Saturday, January 31, 2015

Ilkivaltaa taiteelle Turussa

Meeri Koutaniemi on valokuvaajana tunnettu ja tunnustettu. Hänellä oli näyttely Helsingissä Narikkatorilla, jossa työt saivat olla rauhassa paikallaan ja nähtävänä. Turun kauppatorilla ne olivat myös nähtävillä. Sitten ne joutuivat ilkivallan kohteeksi. Ei ollut ensimmäinen kerta kun ulkoilmanäyttelyssä Turussa turmellaan taidetta.

Jokiranta ja kauppatorin alue ovat olleet jo kauan erinäisten tuhoajien kohteina. Ehkä asialla on "jokirantaklikki" joka mellastaa.

Ehkä nurkkakuntaisuudellakin on osuutta asiaan. Toivon ettei olisi enää tässä sivistyksen alkukohdussa, sivistyksen, jota olen epäillyt kauan. Turha syyttää maahanmuuttajia ja maassamuuttajia.

Näyttely nähdään seuraavaksi Tampereella. Toivon että näyttely onnistuu paremmin siellä.

Friday, January 30, 2015

Aamulla tunsin taas lumen tuoksun ja pihalla kohisi metsä kuin lapsuudessa

Nummenpakka silloin kun kadut olivat jäätä ja aurinko kadonnut. Hiekkaa levitellessäni kadun pätkälle, koska kaupunki ei hoida hommiaan, ajattelin sen hyödyllisyyttä; hiekka pyöri jäällä ja oli yhtä tyhjän kanssa. Jos joku kaatuisi, niin ensimmäiseksi hän kävisi meidän kimppuun korvausvaatimuksineen. Hiekoitus ei kuulu meille, se kuuluu kaupungille.
Maisema vainotusta ikkunasta naapuritalojen päätyyn. Ruotsalainen keltainen yrittää korvata auringon.

Pihamaalla kohisevat lehmukset kuin metsä maalla keväällä. Lumen tuoksussa on erityistä aistittavissa. Aamulla tunsin taas lumen tuoksun ja pihalla kohisi metsä kuin lapsuudessa

Thursday, January 29, 2015

Susi ei taivu pehmoleluksi, eikä sitä saa ihmismäistää. Susi on petoeläin

Susi on taas vainojen kohteena. Sutta ja karhua käsitellään aivan eri merkityksissä suomalaisessa mytologiassa. Karhua on kunnioitettu, sutta pelätty ja vihattu. Karhu on alistettu pehmoleluille ja ihmistä muistuttaville saduille. Molemmat ovat petoeläimiä mutta susi on pelätty. Susi on laumaeläin ja huolehtii pennuistaan laumassa hyvin. En ole nähnyt susipehmolelua. Se ei kertakaikkiaan taivu sellaiseksi.

Ylipäätään täällä vainotaan kaikkia petoja: ilveksiä ja ahmojakin. Ilmeisesti pohjoinen maailmamme on käynyt niin ahtaaksi elää, että kohtaaminen petojen kanssa on mahdollista ainakin teoriassa kerran elämässä. En halua tavata petoeläimiä, se olisi pedoille häpeällistä ja petojen on oltava omassa seurassaan ja elämässään.

Susien kuljettaminen etelään ei ole järkevää. Luin jostain sudesta joka oli kuljetettu Etelä-Ruotsin metsiin. Tuo samainen susi vaelsi tuhat kilometriä ainakin entisille asuinsijoilleen Venäjän ja Norjan arktisille alueille. Hän oli suveneeri ja liikui ilman viisumia Venäjälläkin.

Tänään on osoitettu mieltä ainakin Joensuussa susien kaatolupia vastaa. Varmasti muuallakin on vastaavia mielenosoituksia.

Wednesday, January 28, 2015

Sota jää ihmisen mieleen ja siirtyy sukupolvelta toiselle: kaikki me olemme sotien lapsia

Suomaisema Pohjois-Karjalasta. Voisi luulla että kaikki suot ovat saman laisia, mutta eivät ne ole. Suot ovat yksilöllisiä. Itselleni suo tuo mieleen aina ensimmäiseksi huhtikuisen kirkkaan aamun: kun ilma on kuin lasia ja sammal kohmeessa. Jossakin kuuluu linnun ääni. Yksinäinen kulkija.

Sitten suo muuttuu pelottavaksi kun muista henkilön joka pakeni suolla partisaaneja ja selvisi hengissä. Jos joku väittää että sodasta on kauan ja pitäisi unohtaa, ei tiedä muistin moninaisuutta. Ei se niin mene, ihmiset siirtävät sodan ahdistukset sukupolvelta toiselle ihan tietämättään. Ihmisen mieli ja muisti ei ole sama kuin virallinen historia. Väitän että sota on eri itäsuomalaisen mielessä kuin lännessä. Länsisuomalaiset ovat ottajia, itäsuomalaiset taas eivät ole.Itäsuomalaisilla on käytännön tuomaa realismia sota-ajattelussaan. He ovat enemmän kosmopoliitteja kuin nurkkakuntaisia.

Suo on myös ahne ja pelottava hetteikköineen. 1700-luvulla isonvihan aikaan kasakka ajoi takaa himoitsemaansa tyttöä kylällä. Tyttö juoksi vaikeassa maastossa, joka oli hänelle edullinen, henkensä edestä kalliolle ja hyppäsi suohon. Kasakka jäi nuolemaan näppejään, mutta kallio on siitä lähtien ollut Neitikallio. Samaisessa kylässä on ollut maatunnelit kyläläisille, he pakenivat kasakoita niihen. Äitin kertoi että kun hän oli lapsi 1930-luvulla, oli lapsia kielletty ankarasti menemästä luoliin sortumavaaran vuoksi.

Soita on raiskattu 1960-luvulta lähtien. Järviä soiden läheltä on pilattu soiden ojituksilla ja suokaasujen karkaaminen ilmakehään on pahasta meille kaikille ja tuleville polville.

Tuesday, January 27, 2015

Jo Engel aikoinaan totesi torin maaperän rakennuskelvottomaksi

Ensi maanantaina käsitellään valtuustossa Kansanäänestystä Toriparkista. Asia on otettava käsittelyyn koska neljäsosa valtuustossa kannattaa kansanäänestystä. Jo Engel aikoinaan totesi että ortodoksista kirkkoa ei voi rakentaa torille, koska se on rakennuskelvoton maaperältään. Kirkko rakennettiin raatihuoneen tontille, raatihuonetta ei koskaan rakennettu ja pääkaupunkikin perustettiin Helsinkiin. Turku oli palanut melkein poroksi. Kirkko rakennettiin ja se toimii edelleenkin. 1970 luvulla kirkon tontti siirtyi laillisesti seurakunnan omistukseen.

Tori ja kirkko ovat sidoksissa toisiinsa silloin, mikäli Toriparkkia aletaan rakentaa. Kukaan ei ennalta pysty sanomaan säilyykö kirkko ehjänä rakenteiltaan, vai eikö säily, mikäli toriparkkia ruvetaan rakentamaan.

Tänään on harmaan tihruinen päivä. Nollakeliä ja lumet melkein poissa.



Monday, January 26, 2015

Maanantain valjussa valossa

Maanantain valjussa valossa aurinko näyttäytyi hetken. Kevääseen on vielä aikaa.
Kirkossamme juhlittiin eilen jotakin käsittämätöntä liittoutumaa. Olen tullut valikoivaksi enkä mennyt paikalle pällistelemään piispoja. Kaikki kunnia Turun Tiistaiseuralle, mutta jotenkin nyt menivät sekaisin nöyryya ja korskeus. Tiistaseuraa ei edes mainittu kirkossa, sanoi Maru, vaikka juhlan piti olla heidän 85-vuotis juhlat. Ehkä Tiistaiseura äänesti väärin viime kirkkoherran vaaleissa. Kunnia sille jolle se kuuluu.

Maa ja metsätalousministeri Petteri Orpo toi Duracille valtiovallan ja kaupungin tervehdyksen. Turkulainen härskiys pääsi taas loistamaan. Kokoomus kalasteli ääniä, onko heillä noin hätä.

Näyttää siltä että kirkkoherra on uinut oikeiston poliittisiin sisäpiireihin, muuta ei voi päätellä. Maria Hokkiselle tiedoksi viitaten kirjoitukseennne ort.fi isä Ion tuli Suomeen todellakin 1990. Hän ei tullut perheineen, vaan heidät vihittiin avioliittoon piispa Tiihonin erityisluvalla Turussa.

Mikael Miikkolalle tiedoksi: Suomen valtio lahjoitti kirkon tontin omaksi seurakunnalle 1970-luvulla. Lahjoituspaperit löytyvät kyllä mikäli vaivaudutte etsimaan.

Katselin juhlasta otettuja kuvia ja ihmettelin että missä ilo lymyää? Suorastaan äreitä ilmeitä, vai liekö ollut totisuutta Jumalalle.

Kuoroa johti kuulemma Jopi Harri. Joillakin lienee "Juhlien jälkeinen jälkitila" meneillään. Enkä tarkoita krapulaa.

Loppuuko Kreikan korruptio vaalien jälkeen? Toivotaan parasta.

Sunday, January 25, 2015

Ampiainen on yhteisöllinen eläin

Tässä ei ole Ampiainen pampiainen, tämä on ampiaianen jonka lapset eivät saa lapsia laulellen. Ampiainen ei ole lempeä eläin, se pistää vaarallisesti ja kipeästi. Ampiainen on ahkera, se rakentaa pesänsä ihmiseltä lupaa kysymättä ihmiselle hankaliin paikkoihin.

Tässä työssä ampiaisia on monta. Ampiainen on yhteisöllinen eläin. Kerran nämä taiteilijan alut osallistuivat koulujen kilpailuun: Talo kadun verralla tai kaupungissa, en muista tarkkaan. Joka tapauksessa töitä ei huolittu näyttelyyn koska niissä ei ollut viivottimella rajattuja seiniä. Talot sulautuivat liikaa maisemaan. Taas näitä "omenan rajaajia ja sisältä värittäjiä suosittiin."

Koulujen taidekasvatus lienee jollakin tolalla nykyäänkin.

Saturday, January 24, 2015

Ksenialla olisi käyttöä ajassamme

Tänään on Ksenia Pietarilaisen päivä. Hänen henkilöhistoriansa kaikki tietävät, joten ei siitä sen enenpää.


Ksenia Pietarilaisen tapaiset ihmiset eivät ole muodissa nykyään. Väitän vastaan itselleni, heitä on kirkot ja kadut täynnä. He todistavat Jumlan olemassa oloa omalla olemisellaan. Tässä ajassa ihminen voi huutaa hätäänsä pysäyttämällä liikenteen juoksemalla risteyskohdassa ympyrää. Kukaan ei välitä tuon taivaallista. Huusin "Annelille" Tule pois liikenteen keskeltä, Jäät vielä auton alle. Hänellä oli syy vainota autoilijoita.

Ksenia on työttömien ja kodittomien eli asunnottomien suojelija. Hänellä oli kyky auttaa ja järjestää työtä tarvitsevalle. Ksenialla olisi käyttöä ajassamme. Kuka meistä uskaltaisi mennä heittelemään herneillä piispoja ja pappeja kirkkoon? Voisi saada kirkkorauhan häirinnästä syytteen. Oikeasta uskostaan tietoiset ovat armottomia ottaessaan Jumalan käsikassarakseen. Miksi ja koska kirkkorauhan häiritsemis-laki säädettiin. Löytyy varmaan luterilaisista lähteistä, sillä he rakastavat kuria ja järjestystä ja määräilyä.
Ja kirjoittavat kaiken ylös ja muistiin.

Yksi ortodoksi sanoi joskus menevänsä kirkkoon koska siellä saa olla rauhassa narkkareista, juopoista ja muista huonoista ihmisistä. Pala kauneutta elämään. Miksiköhän se sai minut levottomaksi. Kauneus ilman tietoisuutta kohteesta on pahasta.
Voisinko seisoa kirkossa narkkarin vieressä. Voisin hyvinkin ellei kukaan kuiskuttaisi korvaan kenen vieressä kannattaa seistä.

Ortosokseilla on suurpiirteinen suhtautuminen toisaalla ja toisaalla ei ollenkaan.

Friday, January 23, 2015

Lumen neitseellinen koskemattomuus pihalla


Konevitsan Jumalanäidin ikoni.

Lunta on satanut yöllä. Mistähän johtuu että pihamaan valkoiseen lumeen ei oikein raskisi tehdä jalan jälkiä. Lumikenttien neitseellinen koskemattomuus.

Millaista mahtaa olla juuri nyt Konevitsan luostarissa. Sataako lunta ja paukkuuko pakkanen. Onko revontulia näkynyt. Tuijotellaanko sielläkin tähtiin kaivaten.

Kantautuvatko politiikan kylmät viimat luostariin asti. Miten suomalaisten ryssäviha on selitettävissä? Merkillisen paljon mediassa on sotaan liittyvää tarjontaa nykyään. En oikein viihdy tässä ajassa. Mietin että löytyykö enää yhtään paikkaa maapallollamme jonne voisi piiloutua ja olla turvassa. Epäilen ettei löydy.

Thursday, January 22, 2015

Kuorissa laulee enkelit ja kryptassa ulvovat sudet.

Kun kuorissa laulaa enkelikuoro, ulvovat sudet kryptassa. (Timo Airaksinen) Ihmisen elämä on nousun ja laskun vuoristorata. Minusta tasainen elämä on tylsää, vaikka onkin turvallista.

Tämä ikoni on Porin kirkon käyttöön oton juhlaikoni Johannes Teologi. En ole sen koommin Porinkaan kirkossa käynyt, saati Porissa.

Lunta sataa hiljaa. Lumen alla on luikasta jäätä.

Sami Liuhdon Viromaani on syvällinen kirja. Suosittelen yliopistojen hienohelmaisille klikeille. Ja ihan kaikille.

Lopuksi taidetta 30 vuoden takaa. Lohikäärmeen tulee olla nimensä mukainen peto eikä mamoileva pehmolelu.
Tssä lohikäärme hämää. Hän on opettajan toiveiden mukaisesti pudottanut suomunsa.

Tuosta ylimmästä lohikäärmeestä tuli muistutus. Siksi että opettajan mielestä lohikäärmeellä ei ole suomuja ja hän käski poistaa ne. Poikani ei poistanut vaan kysyi opettajalta: koska olet nähnyt lohikäärmeen? Hän ei poistanut suomuja. Toinen poisti omasta lohikäärmeestään, oli sitä mieltä että antaa olla mokoma. Opettaja oli vanhahko mies ja upseeri.( Hui kauheeta sanoivat luovan toiminnan tädit ja nimittelivät pahatapaisiksi lapsiksi. Hassuja nuo tädit)

Wednesday, January 21, 2015

Kuvasin ikonia lasin läpi ja ajatteli luovuuden mahdollista olemusta

Yritin kuvata ikonia lasikannussa. Täytyy kehitellä vielä; värillisen lasin läpi olisi varmasti mielenkiintoinen tulos.(Ikoni oli kannussa, en minä.)

Lapset maalasivat omenaa, vihreää ja punaista omenaa. Osa lapsista piirsi ennen maalausta lyijykynällä rajat omenan ympärille. Osa jätti rajat sikseen ja heidän omenansa kasvoi isoksi ja rajattoman muhkeaksi. Ensimmäisiä tarvitaan tekemään pikkutarkkaa ja sovinnaista hommaa. Jälkimmäisten käytössä on koko maailma. Tämä nyt on yleistystä, ei se ihan kokonaan noin mene.

Kun puhutaan luovuudesta, niin unohdetaan useimmiten elämä. Ihmisen kyky elää luovia ratkaisuja tehden olisi otettava oppiaineeksi kouluun, yläasteelle erityisesti.

Meille aikuisille voisi sanoa että toisen aikuisen vaatteiden ja ulkonäön pilkkaaminen on huonoa käytöstä. Se ei ole luovaa toimintaa.

Miten yleistä kaupungin töissä on että tuntityöläiset ja sijaiset ideoivat ja tekevät työt ja kuukausipalkkaiset ohjaajat ottavat kunnian. Hämmästyi yhdessä takavuosien luovan toiminnan näyttelyssä esitettä jossa oli toteuttajina kuukausipalkkaisia ohjaajia, vaikka tuntityöntekijät olivat tehneet ja ideoineet lähes kokonaan toteuksen. Selitykseksi kerrottiin että haluttiin kohottaa profiilia poliittisesti valittujen kuukausipalkkaisten osalta, sillä olisi ollut noloa mikäli kaupungin päättäjiä sattuisi paikalle. Todella luovaa valehtelua.
Joskus on ihan hyvä katsoa vanhoja suomalaisia elokuvia. Tulee mieleen viattomuuden aika. Vanhoissa elokuvissa ei polteta tupakkaa niin paljon kuin 1960-1980-lukujen elokuvissa. Nyt tupakkaa ei enää polteta lainkaan, sen sijaan puhutaan kännykkään suhteettoman paljon.






Tuesday, January 20, 2015

Lidlin Hulluilla Päivillä tänään


Tuo punaokran värinen rakennus on Maakuntamuseo. Näkymä kuvattu Ketarantien bussipysäkiltä.

Posti eli Itella ei ilmeisesti kulje ollenkaan perjantaisin Nummenpakalla. Suomen Kuvalehti tuli maanantaina kuulemma. Postilla mennee huonosti ja loppunee kohta kokonaan. Kallista se ainakin on asiakkaan kannalta tuo postin lähettäminen.

Menin Lidliin. Siellä oli kuin Hulluilla Päivillä. Lasku oli hämmästyttävän halpa. Ostoskärry oli täynnä ja minä vedin sitä kuin muuli perässäni pitkin Lonttisten tietä.

Nyt syön porkkanaa ja olen onnellinen. On iltapäivän raukea hetki.

Monday, January 19, 2015

Onko ihan pakko osallistua mihinkään

Toissa päivänä haistelin kevättä ulkona. Sunnuntaina olin korkeassa kuumeessa ja näin käsittämättömiä unia. Ambrosius lähestyi unessa ja pyysi etten tulisi tätiseuran juhliin, koska se aiheuttaisi levottomuutta.(kenessä?) Sanoin että luuletko ettei se aiheuttaisi levottomuutta minussa? Onkohan hänen ihan pakko osallistua noihin juhliin? Eikö siunauskirjoja ja muita osoituksia voisi jakaa adjutantti tai joulupukki.
Tämän päiväisessä Turun Sanomissa on iso juttu kirkkoherrasta. Jutussa on muutama hiirenmentävä reikä henkilötiedoissa. Minkä loistavan politiikon maailma on menettänyt hänessä.

Aloitin Sami Liuhdon Viromaanin lukemisen. Viromaani on Tusina romaanien III kirja. Kustantaja on Turbator. Tiedemaailmassa kuljetaan...En tiedä vielä onko se epätieteellinen vai tieteellin; vai kumpaakaa.









Saturday, January 17, 2015

Jos olisi lehmä, voisi lypsää maitoa mannapuuroon

Luin juuri Sami Liuhdon Puuromaanin eli ihmistä paossa. Vaikutuin selkeistä lauseista ja siitä että kerronta oli jotenkin minulle sopivaa. Mies, luultavasti nuorehko, tuli ostaneeksi metsäkämpän jostakin pohjoisesta, koska kolttiakin tavataan, ja elää vuoden eli kaikki vuodenajat kirjan aikana. Pontiikkaa juodaan, ajatellaan naisia joskus mutta päällimmäiseksi nousee lumi, kylmyys, luonto ja selviytyminen. Sitten oli jäämetsä josta ihastuin kuvittelemaan kaikkea luovaa.

Tietysti pitäisi sanoa se kliseistä kamalin että nuori mies etsii itseään luonnon keskellä. Sauna on paikka jossa ihan selkeästi sielu ja ruumis lepäävät. Myyttinen koiran haukku saa aikaan paranoidista pelkoa mahdollisista kohtaamisista ihmisen kanssa. Luonto ei ole kaunis tai ruma, se on. Sitten on vihko joka on tärkeä kirjoittamisen vuoksi. Totta, kirjailija tarvitsee rauhaa ja yksinäisyyttä.

Otsikko on lainaus Puuromaanista

Täytyy lukea seuraavaksi Viromaani

Kustantaja on Turbator, Turku

Wednesday, January 14, 2015

Portsalaisessa iltapäivässä tutkailin Mikaelin kirkon torneja kamerallani

Tänään Turussa kävelyn sijaan käytin bussia. Minulla on syväuraiset pohjat kengissä ja silti jännitin kävellessäni. Nousin Portsaan menevään bussiin. Niitä menee harvakseltaan nykyään, ainoastaan kaksi tunnissa. Hyväkuntoiset ihmiset, jäättömällä kelillä voivat kävellä tai pyöräillä sutjakkaasti keskustaan. Mitähän ne siellä liikennevirastossa ajattelevat tehdessään päätöksiä. Paluubussi oli myöhässä tuntuvasti.
Ehdin ottaa muutaman kuvan odotellessani. Tutkielman Mikaelinkirkon torneista kattojen yllä. Jotenkin juuri tänään tornit olivat tyrkyllä. Noihin Sairashuoneen kadun kirkkoa vastapäätä oleviin asuntoihin näkyvät tornit totaalisesti, ainakin jos on kattoikkuna.

Puutarhakadun hiippatalot. Minulla oli päässäni hiippalakkini. Ne muistuttivat toisiaan. Yksi nainen sanoi että Hauska hattu Teillä!

Pidän teitittelystä, se luo välimatkaa.

Minusta Lidl voisi laajentaa Portsaan, siellä olisi potentiaalia. Paikallinen K-kauppa on mielestäni kallis, olisi hyvä jos olisi kilpailua. Jos Portsasta lähtee keskustaan ruokaostoksille bussilla niin pakasteet ja jäätelön voi unohtaa, ne pehmenevät matkalla.




Ikkunanäkymä Lokinkadulle

Sataa. Kuvassa vastapäinen talo ja keltainen vuokratalo. Luulin pitkään että tuo keltainen talo on kaupungin vuokratalo, mutta se onkin yksityinen. Savunharmaa talo on kokenut viime vuosina perusteellisen remontin ja syystäkin. Aina ei uudistukset ole pahasta.

Savunharmaan talon toisesta kulmasta näkyy taustalla Helsingintien varressa oleva entinen tehdasrakennus. Talossa on harrastustoimintaa ja Elävän Sanan kirkkosali.(en ole käynyt, mutta kesäisin siellä raikaa puhe ja musiikki) Taloa on kuulemma ehdotettu purettavaksi.

Tämä näkymä hallitsee ikkunaa aina. Joskus tuntuu jopa uhkaavan läheiseltä. Vaikutelma syntyy silloin kun herää päivätorkuilta ja katse osuu ikkunaan.

Tuesday, January 13, 2015

Lonttisten puutaloarkkitehtuuria VI

Tyylikäs ja ryhdikäs talo. Talon maalaus mukailee suonenruotsalaista keltaista. Minulle on kerrottu että tämäkin talo on entinen kauppa, joka on muutettu asuin käyttöön.
Samoin tämä talo on ollut kauppa. Sisällä näyttäisi olevan komeita kaluuneja. Tilaa varmasti on riittävästi.
Sinisen talon nurkkaus. Joki virtaa edelleenkin. Virtasi silloinkin, vaikka jäässä olikin, kun Yliopiston silloinen kansleri Tauno Nurmela ylitti jokea tohtorinhattu päässä ja frakin takki myös, housut olivat kiireessä unohtuneet laittamatta jalkaan. Onneksi taloudenhoitaja näki ja Nurmela ilmestyi juhliin säällisessä asussa. Hajamielisiä nuo professorit. Tämän kertoi Kalle ja hänen juttuihinsa täytyi laittaa varaus ja epäily.

Muistan tuon jokitörmän jossa kasvoi pajua ja ryteikkö oli liki läpäisemätön. Viereisesen kerrostalon paikalla (oikealla) oli 1970-luvulla Wihannon Sähkön tehdasrakennus ja me asuimme puutalossa Airikintie 1:ssä tehdasta vastapäätä. Talon omisti Wihanto. Se oli kaunis puutalo torneineen ja parvekkaineen. Kirjailija Kaarlo Isotalo perheineen asui joenpuoleisessa asunnossa. Sitten talosta hajosi viemärisysteemi. Talo purettiin ja asukkaat menivät kuka minnekin.

Lonttisten puutaloarkkitehtuuria V

Sunnuntaina tässä kohtaa Allinkadulla komeili lumiukko jolla oli päänsä yllä katkaistu kynä. Nyt sen pää oli kierinyt pensaan alle mahdollisen teloituksen jälkeen.
Allinkadun puutaloja, huomatkaa pikkuinen erkkeri tuola ylhäällä. Tässä talossa on paljon pieniä huoneistoja. Moni-ilmeinen rakennus. Keltaiseksi maalattu ja alunperin suomenruotsalaista rakennustyyliä.
Kahlaajankadun päässä, radan toisella puolella on varsinainen Raunistula. Junia menee Helsinkiin ja Tampereelle tasavälein. Junat ovat nykyään hiljaisia, eikä niitä edes huomaa ellei näe.
Tässä parempi kuva Funkkistalosta jonka vanharoosa väri viittaa 1900-luvun alun värimuotiin.
Vahinko ettei talon ikkunaornamentit näy kunnolla. Tämä talo on kaiketikin ollut paritalo, mutta nyt lienee omakotitalo. Naiset pystyvät remontti ja korjaushommiin yhtä hyvin kuin miehetkin; tässä todiste siitä.
Entinen rautatieläisten talo. Olemme osallistuneet tämän talon pelastusoperaatioon noin 20 vuotta sitten. Nyt se on kuin tuhkasta noussut Fenix. Yläkerta on rakennettu jälkeenpäin, syytä en tiedä.
Lonttisten tieltä näkymä kaupunkiin päin. Torille on matkaa alle kilometri.

Monday, January 12, 2015

Lonttisten puutaloarkkitehtuuria IV

Airikin kadun kulmassa oleva puutalo. Ryhdikäs ja mukavan oloinen talo. mietin että mahtoiko Mandin kauppa sijaita tässä talossa vielä 1960-luvulla.
Kurkkasin pihamaalle ja näin taideteoksen ulkorakennuksen oven päällä. Täm ä talo on maalattu loistavan punaisella maalilla.
Jos tuon oven maalaisi siniseksi, voisi kuvitella asuvansa Portugalissa. Tuolla takana häämöttä, etten sanoisi huohottaa niskaan uusi kerrostalo. Rakentamisen aikaan katosi osa valkoisesta muurista. Tämä on Kahjaajankadulla. Se on viimeinen Lonttisen katu ennen rautatiesiltaa.
Sama talo ja huomatkaa lamppu talon kulmaseinässä. Viereinen talo on huvilamainen ja kaunis rakennus. Joki virtaa alapuolella.
Yksityiskohtana erään pihan uusi portti. Tämä alue on keskustaa, joten sijainti on paras mahdollinen. Muutaman vuoden päästä olemme keskustan keuhkot eli puutaloalue keskellä kaupunkia. Asuntojen hinnat tulevat olemaan sen mukaisia.
Naapurin talon vanha suvun tai kaupan kyltti. Onko tuon niminen kauppaketju muinoin toiminut.

Sunday, January 11, 2015

Katson ulos vainottujen ikkunoiden läpi


Lunta katoilla ja maassa hieman. Utuinen kuva vainotun ikkunan läpi naapuritalon katoille. Mikä noissa ikkunoissa ärsyttää nuoria asukkaita. En ymmärrä. Rantatie oli eilen hengenvaarallisen liukas. Yksi koirien vihaaja nainen mekasti raivokkaasti koirille ja omistajille. Asiallinen puhe ei tehonnut ja pelkäsin että hän siepppaa maasta kiven ja alkaa tappohommiin. Hän ei ollut "Anneli", joka jopa pysäytti liikenteen halutessaan. "Annelia" ei ole näkynyt sitten elokuun.
Olin matkalla kirjastoon palauttamaan kirjoja. Hannu Salaman viimeisin kirja oli minulle liian vaikea tai en osannut lukea rivienvälejä. Ajatteli että saako Kirjailijaliittoa arvostella, vai onko se "valtiokirkko." Huono vertaus, sillä kirkkoa nyt saa arvostelle ihan kaikki. Kirkko on nykyään avoin foorumi. Minulle jäi epäselväksi kuuluuko Salama nykyään kirjailijaliittoon.

Lainasin Sami Liuhdon Puuromaanin ja Viromaanin. Hän on selkeiden lauseiden kirjoittaja. Ajattelin Antti Hyryä lukiessani Samin tekstiä.


Saturday, January 10, 2015

Lonttisten puutaloarkkitehtuuria III

Tässä olemme Airikin kadun päässä, junaradan vieressä. Tuossa on as.oy Airilan portti. Tuossa kuvan ulkopuolella näkymättömissä on Wihantojen sukutalo, rapattu kaksikerroksinen kivitalo. Se jotenkin on erottautunut noista puutaloista yhteiskuntaluokkansa edustajana.
Tässä lienee yksittäinen omakotitalo, joita on siellä täällä niitäkin. Lisää asumisen moni-ilmeisyyttä.
Tämä talo on suosikkini ainutlaatuisen ulkomuotonsa vuoksi. Tuossa kulmassa on paritalo, jossa lienee vieläkin toinen puoli myytävänä.
Matkustajakoti jonka nimeä en tiedä, toimii nykyään asuntoina. Mielenkiintoinen kokonaisuus. Olen harmitellut erään vanhan asukkaan poistumista muistajien kerhosta, sillä hänellä olisi ollut alueen historia takaraivossaan. Hän kertoi joku vuosi sitten ilotalosta, joka sijaitsi Ketarantiellä, jolla oli puutaloja nykyisten kerrostalojen paikalla. Tämä sininen talo on Lokinkadun päässä, rautatien vieressä.
Airikinkadun päässä koko katu jatkuu joelle asti. Jotankin alakuloinen maisema.
Allinkadun sininen talo. Näkyy meidän keittiön ikkunaan aina. Hyvin yhteisöllinen ja miesvoittoinen talo. Meillä on asialliset välit ja he ovat sopuisaa väkeä.