Pienen kylän kyläkaupassa oli enkelikello muiden joulutavaroiden seassa. Äitini, 87v, halusi liikutukseen asti sellaisen, ja en kyllä itsekkään ihan kylmäksi jäänyt ajatuksesta enkelikello jouluna. Onneksi oli mies mukana kasaamassa sitä. Äitiä harmitti ettei enää kuullut sen vienoa kilinää, mutta muistoja siihen liittyi jo hänen lapsuudestaan Vaaran Penttilässä.
Eno-Pekka oli käynyt katselemassa vanhoja valokuvia ja löytänyt varsinaisen aarteen: Taustalla kesäisessä maisemassa alkuperäinen talo, jonka ylin kerros oli purettu myöhemmin, pihalla istuvat sukulaiset, nyt jo kaikki muut kuolleet paitsi äitini. Aika kuluu pysähtymättä.
Pienistä asioista tulee hyvä mieli.
No comments:
Post a Comment