Tänään, lauantaina aurinko paistoi pienen aikaa joulukuisten hämärien välissä. Päivänsini putkautti pienen aneemisen sinisen kukan juhlan kunniaksi. Vuosi on lopuillaan tässä mustassa kaupungissamme, jonka pihat on haravoitu protestanttisiksi. Kivet suorassa, hiekanjyviä myöden. Joki on hiljaa, pysähtyt, vain savi on ikuista.
Jos sekään.
Ortodoksit halailevat toisiaan, puukko toisessa kädessä. Heille selkäänpuukottaminen on luonnollista. Muut kirkkokunnat eivät ole yhtään parempia.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment