Illan hämärtyessä kun kannoin polttopuita pinoon, olin näkevinäni lumihiutaleita leijumassa. Ikävä kyllä ne eivät lisääntyneet sateeksi asti. Maa on musta ja mustaksi jää jos lunta kaipailet...
Jouluna nousevat kaikki tunteet pintaan. Joillekin joulu on psykoosia lähentelevä koettelemus, toiselle taas hyvän mielen juhla. Sitten on meitä jotka olemme siltä väliltä. Meillä kotona ei käytetty alkoholia jouluna. Tämä oli ehdoton sääntö. Toinen sääntö oli että piti olla kiltti ja hyväntuulinen ja kiitollinen siitä mitä oli. Jouluna piti muistaa kaikkia vähimpiä veljiä ja siskoja. Ja kaikkia yksinäisiä, juoppoja, orpoja ja merellä olijoita. Merellä olijat nostattivat väristyksiä koska siellä oli vaarallista ja myrskysi. Myöhemmin vierin pari joulua tenkkilaivalla jossakin keskellä valtamerta. Ei se nyt joululta tuntunut mutta menetteli.
Meillä kotona oli aina joulupukkina isänäiti. Hän rakasti hauskanpitoa ja esiintymistä. Isoisä olikin sitten täysin päinvastainen. Hänen tehtäviinsä kuului huolehtia joulukuusi taloon. Hän käytti valtaa ja vetkutteli ja aikaili ja haki sitten viimetipassa kuusen; se oli perinne sekin.
Huomenna päivä on jo pikkuisen pitempi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment