Raskaat, vetiset hattarat lösähtävät katuun. Kengät ovat oikeat, eivät läpäise vettä. Samettitakki muuttuu imupaperiksi. Silmälasit käyvät hyödyttömiksi ja palmikon päästä valuu noro pitkin selkää.
Sisällä on lämmintä. Kaadan rujoenkeliin lamppuöljyä illaksi. Sultsinat uinuvat lämpimässä kulhossa. Amnestyn kynttilä putosi hankalaan paikkaan. Pitäisi viedä tuo pakastin kierrätykseen; runoilija Jääskeläinen oli ostanut sen kierrätyksestä ja taiteillut Aatamin, Eevan ja hyvän ja pahantiedonpuun sen oveen. Lähti sitten muihin maihin ja pakastin jäi meille. Sen taakse Amnestyn kynttilä putosi.
Sytytin rujoenkelin verannan ikkunaa. Se on rosoinen enkeli jonka kädessä palaa liekki. Ulkona sataa vettä ja lumet katoavat vesiviemäreihin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment