Hahtuvaenkelini oli seurakuntasalin aulassa rukoilemassa joulunajan. Kävin hakemassa hänet kotiin. Nyt hän seisoo ryhdikkäästi tietsikan päällä ja muistuttaa ajan ja elämän katoavuudesta.
Aikaisemmin tunsin haikeutta joulun mentyä, nyt ainoastaan helpotusta. Aurinko paistaa viistosti, valo on pehmeää. Lasteni syntymäpäivä, kauriin merkeissä syntyneiden. Niitä jotka kulkevat omia polkujaan ja joille yksinäisyys ja hiljaisuus on elinehto. Edellinen kirkkoherramme on myös kauris. Hän ei viihtynyt kuppikunnissa. Sellaiset joutuvat helposti epäsuosioon seurakunnissa.
Itse olen vesimies ja hyvin liberaali ja vapautta rakastava henkilö. Miten ihmeessä olen mukana instituutiossa nimeltä kirkko?
Piispamme on leijona. Hänessä on karismaa ja komentajaa. Turun autonoomista ortodoksista seurakuntaa hän ei kuitenkaan saa järjestykseen. Häntä kiinnostanevat isommat visiot. Tämä horoskoopeista. Sen verran vielä että katumuksen sakramentti ei kuulu kaikille. Turussa jotkut ovat päättäneet tämänkin Jumalan puolesta. Jos tämä ei ole maallistumista, niin mikä sitten on?
Lähi-idässä sodan alkusoittoja. Uutisissa pieni poika toisessa kädessä konepistooli, toisessa Palestiinan lippu. Tänään maanantaina televisiossa näimme miten palestiinalainen äiti laittoi hautaan seitsemän lastaan. Israelin ilmapommituksessa kuolleita. Samalla kuoli myös muita siviilejä.
Tänään on Viattomien lasten päivä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment