Uuden Vuoden Balladi

Kuu pilviusvassa ikävöiden
loi huoneeseen himmeän katseensa.
Pöytä on katettu kuudelle,
mutta yksi paikka on tyhjä.

Näin otamme vastaan uutta vuotta,
mieheni, minä ja ystäväni.
Miksi käteni ovat kuin veressä,
viini polttaa kuin myrkky suutani?

Isäntä kohotti maljansa,
hän on kangistunut ja juhlallinen:
"Juon kotoisten aukeiden mullalle,
jossa me makaamme jokainen!"

Ystäväni vilkaisi kasvojani
ja huudahti ties mitä muistaen:
"Ja minä juon hänen lauluilleen,
joissa me elämme jokainen!"

Mutta kolmas - mitään tietämättä
hän jätti jo varhain maailman -
sanoi ajatukseni aavistaen:
"Juokaamme malja hänelle,
joka ei ole vielä kanssamme."

Anna Ahmatova. Suomentanut M-L Mikkola

Kaunis aurinkoinen päivä. Hammaslääkäri teki kauniin paikan etuhampaaseeni. Olen väsynyt ja huonokuntoinen. Flunssa on muuttunut yskäksi. En innostu ilotulitusraketeista. En ole koskaan innostunut. En myöskään usko tulevan vuoden olevan sen kummallisenpi kuin edellisetkään. Keskiyöllä on ajaton hetki. Viinin täytyy olla silloin punaista. Anna Ahmatovan Runoelmassa uuden vuoden yönä kohtaavat samaan aikaan menneisyys, tulevaisuus ja nykyisyys. Tulevaisuudella on prototyyppinsä menneessä, ja mennyt sisältää siemenen josta tulevat tapahtumat sikiävät.: " Niin kuin tuleva kypsyy menneessä, niin lahoaa mennyt tulevassa-kuolleiden lehtien kauhea juhla."Ahmatova, Runot, esipuhe M-L Mikkola.