Friday, January 29, 2016

Puutaloasuminen on elämäntapa

Aurinko tuli esiin ja kultasi naapurin punatiilisen savupiipun. +0,5 astetta. Lumet sulaneet ja jäät jyrsitty kaduilta. On tammikuun viimeinen viikko menossa.

Olen onnellinen etten ole omakotitalon omistaja. Jos ostaa omakotitalon, niin sitoutuu elämän pituiseen korjaus, kohennus ja huolehtimisprojektiin. Omakotitalossa ei pelkästään asuta kuin pellossa, on osattava nähdä, ennakoida ja tehdä itse. On ihmisiä joille tämä sopii. Minulle riittää puutalo-osake ihan hyvin.

Kaikille ei sovi puutalo-osakekaan. Puutaloasuminen on elämäntapa ja pitää vastata itse asumisestaan. Jos unohtaa laittaa lämmön päälle talvella ja poistuu viikoiksi jonnekin, on aika vaikea vaatia korvauksia mistään. Jos pikkugrynderin remontoima ja myymä puutaloyksiö on sietämättömän kylmä, niin se ei ole taloyhtiön vika. Jos pikkugrynderi repii lähes kaikki eristeet eteistiloista ja purkaa kakluunihellan, niin miten se voisi olla lämmin? Näille asujille suosittelen kerrostaloa.

Toisaalta nuoret ja ulkomaalaistaustaiset lämpimän maan ihmiset eivät tiedä näistä asioista mitään. Ihmiset jotka ovat lapsena asuneet puutaloissa, tietävät miten asutaan. Puulämmitys vaihtaa sisäilman ja yhteisöllisyys kuului ennen luonnostaan asumiseen kaikkine variaatioineen. Naiset riitelivät keskenään tulisestikin, yleensä syynä oli lasten kasvatus ja kasvattamattomuus. Tällä alueella naiset ovat vieläkin myrkyllisen hyviä. Tehtiin myös talkootyötä ja juhliakin oli. En tiedä onko enää yhteisöllisyyttä. En ole kovin yhteisöllinen. Sovittelevuus asioissa on Turussa aika mahdotonta, täällä ollaan joko tai mentaliteetilla.

Sitten on vessanviemäri joka ei todellakaan johtanut minnekään. Kumma kyllä se ei haissut, joten minne menivät kakkavedet? Naapurin tyttö oli huulipyöreäni. Olen minäkin. Tuossa asunnossa on tapahtunut outoja aikaisemminkin. Vanhan mummon asuessa lattia vajosi niin että oli ylä ja alamäkeä elämänsä totaalisesti. Lopuksi hän asui eteisessä, rakensi barrikaadin, eikä päästänyt ketään sisälle. Hän kuoli eteiseen. Sitten tuli remppatytöt ja remontoivat asunnon ja myivät sen. En tiedä saivatko omansa takaisin. Kunnossa aunto ei ole vieläkään. Molemmissa asunnoissa asuu vuokralaisen vuokralaisia.

Nyt näkyy sinistä taivasta talojen takaa. Kevään tuoksua ilmassa.





Thursday, January 28, 2016

Työväenkirjallisuus puhutti

Työväenkirjallisuus. Mitä se on? Pitäsikö työläinen käsite panna uusiksi. Minä luulen että kohta meillä on poliittista runoa ja kirjallisuutta yllin kyllin. Tikkarit ovat nykyään astaloita ja klownit ovat pahiksia.
Yleisössä oli kerrankin miehiä enemmistö.

On julistettu kirjoituskilpailu. Ohjeita saa Lounais-Suomen kirjailijat ry:stä.

Wednesday, January 27, 2016

Vainottujen muistopäivänä

Aleksis Kivi jätettiin yksin ennen kuolemaa. Ei mikään vieras ilmiö kulttuuripiireissä. Runoilijat ja kirjailijat tässä tapauksessa ovat joukkio joka klikkiytyy aina sinne missä on luvassa hyötyä ja kunniaa. Aleksis Kivellä ei ennen kuolemaa ollut mitään mikä olisi hyödyttänyt kylttyyri henkilöitä. Aleksis Kivi on kirjailija ja kirjoitti ensimmäisen suomalaisen kirjan suomenkielellä. Hän oli kuulemma suurimman osan elämästään ihan yhtä täyskuntoinen henkilö, niin ruumiin kuin hengenkin puolesta, kuin kuka tahansa ihminen 1800-luvulla.

Tänään on kansainvälinen vainottujen muistopäivä. Suomessa voisi yleisemminkin elvyttää 1918 tapahtumien tiimoilta syntyneiden vainottujen punaisten muistopäivän käynnit punaisten haudoilla. Sosiaalidemokraateilta ja muiltakin lienee unohtunut perimmäiset asiat, kuten vankileirit, nälkä ja telotukset ja kuolema. Ihmisarvo ja jokapäiväinen leipä ja elämä eivät ole itsestäänselvyyksiä monelle nykyäänkään. Leipä alkaa taas olla arvossaan monellekin Suomessamme.

Huomenna on kirjastossamme Tyväenkirjaillisuuden tapahtuma. Työläiskirjailijasta tulee mieleen edesmennyt Alpo Ruuth. Kaarlo Isotalo oli kirjailija ja runoilijakin. Kuka olisi nykyisin työnlaulaja? Väinö Pääkkönen oli aikoinaan Turussa. Hän julkaisi omakustanteita telakalta. Turussa ei ole ollut raskaan sarjan kirjailijoita, eikä työläiskirjailijoita liioin. Jarkko Laine tietenkin on, mutta en minä häntä työläiskirjailijaksi sanoisi. Oliko Väinö Lesonen, ei tainnut olla turkulainen.

Poliittinen kirjallisuus, mitä se on?

Tuesday, January 26, 2016

Mannerheim ratsasti monilla hevosilla

Tanska on hyväksynyt turvapaikanhakijoiden omaisuuden takavarikoinnin. Kuulostaa jotenkin tutulta historialliselta asialta. Kas kun ei kultahampaita oteta talteen. Tulee mieleen vanha perinneleikki Viimeinen pari uunista ulos!

Kova stara Venäjältä uhoaa etteivät he ota takaisin sieltä lähteneitä turvapaikanhakijoita. Minä en käsitä miksi ei ja luulen että Lavrov ei kehtaa myöntää ettei kukaan halua Venäjälle turvaan.

Nämä uutiset menevät överiksi. Kävelin vesivirroissa kauppaan ja kirjastoon. Minulla on jyhkeät eräkumisaappaat, niillä pysyy hyvin pystyssä mutta kevyt ne eivät ole. Kirjastossa oli hiussuoni seinässä ja katossa puhjennut. Katolta olevasta reiästä oli tullut paineita. Tip, tip ja lops. Etsin Nina Berberovan kirjoja. Ei löytynyt. Muutenkin minusta tuntuu että kirjastosta ei enää juurikaan löydy sitä mitä etsii.
Mannerheimin kuolinpäivää juhlitaan Turussa torstaina. Kahdessa tilaisuudessa muistellaan tätä teinihäirikköä. Myöhemmin hän onnistui tapattamaan monta köyhälistön edustajaa 1918 tapahtumissa. Talvi-ja jatkosodassa hän liikutteli joukkoja. Viipurissa tyrittiin ja sinne meni Suomen ainoa kansainvälinen kaupunki. Kaikki kunnia Mannerheimille. Hän lienee ollut bi-seksuaali, kuten moni muukin on ja on ollut. Tämä on yksityisasia.

Mannerheim rakasti hevosia. Hän ratsasti monilla hevosilla. Moni kirjailija ja historioitsija on myöhemmin ratsastanut Mannerheimilla. Elokuvan tekijöistä puhumattakaan.

En osallistu kuolinpäivän juhlintaan. Minusta siinä on jotain perverssiä ja varsinkin jos asun pitää olla musta.

Samaan aikaan juhlan kanssa Turun ort.seurakunnan uusi valtuusto kokoontuu. Jos sama neuvosto jatkaa, niin ei voi muuta kuin valittaa.



Lumi sulaa puroiksi ja lammikoiksi


Vettä sataa. Lumi sulaa puroiksi ja lammikoiksi. Kumisaapaskeli. Toisin kuin ajattelin ei ole liukasta. Lumen alla on musta maa.

Kevät tuli aikaisin tänä vuonna. Vai tuliko sittenkään.

Sunday, January 24, 2016

Poliisi pelkää Pelleä

Laulavat ja soittavat ja tanssivat pellet kadulla ovat nykyään hirmuisen vaarallisia. Poliisi pelkää heitä enemmän kuin natseja. Koskahan Odinin partiopojat siirretään sairaita lapsia pelottelemaan sairaaloihin: älyävät parantua tai kuolla tuhlaamasta yhteiskunnan rahoja. Kohta varmaan keksitään Pellet pois sairaaloista-liike ja poliisit sairaalan eteen vartioon etteivät pellet pääse hauskuttamaan lapsia liikaa tai ollenkaan.

Tunnelmat ovat kuin 1930-luvulla, kommunistien tilalla vain ovat hauskat pellet. Minusta poliisi on pelle. Poliisi saa käskyt ylhäältä, ei kuitenkaan Jumalalta. En usko että Jumalaa kiinnostaa natseus.

Muistan kerran kun Luovassa Toiminnassa oli lasten tapahtuma Pansiossa. Yksi ohjaajista oli maskeerannut naamansa niin että suu oli lähellä vasenta korvaa. Ohjaaja, joka oli kokoomuksen naisia, ajeli sivupolkuja koska poliisi olisi voinut pidättää heidät pääteillä pellepuvuissa. Kokoomus oli jo silloin tietoinen poliisin pellepelosta. Selvennykseksi sanottakoon että tämä tapahtui 1983 tai 1984 paljon ennen kuin Seikkis muuttui umpioituneeksi ja katkeraksi kauhusgenaarioksi. Lenit, Kristat, Ritvat ja Mariannat eivät silloin olleet vielä toiminnassa mukana. Eikä pomo keskittynyt oman egonsa pönkittämiseen.

Pilasin päiväni lukemalla Turun Sanomien nettikirjoituksia aiheesta. Niiden perusteella kaupunkimme on täynnä natseja ja pellevihamielisiä henkilöitä. En ymmärrä miksi YleisRadio antaa niin paljon puheaikaa äärioikeistolle? Tuetaanko tätä äärioikeiston nousua ihan valtion monopolin kautta.

Onneksi ei vielä tarvitse pelätä muiluttajia.

Saturday, January 23, 2016

Venäjällä tapahtuu asioita joita ei tapahdu


Europa ja minotaurus patsas oli saanut keltaruususeppeleen.

Elämme aikaa, jossa kaikki näyttää epävarmalta ja toiselta. Olen ilmeisesti sen verran iäkäs että ulkomaalaiset miehet antavat mennä edelleen kassajonossa ja perunapisteessä. Kohteliaita ainakin nämä kaupassa kohdatut.

Luin juuri Juri Tynjanovin (1891-1943) satiirisen kirja Luutnantti Taas. Se on satiiri byrokratiasta. Siperian pelko on läsnä koko ajan. Hallitsijaa on miellytettävä, se on hengissä säilymisen ehto. Luutnantti Taas (Nimi on väärinkäsityksen tulos, se selviää lukemalla tarinan)voisi ihan hyvin olla sotila joka ilmestyy Tsetseniaan tai Ukrainaan, sillä eihän Ukrainassa virallisen tiedon mukaan ole venäläisiä sotilaita. Jo Pietari Suuri aikoinaan sanoi että: Venäjällä tapahtuu asioita joita ei tapahdu Tämä on totta.

Juri Tynjanov, Luutnantti Taas

suom. Martti Anhava, 2015

Esipuhe Sofi Oksanen.

Ilmestynyt ensimmäistä kertaa suomeksi.

Friday, January 22, 2016

Kuin kekäle kädessä

Pakkanen hellitää. Kylmä tunkee sisälle. Uunissa palaa tuli, on palanut jo jonkin aikaa. Ennen vanhaan emännät, yleensä emännät, kuljettivat kekäleitä kakluuneista toiseen tai hellan pesään. Muistan yhdenkin emännän joka kantoi kekäleitä pidellen palamattomasta päästä toiseen uuniin. Ja toinen poltti silloisen kotimme kokolattiamattoon reiän, hyvä ettei talo palanut. Puutalossa, toivottavasti, ei kukaan enää kekäleitä kuljettele, sillä se on paloturvallisesti rikollista puuhaa. Varsinkin jos talossa asuu osakkaita paljonkin.

Wednesday, January 20, 2016

Myötätuntoiset rouvat kadulla

Pakkasta -15 astetta. Pakkasaurinko kirkasti talon seinää.

Aamulla lauloi joku taka vuosien iskelmätähti: Lunta, kaikkialla lunta vain, elämä on unta, unelmat on harhaa vain... Miksi Muistojen bulevardi soi kuutena aamuna viikossa? En tykkää. Parina aamuna viikossa olisi maksimi.
Tutkin tulen syttymistä. Tässä se on aluillaan. Hyvässä vireessä.

Eilen löytämäni kuva Maalaisten talon seinästä oli sattumaa. Samaan aikaan kadulla huomioni kiinnittyi nuoreen mieheen ja kahteen vanhaan rouvaan. He keskustelivat miehen kanssa. Halusin häpeämättömästi kuunnella ja otin kameran ja sitten näinkin maalauksen kuvattavaksi. Toinen kuitsui miehen kotiinsa jos hänellä olisi kylmä ja nälkä. Rahaakin hän saisi vasta maanantaina, sanoi mies. Toivon että tässä ei ketään käytetty hyväksi. Daamit olivat hyvin myötätuntoisia. Ajattelin että parenpi olisi tarjota ruokaa yleisessä paikassa kuin kotona.


Tämän kauniin kirjan löysin kirjaston uutuushyllystä.

Tuesday, January 19, 2016

Kaupunkikuvassa tänään


Alvar Aallon suunnittellema Maalaisten talo edustaa klassismista siityvää funktionalismia. Se rakennettiin 1927-1928 aikana. Talossa on toiminut monia eri toimijoita ja aikojen saatossa sisustusta on turmeltu kunkin maun mukaan, Talo on suojeltu. 1967- 1977 siellä toimi ylioppilasteatteri kellarikessoksessa. Alkuperäinen teatterisali oli myös 19406-1954 ja siellä oli jatkuvasti esityksiä. Teatterisali paloi 1954. Muutenkin se oli teatteritilana käynyt liian ahtaaksi. Ravintola Itämeri sijaitsi tässä talossa. Samoin elokuvateatteri Riz. Alunperin ikkunoissa olleet metalliset kehykset poistettiin ja korvattiin puisilla. Entinen teatteritila on kongressien käytössä. Siellä on auditorio Alvar. Alvar Aalto asui tuossa talossa viisi vuotta perheineen.

Nykyään talossa on asuinhuoneistoja. Toimistotiloja, dementikkojen hoitokoti ja tavallinen hoitokoti.

Samaan aikaan rakennettiin Alvar Aallon suunnittelemat Turun Sanomien tornitalo ja Tapanin talo. Ne edustavat samaa tyyliä kuin Maalaisten talo.

Kuvan maalauksen tekijää en tiedä.

Monday, January 18, 2016

Lumihattuiset pyykit narulla ja naapurin viemäri joka ei johda mihinkään

Leutoa säätä Turussa. Naapurin tyttö sanoi että heillä on viemärinkäyttö kielto. Putki ei kuulemma johda mihinkään(?!). Tätä ei usko kukaan, viemäri johtaa aina jonnekin. Puutaloasukkaalle ja ostajalle pitäisi järjestää Miten puutalossa asutaan kurssi. Jos lähdetään matkoille niin lämmitys täytyy olla päällä pakkasen varalle. Tässä on kaksi esimerkkiasuntoa jotka ovat pikkugryndereiden remontoimia ja päin helvettiä kaikki. Halvalla ja nopeasti. Käytetään jopa materiaaleja jotka ovat sairastuttavia tai ainakin sietämättömiä asujalle.

Puutalossa omistaja vastaa jäätymisistä ja muista piittaamattomuusilmiöistä itse.
Anoppini kauhistui aina kun näki pyykkiä sateessa. Hän varmaankin olisi armollinen koska kuvan pyykit ovat poikientalon pyykkejä. Hänen ikäpolvensa naiset pitivät aina miesten puolta koska se vaikutti elämiseen suotuisemmin. Nämä pyykit ovat saaneet lumihatut. Lunta sataa parhaillaankin.


Saturday, January 16, 2016

Lumisia juttuja

Naisten nilkkurit olivat yliopistonkadun päässä kävelypolun vieressä aivan kuin omistaja olisi kesken askeleen hypännyt kengistään. Ohikulkijat kehittelivät eri variaatioita siitä mitä oli tapahtunut. Minä pelkäsin ensin pahinta ja vilkuilin ympärilleni josko jossain oli kengätön ruumis. Luultavasti henkilö on vain vaihtanut jalkineet lämpöisimpään ja jatkanut matkaansa.

Tässä on hämyinen kauppatori. On sininen hetki meneillään. Tästä ei kukaan juttua vääntänyt. Toriparkkikin on kulunut aihe tarinaksi. Kotkan kaupunki myy kannattamatonta toriparkkiaan yksityiselle liikelaitokselle.

Friday, January 15, 2016

Kosminen konflikti Fontankan talossa

Anna Ahmatova on todellinen runoilija. Kohta meillä on Anneli Heliön mahtava runosuomennos.

Olen kuullut tai lukenut jostakin että kun Isaia Berlin tuli käymään Fontankan taloon 1945, (Hän oli Englannin suurlähetystön nuori attasea ja kiinnostunut venäläisestä kirjallisuudesta) hän ja Ahmatova panivat alulle kylmän sodan ja rautaesiripun aikakauden. Anna Ahmatova uskoi vakaasti että hän ja Berlin aiheuttivat kohtaamisillaan kosmisen konfliktin. Anna Ahmatova sai Oxfordin yliopiston kunniatohtorin arvon. Myöhemmin hän käytti viittaa marjastusasuna metsissä ja vainioilla.

Etsin lumesta kertovaa runoa. Enenpää en muista:Juhli kanssani tätä lumista yötä kuin viimeistä vuosipäiväämme. Katso, tänään on palannut ensimmäinen - se timanttitalvemme.

Thursday, January 14, 2016

Ei siellä mitään ole, sanoi Alina igumenille haastavasti

Katsoin eilen hyvinkin romanialaisen elokuvan. En tiedä mille vuosikymmenelle ajallisesti elokuva sijoittuu. Voi se olla ihan 2000-lukuakin. Nuori nainen on päättänyt mennä luostariin ja antaa elämänsä Jumalalle. Hänen rakastettunsa Alina ei sopeudu ajatukseen, vaan saapuu luostariin ja aloittaa häiriköinnin. Lesboudesta ei puhuta mutta Alinasta halutaan päästä eroon. Alina menee jopa omin luvin alttariin etsimään ihmeitätekevää ikonia ja sanoo igumenille ettei siellä ollut mitään. Igumeni olisi voinut olla neuvokkaanpikin. Jos oikein ymmärsin, niin igumeni oli entinen huippurheilija Romaniassa.
Lumi ei aina ole valkoista. Elokuvassa oli lunta, pakkasta ja mutaa. Aurinkoa ja iloa ei ollut. Ehkä elokuva halusi kuvata Romanian kirkon hieman avutonta olotilaa. Piispa ei ole siunannut kirkkoa käyttöön, vaikka se on toiminut jo kymmenen vuotta. Syyksi piispa ilmoittaa ettei hän vihi maalaamatonta kirkkoa. Mitä tästäkin pitäisi ajatella.

Minua hieman ahisti tuon igumenin hyörintä ja neuvottomuus ja sitten ollaankin jo demonien manaamisessa ja lopuksi poliisin ja syyttäjän luona. En tiedä onko ortodoksit Suomessa koskaan mananneet ihmisestä riivaajaa ulos, mutta tutkiessani Mateli Kuivalattaren elämää siellä epilepsiaa sairastavaa Liisa tytärtä naapurin tietämätön vaimo, pitää riivattuna ja kutsuu Matelin poissa ollessa luterilaisen papin manaamaan pahaa ulos. Mateli ei pitänyt tästä humpuukista yhtään.

Onkohan romanialaisessa ortodoksisuudessa vaikutteita roomalaiskatolisuudesta? Alinan sitominen ristinmuotoiselle laudalle, ruoan ja veden anto kielto, koska saatana virkistyisi ravinnosta, saa Alinassa takuulla nestehukan ja verensokerin alenemisen ja kylmyys ja ulosteet, virtsa ja alennustila kylmässä kappelissa aiheuttavat kuoleman.

Jos tällaista tapahtuu vielä jossakin luostarissa Euroopassa, niin ei voi kuin valittaa. Elokuva on ahdistava ja ihmisten avuttomuus puhua asioista oikeilla nimillä on karmaisevaa.

Pitäisikö tässä sanoa että elokuva on kahden nuoren naisen kasvutarina. Ei pitäisi, sillä sitä se ei ole.

Wednesday, January 13, 2016

Hiiliä kouhotellessa

Olen ihmetellyt että onko puutalo-osakkeista, eritoten peruskuntoisista, tullut pikkugrynteraiden ja välittäjien sovittu asia. Olen henkilökohtaisesti törmännyt siihen että asunto on kaupan, mutta välittäjän naamasta jo näkee koska tulee ostaja paikalle, sillä asia lienee sovittu jo aikaisemmin. Vanhojen ja sairaiden henkilöiden omistamat puutaloasunnot ovat vaaravyöhykkeessä liukua nopean ja halvan työn pikkugrynderin käsiin. Minusta parenpi vaihtehto olisi asunnon taloyhtiön omaan käyttöön otto. Nämä pikkugrynderit harvemmin rakastavat puutalo asuntoa, jossa remonttia tekevät. Nopeasti vaan myyntiin ja rahat pois, lienee ohjenuora ja idea.

Nostan hattua kaikille yksityisesti asuntoaan myyville henkilöille.
Hiillos hiipuu. Pitää vielä kouhotella että löytyisikö kekäleitä vielä.

Lumituiskujen keskellä naapurihuoneistoissa sulatellaan viemäreitä ja vesijohtoja. Nuoret eivät opi kuin kantapään kautta näitä asioita, jos silloinkaan. Puutaloasuminen on elämäntapa ja oma filosofiansa. Jos rakastaa mukavuutta ja valmiita asioita, niin puutalo ei ole oikea paikka.
Kakluunissa palaa tuli. Se vaihtaa sisähuoneilman ja antaa lämpöä. Tunnelmoida voi, mutta on huolehdittava paloturvallisuudesta. Kakluunissa saa myös tehtyä ruokaa, muutakin kuin paistaa makkaraa. Mielikuvitusta voi käyttää rajattomasti. Nyt tuli on sammunut ja hiillos hiipunut, joten voi sulkea pellit.

Tuesday, January 12, 2016

Lauhtuvassa ilmastossa IV


Turkuun on valittu muutosjohtaja ilman avointa hakua. Valittu saa palkkaa 9000 euroa/kuukaudessa. Turun tauti jyllää. Montako vaippaa saa kakoissaan lilluvien vanhusten olon helpottamiseksi 9000 eurolla. En usko että nämä muutosjohtajat ajattelevat avuttomia vanhuksia laitoksissa tai ylipäätään ajattele.

Muistuu pakostakin mieleen Luovan Toiminnan menettely muinoin. Kaupunki poisti sijaiset ja tilalle valittiin pomojen lapset ja muut omaiset, rakastajat ja tuttavat. Moraalisesti ajatellen jos joku ohjaaja joutuu prostitutioiduksi elääkseen ja elättääkseen lapsensa, niin kumpi on moraalittomanpi työnantaja vai ahdingossa oleva työtön? Anteeksi etten muistanut ettei kaupunki ole sosiaalitoimisto. En kyllä ihmettele mitään mitä tässä kaupungissa tapahtuu. Korruption läpäisemää läpinäkyvyyttä.

Miksi minä tuhlaan aikaani tällaiseen paskaan kun voisin harrastaa sielumaalausta.

Olen hienostelija ja unelmoin yhdestä puutalosta jossa olisi jopa sauna ja kylpyhuone. Kokoomuksen rouvat ja pastorit ovat kamalia kyttääjiä ja nimittelijöitä hienoissa lukaaleissaan, jotka ovat heille luonnostaan kuuluvia ja Jumalalta tulleita. En ole ennen kuullutkaan että Jumala antaa asunnot jokaiselle ansionsa mukaan. Meillä on kirjoja alle 100.000(sata tuhatta, tauluja muutama ja äänilevyjäkin on.) En harrasta maanantaikerhoja enkä tiistaiseuroja.

Olen erakko.

Lauhtuvassa ilmastossa III

Lunta leijailee säästeliäästi. Lämpötila on noussut selvästi leudommaksi.

Lueskelin Volkovin Frosjan talossa kohtaa jossa isä Ignatius joutuu vaikeuksiin kun kuoron toiminta käy vaikeaksi isoäidin jouduttua sairaalaan. Isoäiti oli kuoron kantavin voima ja hänen matala alttonsa oli lumoava. Karhu Geramosia pelasti tilanteen menemällä kuoroon ja kun hänelle laitettiin kaapu päälle kukaan ei huomannut häntä karhuksi. Hänen bassonsa oli hurmaavan komea. Isä Ignatius oli monitoimikirkonpalvelija, hän hoiti kaiken yksin. Hän oli kanttori, isännöitsijä, vahtimestari, talonmies ja pappi.

Frosja keskusteli isä Ignatiuksen kanssa Jumalasta ja isä Ignatius sanoi että Jumala on jokaisen ihmisen sydämessä. Lisäsi sitten että , sellaisen joka uskoo häneen. Frosja uskoi Jumalaan mutta uskoiko Jumala häneen, hän ei ollut varma. Luulen että monella muullakin on tällaisia epäilyjä.

Onko asunto jossa on kylpyhuone ja keittiö hienostelua? Minusta ne kuuluvat useimmiten asumiseen. Ennen vanhaan Venäjällä, taloissa joissa ei ollut saunaa, kylvettiin tuvassa isossa tynnyriammeessa. Vesi lämpisi liedellä suurissa kattiloissa. Näissä taloissa oli vierashuoneet. Niissä ei kylvetty.

Suomessa saunominen oli Itä-Suomessa joka viikkoista. Taloissa oli omat saunat. Länsi-Suomessa oli kyläsaunoja. Saunan löylyistä juostiin lumeen pyörimään. Vanhat ukot kaihtoivat vettä ja saippuaa. Oli miehisempää pyöriä lumessa ja hangata itsensä pellavapyyhkeellä kuivaksi. Naisten ei ollut sopivaa pyöriä lumessa julkisesti.





Sunday, January 10, 2016

Lauhtuvassa ilmasto II

Suomessakin on ikiaikaisesti seksuaalisesti häiritty naisia ja tyttöjä, jopa lapsia. Se ei ole uusi ilmiö. Asia on ollut vaiettu ja mitätöity siihen asti kunnes turvapaikanhakija miehet ovat syyllistyneet siihen. Suomalainen mies on raiskaustilastoissa varmasti enemmistönä jos kansallisuuksia katsotaan maassamme.
Merkillistä miten tämä miehessä oleva eläin on taas nostettu esiin historian hämärästä. Tällä miehessä olevalla eläimellisellä halulla on selitetty seksuaalista vallankäyttöä ja häirintää vuosisatoja.
Kauniin talon kaunis ikkuna.

Kantelettaren ja kansanrunoissa on veteen juosseiden naisten ja neitsyiden "kuololauluja". Ei ollut naisten ja tyttöjen osa hyvä oltiin sitten missä päin Suomea tahansa. Jos olit varakkaasta kodista, olit kauppatavara isän ja sulhasen suvun välillä. Mikäli olit köyhä ja tavallinen kansannainen yleensä köyhyys periytyi. Seksuaalisesti nainen oli alistettu ja välineistetty miehen halulle ja vallan alaiseksi. Kaikki miehet eivät olleet varmaankaan väkivaltaisia ja raiskaajia, sellainen yleistys olisi vääristelyä. Alkoholia ei voi sivuuttaa tässäkään tapauksessa. Kyll juopot on kamalii
sanoi kerran turkulainen vanha juoppo (kun ei itse enää voinut juoda) katsellessaan ryyppyremmiä jokirannassa.

Joulunajan perinteeseen kuuluu Nuutti-pukki. Hän oli häirikkö ja kouri naisia ellei pitänyt varaansa. Tämä oli ennen sotia vielä elävää kansanperinnettä. Hän vei joulun mennessään. Isoäitini kerran oli huitaissut Nuutti-pukkia leipälapiolla, leipälapio halkesi ja Nuutti-pukkia vietiin muihin taloihin.

Tämä maalaus on eräässä kissanluukkuikkunassa Ratakadulla. Sää lauhtuu mutta tuuli on pirullisen kulmää.
Portsassa paloi osittain puutaloasunto. Tulen kanssa on oltava varovainen. Ei kannata tunnelmoida kakluunin luukut auki tulen palaessa. Ylipäätään tulipesän ympäristöstä kannattaa siivota kaikki tulenarat tavarat muualle.

Alitajuntaani on iskenyt tahallaan sytytetyt palot. Voiko enää puhua poliittisia asioita pelkäämättä että joku hurmahenki tuikkaa tuleen taloja joissa asuu ihmisiä paljonkin. Tuttavani pelkää lastensa puolesta. Ei taida olla ainoa joka pelkää.

Friday, January 8, 2016

Lauhtuvassa ilmastossa

Kävelin kirjastoon. Lainasin taas Sergei Dovlatovin Meikäläiset. Se on niitä kirjoja joihin palaan. Sää on lauhtunut. Tunsin sen kävellessäni kotiin. Olin tuntevinani lumen tuoksun, mutta lumi kyllä tuoksuu ainoastaan kevättalvella. Ehkä ajattelen kevättä.

Taas todiste itäsuomalaisesta tavasta käsitellä hyvällä tavalla pelottavaa asiaa. Tarkoitan Kyllikin siskot ryhmää Joensuussa. Huumori ja ystävällisyys ovat parempia keinoja kuin äkkiväärä hyökkäys. Muistan nuorena ihmisenä Turkuun tultuani että työkaverini Luovassa toiminnassa sanoi ettei bussikuskille tarvitse hymyillä ja tervehtiä. Se ei ole täällä tapana. Olin ihmeissäni. Meillä itäsuomessa olisi ollut huonoa käytöstä moinen yrmyily. luulen että naamapeuslukemillakulttuuri juontaa juurens turkulaisesta epäluuloisuudesta. Täällä vieläkin mietitään joka asiasta että mitä se sillä tarkoitti.

Mitä huominen tuo tullessaan Turussa. Ovat kutsuneet huomiseksi äärioikeistolaisen seminaarin koolle. Tämä aika on käynyt vaikeaksi ymmärtää.

Pentti Linkolan määritelmä kodista on mielenkiintoinen. Koti on paikka jossa käydään tammi ja helmikuussa nukkumassa. Muuten ollaan ulkona. Siisti koti on ikävystyttävä .

Olen lähes samaa mieltä, ainakin siististä kodista. Vanhan ajan tupa oli kyllä verraton keksintö eli toimitila. En ole koskaan pitänyt olohuoneesta, en ymmärrä sen merkitystä.

Thursday, January 7, 2016

Talo ja talo ja muutos tuntemattomaksi

Huomasin myytävien talojen palstalla talon, sitä maisnostetaan erään turkulaisen kuuluisuuden syntymäkotina. Itse talo ei minua kiinnostanut mutta sitten näin alkuperäisen harmaan töllin, kuitilla koristeikkunoin 1890 luvulta. Hieno vanha tölli. Vieressä oli se uusi ja kaupan oleva: kuisti purettu ja ikkunat modernisoitu, talo maalattu ja ihan oikeasti ei tunnistanut kuuluisuuden kodiksi. Ehkä siellä leijuu ihmeellinen luova ilmapiiri.

Milloi pönttöuunit tulivat lämmitysuuneiksi Suomessa? Niitä on melkein joka kammarissa pitkin suomalaista asutusta.

Olemme päivystäneet hienotunteisesti seinäntakaista huoneistoa. Plussalla pysyy ja se on hyvä. Kun tulee suojasää saamme tietää onko lattianrajassa oleva vesipiste jäätynyt. Suojasäällä aine laajenee ja poksahtaa. Toivomme parasta. Oikeasti tämä ei kyllä kuuluisi meille, mutta ei se tunnu kuuluvan kenellekään muullekaan ja järki sanoo että se kuuluu kaikille osakkaille.

Sauna Nummenpakalla oli hyvä. Olen löylyn lyömä.

Wednesday, January 6, 2016

Tammikuun kuudes

Tammikuun kuudes päivä. Pakkasta kuin ennen lapsuudessa. Enkelikello kilisee. On hiljaista, vaikka asumme keskustassa. Olen ilmeisesti katsellut ja lukenut paljon dekkareita, sillä osaan kertoa juonen käänteet ja henkilöiden toimintamallit katsottuani jotakin jännäriä kymmenen ensimmäistä minuuttia. Eilen katsoin islantilaisen Laava jännärin ensimmäisen osan. Siinä on mukana iskantilaista tarustoa ja heti tiesin kuka katoaa maisemaan, mutta pääsekö hän koskaan pois taikapiiristä, se onkin eri juttu, tarun mukaan ei kukaan pääse jos pimeä yllättää. Islantilainen huumori ärsyttää, tässä ei vielä ollut sitä.

Harhauduin kakkoskanavalle ja siellä oli jännitystä. Ajattelin että tämähän on niin jännää että elämä lyhenee monta sekuntia katsoessa. Suorastaan piinaavaa. Sitten Kapaseksi mainittu teini teki maalin ja maailma repesi. On hyvä että teinit ja nuoret miehet pelaavat jääkiekkoa, eivät tunne tarvetta liittyä nousevaan pro-Suomi ja katupartiotoimintaan. Natsi-Saksassa kaikki alkoi katupartioista ja muusta naamioidusta kerhotoiminnasta. Se ei ole vaaratonta näpertelyä, tämän olemme historiasta nähneet ja ne, jotka kokivat sen toisen maailaman sodan aikana ja ennen sitä, ovat vaipumassa kuoloon. Turussa on ensi lauantaina kutsuvieras seminaari Suomi pro puolueen perustamiseksi kertoo Turun Sanomat. Odotan mielenkiinnolla ketkä kaikki saapuvat paikalle ja "saavat otsaansa natsi leiman."
Pyhyys ja mytologia kohtaavat. Kynttilät enkelikellossa paloivat pois. Rujoenkeli on suosikkini.

Turun ortodoksisen kirkon seurakuntaa sietäisi tutkiskella tarkasti. Tarkoitan aikaa nykyisen kirkkoherran toimintakautena. Keskeisintä lienee vallan vahvistaminen ja epäilyttävien seurakuntalaisten karkoittaminen eli näkymättömäksi tekeminen. En pidä kovuudesta jolla seurakuntaa johdetaan. Oikeistolaistuminen on selvää ja neuvostossa istuvien henkilöiden asenteet ovat sen mukaisia. Helsingin metropoliitasta en sano mitään, (En kyllä sano muistakaan piispoista koska en tunne heitä kuin kuvista)sillä hän on käynyt käsittämättömäksi kuin ufo.

Kun edellinen kirkkoherra, joka oli inhimillinen ja ihmisiin hyvin suhtautuva, oli lähtenyt ja luotiin käsitys että nyt alkaa läpinäkyvyyden ja rakkauden aikakausi seurakunnassamme, alkoikin pieni jääkausi. En pidä tällaisesta äärioikeistolaisesta poliittisesta seurakuntaelämästä. Jos vihaa kommunisteja, niin ei se edellytä äärioikeiston rakastamista.

Tuesday, January 5, 2016

Loppiaisaatto 5.1. 2016

Jos sataisi lunta, se lämmittäisi talojen kellareita, varsinkin mikäli lumi kolataan seinustalle.
Mieleeni iski äkkiä ajatus seinän takaisesta huoneistosta. Omistaja on jo melkein toisessa todellisuudessa jossakin muualla. Pakkanen näyttää vieläkin lähes -20. Siellä ei ollut lämmitys päällä ja sisäovi oli auki kylmään rappueteiseen. Sähköpatteri päälle ja, sitten kauhistunut ajatus että sähköt ovat haperolla tolalla. Kumpi on pahenpi josko asunto vesipisteineen jäätyy, tai tulee tulipalo huonojen sähköjohtojen vuoksi? Pitää siirtää vastuuta ylemmille tahoille. Missä vaiheessa taloyhtiö voi haltuunottaa huoneiston? Varsinkin jos omaisia ei ole, eikä omistaja ole toimikelpoinen enää.
Lisäksi yläkerran huoneissa ei ole lämmitystä koska alakerta lämmittää. Ei muuten lämmitä enää. Ei ole lämmittänyt enää moneen vuoteen.
Meillä on lämmintä.

Loppiainen eli Teofania on huomenna. Siunattua vettä annetaan ortodoksisessa kirkossa. Taka vuosina venäläiset tulivat ämpäreitten kanssa, kiilasivat ensimmäisiksi ja vesi loppui aina kesken. Luovutin ja luovutin kaikessa muussakin. Viimeisen kerran olin Teofaniassa silloin kun romanialainen rouva alkoi huudella kirkkoherralle että tämä oli tehnyt tuhmia Romaniassa ja varastanut rahaa. "Sinä paska pappi, isä Petri hyvä pappi!" Kävi kuulemma kaksi kertaa ehtoollisella ja ilkeili kirkkoherralle. Hänet hoidettiin hiljaiseksi tai hoidettiin jotenkin. Siitä on jo aikaa.

Monday, January 4, 2016

Kohta on joulu ohi

Ikkunanäkymä eräästä keittiöstä. Pakkasta on ja tuulee hieman.
Ikkunanäkymä II taideteos Lumikide. Takana omenapuu ja taloja.

Enkeli ja himmeli. Himmeli on ostettu monta vuotta sitten eräältä mummolta torilla. Se on huikeaa käsityötä. On säilynyt ehjänä, hieman patinoitunut kaiketikin. Enkeli on lastuenkeli ja ostettu Joensuustä kolmekymmentä vuotta sitten. On muuten käsityötä sekin.

Äärioikeisto kokoaa Turussa henkilöitä perustaakseen Demokraattisen kansallisen rintamapuolueen. Aina kun nationalismi voimistuu, alkavat levottomat tuulet puhaltaa. Nämä eivät ole pyhäkoulupoikia ja tyttäriä jotka liittyvät tällaiseen toimintaan.

Saturday, January 2, 2016

Joki sai neitseellisen peiton

Lunta sataa hiutale kerrallaan. Joella on ohut jääpeite. Lumiseitti sen pinnalla on kovin neitseellistä.
Jälkiä harvoissa hiutaleissa.

Friday, January 1, 2016

Uuden Vuoden päivän ilta

Uuden Vuoden ilta. Punainen kynttilä palaa ulkona. On viimeisten joulupiparien aika. kastan kahviin ja olen nautinnollinen. Kahviin pullan kastaminen on "tarhatätien " mielestä pahinta maailmassa. Tai oli ainakin jokin aika sitten. Olkaa hyvä ja ottakaa, pankaa sekaan ja kastakaa, sanottiin 1900-luvulla vielä. Nyt pullan syöminen on lähes kriminalisoitu. Ylipäätään syömiseen kiinnitetään nykyään huomiota kuin poliisiasiaan.

Luin juuri Stanislav Fostakovin Frosjan talo kirjan. Oikeasti se määritetään lastenkirjoihin. Se oli hullun hauska ja asiaakin oli. Lopussa on 1800-luvun venäläisen mahtiporvarin talon arkkitehtooninen kuva. Talo on pohjoisen Venäjän rakennustyyliä.

Oikea maalaisnainen on kirjan mummon ihanne naisesta ja kova työnteko palkitsee. Tyttö, Frosja, on päähenkilö ja mummon mielestä hän on oikea maalaisnainen sillä hän hoitaa puutarhaa oikein. Eläinkuntaa edustaa Kova työkarhu, joka ei osaa pilkkoa puita mutta siivoaa lumet ja käy kaupassa. Sitten on kana joka osaa puhua kaksi sanaa: Ihanaa ja Kamalaa! En kerro enenpää, lukekaa itse.

Luin jo jokin aika sitten Oneiron ja olen vaikuttunut vieläkin. Vaikuttavinta nyky- proosaa maassamme. Jotkut kirjat jäävät tajuntaan pitkäksi aikaa.

Luin yhdeltä istumalta Norjan tunnetuimman dekkaristin kirjan Verta lumella II. Tarina oli hyvä ja loppuratkaisukin oli mukiin menevä.

En tiedä mitä vuosi tuo tullessaan. Jotain uutta toivottavasti ja vanhat jutut saisivat jäädä.
Kaikkea hyvää kirkollemme!