Saturday, November 26, 2011



Tuomiokirkon edessä oleva joulukuusi on valaistunut. Kaupungit kaiketikin kilpailevat kenen kuusi on komein. Alla Design-pääkaupunkimme kuusi tuhnusateen pehmentämänä.



Minusta kuuset ovat maskuliineja. Ainakin isot kuuset.

Luterilaisilla alkaa adventin aika.

Friday, November 25, 2011

Konsertti Turun Mikaelin kirkossa

Pidä huolta niistä jotka kärsii- hyväntekeväisyyskonsertti Turun Mikaelin kirkossa 26. marraskuuta kello 18.00

Köyhiä ja vähävaraisia avustava Operaatio Ruokakassi tarvitsee kylmäkuljetukseen soveltuvan pakettiauton.

Anna roposi projektiin ja saavu paikalle. Näin joulun alla kahtiajakautuneisuus kansassa korostuu entisestään. Liput 10 euroa. Tarjolla kakkukahvit!

Juhlissa oli menoa ja meininkiä. Tunnelma katossa, gospelit kaikuivat ja ihanaa viulunsoittoa kuultiin. Arjen sankareita palkittiin.

6.12 2011 on kauppatorilla köyhien itsenäisyysjuhlat.

Thursday, November 24, 2011

Kuka laittaa tähden Tuomiokirkon edessä olevaan kuuseen?

Päivänkajo kapeana nauhana kahden hämärän välissä. Tuulee puuskittain. Lunta ei ole nähty, saati haistettu. Jos joku onnistuisi vangitsemaan lumen tuoksun tuoksupulloon, niin heti ostaisin.

Vanhan ajan joulumarkkinat Vanhalla suurtorilla alkavat 26.11.2011. Vesisade ei oikein luo tunnelmaa; pimeyttä kyllä riittää. Ja tonttu-ukot hyppivät taas!

Tuomiokirkon edessä on perinteinen joulukuusi. Yksi lapsi kysyi: Kuka laittaa tähden kuuseen? Arkkipiispako? Rupesin miettimään että kuka sen laittaa. Lapsen mielestä arkkipiispa olisi tarpeeksi arvokas henkilö niin tärkeään tehtävään. Olen samaa mieltä.


Olen tuntenut haikeutta koko viikon. Talo, jossa asumme, on hiljainen; vain kolme asukasta enää. Vanhuus ja kuolema ovat olleet läsnä viime aikoina.

Monday, November 21, 2011

Asia jäi pöydälle...



Tihkuisen harmaa maanantai-ilta. Turun kaupunginhallitus kokoontui käsittelemään Toriparkin kaavamuutos-asiaa. Vaa`ankieliasemassa olleet demarit halusivat asiat hautumaan ja asia jäi päydälle. Tilanne jatkuu ensi maanantaina samaan aikaan, samassa paikassa. Mielenosoittajia oli noin kolmekymmentä henkilöä.

Minulle uusi tieto oli se että keskiajalla kauppatorin kohdalla oli kaatopaikka, jossakin siellä nykyisen ortodoksisen kirkon lähettyvillä. Mitähän arkeologisissa kaivauksissa mahtaisi löytyä?

Jouluvalot olivat syttyneet kävelykadulle.

Torin alla parkkitilan kaivajia odottaa 70 metrin syvyydeltä arvoituksellista ja epävakaata savea. Savi ei äänestä; savi liikehtii.

Pyhän Aleksandran ortodoksinen kirkko lepää osittain savipatjan päälle.

Saturday, November 19, 2011

Aamun aurinko jäi pilvien taa ja yleinen harmaus laskeutui. Täällä ei lunta satanut, ei edes räntää.


Ortodoksi tuttu kertoi että muutaman vuoden kuluessa hänellä on kolme rippi-isää vaihtunut: yksi erotettiin, toinen sai toimituskieltoa ja nyt igumenikin sitten sai lähteä. Sitä ei tiedä, miten rippilasten käy tässä tapauksessa. Pieni ihminen ei ole merkityksellinen näissä kirkollisissa kähinöissä. En ole ortodoksisuuden erikoisasiantuntija. Kyseinen henkilö on vastuuntuntoinen, eikä uskalla enää etsiä uutta rippi-isää.

Eilen oli Turun ortodoksisen kuoron kulttuuri2011 konsertti. Taattua, laadukasta laulua.

Nyt on paaston aika!

Thursday, November 17, 2011

Turun ortodoksinen kuoro konsertoi Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkossa pe. 18.11 2011.klo 19.00. Ohjelmistossa on otteita useitten säveltäjien liturgisesta kuoromusiikkituotannosta, mm. Pärt, Musorgski, Tsaikovski, Stravinski, Rahmaninov. Vanhaa, perinteistä ortodoksilaulua.

Kts kuoron kuvaa. Klikkaa tästä!

Alla kuoron tenori Jopi Harri ja myös kuorossa laulava äitinsä Ulla Harri kirkkokahvilla 6.11.2011 Turun seurakuntasalilla.

Tuesday, November 15, 2011

Jos suola käy mauttomaksi...


Kaamos syvenee. Kirkkokunnassamme alkoi 15.11. joulupaasto. Aurinko paistaa viistosti ikkunasta sisään. Lunta luvattiin mutta ei sitä tullut.

Vanhenevat runopojat melskaavat; virkistävää täti-ihmisen korville. Luen akateemista kirjallisuus kritiikkiä. En ihmettele yhtään ettei niitä kukaan tavallinen ihminen lue, taitavat kirjoittaa toisilleen opinnäytteitä nämä kriitikot.

Päivän tekstissä puhutaan suolasta ja suolan mauttomaksi käymisestä. Jos suola käy mauttomaksi ei sitä suolaiseksi saa uudelleen.

Paasto johtaa kilvoituksen kautta valoon. Kuvat ovat vuodenajasta johtuen muuten vain vähä-valoisia...



Ps.



Vetoomukseen igumeni Sergein puolesta voi vieläkin käydä kirjoittamassa nimensä adressi.com sivustolla. (Klikkaa tästä!)

Saturday, November 12, 2011

Valamon marraskuu


Järvi on vakaa, harmaa kuten marraskuussa tänä vuonna. Viime vuonna tähän aikaan oli pakkasta ja lunta; ellen muista muita marraskuita.

Valamossa on dramatiikkaa; igumeni Sergei ei luultavasti kävele Valamon käytäviä juuri nyt.

Tiedotteet ovat omiaan luomaan uusia tarinoita, ei niinkään sitä mitä ON.


Ajattelen Valamon todellista tehtävää. Minusta luostarit ovat hengellisiä laitoksia, eivät ne ole liikelaitoksia, yleensä; tai niiden ei pitäisi olla liikelaitoksia. Valamossa liiketalous ja hengellisyys törmäsivät yhteen. Kumpi mahtaa voittaa pitkällä tähtäimellä.

Toivoisin niin että igumeni Sergein hahmo näkyisi ja olisi läsnä Valamossa edelleenkin.


Vanhoissa tarinoissa marras istuu rinnan päällä ja aiheuttaa ahdistusta.


Vetoomukseen igumeni Sergein puolesta voi kirjoittaa nimensä adressi.com sivustolla. (Klikkaa tästä!)

Monday, November 7, 2011

Tomi Kontio kävi Turussa



Runoilija Tomi Kontio oli tänään Turun runoviikkojen runoilijana kirjastossamme. Hän on miellyttävän vaatimaton ja sympaattisen oloinen esiintyjä. Hän kertoi kirjallisen tuotantonsa synnystä ja ranskalaisen runoilija Charles Baudelairen vaikutuksesta hänen runouteensa. Baudelaire oli runoilija joka kulki omaa tietään välittämättä uusista tuulista ja tyyleistä. Sama pätee myös Tomi Kontion runoilijan laatuun. Hän kertoi rajan ylittämisen tärkeydestä. Hän on ollut aina itähelsinkiläinen ja juuri tällä on merkityksiä. Hän on asunut koko ikänsä Kontulassa. Kirjoittanut sen kuppiloissa ja kapakoissakin.

Hän kertoi koskettavista asioista niin että alkoi naurattaa, vaikka itku ei ole kaukana. Runon Tahdon mukaan: isän tuhkanlevitys mereen. Hän ei halunnut nimeään kiveen. Tuhka narskui hampaissa tuulen sinne paiskaaman kun isä antoi viimeisen kerran turpiin.


Kontulan kartan copyright Genimap Oy. Pahan kukkia kannen kuvan copyright Anneli Qveflander-Sarpaneva.

Saturday, November 5, 2011



Turussa oli pilvipoutaa kun pyöräilimme hautausmaalle. Kosteus tunkeutui tennareihin ja jalkoja alkoi palella. Ortodoksisella hautausmaalla oli ollut litania Karjalaan jääneiden muistolle.

Kappelin oven yläpuolella olevan ristin kultaus on rapissut lisää; koskahan tuokin korjataan tai uudelleen kullataan.

Katselin perinteisiä puisia hautaristejä. Niitäkin on monen mallisia.



Kuvan valkoisen ristin on veistänyt entinen kirkkoherra Petri Ratilainen ja metallisen nimilaatan lahjoittanut Tiistaiseura. Puisen ristin idea on että se lahoaa aikanaan. Puinen risti on ekologisempi kuin hautakivet. Ikävää että ortodoksiselle hautausmaallekin on ruvettu pystyttämään hautakiviä puisten ristien sijaan.

Mikään ihmisen maallisessa elämässä ei ole pysyvää.

Luterilaisella puolella anoppi sai omat kynttilänsä.

Ilta alkoi hämärtää kun pyöräilimme takaisin.

Ilomantsissa kuulemma paistoi aurinko. Hirvet ovat vauhkoja. Viiden suden lauma oli nähty saloilla.

Ajattelin 86 vuotiasta äitiäni. Hänellä taitavat sukulaiset olla jo suuressa määrin hautausmaalla. Kun ilta hämärtyy ihmiset menevät haudoille kynttilöitä sytyttämään.

Friday, November 4, 2011

Kekrinä tulivat vainajat kylään...

Kun olin lapsi oli ainakin Pohjois-Karjalassa vielä Kekrinä juhlavaa. Nyt kukaan ei enää muista koko kekriä. Kekrin aika kesti kaksiviikkoa. Ennen sotia, kun oli vielä piikoja ja renkejä ja elettiin maatalousyhteiskunnassa, palvelusväellä oli kahden viikon loma. Usein myös piiat ja rengit etsivät silloin itselleen uuden palveluspaikan.

Vainajia oli muistettava kekrinä. He tulivat maanpäälle vierailemaan, lähteäkseen taas pois, kuten uskottiin. Tärkeätä oli että vainajia kohdeltiin kuin piispaa pappilassa; oli viinaa, olutta ja paistia. Kekrin aikaan teuratettiin karjaa ja muutenkin ruokaa oli runsaasti. Kekrin aattoillasta pyhien loppuun asti, piti välttää puhetta, kovia ääniä ja huonoa käytöstä.

Nykyään viedään vainajien haudoille kynttilöitä juuri kekrinä. Perimmäinen tarkoitus lienee tulen torjuvan pahuutta ja kuolemaa.

Tänä vuonna kekrin sää on leuto ja kolean kesäinen. Routa, jäätynyt maa ei kopise saappaiden alla. Pimeys on syvää. Marraskuu; eivätkä kaikki puut ole riisuttuja vieläkään.

Thursday, November 3, 2011

Laatokan saaret peittyvät sumuun...


Elämä lyhyt, rakkaus pitkä,
vaikka pätkii...näin on.


Toivo Laakso, teoksessaan Kesken kaiken (Kirja kerrallaan 2011.)

Toivon runoista tulee hyvälle tuulelle aina.


On harmaata, lämmintä ja kosteaa. Kohta on Pyhien päivä. Karjalan Valistajain Sergein ja Hermanni valamoslaisen, Arseni Konevitsalaisen, Trifon Petsamolaisen ja Aleksanteri Syväriläisen päivä. Muistanko väärin että lapsena jäätynyt maa rahisi saappaiden alla ja sormia paleli pyhäinmiesten päivänä?

Laatokalla saaret peittyvät sumuun. Konevitsan kirkonkellot soivat vettä pitkin kauas.

Tuesday, November 1, 2011

Lonttisten iloinen talo



Lonttinen on esi Raunistulaa Turussa, Aurajoen ja radan välissä oleva puutaloalue. Lonttisiin on kylläkin noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana pienoiskerrostaloja joenpuoleiselle alueelle. Lonttistentie halkoo aluetta. Lonttinen on ollut hyvinkin huonomainen alue.
Pimeätä viinaa kuulemma myytiin, ja tapeltiin.


Ketarantiellä on ollut Lonttisten huoratalo, jossa asiakkaita kävi mustilla, hienoilla autoilla Helsingistä, politiikan huipulta asti, vielä 1960-luvulla. Näin kertoi taloyhtiömme vanha rouva 86v. Hänen mukaansa eräs raumalainen herra osti asunnon Lonttisista koska autojen perusteella alue olisi hyvä.


Totuus selvisi hänelle kyllä pian.

Syvemmällä Raunistulassa oli ollut Honolulu niminen ilotalo ja siellä oli hieman rahvaanomaisempaa kuulemma.

Nykyään alue on keskiluokkaistunut ja Vanhassa verkatehtaassa asuu vallan fiiniä väkeä. Helsinginkatu satamasta Helsinkiin, yli Tuomaansillan, vie herrat Helsinkiin, eivät tule enää lystäilemään Lonttisiin.

Seksiteollisuus on kyllä löytänyt tiensä Verkatehtaankadullekin vilkkuvine valoineen.