Friday, December 30, 2011

Hyvin Valaistua Uutta Vuotta!


Turussa on sähköt toimineet koko Hannu ja Kerttu - myrskyjen ajan. Kiitos siitä että täällä sähköt toimittaa Turku Energia.

Alla kaupungin puistojen kävelypolkuosastolle tervehdys; Richterin puretun talon kohdalla ei polkua pitkin pääse ilman kumisaappaita. Eikä varsinkaan pikkuisilla korkokengillä, ei ainakaan jos vaunuissa pieni lapsi makoilisi.

Ei pidä ottaa liian suuria riskejä, ulkona liikkuessa.


Kävelin pitkin jokirantaa ja räntää hipsi muutama märkä hiutale. Kampaajalla lueskelin vuosihoroskooppeja. Vesimiehen aika siirtyy kuulemma pois Neptunuksen vaikutuspiiristä ja aiheuttaa uusien asioiden etsintää ja haltuunottoa. Olenkin jo ajatellut luokkoutua erinäisistä jutuista ja aloittaa uudet projektit.
Minun piti laittaa kuva Portsan osittain palaneesta puutalosta, jota kaupungin rakennustoimi ehdotti purettavaksi. Hanke siirrettiin syrjään odottamaan ratkaisua. Suojelualueen taloja ei yleensä pureta, mutta kuulin huhuja kaavamuutoksesta jonka seurauksena osittain palaneen talon paikalle juonitaan "julkista rakennusta." Kaavamuutoksella on paha kaiku korvissani. En ehtinyt Portsaan asti tänään.

Saturday, December 24, 2011

Joulutarinaa XI



Märkää ja pimeää. Savupiippu lienee kostunut koska aikansa lämmettyään alkoi tupruta sisälle. Onneksi tätä kesti vaan pari minuuttia ja sitten savu alkoi mennä oikeaa tietä ulos. Kiireettömin jouluaatto aikoihin. Aamulla kuuntelin ohjelmaa radiosta ja samalla paistoin piparit ja joulutortut. Mies kömpi sängystään kuin kesken talviunestaan herännyt karhu: kysyi että paloivatko piparit pellille ja mitenkä puuro kuumalla liedellä kattilassa. Hän ei ole jouluihminen, lienee karun lapsuuden vaikutusta. Hänellä on monia ihania ominaisuuksia. Miehet ehkä tuntevat itsensä sivullisiksi joulun aikaan sillä naiset siivoavat, touhottavat monia pieniä yksityiskohtia, ja niitä riittää.

Sitten on tuo Joulurauhan julistus Turun vanhalta suurtorilta joka tänä vuonna oli ilman talvitakkeja ja karvahattuja. Miksi muuten aina lauletaan Jumala ompi linnamme? Kuka on vanha vainooja? Nuorison mielestä se on vanha vihtahousu ja vanhat ihmiset että venäläinen, historiallisesta ajattelusta riippuen.

Luostarin joulu lienee aika erikoinen. Tässä kuvassa Konevitsan luostarin pääkirkon pienoismalli, sisällä palaa tuikku.



Pohjois-Karjalassa sataa kuulemma lunta parhaillaan. Täällä palaa kynttilä mustan ja märän maan ympäröimänä.

Thursday, December 22, 2011

Joulutarinaa X

Illan hämärtyessä kun kannoin polttopuita pinoon, olin näkevinäni lumihiutaleita leijumassa. Ikävä kyllä ne eivät lisääntyneet sateeksi asti. Maa on musta ja mustaksi jää jos lunta kaipailet...

Jouluna nousevat kaikki tunteet pintaan. Joillekin joulu on psykoosia lähentelevä koettelemus, toiselle taas hyvän mielen juhla. Sitten on meitä jotka olemme siltä väliltä. Meillä kotona ei käytetty alkoholia jouluna. Tämä oli ehdoton sääntö. Toinen sääntö oli että piti olla kiltti ja hyväntuulinen ja kiitollinen siitä mitä oli. Jouluna piti muistaa kaikkia vähimpiä veljiä ja siskoja. Ja kaikkia yksinäisiä, juoppoja, orpoja ja merellä olijoita. Merellä olijat nostattivat väristyksiä koska siellä oli vaarallista ja myrskysi. Myöhemmin vierin pari joulua tenkkilaivalla jossakin keskellä valtamerta. Ei se nyt joululta tuntunut mutta menetteli.

Meillä kotona oli aina joulupukkina isänäiti. Hän rakasti hauskanpitoa ja esiintymistä. Isoisä olikin sitten täysin päinvastainen. Hänen tehtäviinsä kuului huolehtia joulukuusi taloon. Hän käytti valtaa ja vetkutteli ja aikaili ja haki sitten viimetipassa kuusen; se oli perinne sekin.

Huomenna päivä on jo pikkuisen pitempi.

Wednesday, December 21, 2011

Joulutarinaa IX


Oravat ovat tulleet takaisin pihaamme. Ne menivät hämilleen kun suuri jalava turvallisuus syistä karsittiin kynityn kalkkunan näköiseksi ja niiden juoksurata oli riivitty pois. Tämä kuvan orava istui aidalla ja odotti kisailukavereitaan. Oravat ovat enemmän hamstraajia kuin sosiaalisesti suuntautuneita. Jos ikkuna olisi auki oravat veisivät kaiken syötävän pöydältä. Jopa itseään isomman leipäpussin kerran.

Jouluun on ainakin kolme päivää. Lähikaupasta katosivat Tolu ja voi. Ilmeisesti Tolu katosi siivousintoilijoiden toimesta ja voi oli kadonnut jo paljon aikaisemmin. En kaipaa oikeasti kumpaakaan juuri nyt. Mäntysuopa sopii vähän kaikkeen siivoukseen.
... ja hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen. Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen... Näinä aikoina en ole kuullut kenenkään puhuvan hellyydest. Mitä taas joulun ainaisuuteen tulee, niin se on ahistava ajatus. Laulun sanoittaja tarkoittanee muuta kuin joulua siinä mielessä kuin se todellistuu meillä pian.

Sunday, December 18, 2011

Joulutarinaa VIII


Varjo kudotulla muurilla
aina naapurinasi
naapurin huoli itsestään
riippurinnoistaan, ylivuotisesta sukupuolestaan.
Varjo kuvassa, yksi lisää,
sinä itse, yksinäisenä,
nuorena
-Majatalon ovella
seisoo joku, joka kohottaa ja laskee lyhtyään.
Minä näen varjoni
lyhenevän, pitenevän
tai puitten oksistojen katkomana.


Gunnar Ekelöf Trilogia s.223 Suomentanut Caj Westerberg

Saturday, December 17, 2011

Joulutarinaa VII



Katedraalikoulussa oli Lucia-neidot laulamassa valoa pimeyteen. Kyynisenä aikanamme Lucian edustama hyvyys ja kauneus on erityinen asia.


Pimeävässä illassa tuikkivat kaupungin valot. Vettä vihmoo. Joulu tulee pienistä asioista. Tuoksuista, mauista ja kohtaamisista. Minun piti ottaa kuvia lukiolaisten julkisista rakennuksista tekemistä piparkakkutaloista. Ortodoksikirkkokin oli kuulemma veikeä piparkakkutalo. Piparkakkutalot olivat näytillä kirjaston tieto-osastolla viime viikolla. Eilen ne oli viety pois, enkä ehtinyt nähdä, saati kuvata.

Thursday, December 15, 2011

Joulutarinaa VI



Pimeässä illassa loisti adventtitähti Tuomiokirkon aukiolla.


Oli ekumeeninen rauhanjuhla Tuomiokirkossa. Matti Salminen lauloi: Talot nukkuu lumiset... ja muutaman muun joululaulun.

Piispat ja papit puhuivat joulun sanomaa. Kaariholvit olivat korkealla.

Joki oli mustaakin mustempi. Lunta ei meille suoda ja taivas pilvessä tähdetön.

On hyvä asia että joulun valoisa juhla on keskellä pimeyttä. Tätä olisi vaikea kestää muuten.

Wednesday, December 14, 2011

Joulutarinaa V


Turun kauppatorilla on joulukuusi. Myyntikojuja on ilmestynyt torille pieneksi kyläksi asti. Toriparkkia ajetaan nyt typistetysti torin pohjoiselle puolelle Louhen jatkeeksi. Ortodoksikirkko on vaaravyöhykkeessä kallistua tai revetä, mikäli parkkihallia jatketaan kirkon ja seurakuntasalin alle. Jo nyt on tehty jotakin maaperätutkimusta ja asia halutaan kaupungin toimesta saada päätökseen, ovathan kunnallisvaalit tulossa. Muistuu mieleen isä Mitron lausuma hänen Turussa käydessään: huomasin juuri että jos kirkkorakennuksenne tuhoutuisi, niin tuossa pyhän marttyyri keisarinna Aleksandran ikonissa on kirkon rakennusohjeet.
Toivon että kankeasta, kirkollisesta byrokratiasta huolimatta kirkko säilyy ja kukoistaa. Rukoileminen on tietenkin aina hyväksi mutta Jumala tekee tekoja ihmisen kautta ja siksi rukoilkaamme päättäjille viisautta ja hyvää tahtoa. Rahan haaliminen ei saisi olla ainoa tavoita kirkollisessa elämässä; kirkko on hengellinen laitos. Seurakunnassamme voi olla tärähtäneitä akkoja enemmänkin ja heitä ei saisi vähätellä toimijoina.

Turkulaiset luterilaiset nimittävät kirkkoamme ryssän kirkoksi, miksi kauppahallia ei nimitetä ryssän kauppahalliksi? Turussa on muitakin tsaarin aikaisia rakennuksia, miksi niitä ei nimitetä ryssän taloiksi?

Huomenna on Trifon Petsamolaisen, Karjalan valistajan, muistopäivä. Hän perusti Petsamon luostarin ja on myös Kolttien apostoli.

Rujoenkeli palaa verannalla. Jouluun on noin kymmenen päivää.

Tuesday, December 13, 2011

Joulutarinaa IV


Tänään heräsin pimeään ja kuvittelin kellon olevan kahdeksan. Kello oli kylläkin kymmenen. Vein yhden myrteistä saattohoitoon verannalla. Vanhat ihmiset uskoivat kuihtuvan ja kuolevan myrtin tietävän kuolemaa jollekin ihmiselle. Tämä on myyttien ja tarinoiden maailmasta. Samoin kuin sekin että turisti löytäisi Turusta turkulaisia tuotteita kovinkaan helposti. Yksi turisti kysyi ja minä olin neuvoton. Joulupukki tulee torstai-iltana Turun tuomiokirkkoon sanoi muuan täti ja sinne ei saa mennä muut kuin valitut laulamaan joululauluja ja visertämään kuin Sylvia jouluaamuna.

Mummo lähetti paketin jouluksi. Sitä ei saa syödä ennen joulua ja päätän heti maistella hieman. Naapurissa soi moottorisaha. Kaatunut puu pienitään yhteiseen käyttöön luulen. Veimme joulutervehdykset postiin ja nyt en ajattele edes siivoamista. Karjalassa muinoin siivottiin kuin "hurjathilmat". Kaikki pestiin väljällävedellä ja harjattiin niin että hirvitti. Naiset vahtivat toistensa nurkkia että löytisi likaa tai pölyä. Russakat muuttivat tilapäisesti muualle.

Sunday, December 11, 2011

Joulutarinaa III

Vanha mies seisoi rappusilla ja muistutti Lumikin ja seitsämän kääpiön hahmoa vanhana. Hän myy taloaan. Talo on suojeltavien talojen alueella. Oli pahasti päässyt rapistumaan. Pihalla oli erikoinen, kaunis havupuu. Juna kolisteli Helsinkiin. Vettä satoi. Ullakolla oli pimeää ja islamilainen perhe pelkäsi kun pikkupoika kaatui pimeässä. Vaikea dilemma, sillä talo pitäisi korjata uusiksi kokonaan, mutta ulkoasua ei saa muuttaa. Kyllä tähän rahaa uppoaisi sanon välittäjälle ja kävelin pois. Talo oli ollut joskus komea.

Aikaisemmin päivällä olin kirkkokahvilla ja kysyin venäläiseltä mieheltä että mitä hän luuli Venäjällä tapahtuva nyt juuri ja lähitulevaisuudessa. Hän sanoi että sitä ei moni tiedä ja toisaalta suomalainen media kirjoittaa joka tapauksessa negatiivisesti, tapahtui mitä tahansa. Näin se varmasti onkin.

Iltapäivällä kirjoittelin joulutervehdyksiä ja etsin osoitteita, kuten aina joulun alla. Pohjois-Karjalassa satoi kuulemma lunta. Saisi sataa täälläkin.

Saturday, December 10, 2011

Joulutarinaa II

Yöllä oli kaatunut suuri lehmus, vanhuuttaan, naapurissa. Siinä sitten miehet tuumailivat aamutuimaan että on kaatunut puu ja rikkonut vajan katonkin osittain. Olen hyvilläni että meidän vanha jalava oksittiin syksyllä. Se olisi takuulla romahtanut komeasti myrskyssä.

Vanhalla suurtosilla en nähnyt iloisia naamoja; vettä satoi ja joulupukkikin oli apaattisen oloinen tai itse olin. Jos olisi ollut löysää rahaa, olisin ostanut pari pipoa yhdeltä onnettomalta tytöltä. Hän oli tehnyt kaikki myytävät itse. Sellainen on kunnioitettavaa.

Ostin joululahjaksi eräälle vainotulle henkilölle, kirjakaupasta jolla on eläimen nimi, venäläisen klassikon 1800-luvulta; joka vertautuu nykyiseen Tsetsenien sotaan. Se on tarina sodasta, kunniasta, uskosta ja isänrakkaudesta.

Ilta hämärtyy ja on aika sytyttää rujoenkeli. Konevitsan pääkirkon pienoismallin sisällä palaa kynttilä.

Friday, December 9, 2011

Joulutarinaa I

Raskaat, vetiset hattarat lösähtävät katuun. Kengät ovat oikeat, eivät läpäise vettä. Samettitakki muuttuu imupaperiksi. Silmälasit käyvät hyödyttömiksi ja palmikon päästä valuu noro pitkin selkää.

Sisällä on lämmintä. Kaadan rujoenkeliin lamppuöljyä illaksi. Sultsinat uinuvat lämpimässä kulhossa. Amnestyn kynttilä putosi hankalaan paikkaan. Pitäisi viedä tuo pakastin kierrätykseen; runoilija Jääskeläinen oli ostanut sen kierrätyksestä ja taiteillut Aatamin, Eevan ja hyvän ja pahantiedonpuun sen oveen. Lähti sitten muihin maihin ja pakastin jäi meille. Sen taakse Amnestyn kynttilä putosi.

Sytytin rujoenkelin verannan ikkunaa. Se on rosoinen enkeli jonka kädessä palaa liekki. Ulkona sataa vettä ja lumet katoavat vesiviemäreihin.

Tuesday, December 6, 2011

Ruokakassi ry


Operaatio Ruokakassi ry ja Mikaelin seurakunta järjestivät köyhien ja vähävaraisten itsenäisyysjuhlan Turun kauppatorilla. Jonot olivat pitemmät kuin koskaan ennen ja väkeä muutenkin runsaasti. Pahinta lienee se välinpitämättömyys ja kovuus mikä näkyy yhteiskunnassamme nykyään. Köyhyys ei ole enää missään mielessä itseaiheutettua. Tässä ei ole kyse "steineristien" välinpitämättömyysteoriasta jolla näykitään flegmaatikkoja temperamenttiopin pohjalta, vaan rakenteellisesta ja elinkeinoelämän arvomaailmasta, jossa voiton maksimointi on pyhää epistolaa. Kaikkien valaistuminen ei ole niin pitkällä että pärjäisi pelkällä hengellä. Eivätkä ruokakassijonossa seisovat ihmiset ole sosiaalitapauksia, vaikka eivät kovin luovan toiminnan ihmisiä olisikaan. Luovuutta se on hengissä pysyminenkin näinä aikoina.

Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen palkittiin ARKISANKARIN tittelillä.

Maanpuolustusryhmä Sinibaretit olivat edustettuina ja tukijoukkoina.



Turun ortodoksisen seurakunnan tervehdyksen toi isä Roland Tönnison.

Puheiden ja laulujen aikana jaettiin ruokakasseja, tarjottiin kuumaa hernesoppaa ja kahvia. Lisäksi oli sielunhoito- ja rukousteltta tarvitseville.

Ilma oli kuulas ja yöllä satanut lumi oli jo sulanut. Turun Ruokakassi-tapahtumassa oli musiikkia ja laulua omasta takaa!

Saturday, December 3, 2011


Tuulee ja sade hakkaa ikkunaan. Jouluvalo loistaa ikkunalla. Tein myönnytyksen ja laitoin sähköputkilotuikut ikkunalaudalle. Katu on musta ja taivaanpesemä. Minkälaista mahtaa olla Konevitsan luostarissa tähän aikaan vuodesta. Luulisi olevan mustaa, vetistä ja pimeää. Laatokka myrskyää kuten syksyllä on sen tapa. Ostin myyjäisitä pietarilaisen jouluikonin.

Meidän Valamossamme käyvät kuohupäät, muusta kuin ilmastollisista syistä, korkeina. Myrskyn jälkeen tulee yleensä tyyni ja siunaava sade huuhtoo maiseman. Ihmisten luomat riidat ovat selvitettävissä; annetaan Jumalalle mikä Jumalan on ja keisarille mikä keisarille kuuluu.

Thursday, December 1, 2011

Taiteiden Turku

Turun Sanomien mukaan Turku on estämässä Jan-Erik Anderssonin Kalm-muistomerkin toteutumisen. Turun kaupungin rakennustarkastaja esittää tänään kokoontuvalle rakennuslautakunnalle ettei hankkeelle myönnetä lupaa. Perusteluina ovat "kansallismaiseman tärvelevyys ja tarpeettomuus."

Taideteoksen on tilannut Åbo Akademin Säätiö. Taideteos sijaitsisi Sibelius museon ja Aurajoen välissä.

Koskahan nämä edellämainitut arvot ovat haitanneet ja estäneet rakentamista ja rakennusten tuhoamista Turussa?

On Turussa hyvääkin; joulukuun pimeyteen on syttynyt valaisevia valoja:

Saturday, November 26, 2011



Tuomiokirkon edessä oleva joulukuusi on valaistunut. Kaupungit kaiketikin kilpailevat kenen kuusi on komein. Alla Design-pääkaupunkimme kuusi tuhnusateen pehmentämänä.



Minusta kuuset ovat maskuliineja. Ainakin isot kuuset.

Luterilaisilla alkaa adventin aika.

Friday, November 25, 2011

Konsertti Turun Mikaelin kirkossa

Pidä huolta niistä jotka kärsii- hyväntekeväisyyskonsertti Turun Mikaelin kirkossa 26. marraskuuta kello 18.00

Köyhiä ja vähävaraisia avustava Operaatio Ruokakassi tarvitsee kylmäkuljetukseen soveltuvan pakettiauton.

Anna roposi projektiin ja saavu paikalle. Näin joulun alla kahtiajakautuneisuus kansassa korostuu entisestään. Liput 10 euroa. Tarjolla kakkukahvit!

Juhlissa oli menoa ja meininkiä. Tunnelma katossa, gospelit kaikuivat ja ihanaa viulunsoittoa kuultiin. Arjen sankareita palkittiin.

6.12 2011 on kauppatorilla köyhien itsenäisyysjuhlat.

Thursday, November 24, 2011

Kuka laittaa tähden Tuomiokirkon edessä olevaan kuuseen?

Päivänkajo kapeana nauhana kahden hämärän välissä. Tuulee puuskittain. Lunta ei ole nähty, saati haistettu. Jos joku onnistuisi vangitsemaan lumen tuoksun tuoksupulloon, niin heti ostaisin.

Vanhan ajan joulumarkkinat Vanhalla suurtorilla alkavat 26.11.2011. Vesisade ei oikein luo tunnelmaa; pimeyttä kyllä riittää. Ja tonttu-ukot hyppivät taas!

Tuomiokirkon edessä on perinteinen joulukuusi. Yksi lapsi kysyi: Kuka laittaa tähden kuuseen? Arkkipiispako? Rupesin miettimään että kuka sen laittaa. Lapsen mielestä arkkipiispa olisi tarpeeksi arvokas henkilö niin tärkeään tehtävään. Olen samaa mieltä.


Olen tuntenut haikeutta koko viikon. Talo, jossa asumme, on hiljainen; vain kolme asukasta enää. Vanhuus ja kuolema ovat olleet läsnä viime aikoina.

Monday, November 21, 2011

Asia jäi pöydälle...



Tihkuisen harmaa maanantai-ilta. Turun kaupunginhallitus kokoontui käsittelemään Toriparkin kaavamuutos-asiaa. Vaa`ankieliasemassa olleet demarit halusivat asiat hautumaan ja asia jäi päydälle. Tilanne jatkuu ensi maanantaina samaan aikaan, samassa paikassa. Mielenosoittajia oli noin kolmekymmentä henkilöä.

Minulle uusi tieto oli se että keskiajalla kauppatorin kohdalla oli kaatopaikka, jossakin siellä nykyisen ortodoksisen kirkon lähettyvillä. Mitähän arkeologisissa kaivauksissa mahtaisi löytyä?

Jouluvalot olivat syttyneet kävelykadulle.

Torin alla parkkitilan kaivajia odottaa 70 metrin syvyydeltä arvoituksellista ja epävakaata savea. Savi ei äänestä; savi liikehtii.

Pyhän Aleksandran ortodoksinen kirkko lepää osittain savipatjan päälle.

Saturday, November 19, 2011

Aamun aurinko jäi pilvien taa ja yleinen harmaus laskeutui. Täällä ei lunta satanut, ei edes räntää.


Ortodoksi tuttu kertoi että muutaman vuoden kuluessa hänellä on kolme rippi-isää vaihtunut: yksi erotettiin, toinen sai toimituskieltoa ja nyt igumenikin sitten sai lähteä. Sitä ei tiedä, miten rippilasten käy tässä tapauksessa. Pieni ihminen ei ole merkityksellinen näissä kirkollisissa kähinöissä. En ole ortodoksisuuden erikoisasiantuntija. Kyseinen henkilö on vastuuntuntoinen, eikä uskalla enää etsiä uutta rippi-isää.

Eilen oli Turun ortodoksisen kuoron kulttuuri2011 konsertti. Taattua, laadukasta laulua.

Nyt on paaston aika!

Thursday, November 17, 2011

Turun ortodoksinen kuoro konsertoi Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkossa pe. 18.11 2011.klo 19.00. Ohjelmistossa on otteita useitten säveltäjien liturgisesta kuoromusiikkituotannosta, mm. Pärt, Musorgski, Tsaikovski, Stravinski, Rahmaninov. Vanhaa, perinteistä ortodoksilaulua.

Kts kuoron kuvaa. Klikkaa tästä!

Alla kuoron tenori Jopi Harri ja myös kuorossa laulava äitinsä Ulla Harri kirkkokahvilla 6.11.2011 Turun seurakuntasalilla.

Tuesday, November 15, 2011

Jos suola käy mauttomaksi...


Kaamos syvenee. Kirkkokunnassamme alkoi 15.11. joulupaasto. Aurinko paistaa viistosti ikkunasta sisään. Lunta luvattiin mutta ei sitä tullut.

Vanhenevat runopojat melskaavat; virkistävää täti-ihmisen korville. Luen akateemista kirjallisuus kritiikkiä. En ihmettele yhtään ettei niitä kukaan tavallinen ihminen lue, taitavat kirjoittaa toisilleen opinnäytteitä nämä kriitikot.

Päivän tekstissä puhutaan suolasta ja suolan mauttomaksi käymisestä. Jos suola käy mauttomaksi ei sitä suolaiseksi saa uudelleen.

Paasto johtaa kilvoituksen kautta valoon. Kuvat ovat vuodenajasta johtuen muuten vain vähä-valoisia...



Ps.



Vetoomukseen igumeni Sergein puolesta voi vieläkin käydä kirjoittamassa nimensä adressi.com sivustolla. (Klikkaa tästä!)

Saturday, November 12, 2011

Valamon marraskuu


Järvi on vakaa, harmaa kuten marraskuussa tänä vuonna. Viime vuonna tähän aikaan oli pakkasta ja lunta; ellen muista muita marraskuita.

Valamossa on dramatiikkaa; igumeni Sergei ei luultavasti kävele Valamon käytäviä juuri nyt.

Tiedotteet ovat omiaan luomaan uusia tarinoita, ei niinkään sitä mitä ON.


Ajattelen Valamon todellista tehtävää. Minusta luostarit ovat hengellisiä laitoksia, eivät ne ole liikelaitoksia, yleensä; tai niiden ei pitäisi olla liikelaitoksia. Valamossa liiketalous ja hengellisyys törmäsivät yhteen. Kumpi mahtaa voittaa pitkällä tähtäimellä.

Toivoisin niin että igumeni Sergein hahmo näkyisi ja olisi läsnä Valamossa edelleenkin.


Vanhoissa tarinoissa marras istuu rinnan päällä ja aiheuttaa ahdistusta.


Vetoomukseen igumeni Sergein puolesta voi kirjoittaa nimensä adressi.com sivustolla. (Klikkaa tästä!)

Monday, November 7, 2011

Tomi Kontio kävi Turussa



Runoilija Tomi Kontio oli tänään Turun runoviikkojen runoilijana kirjastossamme. Hän on miellyttävän vaatimaton ja sympaattisen oloinen esiintyjä. Hän kertoi kirjallisen tuotantonsa synnystä ja ranskalaisen runoilija Charles Baudelairen vaikutuksesta hänen runouteensa. Baudelaire oli runoilija joka kulki omaa tietään välittämättä uusista tuulista ja tyyleistä. Sama pätee myös Tomi Kontion runoilijan laatuun. Hän kertoi rajan ylittämisen tärkeydestä. Hän on ollut aina itähelsinkiläinen ja juuri tällä on merkityksiä. Hän on asunut koko ikänsä Kontulassa. Kirjoittanut sen kuppiloissa ja kapakoissakin.

Hän kertoi koskettavista asioista niin että alkoi naurattaa, vaikka itku ei ole kaukana. Runon Tahdon mukaan: isän tuhkanlevitys mereen. Hän ei halunnut nimeään kiveen. Tuhka narskui hampaissa tuulen sinne paiskaaman kun isä antoi viimeisen kerran turpiin.


Kontulan kartan copyright Genimap Oy. Pahan kukkia kannen kuvan copyright Anneli Qveflander-Sarpaneva.

Saturday, November 5, 2011



Turussa oli pilvipoutaa kun pyöräilimme hautausmaalle. Kosteus tunkeutui tennareihin ja jalkoja alkoi palella. Ortodoksisella hautausmaalla oli ollut litania Karjalaan jääneiden muistolle.

Kappelin oven yläpuolella olevan ristin kultaus on rapissut lisää; koskahan tuokin korjataan tai uudelleen kullataan.

Katselin perinteisiä puisia hautaristejä. Niitäkin on monen mallisia.



Kuvan valkoisen ristin on veistänyt entinen kirkkoherra Petri Ratilainen ja metallisen nimilaatan lahjoittanut Tiistaiseura. Puisen ristin idea on että se lahoaa aikanaan. Puinen risti on ekologisempi kuin hautakivet. Ikävää että ortodoksiselle hautausmaallekin on ruvettu pystyttämään hautakiviä puisten ristien sijaan.

Mikään ihmisen maallisessa elämässä ei ole pysyvää.

Luterilaisella puolella anoppi sai omat kynttilänsä.

Ilta alkoi hämärtää kun pyöräilimme takaisin.

Ilomantsissa kuulemma paistoi aurinko. Hirvet ovat vauhkoja. Viiden suden lauma oli nähty saloilla.

Ajattelin 86 vuotiasta äitiäni. Hänellä taitavat sukulaiset olla jo suuressa määrin hautausmaalla. Kun ilta hämärtyy ihmiset menevät haudoille kynttilöitä sytyttämään.

Friday, November 4, 2011

Kekrinä tulivat vainajat kylään...

Kun olin lapsi oli ainakin Pohjois-Karjalassa vielä Kekrinä juhlavaa. Nyt kukaan ei enää muista koko kekriä. Kekrin aika kesti kaksiviikkoa. Ennen sotia, kun oli vielä piikoja ja renkejä ja elettiin maatalousyhteiskunnassa, palvelusväellä oli kahden viikon loma. Usein myös piiat ja rengit etsivät silloin itselleen uuden palveluspaikan.

Vainajia oli muistettava kekrinä. He tulivat maanpäälle vierailemaan, lähteäkseen taas pois, kuten uskottiin. Tärkeätä oli että vainajia kohdeltiin kuin piispaa pappilassa; oli viinaa, olutta ja paistia. Kekrin aikaan teuratettiin karjaa ja muutenkin ruokaa oli runsaasti. Kekrin aattoillasta pyhien loppuun asti, piti välttää puhetta, kovia ääniä ja huonoa käytöstä.

Nykyään viedään vainajien haudoille kynttilöitä juuri kekrinä. Perimmäinen tarkoitus lienee tulen torjuvan pahuutta ja kuolemaa.

Tänä vuonna kekrin sää on leuto ja kolean kesäinen. Routa, jäätynyt maa ei kopise saappaiden alla. Pimeys on syvää. Marraskuu; eivätkä kaikki puut ole riisuttuja vieläkään.

Thursday, November 3, 2011

Laatokan saaret peittyvät sumuun...


Elämä lyhyt, rakkaus pitkä,
vaikka pätkii...näin on.


Toivo Laakso, teoksessaan Kesken kaiken (Kirja kerrallaan 2011.)

Toivon runoista tulee hyvälle tuulelle aina.


On harmaata, lämmintä ja kosteaa. Kohta on Pyhien päivä. Karjalan Valistajain Sergein ja Hermanni valamoslaisen, Arseni Konevitsalaisen, Trifon Petsamolaisen ja Aleksanteri Syväriläisen päivä. Muistanko väärin että lapsena jäätynyt maa rahisi saappaiden alla ja sormia paleli pyhäinmiesten päivänä?

Laatokalla saaret peittyvät sumuun. Konevitsan kirkonkellot soivat vettä pitkin kauas.

Tuesday, November 1, 2011

Lonttisten iloinen talo



Lonttinen on esi Raunistulaa Turussa, Aurajoen ja radan välissä oleva puutaloalue. Lonttisiin on kylläkin noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana pienoiskerrostaloja joenpuoleiselle alueelle. Lonttistentie halkoo aluetta. Lonttinen on ollut hyvinkin huonomainen alue.
Pimeätä viinaa kuulemma myytiin, ja tapeltiin.


Ketarantiellä on ollut Lonttisten huoratalo, jossa asiakkaita kävi mustilla, hienoilla autoilla Helsingistä, politiikan huipulta asti, vielä 1960-luvulla. Näin kertoi taloyhtiömme vanha rouva 86v. Hänen mukaansa eräs raumalainen herra osti asunnon Lonttisista koska autojen perusteella alue olisi hyvä.


Totuus selvisi hänelle kyllä pian.

Syvemmällä Raunistulassa oli ollut Honolulu niminen ilotalo ja siellä oli hieman rahvaanomaisempaa kuulemma.

Nykyään alue on keskiluokkaistunut ja Vanhassa verkatehtaassa asuu vallan fiiniä väkeä. Helsinginkatu satamasta Helsinkiin, yli Tuomaansillan, vie herrat Helsinkiin, eivät tule enää lystäilemään Lonttisiin.

Seksiteollisuus on kyllä löytänyt tiensä Verkatehtaankadullekin vilkkuvine valoineen.

Sunday, October 30, 2011

Ei suostu syrjäytetyksi

Tapasin entisen opiskelutoverini Turun Yliopistosta bussipysäkillä. Hän ei suostu syjäytetyksi. Hän on taistellut työpaikasta kohta kymmenen vuotta Turun kaupungin kanssa. Hän ilmoittaa selkeästi, toistuvasti että haluaa työtä. Kaupunki ei anna työtä. Miksi ei anna? Tämä kahden tai melkein kolmen laudatturin maisteri ei suostu työttömäksi, mielenterveyspotilaaksi eikä tee itsemurhaa; hän haluaa työtä. Hän on sinnikäs työtä vieroksumaton ihminen. Hänellä ei ole suhteita, poliittista jäsenkirjaa ja lisäksi hän on arkisen näköinen ja yli viisikymmentä vuotias. Hän on tottelematon eikä suostu syrjäytetyksi. Tärkein syy lienee kuitenkin se, ettei hän ole turkulainen. Turussa kaupungin työt on miehitetty luottamusmiesten puolisoilla ja lapsilla ja lapsenlapsilla. Lisäksi työntekijöiden lapset sijoittuvat aika kätevästi kaupungin töihin. Yliopistolla on näköjään sama käytäntö nykyään.

Hyvää on se että hän on sinkku ja lapseton. Yleensähän myös syrjäytettävän lapset syrjäytetään Turussa, vaikka olisivat miten fiksuja hyvänsä.

Kunnioitettavaa sinnikkyyttä näinä alasajon aikoina. Hän ei ole yksin. Meitä on monta.
Miksi emme liittyisi yhteen ja perustaisi akateemisten akkojen akkaenergia-ryhmää.

Saturday, October 29, 2011

Kolea kesä jatkuu



Aurinkoinen ja kuulas päivä. Melkein kolea kesä. Elleivät puut olisi lehdettömiä, voisi luulla että kohta on kevät. Kevääseen on vielä matkaa, on koettava joulut ja pääsiäiset ennen sitä. Hymyni ei ole nyt juuri täydellisin; etuhampaan paikka putosi. Ystävämme Anu sanoi ennen kuolemaansa että elämä tule kaikin puolin kalliimmaksi mitä vanhemmaksi ihminen tulee. Hammaslääkärilaskut kasvaa ja silmät näkevät omiaan, korvat humisee ja kroppa ei tottele, vaan alkaa elää omaa elämäänsä.

En ole vieläkään löytänyt kasettia jossa Anu puhuu 1900-luvun kirjallisesta kulttuurielämästa. Hän oli Taata Sillampään miniä jonkin aikaa ja se aika oli värikästä.

Huomenna siirrytään talviaikaan. Haluaisin nukkua talviunta niin kuin karhu. Minua naurattaa nämä lounaissuomalaiset karhu- ja susipelko-jutut.

Friday, October 28, 2011


Ruska alkaa olla viimeisillään.

Muutama rusahtava lehti hehkuu vielä maassa.


Kohta on marraskuu. Kuolemankuu.

Joki valuu hitaasti savivettä mereen. Ilma täynnä tihkua, mutta ei sadetta.

Kolme sorsaa ui vastavirtaan rautatiesillan alitse.

Simonsaari on peittynyt veteen.


Kristus ikoni katsoo olkani yli näyttöruutuun. Minulla on usein tunne että minulla on esilukija.

Syksyn keltainen on myös ilon väri. Se valmistaa luontoa ensilumeen.

Sitä ensin odotellaan ja kun sitä saadaan sitä kauhistellaan.

:-)

Wednesday, October 26, 2011

Ihmisyyden unohdus Littoisten verkatehtaalla

Littoisten Verkatehdas sijaitsee Liedon kunnan Littoisten järven rannalla. Verkatehdas perustettiin 1700-luvulla. Nykyään tehdasmiljöössä asuu varakkasta ja valikoitunutta väkeä. Muutaman kilometrin päässä on Varissuon monikulttuurinen asuinalue, siellä asunnot ovat huomattavasti huokeampia kuin Littoisten verkatehtaalla.

Eilen katsoin TY2 Ajankohtaisen kakkosen. En uskonut silmiäni ja korviani kun alettiin puhua Littoisten Verkatehtaan kehitysvammaisten asuttamisen vastustajien suulla. Lienevät varakasta ja sivistymätöntä väkeä. Heidän asuntojensa myyntiarvo ei ole suhteessa kehitysvammaisiin. Jos on, niin vika on muualla kuin kehitysvammaisissa. Ja toisaalta pitääkö kehitysvammaisia rangaista noin sivistymättömillä ja rakkaudettomilla naapureilla?

Museoviraston huoli kulttuurihistoriallisen rakennuksen interiöörien säilymisen puolesta on ymmärrettävää ja sillä ei sinänsä ole tekemistä kehitysvammaisten kanssa.

Kehitysvammaiset ihmiset ovat hyväntahtoisia, rakkaudellisia ja positiivista energiaa levittäviä erityisihmisiä. Olen ollut kehitysvammaistyössä ja tehnyt taidetta heidän kanssaan. Minulla on vain hyviä kokemuksia kehitysvammaisista ihmisistä. Heillä on myös rytmitajua ja joillakin jopa kyky ilmaista itseään tanssin keinoin. Aikamme ulkoinen kauneusihanne ei varmaankaan toteudu monenkaan kehitysvammaisen kohdalla, ja ei se toteudu minun eikä monen muunkaan ihmisen kohdalla. Kehitysvammaisten ihmisarvoa ei saa loukata.

Kuka tahansa meistä terveistä ihmisistä voi joutua liikenneonnettomuuteen ja vammautua loppuelämäkseen. Mikään ei ole varmaa. Ei edes rahan mahti.

Tuesday, October 25, 2011

Olen kävellyt tänään kymmenen kilometriä. Lopuksi kävelin Nummenpakalle saunaan. Kissanraato oli heitetty pensasaidan viereen, joku isoauto oli ajanut sen päälle. Kuljettaja oli lopettanut kissan, heittänyt kadulle ja kaasutellut tiehensä. Ehkä hän ajatteli että omistajan on hyvä nähdä vainaja. Ihmisiä oli ihmettelemässä raatoa, ja jokainen oli lopulta sitä mieltä että jos me hautaamme kissan, ei omistaja saa koskaan tietää että se on kuollut.

On merkillisen lämmintä. Olen hyvilläni että Turun toriparkki-hanke siirtyi maaperätutkimusten puutteellisuuden vuoksi. Toivottavasti koko hanke haudataan syvälle pohjasaveen iäksi.

Minulla on Pro Wanhan Jokelan Joku roti sentään paita päällä. Jokela ei ole vielä kuollut.

Monday, October 24, 2011



Kaikki alkoi siitä kun näin televisossa elokuvan jossa valmistettiin unkarilaista gulassia. Lähdin metsästämään tarvikkeita kaupungilta. Jostain syystä lähdin kävelemään pitkin Yliopistonkatua ja löysin itseni Strandellien talon pihamaalta. Siellä möhkövantti - graffiti vartioi pihaa. Taustalla on vanhan makkaratehtaan vahva seinä. Talojen säilyttämisen puolesta on helsinkiläinen, puolueeton sovitteluryhmä tehnyt ehdotuksensa. Mitä sanovat kaupungin kaavoitusarkkitehti ja virkamiehet?



Alempana katua on Sinisen talon tyhjä tontti. Mikähän hoppu sen purkamisella oli?

Torilla ostin paprikoita, chiliä ja tomaatteja. Loput tarvikkeet löytyivät ruokakaupasta. Kerran takavuosina, silloin kun seurakunnassa oli vielä ortodoksinen vapaan tahdon aika, keitin gulassikeittoa kirkkokahville. Vanha edesmennyt kanttori Torhamo kertoi ihastuneensa keittoon. Joku toinen taas oli saanut mahansa sekaisin. Koskaan ei ole kaikille hyväksi mikään.

Torilla osoittavat mieltään edelleen rahavallan vastustajat.



Heillä on aina runsaasti kansalaisia ympärillään keskustelemassa maailmanlaajuisesta talouspolitiikasta ja sen vaikutuksista meille kaikille.

Ortodoksikirkon kupolin reunalla linnut pitävät kokoustaan. Lienee vaalit tulossa kun naakkoja on noin runsaasti. Mistähän mahtavat puhua naakat?


Yksi kummallisimmista, ja samalla inhimillisimmistä kirkkoon liittymisen syistä on se, kun nainen kertoi liittyneensä ortodoksikirkkoon koska kaunis pastori oli kuin pyhimys eräässä ikonissa. Joku muukin ilmeisesti huomasi yhtäläisyyden ja siitä ei hyvä seurannut. Krysostomos hän kyllä olemukseltaan on.

Nyt porisee gulassipata hellalla. Tuoksu on mahtava. Ainahan on hyvä syödä.

Saturday, October 22, 2011

Romantikko puutaloja katsastamassa


Sataa, on harmaata ja lämmintä. Olin ajatellut käveleväni Turun linnan puistoon tänään ja sivunnut samalla silakkamarkkinoita. Nykyään ne ovat Saaristolaismarkkinat. En mennyt linnan puistoon nostalgoimaan.

Kotipihan kynitty puu ei ole uhkana romahtaa. Lahot oksat karsittiin pois uhkaamasta talojen kattoja. (Kuva oikealla.)

Silmiini osui kirjoitus puutaloasuntojen sisäremonteista. Asunnon myyjät ilmoittavat usein...renontoitu vanhaa kunnioittaen... Tarkempi tutustuminen osoittaa kuitenkin että vanhaakunnioittava rakentamisen asiantuntemus on ollut hakusessa. Itse olen hakenut puutaloasuntoa jossa on vanhaa, ronskia oloa. Monen tuhannen kirjan sijoittaminen johonkin asuntoon on haaste. Taulujakin on tullut haalittua. Luulen olevani harvinainen asunnonetsijä. En ole juurikaan kirjahyllyjä, kirjoista puhumattakaa, nähnyt yhdessäkään asunnossa, en edes Raamattua pöydällä, vaikka se on aina ollut perinteisesti jokaisessa kodissa oleva ainoa kirja virsikirjan lisäksi. Almanakkaa en kirjaksi laskisi. Nyt en tarkoita että kirjoja ja tauluja pitäisi olla, ei niitä tarvitse olla, mutta jos niitä on, olisi oltava ikkunatonta seinätilaa tarpeeksi kirjahyllyjä varten.

Ehkä olen romantikko ja väärällä vuosisadalla. Lisäksi myytävät puutaloasunnot ovat suhteettoman hintaisia kuntoonsa nähden.

Alla olevaa Pro Wanha Jokela - paitaa saa ainakin paikan päältä, Jokelan tiskiltä.