Oli kaunis liturgia. Ihmiset olivat kauniita ja puhdassieluisia. He olivat pesseet nammansa hyvin ja tukka oli erittäin hyvin, lähes kaikilla. Kuoro lauloi kauniisti.
Oli kuin olisi kotiinsa tullut. Ilonkyynel kierähti jonkun poskelle. Kiitetty olkoon Jumalamme tästä hetkestä. Toivon että kotoisia liturgioita tulee lisää. En ole ainoa joka kaipaa näitä kotoisia palveluksia. Isä Petri Ratilainen oli mukana toimittamassa. Jostakin kirkon sivustoilta henki pahaa energiaa alttarin suuntaan.
Klikkaa kuvaa isommaksi. Kirkon porrastasanne oli eilen 17.8. 2019 tämän näköinen.
Hän oli hyvällä tuulella
ja hymyili kaikille. Kaikki hymyilivät ja olivat hyvin KÄYTTÄYTYVIÄ.
Kaikki olivat ystävällisiä kuten täällä yleensä ollaan. Ja vieraanvaraisia. Emäntä oli hehkuva ja tietoinen asemastaan kuten Männistön Venla. Ruoka oli Courmenttia ja kahvi sopivan vahvaa. Arkkipiispa Leo olisi pitänyt tästä. Hän muisti emäntää myöhemmin korkea-arvoisella prinikalla. Eräs nainen joka oli tehnyt valtavan työn kirkon kiinteistölautakunnan jäsenen, jäi paitsi kaikista huomionosoituksista. Luultavasti siksi että oli nainen ja pätevä miesten alueella. Tiedän että kiinteistölautakunnassa vihataan museovirastoa ja perinteistä kirkon korjausta.
Ystävällisiä ovat, ystävällisä ja hyviä ihmisiä. Joku istui kyllä väärään pöytään ja palautettiin ruotuun, mutta harmonia säilyi.
Tässä osa juhlista otetuista kuvista kun metropoliitta Turussa kävi. Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Simeonkin kävi Turussa, mutta se on toinen juttu. Silloin matkattiin hevosilla, nyt junilla, jotka eivät aina toimi.
Sen opin Turkuretkelläni Sanoi Aleksis Kivi teoksessaan. Mitä kukakin oppi, se on kokonaisen näytelmän arvoinen juttu. Sellaiset jutut piilotetaan arkistojen uumeniin, ja kun aika on kypsä, otetaan esiin.
Oikealla juhlien isäntä kirkkoherra Durac selin kameraan. Hänen Turkuretkensä jatkuu. Seurakunnassamme.
Ja alla vielä yksi kahvivieras, Paavo Tarna Liedosta.
Mies voittoisia kuvia. Naisten kuvien kanssa on hieman vaikeaa koska naiset helposti alkavat poseerata ja siitähän ei mitään tule. Maanantaina kävin kirkossa Ajattelin Nikean metropoliittaa. Sanoin hiljaa että etkö auttaisi edes hieman mikäli taivaallisilta töiltäsi ehdit...
Muistan tuon palveluksen. Entinen kirkkoherra oli mukana liturgiassa ja pahansuovat naiset ja muutama mieskin kyttäsivät niin että Jumala unohtui, luultavasti. Itse sain "vihapostia" ja pukeutumista, ulkoista habitusta arvosteltiin rankasti ja rumaksi haukuttiin. Tukka ei ollut hyvin. Ambrosius lähti kuulemma karkuun kun minut näki, sanoi kärkevä kuorolainen. Tein johtopäätöksiä ja en ole pahemmin käynyt seurakunnassa, saati tuossa kirkossa. Nyt on vuosi 2017 ja toriparkki uhkaa. Samat henkilöt neuvostossa ja luottamustoimissa, valtuustossa on suoritettu puhdistus. Siellä on "sopivia" henkilöitä. Yksi luottamushenkilö haukkui kuulemma minua lutkaksi joka huseeraa Meidän Turku ry:ssä. No en huseeraa, olen yksityinen huseeraja joka kannattaa Meidän Turku ry.toimintaa. En ole juoppo, jos kaikki käyttäisivät niin vähän alkoholi kuin minä seurakunta olisi raitis. terveydentilani on hyvä, enkä ole eläessäni käyttänyt disperiinä vahvenpaa lääkettä ja sitäkin harvoin. Pystyn juoksemaan kohtalaisen matkan kuolematta. Juopoista puheen ollen pappien juoppous on eriarvoista ja jotkut selviävät herrahississä pitkälle. Potkuja annetaan niille jotka eivät suostu teeskentelemään ja mielistelemään. Elämää on seurakuntien ulkopuolellakin, uskokaa pois! Naisia käytetään hyväksi seurakunnan työssä ilmaistyöntekijöinä. Heille virnuillaan ja heitä kusetetaan. Tosin naisilla on myös hyväsiskojärjestelmät.
Minua nyt ei kiinnosta tämä kirkko kuin kulttuurisena rakennuksena. Siksi olen huolestunut toriparkin mahdollisesta tulosta ja sen tuomista riskeistä.
No comments:
Post a Comment