa valkovuokot nupuille ja sorsat kutemaan ihan outona aikana. Kävelimme Tuomaansillan yli ja joki oli tyven ja savinen; kuten se aina on. Vanhalla Suurtorilla oli joulutunnelmaa. Siitä se lisääntyy jatkossa.


Juuri kun rupesin kaivamaan kameraa esiin, karkasi joulupukki taukotupaansa. Tontuista sain sentään kuvan. He hauskuttivat yleisöä mukaan tonttujumppaan.

Minulla oli päässäni Sohosta tuotu musta lierihattu jossa on isohko virolainen huovitettu ruusu koristeena. Kerran seurakuntatäti näki hattuni ja sanoi että "joku toinen ei moista päähänsä pistäisi." Kyllä musta huivi sopii hänelle paremmin.

Poistuin juotuani partiolaisten glögin. Tänään ei satanut. Glögi lämmitti.





Thursday, November 22, 2012

Harhaoppinen peruna-purjokukko

Harmaa kaamos on asettunut maahamme. Rupesin kokeilemaan perunakukon tekoa. En tiedä miten onnistuu, mutta tällä hetkellä keittiössä leijuu huikea tuoksu. Ensin hapanlaipäjuurta muhimaan edellisenä iltana. Tämä ei ole ollenkaan pikaruokaa sillä kaikkinensa aikaa menee vuorokausi, mikäli kukonkuori on juureenhapatettua. Oikeaoppinen kukko olisi varmaan aika yksioikoinen mutta minä olen luova henkilö ja väitän että kukon sisälle voi laittaa kaikkea syötäväksi kelpaavaa. Juuri kun Riston valinnasta alkoi tulvia ortodoksinen hautajaishymni, olin laittamassa kukkoa uuniin ja se meinasi hajota käsiin.

Tulevana viikonloppuna ovat ensimmäiset Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat ja bongasin ohjelmasta joulukoristeiden kierrätyspisteen. Vie turhaksi kokemasi koriste sinne ja valitse sopivampi tilalle. Todella hieno idea.

Olen lukenut uutta venäläistä proosaa. Minulla on erään henkilön antama lista kirjoista ja kirjailijoista joihin kannattaa tutustua. Parhaillaan luen Andrei Volkovin Animaattori ja Mihail Siskinin Sinun kirjeesi teoksia.

Näin hämärän hyssyn aikaan on hyvä lukea ja miettiä lukemaansa.


Wednesday, November 21, 2012

Puutarhakatu 41 Portsassa


Portsan puutaloalueen suojelualueen sääntöjen mukaan talon palaessa tai muutoin tuhoutuessa, on tilalle rakennettava samanlainen talo. Tämä koskee näköjään vain taloyhtiöitä joissa ei ole Turun kaupungin omistus. Eilisessä kokouksessa esittelijä esitti kaavamuutosta joka mahdollistaisi nelikerroksisen kerrostalon rakentamisen palaneen, kaupungin omistaman, puutalon tilalle.

Portsassa on palanut taloja ennenkin mutta ne on rakennettu samanlaisiksi uudelleen. Sodan tuhojen seurauksena taloja on rakennettu ja korjattu entiseen kuosiin. Näin taloyhtiöiden sääntöjen mukaisesti menetellen. Kaupungilla näyttäisi olevan erivapauksia tässäkin.

Joku keskustelijoista nimitti kaavamuutosta nakertamispolitiikaksi. Ja sitähän se onkin.

Palaneen talon kohtelu, palon jälkeen, on ollut vähintäänkin välinpitämätöntä. Suojaamattomaan taloon on satanut sisään kuukausia. Myöhemmin talo on suljettu tiiviisti. Kuivatusta ei ole edes harkittu, näin ymmärsin.

Yksi vahtoehto olisi että kaupunki myisi palaneen talon jollekin puutaloihin ystävällisesti suhtautuvalle rakentajalle. Kaupungin omistamia puutaloja on myös Portsan sydämessä ja toivoa sopii ettei niille tapahdu mitään pahaa.

Onneksi asioihin voi vielä vaikuttaa.

Tiedotus ja keskustelutilaisuus Portsa-Kodissa 20.11. Klo 18.30-20.00.

Monday, November 19, 2012

Kurkistaako klovni kirkon ikkunasta sisään...

Katselin Toriparkki OY:n torivisiota torilla olevasta informaatio ja mainos paalusta. Minua kiinnosti erityisesti ortodoksikirkon lähelle pystytettävä huvipuisto. Sirkusareena ja maailmanpyörä. Maailmanpyörästä voi katsella mitä kirkossa tapahtuu, ja klovnit voivat pommppia naama ikkunassa sirkusmusiikin tahdissa, sillä areena on kirkon ikkunoiden tuntumassa. Hautajaisten aikana voisi olla rock-konsertti ja rokkarit voisivat hyppiä ruumisarkun päällä kun sitä viedään kirkkoon tai kirkosta pois. Näin, mikäli Toriparkki toteutuisi.

Erikseen askarruttaa kirkon kohtalo mikäli Toriparkkia aletaan rakentaa. Savi liikkuu ja saa aikaan vahinkoa. Kysymys ei ole mistä tahansa rakennuksesta. Pyhän Aleksandran kirkko on osa Turun autonomianajan historiaa. Se on suojelukohde. Kirkon on suunnitellut Arkkitehti Carl Ludvig Engel. Kirkko sijaitsee torin reunalla, Yliopistonkadun varrella. Seurakunta omistaa tontin jolle kirkko on rakennettu.

Kirkko on pyhitetty Marttyyrikeisarinna Aleksandran muistolle. Rukoile suojelusta kirkkorakennuksellemme Pyhä marttyyrikeisarinna Aleksandra.


Friday, November 16, 2012

Ilomantsin Pampalon kaivos on hakenut muutoslupaa...

Talvivaaran kaivoskatastrofin myötä alkoi kiinnostaa syntymäkuntani Ilomantsin oma Pampalo-kaivos. Ja Pogostan Sanomia lainatakseni:

Pampalon kaivos Ilomantsissa on hakenut muutoslupaa voimassaolevaan ympäristölupaan. Yhtiö aikoo nostaa kaivoksen toiminnan nykyisestä lähes kaksinkertaiseksi. Lisäksi rikastushiekka-altaan patoja on määrä nostaa kuudella metrillä ja johtaa kaivosvesiä selkeytysaltailta Lietojanlampeen. Lisäksi yhtiö hakee lupaa laporatoriossa syntyvän syanidipitoisen liuosjätteen neutraloimiseen ja johtamisen kaivoksen rikastushiekka-altaaseen.

Kaivoksen johto on vakuuttanut, että Pampalossa ei käytetä syanidia, mutta viime vuonna sitä on toimitettu ongelmajäteyhtiölle 25,9 tonnia.
Nyt säästösyistä ongelmajätelaitoksen sijasta jäte laimennettaisiin ja johdettaisiin kaivosaltaan jälkeen
luonnonvesiin.

Allaskäsitellyssa vedessä olisi myös kuparia, sulfaattia ja arseenia.

Pelottavaa kyllä. Olisi syytä ennaltaehkäistä mahdolliset ympäristökatastrofit. Tulisi halvemmaksi ja terveellisemmäksi meille kaikille!

Lähde: Pogostan Sanomat 15. marraskuuta 2012 Pääkirjoitus

Thursday, November 15, 2012

Rillipäinen intellikentsia ei antaudu...


Andrei Astvatsaturovin Ihmiset alastomuudessa on uutta venäläistä proosaa. Kirjoittaja muistelee siinä Breznevin aikaista lapsuuttaan. Hän aikuistuu ja päätyy lopulta Pietarin valtionyliopistoon kirjallisuuden lehtoriksi. Hän elää Neuvostoliiton pönötyksen loppuajasta uuteen, venäläiseen yhteiskuntaan jossa pyrkyryys ja oman edun tavoittelu ovat uusi uskonto. Mutta laiha rillipäinen intelligentsia ei antaudu.

Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut neuvostovenäläisten hämmentävästä Raamatun ja Uuden Testamentin tuntemuksessa, tai pikemminkin tuntemattomuudesta. Kirjallisuuden suullisen tentin kuulustelussa tämä käy ilmi.

Sanokaahan, - aloitti Plavskin.- ketkä Dante sijoitti Helvetin alimpaan piiriin? (Kuten tunnettua he olivat Juudas, Brutus ja Cassius.)
- Juuri tuota minä en kyllä tiedä, - opiskelija vastasi välittömästi reippaalla äänellä ja antaen ymmärtää, että kaiken muun hän tietenkin tietää, mutta juuri tuo niin sanottu "detalji" häneltä on unohtunut.
- Hyvä, - huokaa Plavskin. - Kerron teille ketkä hän sinne sijoitti, ja te kerrotte minulle miksi. Ensiksikin hän sijoitti sinne Juudaksen. Miksi juuri Juudaksen?
Opiskelija miettii hetken ja sitten hän nielaisi kouristuksenomaisesti ja yritti ryhdistäytyä. Hän vilkaisi pelokkaasti Pavskinin seemiläistä nenää ja lausui kuin itsekseen, miltei kuiskaten:
Koska Juudas oli juutalainen!
Mitä? hätkähti Pavskin. - Anteeksi, kuka oli juutalainen? En tainnut kuulla...
- Juudas oli juutalainen! - opiskelija sano, nyt jo itsevarmasti ja kuuluvasti. - Sen vuoksi Dante sijoitti hänet Helvettiin No niin, sen vuoksi, että hän oli juutalainen...
...Niinpä Plavskin kokosi itsensä, huokasi ja sanoi:Nuori mies! Soisin teidän tietävän että myös Kristus oli juutalainen... tietyssä mielessä, ymmärrättekö mutta häntä ei Dante sijoittanut Helvettiin. Outoa, eikö totta.
No, siinä tapauksessa en tiedä, - opiskelija murahti. - Eihän muitakaan syitä taida olla.
- Miten niin ei? Juudas sentään kavalsi Jeesuksen!
- Siis mitä ihmettä?! - Opiskelija huudahti. - Itsensä Jeesuksen? No niinpä! Juudas! Nyt muistan isoäiti kertoi, kun olin pieni. Juudas, kyllä. Hän itse! Se lurjus...
... Suokaa anteeksi professori... Olin unohtanut. Pahoittelen.

Opiskelija oli vilpitön. Professori antoi tyydyttävän mutta kehotti kuitenkin harkitsemaan pääaineen vaihtoa.



Andrei Astvatsaturov, Ihmiset alastomuudessa
Idiootti 2010
suom. Tuukka Sandström

Tuesday, November 13, 2012

Meikäläiset neuvostomaassa


Haminalainen Idiootti kustantamo on tehnyt kulttuuriteon kustantamalla Sergei Dovlatovin Meikäläiset suomeksi. Dovlatov kuuluu venäläisen kirjallisuuden modernisteihin. Hänen kirjojaan on käännetty 25 kielelle, mutta neuvostoliitossa hän sai julki vain kaksi novellia. Hän joutui jättämään maansa Neuvostoliiton viranomaisten painostuksesta, ja siirtymään Yhdysvaltoihin 1978.


Dovlatovin Meikäläiset on epätavallinen suku-ja tuttavien kronikka. Mikään ei oikeastaan ole tavallista ja kuitenkin on. Kuten venäläisissä teoksissa yleensäkin paradoksit otetaan avuksi kun asiat käyvät mahdottomiksi kestää.





Kustantaja löytyy netistä:

http://www.idiootti.fi/


Friday, November 9, 2012

Minä päivittelen ihan muuten vaan...


J. K. Jysky Ihalainen Turussa 9.11.2012


Jyrki Ihalaisen äänimaisemaruno oli kosmisessa valaistuksessa esitettyä myyttistä realismia. Huomenna, lauantaina klo 20.00 Barker-Teatterilla tapahtuu jotakin lisää.

Ihalaisen äänimaisemasta putosin uutisten myötä Talvivaaran lohduttomaan maisemaan. Poliitikot pallottelevat syyllisyyttä toisilleen. Kukaan ei ota vastuuta ja Kainuun ELY-keskuksella on pahasti pallo hukassa.

Kirkollinen maisema on muuttunut surrealistiseksi.


Arkkipiispamme Leo on saanut huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta Valamon igumeni Sergein siirrosta muihin tehtäviin.


Luostarin johtajan eli igumenin pesti on elinikäinen.

Nyt sitten pitäisi kuulemma päivittää laki ja ohjesääntö.



Minä päivittelen ihan muuten vaan.

Turun runoviikko meneillään


Runoja julkaistaan nykyään paljon. Satoja uusia runokirjoja ilmestyy vuosittain. Niitä ei ahkerinkaan lukija pysty lukemaan kaikkia. Tämä taas mahdollistaa ihanien löytöjen viidakon.

Eilen Pienessä kirjapuodissa puhui Runoilija ja luovan kirjoittamisen opettaja Tommi Parkko runojen kirjoittamisesta, julkaisemisesta ja opettamisesta.
Yleensä nämä tilaisuudet ovat kaavaan niitattuja mutta nyt yleisön ja luennoitsijan vuoropuhelu toimi hyvin. Runouden historiasta selvisi itselleni tiedostamaton asia: sota-aika toi naiset näkyviksi runoudessa. Sirkka Seljan Taman laulu oli merkittävä moderni runoteos. Sodan jälkeen välittömästi tulivat Aila Meriluoto ja Eeva-Liisa Manner, modernistit ennen Paavo Haavikkoa ja muita modernisteja miesrunoilijoita.

Runouden kentällä on nykyäänkin kokeilevaa runoutta, esittävää runoutta ja hieman perinteisempääkin runoutta.

Tommi Parkko on julkaissut kaksi opaskirjaa runouden opiskelijoille:
Kirjoita runo! Opas aloittevalle runon kirjoittajalle (Avain 2011) ja
Runouden ilmiöt (Avain 2012).





Wednesday, November 7, 2012

Talvivaarassa vuotaa vaarallisesti II


Talvivaarassa vuotaa edelleen vaarallisesti. Jotenkin tuntuu että kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta. Miten voi yhden repeämän löytäminen olla niin vaikeaa, vai valutetaanko ensin täyttynyt jätevesiallas tyhjäksi ja sitten ruvetaan todella koviksi.

Kenen ministerin vastuualueeseen tämä kuuluu? Kainuun Ely-keskus on poliittinen toimija. En usko että apu tulee, ainakaan yksin, sieltä.

(Missä lusmuilee Ville Niinistö?)

Jos Häkämies siirtyy Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi, niin meneekö kaikki energia kulissien takaiseen ministeripeliin. Nämähän tuntuvat siunaavan kokonaisen maakunnan luonnon turmelemisen. Miten tämä on mahdollista! Heidi Hautala tuntuu olevan ainoa hallituksen tiedostava tuntosielu.

Tuesday, November 6, 2012

Talvivaarassa vuotaa vaarallisesti

Talvivaaran kaivos vuotaa maaperään ja vuoksen vesistöön saastevettä. Vuotavaa reikää ei vieläkään ole löytynyt. Ehkä ei halutakaan löytää. Onko kukaan enää todella huolestunut luonnontilasta? Suurpääoma on piittaamatonta ja ahneus ainoa arvo.

Sytytin jouluvalon pimeyttä torjumaan.

Monday, November 5, 2012

Tältä kirjalta, jonka lainasin, toivon väkevää erotiikkaa ja seksiä


Kirjastossa tuoksuu kiihoittava vanhojen kirjojen tuoksu. Uusilla kirjoilla on oma tuoksunsa, erilainen kuin kuin vanhoilla kirjoilla. Uusia kirjoja on entistä vähemmän tarjolla. Ehkä kirjastoille ei siunaantunut kulttuurisäätiön rahoja.

Lainasi melkein risaksi luetun Laila Hirvisaaren Minä Katariina. En rupea selittelemään miksi sen lainasin. Yleensähän ihmiset selittelevät historiallisia viihdekirjoja lainatessaan. Aion lukea sen ihan tarinana, en historian faktatietoon perustuvana ja niitä kyttäävänä. Jotkut kyttäävät epäortodoksisia asioita, ostavat kirjan ja pistävät sen kiertoon saastuttamasta kirjahyllyään.

Äitini (87) on Hirvisaari fani. Minä en ole lukenut kuin kaksi hänen teostaan, Valamon yksinäinen ja toista en muista muuten kuin kuohuvasta koskesta ja joesta ja rakkauttakin siinä oli.

Toivottavasti nyt luvun alla olevassa Minä Katariina kirjassa on väkevää erotiikkaa ja seksiä. Odotan sitä. Uskon että naiset kirjoittavat erotiikasta ja seksistä vivaihteekkaammin kuin miehet. Miehillä se tuppaa jäämään ankeaksi panokuvaukseksi tämä erotiikan kuvaaminen sanoin.



Sunday, November 4, 2012

Katselen märkää katua, valkoinen kissa likaraidoissaan vaanii kuuta tai varjoaan

Hautausmaalla oli tyyni sää ja kynttilät paloivat tasaisin liekein. Joku mies siivosi kuolleita lehtiä haudoilta. Kappelin ikkunan lasimaalattu risti oli rapistunut entisestään.

Yksi täti kysyi että olinko osallistunut erään seurakuntalaisen vaalikampanjaa. On vihreäkin ja pääsi läpi. En ole osallistunut. Maininnut kyllä olen että tällainenkin vaihtoehto olisi olemassa. Merkillistä miten pinnassa on viha Turun seurakunnassa. (Muista seurakunnista en tiedä.)

Sitten on tämä Toriparkki jonka mainitsemisesta saa olla varuillaan. Yhteisöllisyys on ihanaa toisille, toisille taas suorastaan lamaannuttavaa.

Katselen märkää katua, valkoinen kissa likaraidoissa vaanii kuuta tai varjoaan.

Saturday, November 3, 2012

Ikävä kyllä, tämä ei ole teatteria jolla on onnellinen loppu


Erehdyin yöllä katsomaan amerikkalaista Pinnan alla elokuvaa. Olisin voinut viettää aikani paremminkin, sillä elokuva oli tylsää viihdettä. Aamulla oli nuhjuinen olo, joka kyllä katosi kun rupesin tekemään karjalaista perinneruokaa Sultsinoita. Kuuntelin radiosta Kari Mäkisen puhetta kielen elitistisyydestä poliittisessa vallankäytössä. Tämä johtaa pahimmillaan luokkien välisten erojen syvenemiseen entisestään.

Minua ärsyttää se, että keskiluokka samaistuu nykyään liikaa ylempään omistavaan luokkaan. Tämä näkyy kokoomuksen kannatusluvuissa. Keskiluokka ei enää näytä hämmästyvän rahavirtojen ohjauksesta ulkomaisille yrityksille tai todella rikkaiden henkilöiden härskeistä teoista ja puheista; siitä näyttää tulleen kansan viihdettä.
Ikävä kyllä tämä ei ole teatteria jossa on onnellinen loppu. Viimeksi kokoomuksen nuori täräytti että lapsilisät pitäisi poistaa, näin estettäisiin heikomman aineksen lisääntyminen ja... Kuulostaa jotenkin tutulta kun on tuota historiaa tullut opiskeltua; taas valkoisen vallan aaveet...

Kokoomuksen Nuorisoliitto on irtisanoutunut kuulemma tuosta lausunnosta.
Kumpujen kätköstä, mullasta maan isät katsovat poikiaan... Tämän takiako he taistelivat sodissa. Rahavallan laki on voimassa, olen perustuslaillinen... laulettiin perustuslaillisten pilkkalaulussa aikoinaan. Tuolloin Perustuslaillinen puolue tarkoitti muuta kuin tänään.

Ulkona on lämmintä ja kosteaa. Tänään vietetään Karjalan Valistajien ja Pyhittäjien juhlaa.

Wednesday, October 31, 2012

Turun uusin kulttuuri ja rahaskandaali

Goottilainen kuumaisema kuvastaa, heti vaalien jälkeisen Turun Kulttuurikaupunki Säätiön skandaalia. Oikea käsi ei ole tiennyt kenelle rahaa jakaa ja silmä on ollut kokonaan ummessa. 40 miljoonaa on iso raha ja 6 miljoonan hävikki melkoinen. Miten säätiö voi tuottaa voittoa? Miten ja kenelle rahaa on jaettu vielä kulttuurivuoden päätyttyäkin?


Turun Sanomien tämän aamuinen uutinen sai miettimään tämän kaupungin kähmintää ja kabinetti-suhmurointia. Haluaisin julkiseksi kaikkien niiden nimet jotka ovat olleet hyötymässä. Kulttuuri-ihmiset ottavat vastaan rahaa siinä missä muutkin. Ilmankos tässä kaupungissa ollaan niin hiljaa, jopa "älymystö", jonka olemassaoloa epäilen vahvasti, myötäilee poliittista päätöksen tekoa. Pelkään pahoin että tämä skandaali on ollut tiedossa jo ennen vaaleja.


Monday, October 29, 2012

Olen pienten rahojen ihminen jolla on unelma



Jäälyhty ja palava tuikku sinnittelevät sään armoilla; toista uhkaa sulaminen, toista sammuminen ennen aikojaan. Laitan leivänjuurta muhimaan yön yli ja aamulla on rituaalien vuoro.

Uutiset täynnä voittajia. Politiikka on outo laji. Tuttava soitti ja ihmetteli miten nuoret tytöt pääsevät nykyään valtuustoihin. Minusta nuoruus on eduksi. Fiksuja ovat kuten vanhempansa, sanon ja ajattelen yhtä tuttua. En halua kiistellä moisesta asiasta. Lähetän onnitteluviestin eräälle isälle. Hän on onnellinen ja liikuttunut tyttärensä menestyksestä. Hunajaa haavoihin.

Käyn bussilla Nummenpakalla, selaan postin ja puhun lapseni kanssa. Palaan takaisin ja bussissa ajattelen miten juuri uskovaiset osaavat haavoittaa ja lyödä katumatta heikompiaan. En usko että kukaan pystyy maalaamaan täysin hengetöntä ikonia.

Joillakin ihmisillä on maaninen kyky saada toisen minuus hallintaansa ja saada aikaan järkytyksiä. Olen oppinut tunnistamaan nämä seurakuntien lukki-ihmiset. Piispat taas ovat kaukaisia olioita, joilla visiot menevät ristiin; niin kuin sukset hiihdettäessä menevät. Hankala hiihtää...

Sunnuntaina seisoin punaisen puutalon tyhjässä salissa ja sanoin ääneen että sinut minä ottaisin, en tuota isoa taloa.

Tiedän että nämä pitää ostaa yhdessä kaikki.

Otan kuvia lumesta ja jäätyneistä lumimarjoista. Ajattelen olevani pienten rahojen ihminen jolla on unelmia.








Sunday, October 28, 2012

Valaistumisen aikaa


Talven ensimmäinen jäälyhty muodostettiin rännin alle unohtuneesta ämpäristä jossa vesi oli jämähtänyt kirkkaaksi lasijääksi.

Tuikkukynttilä roihuamaan ja alkoi valaistumisen aika!