Aamulla, kun sininen kaamos laskeutui pihallemme, loisti kaksi kynttilää lumen läpi.
Yhdessä asiassa ainakin Steiner-koulu on osunut naulankantaan: uskonnon opetus alemmilla luokilla perustuu enemmänkin kuvaopetukseen. Lapset lukevat ja heille kerrotaan legendoja, pyhimystarinoita ja raamatunkertomuksia. Olen nähnyt lasten piirtämiä kuvia luokkien seinillä ja ne ovat hienoja. En ole huolestunut lapsen moraalikehityksestä, kuten eräs ostodoksinen opettaja, tieto hyvästä ja pahasta kehittyy kyllä ilman liturgiaakin.
Kerronnan merkitys on oleellinen: se on yhteisöllinen kokemus luokassa ja samalla lapselle hyvinkin henkilökohtainen kokemus. Rudof Steinerin tausta on katolilaisuus. Antroposifinen hengentiede on kuva ihmisestä, se ei ole uskonto, vaan aate. Jotkut kauhistelevat antroposofian, minun mielestäni, ankaraa ja armotontakin maailman kuvaa, mutta sellaista maailmamme on riisuttuna kaikesta ylimääräisestä.
Miksi minä nyt näitä mietin näin sunnuntai aamuna, kirkonmenojen aikaan, kun seinän takana soi pora ja kaatuilevat laudat. Maailmaan mahtuu vähän kaikkea!
No comments:
Post a Comment