Tammikuun kuudes

Tammikuun kuudes päivä. Pakkasta kuin ennen lapsuudessa. Enkelikello kilisee. On hiljaista, vaikka asumme keskustassa. Olen ilmeisesti katsellut ja lukenut paljon dekkareita, sillä osaan kertoa juonen käänteet ja henkilöiden toimintamallit katsottuani jotakin jännäriä kymmenen ensimmäistä minuuttia. Eilen katsoin islantilaisen Laava jännärin ensimmäisen osan. Siinä on mukana iskantilaista tarustoa ja heti tiesin kuka katoaa maisemaan, mutta pääsekö hän koskaan pois taikapiiristä, se onkin eri juttu, tarun mukaan ei kukaan pääse jos pimeä yllättää. Islantilainen huumori ärsyttää, tässä ei vielä ollut sitä.

Harhauduin kakkoskanavalle ja siellä oli jännitystä. Ajattelin että tämähän on niin jännää että elämä lyhenee monta sekuntia katsoessa. Suorastaan piinaavaa. Sitten Kapaseksi mainittu teini teki maalin ja maailma repesi. On hyvä että teinit ja nuoret miehet pelaavat jääkiekkoa, eivät tunne tarvetta liittyä nousevaan pro-Suomi ja katupartiotoimintaan. Natsi-Saksassa kaikki alkoi katupartioista ja muusta naamioidusta kerhotoiminnasta. Se ei ole vaaratonta näpertelyä, tämän olemme historiasta nähneet ja ne, jotka kokivat sen toisen maailaman sodan aikana ja ennen sitä, ovat vaipumassa kuoloon. Turussa on ensi lauantaina kutsuvieras seminaari Suomi pro puolueen perustamiseksi kertoo Turun Sanomat. Odotan mielenkiinnolla ketkä kaikki saapuvat paikalle ja "saavat otsaansa natsi leiman."

Pyhyys ja mytologia kohtaavat. Kynttilät enkelikellossa paloivat pois. Rujoenkeli on suosikkini.

Turun ortodoksisen kirkon seurakuntaa sietäisi tutkiskella tarkasti. Tarkoitan aikaa nykyisen kirkkoherran toimintakautena. Keskeisintä lienee vallan vahvistaminen ja epäilyttävien seurakuntalaisten karkoittaminen eli näkymättömäksi tekeminen. En pidä kovuudesta jolla seurakuntaa johdetaan. Oikeistolaistuminen on selvää ja neuvostossa istuvien henkilöiden asenteet ovat sen mukaisia. Helsingin metropoliitasta en sano mitään, (En kyllä sano muistakaan piispoista koska en tunne heitä kuin kuvista)sillä hän on käynyt käsittämättömäksi kuin ufo.

Kun edellinen kirkkoherra, joka oli inhimillinen ja ihmisiin hyvin suhtautuva, oli lähtenyt ja luotiin käsitys että nyt alkaa läpinäkyvyyden ja rakkauden aikakausi seurakunnassamme, alkoikin pieni jääkausi. En pidä tällaisesta äärioikeistolaisesta poliittisesta seurakuntaelämästä. Jos vihaa kommunisteja, niin ei se edellytä äärioikeiston rakastamista.