Kuvasin ikonia lasin läpi ja ajatteli luovuuden mahdollista olemusta

Yritin kuvata ikonia lasikannussa. Täytyy kehitellä vielä; värillisen lasin läpi olisi varmasti mielenkiintoinen tulos.(Ikoni oli kannussa, en minä.)

Lapset maalasivat omenaa, vihreää ja punaista omenaa. Osa lapsista piirsi ennen maalausta lyijykynällä rajat omenan ympärille. Osa jätti rajat sikseen ja heidän omenansa kasvoi isoksi ja rajattoman muhkeaksi. Ensimmäisiä tarvitaan tekemään pikkutarkkaa ja sovinnaista hommaa. Jälkimmäisten käytössä on koko maailma. Tämä nyt on yleistystä, ei se ihan kokonaan noin mene.

Kun puhutaan luovuudesta, niin unohdetaan useimmiten elämä. Ihmisen kyky elää luovia ratkaisuja tehden olisi otettava oppiaineeksi kouluun, yläasteelle erityisesti.

Meille aikuisille voisi sanoa että toisen aikuisen vaatteiden ja ulkonäön pilkkaaminen on huonoa käytöstä. Se ei ole luovaa toimintaa.

Miten yleistä kaupungin töissä on että tuntityöläiset ja sijaiset ideoivat ja tekevät työt ja kuukausipalkkaiset ohjaajat ottavat kunnian. Hämmästyi yhdessä takavuosien luovan toiminnan näyttelyssä esitettä jossa oli toteuttajina kuukausipalkkaisia ohjaajia, vaikka tuntityöntekijät olivat tehneet ja ideoineet lähes kokonaan toteuksen. Selitykseksi kerrottiin että haluttiin kohottaa profiilia poliittisesti valittujen kuukausipalkkaisten osalta, sillä olisi ollut noloa mikäli kaupungin päättäjiä sattuisi paikalle. Todella luovaa valehtelua.

Joskus on ihan hyvä katsoa vanhoja suomalaisia elokuvia. Tulee mieleen viattomuuden aika. Vanhoissa elokuvissa ei polteta tupakkaa niin paljon kuin 1960-1980-lukujen elokuvissa. Nyt tupakkaa ei enää polteta lainkaan, sen sijaan puhutaan kännykkään suhteettoman paljon.