Wednesday, December 31, 2008

Taivaspaikka taisto



"Tähdet, tähdet luoksenne tulla jos vois..." Tähtien tuijottelussa on jotain hyvin suomalaista. Tähdet ovat kaukana, niin kaukana että niitä on turvallista kaivata. Kuu on omansa. Olen aina ihmetellyt miksi eläimet ja muu luonto reagoivat vahvasti kuun liikkeisiin. Täysikuu saa ihmiset valvomaan ja koirat ulvomaan. Pohjalainen körtti ja tutkija väitti kaiken olevan taikauskoa. Miksi ihmisen pitäisi olla riippumaton kuunkierrosta jos on vuorovesi ja eläinten reaktiot ja kuun vetovoima. Ihminen ei ole luonnon yläpuolella. Ei edes pohjalainen körttinuttura. Ihminen on kadottanut kyvyn aistia luonnon katastrofeja ennen kuin ne todellistuvat meille. Silloinkin tarvitaan tieteellinen selitys.

Vein kyseisen tutkijan ortodoksikirkkoon ja siellähän sitä taikauskoa oli ihan kuvina. Minulle kirkastiu tieteen pyhyys sillä hetkellä täydellisesti. Hänen suurin haaveensa on kuulemma pylläyttää nykyinen oppiaineen johtaja tuoliltaan ja nousta itse siihen istumaan. Uskonto se tiedekin on, uskokaa pois. Pohjanmaalla veistaan virsiä pitkänkaavan mukaan.

Kertojan syntymäpäivä

Kerronnan mestari, kirjailija Veijo Meri täytti 80-vuotta. Onnittelemme. Olen lukenut melkein kaikki hänen kirjansa. Nuorempana suorastaan ahmin hänen tuotantoaan, samoin kuin Rintalaa ja Hyryä. Hänen huumorinsa sopii minulle.

Uuden Vuoden Balladi

Kuu pilviusvassa ikävöiden
loi huoneeseen himmeän katseensa.
Pöytä on katettu kuudelle,
mutta yksi paikka on tyhjä.

Näin otamme vastaan uutta vuotta,
mieheni, minä ja ystäväni.
Miksi käteni ovat kuin veressä,
viini polttaa kuin myrkky suutani?

Isäntä kohotti maljansa,
hän on kangistunut ja juhlallinen:
"Juon kotoisten aukeiden mullalle,
jossa me makaamme jokainen!"

Ystäväni vilkaisi kasvojani
ja huudahti ties mitä muistaen:
"Ja minä juon hänen lauluilleen,
joissa me elämme jokainen!"

Mutta kolmas - mitään tietämättä
hän jätti jo varhain maailman -
sanoi ajatukseni aavistaen:
"Juokaamme malja hänelle,
joka ei ole vielä kanssamme."

Anna Ahmatova. Suomentanut M-L Mikkola

Kaunis aurinkoinen päivä. Hammaslääkäri teki kauniin paikan etuhampaaseeni. Olen väsynyt ja huonokuntoinen. Flunssa on muuttunut yskäksi. En innostu ilotulitusraketeista. En ole koskaan innostunut. En myöskään usko tulevan vuoden olevan sen kummallisenpi kuin edellisetkään. Keskiyöllä on ajaton hetki. Viinin täytyy olla silloin punaista. Anna Ahmatovan Runoelmassa uuden vuoden yönä kohtaavat samaan aikaan menneisyys, tulevaisuus ja nykyisyys. Tulevaisuudella on prototyyppinsä menneessä, ja mennyt sisältää siemenen josta tulevat tapahtumat sikiävät.: " Niin kuin tuleva kypsyy menneessä, niin lahoaa mennyt tulevassa-kuolleiden lehtien kauhea juhla."Ahmatova, Runot, esipuhe M-L Mikkola.

Tuesday, December 30, 2008

Roolihenkilöitä ja vanhoja nuoria

Viinikaupan jonossa nainen kertoi että hänen Kanadassa asuva äitinsä ei saanut matkustuslupaa eikä vakuutusta lentokoneeseen koska oli 103 vuotias. Hän olisi halunnut tulla joulun ajaksi Suomeen. Tylsää. Kun on tarpeeksi vanha pitäisi saada tehdä melkein mitä vaan. Edellinen on oma mielipiteeni asiasta. 80-vuotias nainen kertoi että häntä ei huolita vanhainkotiin koska hän on liian nuori ja hyväkuntoinen. Viinikaupan jonot ovat hyvin avartavia paikkoja.

Ninni Luotola tuntuu kiehtovan. Tiedättehän tämän Kotikadun perhetytön jolla on ongelmallinen äitisuhde, estynyt seksielämä ja pirullinen luonne. Viisikymppinen sinkku oli kokenut Ninnin niin omakseen että oli meikannut ja kampauttanyt itsensä Ninniksi. Hänellä on kaikki Ninnin ominaisuudet, paitsi että on kaksi kertaa vanhempi. Tapasin hänet Siwan kassalla ja tulin hyvälle tuulelle.

Kirjastossa en tavannut ketään tuttua. Lainasin muutaman kirjan. Kuiva ja pölyinen katu sai köhimään. Kuuma toti ei tekisi pahaa. Joessa oli riitettä. Naapurin hassu täti tiirasi ovenraosta. Hänellä on kausia jolloin hän tarkkailee.
Haluaisin olla maalla, lumisessa maisemassa lämpimän uunin kyljessä. Kuka tietäisi kaipuuni määrän.

Enkelikello pyörii väärään suuntaan. Outoa. Hahtuvaenkeli rukoilee maailmaan rauhaa. Sitä tarvitaan tulevanakin vuonna.

Sunday, December 28, 2008

Enkelin kotiin paluu

Hahtuvaenkelini oli seurakuntasalin aulassa rukoilemassa joulunajan. Kävin hakemassa hänet kotiin. Nyt hän seisoo ryhdikkäästi tietsikan päällä ja muistuttaa ajan ja elämän katoavuudesta.

Aikaisemmin tunsin haikeutta joulun mentyä, nyt ainoastaan helpotusta. Aurinko paistaa viistosti, valo on pehmeää. Lasteni syntymäpäivä, kauriin merkeissä syntyneiden. Niitä jotka kulkevat omia polkujaan ja joille yksinäisyys ja hiljaisuus on elinehto. Edellinen kirkkoherramme on myös kauris. Hän ei viihtynyt kuppikunnissa. Sellaiset joutuvat helposti epäsuosioon seurakunnissa.

Itse olen vesimies ja hyvin liberaali ja vapautta rakastava henkilö. Miten ihmeessä olen mukana instituutiossa nimeltä kirkko?

Piispamme on leijona. Hänessä on karismaa ja komentajaa. Turun autonoomista ortodoksista seurakuntaa hän ei kuitenkaan saa järjestykseen. Häntä kiinnostanevat isommat visiot. Tämä horoskoopeista. Sen verran vielä että katumuksen sakramentti ei kuulu kaikille. Turussa jotkut ovat päättäneet tämänkin Jumalan puolesta. Jos tämä ei ole maallistumista, niin mikä sitten on?

Lähi-idässä sodan alkusoittoja. Uutisissa pieni poika toisessa kädessä konepistooli, toisessa Palestiinan lippu. Tänään maanantaina televisiossa näimme miten palestiinalainen äiti laittoi hautaan seitsemän lastaan. Israelin ilmapommituksessa kuolleita. Samalla kuoli myös muita siviilejä.

Tänään on Viattomien lasten päivä.

Saturday, December 27, 2008

Auringon laiha valo

Tänään, lauantaina aurinko paistoi pienen aikaa joulukuisten hämärien välissä. Päivänsini putkautti pienen aneemisen sinisen kukan juhlan kunniaksi. Vuosi on lopuillaan tässä mustassa kaupungissamme, jonka pihat on haravoitu protestanttisiksi. Kivet suorassa, hiekanjyviä myöden. Joki on hiljaa, pysähtyt, vain savi on ikuista.
Jos sekään.
Ortodoksit halailevat toisiaan, puukko toisessa kädessä. Heille selkäänpuukottaminen on luonnollista. Muut kirkkokunnat eivät ole yhtään parempia.

Thursday, December 25, 2008

Uunienkeli ja enkelikello

Paloöljyn haju ärsytti erästä perheenjäsentä. Keksin ratkaisun laittamalla enkelin kakluuniin, siellä se julistaa liekki kädessään joulunsanomaa ja on entistä kauniimpi rujoine ulkomuotoineen. Kakluunin luukut ovat auki ja enkeli kuin elävä ikoni. Jouluaaton saunasta pyöräilimme läpi kaupungin. Tähtiä ei näkynyt. Kynttilä pihallamme paloi läpi yön. Lapseni tekemät joulutortut maistuvat paremmalta kuin kaupan taikinasta tehdyt. Punaviinilasillinen takasi syvän yöunen aikoihin. Enkelikello kilisi jossakin vienosti.

Aikaisempina vuosina lähettelin ortodokseille KRISTUS SYNTYY - KIITTÄKÄÄ tervehdyksiä. Sain vastauksia. Nyt en lähettänyt yhtään tervehdystä, en saanut yhtäkään. Olen ulkona piireistä ja iloinen siitä. Jälkeen päin ajatellen en koskaan ollutkaan piireissä, olin ulkopuolinen alusta alkaen. (Sain ortodoksitervehdyksen myöhemmin muualta Suomesta.)

Katsoin Fannyn ja Aleksanderin, sen taika ei himmene, päinvastoin.

KRISTUS SYNTYY - KIITTÄKÄÄ!

Wednesday, December 24, 2008

Tähtinen taivas ja nietoksia


Näin kauniisti toivotteli joulua veljeni Joensuusta. Lumi puuttuu täällä ja sen mukana melkein kaikki. Jouluaattomme oli kerrankin täysin kiireetön. Kaikki oli jo tehty valmiiksi. Joulu on sieluntila.

Kuvan Konevitsan sisältä valaistu pääkirkko on yksi hyvistä ostoista. Siltä ajalta kun Konevitsassa oli vielä taiteilijoita tekemässä työtä luostarin hyväksi.

Monday, December 22, 2008

Enkeli kuusen latvassa

Pienessä kirjapuodissa iski silmääni Mestaritontun seikkailut. Sopiva synttärilahja kummipojalleni. Yliopistonkadulla vastaani käveli iloinen filosofi, hän toivotteli latinaksi jouluja. Tulin hyvälle mielelle.
Joulukuusen latva ei välttämättä kaipaa tähteä. Löysin omista kätköistäni Joensuun Lampukasta yli kaksikymmentävuotta sitten ostamani yhdestä, paperinohuesta puusta veistetyn enkelin, se on kaunis juuri kuusen latvassa.

Ilomantsissa sataa lunta. Täällä satoi vettä. Pihalle täytyy laittaa kynttilöitä, pimeys käy sietämättömäksi kestää. Joulukirkko on kaukana tänäkin vuonna.

Saturday, December 20, 2008

Enkeliunta



Ei pitäisi kirjoittaa silloin kun on kuumetta. Nyt en suostu uskomaan että on. Olen jo aikaisemmin maininnut etten pidä kauniista, kimaltavista enkeleistä. Kuvan paperienkeli on poikkeus sillä siihen liittyy muistoja. Jos annan jollekin lahjaksi rujon enkelin se on sydämestä.

Jouluruuat yhdistävät tai erottavat perhettä. Lipeäkalasta joko pitää tai sitten ei pidä. Perheessämme kaksi pitää ja kaksi ei pidä. Emme häiritse toisiamme. Kinkku haisee raadolta, koko talo haisee raadolta. Onneksi kasvissyöjä ei jouluna moralisoi lihansyönnin luontoa kuormittavasta vaikutuksesta.

Joulumielen saavuttamiseksi ei tarvita kovinkaan paljon. Joskus koko joulu voi olla parantavaa enkeliunta. "...taas Jeesuslapsi syntyy uudelleen."

Friday, December 19, 2008

Aikaa ajatella

Juuri joulun alla on hyvä sairastaa inhottavaa flunssaa. On aikaa ajatella mitä todella tarvitaan. Lopultakin hyvin vähän. Jossakin sataa lunta ja on ihanan valkoista. Kuuntelin unen läpi Torsti Lehtisen ja Vexi Salmen puhetta joululauluista. Joillakin on vielä tolkku tallella.

"Hei tonttu-ukot hyppikää! Nyt on riemu raikkahin aika. Hetken kestää elämä. Sekin synkkää ja ikävää!" Eksistentialistista joulua!

Thursday, December 18, 2008

Postit ovat epäluotettavia

Kirjailija Sofi Oksanen ei päässyt Pietariin, koska hänen passinsa ja viisuminsa katosivat postissa. Ajattelemme positiivisesti sillä hän on sentään elossa.

Kirjastot kumoon

Turussa lakkautettaneen kaksi kirjastoa. Kirjastojen lakkauttamisella saadut säästöt ovat niitä pienimpiä. Mitäpä jos lakkautettaisiin muutama hyödytön ihminen kaupungin organisaatiosta? Yksi kaupunginjohtaja voisi tehdä kuuliaisuustyötä ilman palkkaa muutaman kuukauden. Missä ovat kaikki kulttuurihenkilöt, kirjailijat ja muut joiden pitäisi reagoida? Ajattelevat varmaankin apurahoja ja niiden jakajia. Ei kyllä yliopistokaan tunnu välittävän siitä, mitä tässä kaupungissa tapahtuu. Tiede on pyhää. Silloin tulee rahaa. Pitää antaa itsestään oikealla tavalla yhteistyökykyinen kuva.

Porin kirjastokärhämässä oli adressinkirjoittajia 15000. Turkuparkin kansanäänestys adressi keräsi lyhyessä ajassa noin 11000 nimeä. Porin kaupunki ei välittänyt vähääkään adressista. Pelkään pahoin että Turussa käy samoin. Runoilija Jarkko Laine aikoinaan totesi Porin kirjastokärhämästä että " Tällaista ei Turussa voisi tapahtua."
Nyt sitten tapahtuu.

Tuesday, December 16, 2008

Joulun alla ihmisen alennustila korostuu

Torilla mummo myi olkihimmeleitä. Olin etsimässä kuusen latvatähteä, en löytänyt. Tavarataloihin ja Tiimareihin en enää mene, siellä on liikaa ihmisiä, ilma loppuu ja hikoiluttaa.

Hansa-korttelissa luterilaiset papit keskustelivat ihmisten kanssa. Oli ilmeisesti teemapäivä kansan parissa. Bongasin Kirkkoherra Martti Hirvosen. Hän on Pohjois-Karjalan poikia. Sitten ajattelinkin Jouko Lehtosta Liperin Ahokylän koululla. Jouko on erikoinen pappi, kultturelli ja vapaa sielu. Hän kirjoitti aikoinaan Kirkon kiväärit nimisen kirjan.

Ulkona sataa ylijäähtynyttä vettä. Kurkussa karhistelee ja päätä särkee. Perheen mieshenkilö on flunssan kourissa. Erämaajoulusta ei tule mitään. Olemme liian huonokuntoisia ja kipeitä.

Uutisissa kerrotaan päivittäin väenvähentämisestä erilaisissa tuotantolaitoksissa. Ihminen on tehty tarpeettomaksi.

Kajaanissa työllistetään 400 ihmistä. Enemmän tällaisia uutisia.

Sunday, December 14, 2008

Pelastaja ja muita kohtaamisia

Kummipoikani, melkein neljän vanha, hoksasi että Joensuun eräästä tavaratalosta saa Pelastajat Cd:n. Hänen suurin idolinsa tällä hetkellä on kanadalainen palomies joka pelastaa kaikki tuleen joutuneet. Siitä vaan joulupukille kirjoittamaan.

Pelastus teema tuli mieleeni myös Turun ortodoksisen seurakunnan myyjäisissä. Seurakuntamme tarvitsee palastajaa, niin taloudellista kuin, ihmissuhde pelastajaa.
Siellä sai kaupungin parasta ja halvinta kahvia, 0,30e kuppi. Seurakuntalaisia en tavannut montaakaan, kaupunkilaisia sitäkin enemmän. Jätin enkelini salin aulaan pöydälle kököttämään viinipullon (tyhjän) päähän. Saa olla jouluun saakka siinä. Joku oli kääntänyt enkelin rukoilemaan piispa Tiihonin (Tajakan) kuvaa kohti. Joensuun piispa Arseni on tänä viikonloppuma täällä puhumassa Valamon-ystävien yleisötilaisuudessa ja ajattelin kuulostella puhettaan. Pelastajaa me kaikki tarvitsemme.

Arseni puhui kattavasti venäläisen ikonin historiasta. Minulle tuli epäilys että alunperin ikonia ei ole saanut maallikot maalata. Ne on maalattu luostareissa. Onko ikonitaide maallistunut länsimaissa. Tuli tietoa myös ikonien siunaamisesta. Keikkalaisen tavan mukaan ikoni pyhittää itsensä käytössä. Venäläisen tavan mukaan ikoni viedään kirkkoon siunattavaksi vigilian alussa ja se on siellä seuraavan päivän liturgian loppuun saakka.

Olen aina ihastellut Arsenin tapaan sanoa hankalia asioita taloudellisesti ja osuvasti.

Mistä saisi miesenergiaa keittiöön. Tiskaaminen ja lautaspinojen liikuttelu vaatii lihaksia.

Thursday, December 11, 2008

Ekumeeninen joulutähti


Ekumeeninen rauhanjulistus Turun tuomiokirkossa. Kirkon edessä olevalla aukiolla paloi kaunis kynttilätähti. Valoa märkään ja mustaan iltaan. En ollut juhlissa. Minusta tuntuu että tämäkin on näyttäytymisen paikka erinäisille henkilöille. Sitäpaitsi en ole edustavin ortodoksi tässä kaupungissa. Kunnia niille joille se kuuluu. Olisi noloa pyytää siunausta arkkipiispalta muiden mukana, ties vaikka kieltäytyisi siunaamasta. On sanottu että hänelle on turha puhua, sillä hän on MEIDÄN puolellamme. Ei siis katumuksen sakramentteja rippi-isältä. Ei katumuksen sakramentteja keneltäkään.

Enkelin hipaisu

Muotoilin hahtuvista enkeliä. Aluksi se oli työlästä. Keskeneräinen enkeli leijui siiman varassa laipiossa. Mies tuli töistä ja bongasi: "Katos, enkelihän se siinä!" Itseluottamukseni heräsi ja jatkoin muotoilua. Siivet lerppuivat ja olkapäät valuivat. Yht´äkkiä kaikki asettui paikoilleen; helman keveä aaltomaisuus ja kädet rukousasennossa. Myyjäisiin pitäisi viedä pitkin hampain ja sydän verta vuotaen. Sain neuvon laittaa hinta niin korkeaksi ettei kukaan osta. Sama koskee lumiukkoa, joka seikkailee internetissä näköjään ympäri maailmaa. Alkaa tuntua kansainväliseltä perheenjäseneltä.

Neitsyt Mariaa en uskalla edes yrittää tehdä vielä.
Olen etsinyt Jumalan äitiä esittävää lasimaalausta tuloksetta jo vuosia. Silkkipaperista tehty hajosi aikoja sitten.

Wednesday, December 10, 2008

Esposito

Esposito makaa sen näköisenä kuin aikoisi lähteä purjehtimaan, ensin narujen irrotus, käännös ja täysin konein alajuoksulle ja Airistolle ja siitä vaikkapa Intiaan.

Monday, December 8, 2008

Reposaaren maisemissa



Meri oli ankara ja yritti vyöryä kohti rannan puita, yli louhikon. Meri ei ole kenenkään ystävä. Se on.

Reposaaren hautausmaalla on utuista. Hautakivet ojennuksessa kuin sotilaat. Kirkkoa on yritetty polttaa takavuosina. Eräs lennokas turkulainen naiskirjailija soitti kerran yöllä kotiin ja tivasi kuka on syyllinen. Sanoin etten tiedä, jolloin hän syytti meitä. Perustelemaan hän ei pystynyt. Tämä oli erikoisin syytös elämässäni. Se oli Suuren runoliikkeen aikaa Turussa. Nyt runoliike on kuollut.
Reposaaressa talot ovat puusta. Seisova riveissä katujen varsilla. Yleisilme on siisti.

Matelin ajan jouluruokaa.

1700-lopun ja1800 alusta sen puoliväliin sijoittuva Matelin(Kuivalatar) jouluruuat olivat tuon ajan kansan nauttimia ruokia. Tuohon aikaan kuului paaston noudattaminen kirkollisessa mielessä. Jos satovuosi oli ollut hyvä, niin olot olivat siedettävät ruoan puolesta. Muutoin kansa usein näki talvisin lähes nälkää. Jouluna kuului syödä hyvin. Oli ohrapuuroa, kalaa, riistaa ja, jos lehmät eivät olleet ummella, eli olivat lakanneet lypsämästä, oli voita ja maitoa. Karjalaista vaikutusta olivat karjalanpiirakat, erilaiset muut piirakat ja kukon alkuperäähän ei varmasti tiedetä, mutta sellaisia oli jo tuolloin leivottu Ilomantsissa. Jälkiruokana olivat marjat, erityisesti lähteensilmässä säilyneet lakat.

Juomina olivat jouluolut, jonka tekemisen taidon oli Virosta pakolaisena tullut Valpuri-äiti tuonut mukanaan, maitoa ei juotu sellaisenaan, vaan piimää, joka oli jatkettu vedellä. Kerma kuorittiin aina maidon päältä ja se käytettiin vointekoon.
Viinaa poltettiin yleisesti ja se oli luvallista tuohon aikaan. Matelin kotona ei viina poltettu, eikä juotu. Matelin isä oli raitis ja ankaran luterilainen.

"Tulis taas joulu jotta voisi yöllä syyvvä!" Tämä sanonta kuvastaa kansan suhdetta ruokaan yleensä. Ruoka oli kunnioitettava ja se siunattiin ennen ateriaa. Joulun alkuperäinen tarkoitus oli vielä tuolloin selkeä ihmisille; se oli kristillinen juhla.

Saturday, December 6, 2008

Hevosille, jotka kaatuivat sodassa

Jäätyneet ikkunat säteilevät,
valkeata ja sinistä,
heinissä oli kukkia,
pihalla lunta.

Pieni hevonen kaaduit sodassa niinkuin miehet,
harjasi jäätyi kiinni maahan niinkuin heidän hiuksensa,
kylkesi oli revennyt auki,
mahasi, jossa olit kantanut varsaa oli revennyt
veriseksi kuopaksi,
elämänluola sinussa oli särkynyt
ja varsasi oli murskaantunut syntymättömänä.

Kavioissasi oli muisto kyläteistä, joita olit kulkenut
vetäen heinäkuormaa, viljakuormaa,
suurissa silmissäsi oli puron kuvat,
sinä kuolit niinkuin miehet.

Nyt harjassasi on lunta,
se on raskas, tuuli sitä lennättää kuin tuhkaa
mustaa lunta.

Helvi Hämäläinen, Sukupolveni unta. WSOY, 1987

Friday, December 5, 2008

Sata jouluenkeliä

Sata vanhanaikaista jouluenkeliä tehty. Olin jo unohtanut miten ne tehdään, kunnes inkeriläis mummo lykkäsi sellaisen käteeni. Muistin lapsuuteni joulukuusen, johon oli ripustettu tismalleen samanlaisia sinisiä enkeleitä. Oli 1950-luku ja sota oli lähihistoriaa. Se oli läsnä ihmisten puheissa ja mielessä. Se aiheutti ahdistusta ja pelkoa lapsissa. Sota ei vammauttanut ainoastaan sotilaita, se vammautti lähes koko kansakunnan. Oli asioita joista oli vaiettava julkisesti. Esimerkiksi partisaanien tekemistä kylämurhista ei saanut puhua. Samaten sodan jälkeisen ajan loikkarit joita ilmestyi kuin tyhjästä, piti sivuuttaa olemattomina huhuina. Muistan erään koulutytön jolta koulumatkalla kummallista suomenkieltä puhuva mies yritti kysyä tietä jonnekin. Tyttö leimattiin alueen valtalehdessä "liian vilkkaan mielikuvituksen" omaavaksi sepittäjäksi. Tytön opettaja rupesi puolustamaan oppilastaan, mutta vaiettava oli.

Terapia oli tuolloin tuntematon käsite. Miesten saunassa varmaankin hoidettiin risaisia sieluja miesten kesken. Yksi asia josta ei ole pahemmin puhuttu on sodasta palanneet sotilaat ja heidän sodan aikana syntyneet lapsensa. Epäilykset isyydestä ja katkeruus ja mustasukkaisuus kalvoivat mieltä kaiken muun ohella. Paluu rauhaan ei ollut edes mahdollinen kaikille. Sodassa muodostunut ryhmähenki hajosi ja ne joilla ei ollut mihin palata sortuivat viinaan ja rikoksiin. Me maksoimme sotakorvaukset ja velkamme, mutta omat sotaveteraanimme jätimme selviytymään lähes yksin.
Kovalla työllä kansakuntamme on kiivennyt hyvinvointivaltioden rivistöön. "Olosuhteisiin nähten" Suomi voi hyvin.

Itsenäisyyspäivän tietämissä jaetaan maassamme myös Finlandia-palkinto. Tänä vuonna sen sai kirjailija Sofi Oksanen. Lisäksi Kata Kärkkäinen hyväksyttiin kirjailijaliiton jäseneksi pitkällisen jossittelun jälkeen. Kirjailijaliitto tuskin menettää uskottavuuttaan tämän johdosta, päin vastoin.

Thursday, December 4, 2008

Porin hautausmaalla on sumuista


Porin ortodoksikirkko oli kiinni. Siellä olisi ollut paikallinen ikonitaidenäyttely. Olimme liikkeellä vääränä päivänä.
Kävelimme hautausmaalla. Mitä tästä enempää kirjoittamaan. Pori on omaleimainen paikka. Raumaan verrattuna nöyrä ja hiljainen. Porissa on kansainvälisesti tunnettu taidemuseo.

Wednesday, December 3, 2008

Omnia mutantur, nihil interit

Runoyhdistys Nihil Interit palkittiin Suomi-palkinnolla. Sen perustivat aikoinaan runoilijat Markus Jääskeläinen ja Tommi Parkko. Onnea! Kirjailija Reetta Niemelä puolestaan sai Varsinais-Suomen taidepalkinnon. Hän tekee myös arvokasta työtä sanataiteen tuntiopettajana C.O. Malmin koulussa. Koulun oppilailla on vaikeuksia puheen ja kirjoituksen tuottamisessa. Onnea!

Tuesday, December 2, 2008

Persoonansa likoon laittajat

Vihdoin Suomessakin on hyväksytty ajatus kehitysvammaisten mahdollisuudesta taiteen tekemiseen ja esittämiseen. Erityisen ilahduttavaa on että kehitysvammaisten parissa työskentelevät ihmiset ovat mahdollisuuksiensa rajoissa pystyviä ohjaamaan myös tätä osa-aluetta. Itse olin jo 1990-luvulla ja myöhemminkin toteuttamassa erilaisia kokeiluja kouluissa ja laitoksissa. Vastustus ja kateus oli päällimmäiset muistot joistakin paikoista. Voi olla että asenteet ovat nyt muuttuneet. Enää ei taideohjaaja saa niskaansa kommentteja:" Siinäpä kaksi samanlaista vähä-älyistä" tai "Eikö olisi hyödyllisempää pestä päiväkodin ikkunat." Ehkä nämä "lietolaiset kodinhoitajat" ja kiihkouskovaiset fundamentalistit ovat jo lähteneet eläkkeelle. Viimeinen pisara oli kahvikassan muka varastaminen. Katsos kun moraalisesti heikot ateistit tulevat ja aiheuttavat pahaa. Puhumattakaan eräästä Kupittaan suunnalla olevasta paikasta jossa muusikko löi kehitysvammaista lasta sormille koska tämä uskalsi koskea soittimeen, haukkuen samalla apinaksi musiikista kiinnostunutta lasta. Tuohon aikaan kehitysvammaistyö ei ollut trendikästä.

Vaikeasti vammaisten taidekokeilu oli riemastuttava. Lapset joita oli totuttu pitämään lahjattomina, osoittivat aistielämänsä kautta hämmästyttävää kekseliäisyyttä. Minua on aina rieponut ajatus siitä, että jokin muuttaisi kehitysvammaisen persoonan meille terveille sopivaksi. Eikö olisi parempi muutta omaa persoonaansa hyväksymään erilaisuus ja kunnioittaa sitä. Minne ovat lähes kaikki Mongo-lapset kadonneet? Sitä sopii miettiä itse kunkin ja miettiä mistä se kertoo ajassamme. Kehitysvammaiset eivät mielestäni tunne tressiä eikä suorituspaineita. Heillä on kyky elää tässä hetkessä.

Toivottavasti opettajien koulutus sisältää jatkossa taide- ja luovan työskentelyn valmiutta, olisi viisasta että uudistus tulisi tässäkin asiassa koulun sisältä, ei niinkään ulkopuolelta. Sitten ovat tietenkin nämä vapaat taidekoulut tai ryhmät jonne tullaan joksikin aikaa. Henkilövalinnat ohjaajiksi ovat enemmänki persoona kuin pätevyyspohjalta, toivottavasti. Siivousrätti kädessä kulkeva sormenjälkien pyyhkijä on varmasti väärällä alalla. Ohjaajan on laitettava persoonansa likoon täysillä.