Luin juuri Sami Liuhdon Puuromaanin eli ihmistä paossa. Vaikutuin selkeistä lauseista ja siitä että kerronta oli jotenkin minulle sopivaa. Mies, luultavasti nuorehko, tuli ostaneeksi metsäkämpän jostakin pohjoisesta, koska kolttiakin tavataan, ja elää vuoden eli kaikki vuodenajat kirjan aikana. Pontiikkaa juodaan, ajatellaan naisia joskus mutta päällimmäiseksi nousee lumi, kylmyys, luonto ja selviytyminen. Sitten oli jäämetsä josta ihastuin kuvittelemaan kaikkea luovaa.
Tietysti pitäisi sanoa se kliseistä kamalin että nuori mies etsii itseään luonnon keskellä. Sauna on paikka jossa ihan selkeästi sielu ja ruumis lepäävät. Myyttinen koiran haukku saa aikaan paranoidista pelkoa mahdollisista kohtaamisista ihmisen kanssa. Luonto ei ole kaunis tai ruma, se on. Sitten on vihko joka on tärkeä kirjoittamisen vuoksi. Totta, kirjailija tarvitsee rauhaa ja yksinäisyyttä.
Otsikko on lainaus Puuromaanista
Täytyy lukea seuraavaksi Viromaani
Kustantaja on Turbator, Turku
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment